Friday 3 June 2016

Tähtihetkiä


Kostealla niitylläni kukkivat tähtihyasintit, kuten edellisessä jutussa jo kerroin. Yksi isotähtihyasintti kasvaa myös kunnollisessa kukkapenkissä, missä se ei joudu taistelemaan heinän ja koiranputkikon sun muun kanssa elintilasta. Onhan se muodostanut paljon komeamman tuppaan kuin yksittäiset sini- ja isotähtihyasintit, jotka eivät juuri leviä niittypläntilläni, mutta nousevat sentään uskollisesti joka vuosi.
Mikähän siinäkin on, mutta minusta nuo niityn seassa sinnittelevät yksittäiset ja harvempikukkaiset sissit ovat nätimpiä. Lopputulema on niin luonnollinen.

Blue love
I have a tiny meadow with spring flowers – come late July, I cut it all with a scythe and then mow it like lawn for the latter part of the year. The last flowers to come into bloom are camassias.


Kukkapenkin komea isotähtihyasintti.


Musti esittelee.


Ihan samasta pussista istutin sekä iso- että sinitähtihyasintin sipuleita myös niitylle, joten mistään lajien välisestä erosta ei ole kyse. Tämä havainnollistaa hyvin sen, miten eri lailla kasvit kasvavat, kun niillä on tai ei ole kilpailua.


Kun katsoo vähän kauemmas, näkyy kuusten väliin uuteen saniaistarhaani, jonne roudasin ison rungon pätkän tässä eräänä päivänä. Sillä voi istua, kunnes se lahoaa. Rungon taakse aion vielä kasata lisää maata, eli se saa myös toimia pienenä pengermänä.
Kuvasta näkyy sekin, että rinne jatkuu siitä ylös ja ihan kuvan yläreunassa pilkistää vielä isompi rungon pätkä, joka lepää tonttini ylälaidalla.


Kun katsoo kosteaa niittyä toisesta suunnasta, näkyy vielä alempana oleva kyläniitty. Oikealla on puska kääpiömantelia, jonka kukinnan menetin tänä keväänä, näin vain ensimmäisen kukan avautuvan ja sitten piti lähteä yli viikoksi pois. Kukinta ei tosin nyt näyttänyt olevan kovin runsas, ja onneksi olen nähnyt nämä kukassa jo monena vuonna!
Kukinnan jälkeen kääpiömantelit menevät jotenkin ruskean rönttöisiksi, mutta onneksi pihalla on kaikkea muuta kaunista katsottavaa. Olen jotenkin allerginen puskille, jotka ruskettavat kukintonsa, syreeneissä ja syriköissäkin sama juttu, monista pensasangervoista puhumattakaan.


Kirsikkaluumu 'Nigra' kukki jo pari viikkoa sitten, eikä koko puskassa ollut kuin pari vaivaista kukkaa! Jopas on kitsasta. Toivottavasti ensi vuonna on runsas kukinta sitten.

Tässä kylällä on yksi ihana kirsikkaluumu, omaa vajaa parimetristä puskaani hiukkasen vanhempi... varmaan kymmenillä vuosilla. Tuolla se näkyy kaukana vasemmassa reunassa.


Nyt tulee tajunnanräjäyttävää kukkamateriaalia. Marjaomenapensas 'Marleenan' kukinta on ennätyksellisen komeaa. (Taustalla kukkivat pihasyreenit).


Tässä on pienen mainonnan paikka. Pensaan, tai tässä tapauksessa pienen puun – se on leikattu yksirunkoiseksi – on jalostanut Hongiston Taimiston Timo Saarimaa. 'Marleenaa' ei ehkä ole myynnissä yleisesti, mutta kannattaa kysyä Hongiston Taimistolta (Koski TL). Tämä on nimittäin aivan käsittämättömän kaunis.
Ostin tämän marjaomenapensaana, mutta nyt se näyttää olevan sivustolla koristeomenapuun nimellä. Sama puska yhtä kaikki!

'Marleena' hieman kauempaa – runko ei tässä näy, koska puu kasvaa alempana pengermän takana.


Ja vielä kauempaa, muotopuutarhan läpi nähtynä. Sointuu ihanasti muotopuutarhaan!


Eikä siinä vielä kaikki. Loppuun kirsikka kakun päälle. En sittenkään menettänyt japaninkirsikka 'Royal Burgundyn' ensimmäistä kukintaa ikinä – se on sinnikkäästi pitänyt kukkansa (2 kpl) läpi helteet ja tuulet. Mikä ihanuus! Kerrotut kirsikankukat ja tummat lehdet, tämä on jo melkein liikaa. Mutta kyllä tämän vielä kestää, juuri ja juuri.
Tai toivottavasti et pyörtynyt.
Pökerryttävän ihanaa viikonloppua!


Isotähtihyasintti – Camassia leichtlinii
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Sinitähtihyasintti – Camassia quamash

24 comments :

  1. Hauska tavata taas kaunis Marleena. Tuli mieleen, että jos se olisi ollut meillä, oliskohan talvi vienyt sen. Myös japaninkirsikkasi on lähes sietämättömän suloinen,

    ReplyDelete
    Replies
    1. Marjaomenapensaan ei pitäisi olla talvenarka täällä etelässä, sille luvataan kai yleensä I-III-vyöhykkeiden kestävyyttä. Kukinnan perusteella se ei ole mitenkään kärsinyt viime talvesta.

      Delete
  2. Nyp dig i armen och kolla att du inte drömmer :) Nej du är vaken och det är sant att allt det vackra är just där. Visst är det fantastiskt vacker på vår ö! Du har så vackra blommor och mycket av dem, det är nog kanske ändå en dröm...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Det är sant, skärgården och trädgården och gammalt hus är en dröm!

      Delete
  3. Oooh, tuo Marllena on todellakin kaunis<3 Olisi varmaankin tarttunut mukaan Marketanpuiston markkinoilta, mikäli olisi ollut heillä siellä mukana. Ostin heiltä viime vuonna kaksi `Annala` syreeniä, jotka ovat löytyneet Hyötykasviyhdistyksen(kaupunkihan sen taitaa lopulta omistaa) Annalan puutarhasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, kiersin joskus Timon kanssa kaikki paikat Helsingissä, joissa hänen tuottamansa vanhat syreenit kasvavat, kun kuvasin ne. Annala on upea! Itse en ole vielä päättänyt, minkä noista vanhoista syreeneistä haluaisin. Tai ehkä sen upean vaaleanpunaisen, joka kasvaa Talvipuutarhan kulmalla. Mutta vaikea päättää, toinen toistaan kauniimpia!

      Delete
  4. Marleena on upea mutta niin on myös japaninkirsikka. Minulla on kestänyt ruusuomena (joka kai luetaan marjaomenapensaaksi) jo monta vuotta pihassa vaikka onkin melko arka kasvi. Joskus kannattaa rohkeasti kokeilla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Todella, jos ei kokeile niin mistä voi tietää, ja sitten ilostuu kovasti kun kasvi pärjää ja alkaa kukkia - kukkivia puita ei voi olla liikaa.

      Delete
  5. Upeaa kukintaa. Tuo isotähtihyasintti on hieno puhumattakaan tuosta Marleenasta. - Blogissanin on arvonta, jossa on palkintoina kolme puutarhakirjaa. Käyhä kurkkaamassa. Mukavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kukkia on nyt niin monenlaisia, ja tänään avautuivat jo ensimmäiset ruusunkukat. Kiitos, käyn katsomassa!

      Delete
  6. Marleena on ihan huikean täynnä kukkia. Totta puhut, kirsikankukat on melkein jo liikaa.
    AIka hurja ero, kasvaako tähtihyasintti perennapenkissä vai niityllä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olen joskus nähnyt tuollaisia komeita tuppaita tähtihyasintteja kukkapenkeissä ja olen odottanut, että omistani tulisi samanlaisia. Nyt tajuan, että siihen meni muutama vuosi ja se tapahtuu vain, jos kasvilla ei ole kilpailua. Nuo yksittäiset niittyhyasintit ovat hurjan ihania koiranputkien seassa, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Voisin vielä nostaa ja jakaa tuon kukkapenkissä olevan tuppaan ja istuttaa sipulit niitylle.

      Delete
  7. Ei, en pyörtynyt, vaikka kaunis onkin :)

    ReplyDelete
  8. Oma isotähtihyasinttini ei taida tänä kesänä kukkia ollenkaan, taisi talvi olla sillekin liikaa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi hitsi, toivottavasti se on hengissä kumminkin! Mulla peurat syö noiden lehtituppaita aina keväisin huolestuttavalla ruokahalulla, mutta kukkia pääsee onneksi useimmiten ihailemaan.

      Delete
  9. Oi, tuo sinitähtihyasintti sopisi minulle niin hyvin. Se on kauniin luonnonmukainen, mutta silti värisyttävä.

    Japaninkirsikka on tajuttoman ihana <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tähtihyasintit tosiaan sopisivat teidän lehtomaiseen puutarhaan! On pohjoisamerikkalainen vuoristojen alarinteiden niittylaji, joten eiköhän teillä ole olosuhteet kohdillaan :-) Rinteessä vesi ei seiso. Niin kaunis väri ja olemus tässä kasvissa. Tosiaan, teille akileijojen ym. sekaan kuin nenä päähän!

      Delete
  10. Ihania nuo siniset kukat.
    sinulla on niin kodikas puutarha.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Sylvi! Tämä perinteinen kylä tekee paljon, on ihanat maisemat eri puolille.

      Delete
  11. Ihanat siniset tähäret! Istutin vuasia sitte, purkillisen kukkivia isotähtihyasinttia maaha. Viimme kesänä kukkii yllätykseksi yks. Olin jo unohtanu ne. Ny on viirensentin lehtitupsu. Nyyh
    Ompas Marleenas palio kukkia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jospa ne kukkivat sitten vasta myöhemmin? Toivottavasti! Mutta ainakin on kiva, että jotain on hengissä.

      Delete
  12. Pärjäisköhän se meilläkin, rusokirsikan kaverina...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, en tiedä! Tämän vanhemmissa on ainakin 'Kanzan' -japaninkirsikkaa, eli siitä pitäisi olla jotain kasvatustietoa vähän pidemmältä ajalta. Tämä taitaa olla niin uusi lajike, ettei vyöhykettä oikein osaa sanoa. Sua ei tosin taida haitata toimia vyöhykepioneerina ;-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!