Sunday 17 July 2016

Rikastuminen herättää kysymyksiä

Tässä vähän puutarhanäkymiä: muotopuutarha. Sateen jälkeen puutarha oli ihanan raikas (perjantai oli sadepäivä). Nyt on taas tuullut niin paljon, että kastelukannua saa kiikuttaa pitkin pihaa. Sain ihanan vanhan ison kastelukannun Raakkilasta. Mutta kyllähän koko päivän ja puoli yötä kestänyt sade auttoi todella paljon!

After the rain
We finally had some rain on Friday. That was so awaited, and so gratefully received! And my garden keeps giving me gifts: this time a coin from early 18th century. I wish it could speak the many stories it surely keeps.

Muotopuutarha toisesta suunnasta. Kyllähän tuo punainen parjaamani 'Flammentanz' -köynnösruusu sinne ihan hyvin sopii.

Näkymä muotopuutarhasta pienen kedon yli kompostille. Paahdepenkki on tuossa välissä, mutta ei näy, kun se on alempana, pengermä erottaa sen kedosta. Vain punalehtisen omenapuun latvus näkyy.
Minusta on kivaa, kun heti muotopuutarhan hoidetun säännöllisyyden vieressä on tällainen villi rehotus, joka sitä paitsi tuoksuu taivaalliselta, kun keltamatarat ovat kukassa.


Talon toiselta puolelta niitin kostean kevätniityn, kun viimeisetkin sipulikukkien lehdet alkoivat lakastua. Loppukesän ja syksyn ajan leikkaan sitä nurmikkona, mutta alue on hetken aikaa ruskeana.

Sama näkymä: katajan alustan metsäpuutarhapenkki, mutapuutarha ja taaimpana tien edessä Rohan.


Kitkin eilen oranssin penkin ja sain vähän kuvia ilman liljojen suojaverkkoja. Nyt ne ovat taas paikoillaan, sillä tiikerililja on vielä tulossa kukkaan. Tämä kuvassa näkyvä liljanvarsi taitaa olla se, josta peura söi latvan, siihen ei tule nuppuja. Sen sijaan edessä olevaan ruusuun on tulossa uusia kukkia, onneksi!


Maata kaivettaessa tulee vastaan kaikenlaista. Yleensä lasinsirpaleita, tiilenpaloja ja rikkonaisia astioita. Kalosseja, nappeja ja kruunukorkkeja. Silloin tällöin rahaakin. Tässä tontilta tähän asti nousseet rahat, joista useimmat ovat 1900-luvulta, pari 1800-luvulta. Tähän asti vanhin oli 2 kopeekkaa vuodelta 1813 ja sekin sai mielikuvituksen liikkeelle. Eilen kuitenkin löysin jotain merkittävästi vanhempaa. Se on huonokuntoinen kolikko ylimpänä, jota yritin puhdistaa sitruunalla (vaikka vanhojen rahojen puhdistamisessa täytyisi välttää kaikkea syövyttävää). Kiinnostukseni heräsi nimittäin heti alkuunsa, kun hahmotin toisella puolella kolme kruunun symbolia. Kyseessä on siis Ruotsin raha, ja hetkinen... kauankos siitä onkaan, kun olimme osa Ruotsia?
Raha on niin patinoitunut, että vuosiluvusta on mahdotonta saada selvää. Kuitenkin ne kolme kruunua ja tämän kuvassa näkyvän puolen paremmin erottuva vaakunamainen kuvio ristissä olevine nuolineen vie kolikon varmuudella aikavälille 1719–1778. Kruunujen yläpuolella olevia kuninkaan tai kuningattaren kirjaimia tihrustamalla tulin siihen tulokseen, että tämä on todennäköisimmin Ulrika Eleonoran ajalta 1718–1720.

Tähän asti olen toivonut, että hirret osaisivat puhua. Mitä kaikkea talossani tapahtunutta ne osaisivatkaan sanoa. Nyt on kuitenkin niin, että taloni vanhimmat hirret ovat vuodelta 1805, se vuosiluku sinne on veistetty ja talo koottu kumminkin luultavimmin tälle paikalleen vasta 1870. Joten kenen merimiehen tai matkaajan taskussa kolikko on puolitoistasataa vuotta aiemmin tontilleni päätynyt. Onhan tässä ollut kylä jo 500 vuotta, se on tiedossa, mutta silti. Voi kun pääsisi näkemään välähdyksen siitä, millaista täällä oli tuolloin ja mitä ihmiset tekivät, sekä mitä kaikkea tapahtui, vaikkapa ihan arkipäiväisiä asioita, puhumattakaan jännittävistä matkaajien saapumisista.
Mitä rakennuksia tontillani oli? Silloin tämä oli osa suurta tilaa, jonka entinen päärakennus on naapurissa. Ja oliko niin, niin kuin epäilen, että kylätie kulki tonttini läpi, sillä keskellä tonttiani on järeä penger, joka ei ole rakennuksen kivijalka. Kaikki sanovat, että "tie on aina mennyt tuossa" missä se nytkin on, mutta "aina" on suhteellinen käsite. Se ulottuu niin pitkälle kuin vanhin elossa oleva ihminen muistaa.

52 comments :

  1. Tässä linkissä on putsausohjeita aarteillesi!
    http://www.oulunnumismaatikot.fi/rahojen_puhdistus.htm

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kovasti, tuon sivuston olen joskus löytänytkin, kun etsin puhdistusohjetta. Parempi ehkä olla puhdistamatta liikaa tosin. Kun ei tuosta taida saada enempää selvää, on niin hapettunut ja vanha raha, ja maannut mullassakin ties kuinka pitkään.

      Delete
  2. Huisin mielenkiintoisia löytöjä! Ja tosiaan, mielikuvitus lähtee pinkomaan omia polkujaan, kun törmää noin vanhoihin rahoihin ja esineisiin.

    ReplyDelete
  3. Onpa jänniä löytöjä! Voisiko välillä olla satamatta.. Tässä kuussa ei ole tarvinnut kastella vielä kertaakaan kasvimaata tai kukkia, mutta liika vedentulo on vienyt kaikki kukinnotkin.. :( - emäntä

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi että, ja täällä ollaan kannettu vettä kaivosta selkä vääränä ja pelätty että kaivo kuivuu... ja taaskaan 10 päivän ennusteessa ei ole tipan tippaa. Toivottavasti siellä kuivuu ja täällä tulee sateita!

      Delete
    2. Mahtavia aarteita. Ajatus siitä että olet piiiiiiiitkään aikaan seuraava, joka on koskenut kolikkoon on kiehtova. Kaikenlaista täälläkin tulee esiin mullasta, mutta enimmäkseen niitä lasin ja posliininkappaleita.

      Delete
    3. Niinpä, juuri se häkellyttävä aikayhteys, että joku on ehkä lähemmäs 300 vuotta sitten sen tuohon taskustaan pudottanut.

      Delete
  4. Miälenkiintoosta - aarrejahtia omalla pihalla :)

    ReplyDelete
  5. Hienoja puutarhanäkymiä ja upeita löytöjä nuo vanhat kolikot! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jänniä löytöjä, olisi kiva tietää, miten ne ovat tänne tulleet.

      Delete
  6. Oj vad spännande. Jag har alltid önskat göra ett besök till svunna tider, jag skulle vilja besöka vårt hus då det hade blivit flyttat hit till holmen 1914 och kanske pånytt då svärmor föddes 1927. Allt annat kanske jag skulle bli fascinerad av men inte lukterna - det var inte varje dag de värmde bastuvatten, i bastun hade mannens morfar sin verkstad så det blev väl bara till jul och midsommar det var bastu. Tänk vilken lukt av djur o svett det måste ha varit. Om jag förstått rätt är den nuvarande vägen gjord på 1960 talet, före det har det nog gått genom gårdarna, inte mellan som nu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jo, att besöka snabbt för att se och sen komma tillbaka ;-) Men det skulle vara intressant att träffa människor, t.ex. dom som har tappat de här mynt.

      Delete
  7. Kiitos kierroksesta puutarhassani! Hienot aarteet!

    ReplyDelete
  8. Puutarhassasi on kaunista!
    Hienot löydöt! Meillä löytyy lasia ja posliinia, mutta nykyään on muotia etsiä metallinpaljastimilla juuri tuollaisia aarteita:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Juu, ehkä täytyy joku päivä alkaa etsiä pihalla ihan tosissaan. Mutta romua on täällä sen verran, että kone piippaisi yhtä mittaa :-D

      Delete
  9. Omat aarteeni tältä vuodelta, naisen silkkisukka ja pieni kuokka . Sukan tietenkin pesin ja annoin sen roikkua pitkään pyykkinarulla . Missä sen pari mahtaa luurata.. Asuintontillani on myös suojeltu kivikautinen asuinpaikka . se jos mikä antaa mielikuvitukselle siivet.Tontillani taitaa asustella myös naiskummitus,jättää jälkiä, olen esimerkiksi löytänyt vanhan hiuskamman polulta, jota olin aiemmin tepsutellut jo vuosia. Nyt minulla oli jazzvieraita ja ulkohuusini haka oli sulkenut oven sisältäpäin, niin että huusiin ei voinut mennä. Ei tainnut tykätä vieraista .

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ooh, jännittävää! Silkkisukka, kampa ja kummitus!

      Delete
  10. Mainioita kolikko löytöjä. Niin vanhoja!!! Meidän pihan löydökset ovat olleet kaikki kruunukorkkeja, ei yhtään hopearahaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, todella, 300 vuotta liki on jo aika vanha! Täältä kans nousee todella paljon sellaisia korkkea, joiden päällä lukee ALKO :-D

      Delete
  11. Olipa hauska löytö! Hieno tunne varmaan kun kodilla on historiaa noin pitkälle! Kiva nähdä puutarhasta yleiskuvan ja kyllä se Flammentanz kuvien mukaan paikalleen sopii.

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tämä jännä paikka, kun tietää, että täällä on vieraillut merenkävijöitä jo satojen vuosien ajan. Viikinkiaikana tämä oli varmaan vasta pari pientä luotoa meren ulapalla, mutta joskus sen jälkeen alkoi tänne asutusta syntyä.

      Delete
  12. Olipas mukava postaus. Hienoja aarteita omasta pihasta!

    ReplyDelete
  13. Hienoja löytöjä!
    Olisi ihanaa asua noin vanhassa talossa....ja tiedän kyllä, että talvipakkasella saa pistää villasta ylle ja alle..ja paleltua huussireissulla, mutta silti..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, on tässä molemmat puolensa.

      Delete
  14. Jännittävä löytö, toivottavasti saat lisää selville talosi historiasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Talon historia on aika hyvin dokumentoitu paikallishistorian kirjassa onneksi. Mutta taloni ei ole niin kovin vanha, vain noin 150 vuotta. Mitä tässä oli sitä ennen...

      Delete
  15. Voi hitsi miten hienoa täytyy olla löytää omalta tontiltaan vanhoja esineitä! Siinä jos missä on evästä mielikuvitukselle!

    ""Ei milloinkaan on minullekin liian pitkä sanonta", sanoi Puuparta. "Tahdoit sanoa: niin kauan kuin teidän kuningaskuntanne kestävät; mutta niiden onkin kestettävä aika kauan että se tuntuisi enteistä pitkältä ajalta.""
    ~Tolkien, Taru Sormusten herrasta, Kuninkaan paluu :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä vaan, mielikuvitus alkaa laukata. Kuka on pitänyt noitakin rahoja hyppysissään viimeksi ennen kuin ne maasta nostin?
      Voi entit ♥

      Delete
  16. Tottahan tuollaisesta aarteesta lähtevät ajatukset laukkaamaan. Kohta sinun kannattaa harkita sellaisen metallinetsimen hankintaa. Josko sen avulla löytyisi isompi rahakätkö. Historia on kiinnostavaa ja vielä kiinnostavampaa, jos asuu keskellä historian havinaa.
    Meidän tontilta ei pahemmin kaivaessa ole mitään ylimääräistä löytynyt. Sen sijaan naapurin paikalla on aikoinaan sijainnut paikallisen maatilan takapihakaatopaikka eli lapioidessa esiin tulee vanhoja apteekkipulloja ja muuta roinaa. Kaatopaikat on aika tuore ilmiö. Ennen niitä kaikki kaivettiin maahan, poltettiin tai kipattiin vesistöön. Lapsena asuimme hetken aikaa nykyisen Vantaan puolella talossa, jonka isäntä tyhjensi puuceen tuotokset pitkin tonttia kaivettuihin kuoppiin. Pelotti kulkea tontin laitamilla, kun ei koskaan tiennyt, mihin jalka hupsahtaa. Isäntä ei nimittäin kovin tarkkaan kuoppiaan peitellyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se ainakin on varmaa, että täällä on ollut merenkävijöitä, ja yhä saarelaisista moni on töissä laivoilla, se on minusta kiehtovaa. Sellainen sukupolvien jatkumo.
      Voi ei, mitä yllärikuoppia. Tuli mieleen stoori, jonka ystäväni, entinen matkaopas, kertoi. Hän oli pestillä Dominikaanisessa tasavallassa, mistä tehtiin päiväretkiä Haitiin. Haitin köyhyys on suurta ja infrastruktuuri olematonta. Eräs suomalaismies putosi torilla kuoppaan, joka oli yleinen vessa...

      Delete
  17. Mahtava löytö! Meni ihan kylmät väreet selkäpiitä pitkin. Mielenkiintoinen ajatusleikki miten raha on päätynyt pihasi multiin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, juuri näin. Kenellä se on viimeksi ollut ja koska.

      Delete
  18. Kiehtovia aarteita! Minä olen löytänyt mökin mullista pesuvadin, hiilihangon, vanhoja taottuja saranoita ja pirtin lattian alta markan vuodelta 1940.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauskoja löytöjä nekin! Markka voisi olla rakennusvuodeltakin?

      Delete
  19. Suloinen muotopuutarha. ♥ Vau, ihan superhinoa! On se hyvä että maa maksaa palkkaa hoitajalleen :) Mä löysin tänään vaan kiviä ja lasipulloja...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, maa maksaa palkkaa :-D Katsoin muuten, minkä arvoinen tuo vanhin kolikko olisi. Hyväkuntoisena ehkä 30 euroa, mutta tuossa kunnossa... sillä on paljon suurempi tunne- ja kiinnostusarvo minulle.

      Delete
  20. Sinullahan hieno löytö. Me löysimme taas pelkkiä pulloja, sirpaleita ja maalipurkin sekä kärpäsmyrkkypurtilon. Mitähän vielä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, mitähän vielä! Ei sitä koskaan tiedä...

      Delete
  21. Hieno kokoelma rahoja menneiltä vuosilta. Tuorein löytö todella upea!

    ReplyDelete
  22. Hienoja aarteita olet löytänyt. Minun uusin löytöni on edellisen omistajan lapsilta tai lapsenlapsilta rikkoutuneen muovilapion kahva. Iältään n 15-40 vuotta. Ei ollut kovin piristävä löytö, paitsi kirkkaan keltaiselta väriltään.

    Kauniita puutarhanäkymiä puutarhassasi. Sinullakin on noita korkeuseroja sen verran, että kaikki ei näy heti. Korkeuseroja on vaikea välillä saada näkymään kuviin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikkea sitä maasta nouseekin.
      Totta, korkeuserot eivät juurikaan kuvista erotu. Tonttini viettää sekä pituus- että leveyssuunnassa loivasti.

      Delete
  23. Historia on kyll niin kiehtovaa ja laittaa mielikuvat liikkeelle. Oliskohan jossakin siellä vielä merimiehen aarrearkku..heh.
    Meiltä löytyy sitä peruskamaa..kuppeja, saappaita,lasia jne..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin on! Merimiehen arkku oli rantavajassa, mutta se oli ihan tavallinen omien tavaroiden kuljetukseen töihin ja takaisin... taloni entiset asukkaat olivat merimiehiä. Arkussa taisi tosin olla muutama kymmenen tyhjää kaljapulloa :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!