Wednesday 16 September 2015

Pienen kukkasen ilo

Keväällä hankkimani museaalinen pelargoni (vanha lajike vuodelta 1900) 'Attar of Roses' tekee kukkia. Tämä kuuluu ruusupelargoneihin.

There are some great flowers right now, and they considerably alleviate the autumn blues.

Pienen pieni kukkanen, joka tuottaa valtavan ilon:  'Avant Garde' -tarhaviinikärhö, jonka olen istuttanut syksyllä 2011, on tehnyt ensimmäisen kukkansa! Tämäkään ei ole vielä ihan auki, mutta oli pakko ikuistaa ennen kuin peura syö sen. Kaikki muut kukkanuput on nimittäin syöty, ja syöminen on varmaan tärkein syy siihenkin, ettei kukkia aiemmin ole näkynyt. Pääasia kuitenkin, että kasvi on hengissä.
Jos peuroissa nyt jotain hyvää on (no ei ole), niin se on se, etteivät ne kalua kasveja maan tasalle. Ne syövät vain kukat. Silloin kasvit pysyvät hengissä hyvinkin. Puutarhuri vain ei pääse ihailemaan sitä, minkä vuoksi hän on kasvin istuttanut.
Kyllähän joistakin kasveista syödään lehdetkin, esimerkiksi kuunliljoista, mutta nekin saavat olla koko alkukesän rauhassa, ainakin omalla pihallani. Niiden lehdet viedään vasta nyt syyspuolella, kun kylä hiljenee ja peuroista tulee röyhkeämpiä.

Tämä kärhö on puolestaan vappuna istutettu ja kukkii jo nyt! Tarhalyhtykärhö 'The Princess of Wales' (='Princess Diana') on saatu Sametti Hortensialta ilahdutus-blogihaasteen myötä. Tämänkin parista terälehdestä on puraistu palat, mutta: hä-hää, peura ei ole yltänyt pidemmälle! Tämä kasvaa niin hankalassa ja ahtaassa paikassa aidan ja keinun välissä, ettei peurakaan ole vielä keksinyt, miten sinne päästä rouskuttelemaan herkkuja. Tarkoitus on, että tämä ja padogikärhö yhdessä kiipeävät keinuun katokseksi.
Paikka oli täydellinen kärhölle, sen tajusin onneksi heti. Kohdassa oli edellinen komposti jonka purin keväällä, maa on multavaa ja ravinteikasta. Aita suo kärhön tyvelle sen kaipaamaa varjostusta.

Kuva keinun alueesta vähän kauempaa. Mänty on pudottanut suuren osan neulasistaan kuivuudessa, tai voi se johtua muustakin. Puussa on vielä runsaasti keltaisia neulasia jäljellä, mutta yli puolet on kuitenkin terveen vihreitä.
Omenapuussa on tänä syksynä vain muutama omena, ja hyvä niin, kun ne eivät sovi vatsalleni muutenkaan. Kuvassa keskellä oleva kellertävä läikkä on tuulessa heiluva parsa, se on sentään aloittanut syysvärityksen, varmaan ensimmäisenä pihani kasveista.

Tämä ihmetyttää aina: miksi peurat eivät syö joitakin herkullisia ruokakasveja kuten maustefenkolia. Hyvä niin, sillä saan ihailla niitä sitten itse! Musti esittelee, huomasitko.

Jaahas, pojilla on taas jotakin painiottelua mielessä.

'Hagley Hybrid' kukkii ihanan pitkään, se kukki jo kauan ennen kultapalloja ja nyt yhdessä niiden kanssa. Caritalle tiedoksi: huomasin eilen, että kyllä ne ovat käyneet syömässä kultapallojanikin, mutta suurin osa kukista on onneksi tallella!

Joissakin blogeissa on jo kuvia myrkkyliljojen kukkanupuista. Mitä ihmettä, täällä ei ole moisia syksyn merkkejä vielä ollenkaan! Murattisyklaamin lehti on maan pinnalla, mutta niin se on ollut koko kesän. Toivottavasti se tekisi jokusen kukan nyt, kun on yhteyttänyt ravintoa mukulaansa.

Meksikonhanhikki kukkii yhä vain, samoin myskimalva, siitä saan varmasti kiittää peuroja; latvominen on ollut säännöllistä ja tehokasta.
Iloista keskiviikkoa, täällä paistaa jo aurinko!


'Hagley Hybrid' kuuluu loistokärhöjen Clematis Patens-Ryhmään
Kultapallo – Rudbeckia laciniata, kerrannaiset lajikkeet
Maustefenkoli – Foeniculum vulgare, kuvassa lajike 'Rubrum'
Meksikonhanhikki – Potentilla atrosanguinea
Myskimalva, valkokukkainen – Malva moschata 'Alba'
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Ruusupelargoni – Pelargonium capitatum
Tarhalyhtykärhö – Clematis Texensis-Ryhmä
Tarhaviinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä

32 comments :

  1. Replies
    1. Ottelu ei alkanutkaan, kai minun puuttumiseni asiaan sitten häiritsi suurta keskittymistä. Musti voittaa aina, paitsi silloin kun ei jaksa tapella.

      Delete
  2. Det tröstar inte så mycket att du också haft besök vid dina Gullbollar :) Det ser bedrövligt ut på vår gård då allt börjar vara uppätet. Ändå kan jag inte hålla mig....tur att de inte äter narcisser, jag köpte en hel kasse olika!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jo... man får glädje från andras blogg, att kunna se blommor som blir äten hos oss. Höstträdgården kan vara så vacker! En dag har jag staketen och häggen färdiga och sen...

      Delete
  3. Nuo kärhöt ovat vaan kaniita!
    Taisteluasetelma on pojilla ainakin hieno..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kärhöt on ihania. Toivottavasti kasvavat pian liian korkeiksi peuroille.

      Delete
  4. Meillä näkyy jo paljonkin syksyn värejä, koivut esim. ovat jo melko keltaisia. Mutta mun syysmyrkkyliljoista ei näy jälkeäkään... ehkä jo joku päivä lähiaikoina kuitenkin.
    Ihana tuo viinikärhö!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meilläkin se koivu, joka kasvaa kuivimmassa paikassa, mutta kun yölämpötilat on olleet vähintään 7 astetta, niin tuskin se sentään syysvärejä vielä aloittaa. Tai en tiedä. Toivottavasti myrkkyliljat löytyvät pian! On ihanaa, että joku kasvi ilmestyy maan pinnalle vasta nyt.

      Delete
  5. Onpa hienoa, että pihallasi on paikkoja, joihin peurat eivät ylety. Peurat eivät ehkä syö maustefenkolia, kun tietävät maistuvansa siten paremmalta padassa. ;)
    Tontiltasi saa paljon kauniita näkymiä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hah haa! Tosiaan, peurat eivät koske maustekasveihin muutenkaan :-D

      Delete
  6. Voi noita peuroja, mutta onneksi nekään ei kaikkialle yletä ja saat nauttia kukistasi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, onneksi jää itselle aina jotakin! Kellohyasinttien menetetyt kukinnat kyllä harmittaa vietävästi, mutta kun ne olisivat vaatineet niin korkeat verkkotötteröt, etten jaksanut sellaisia vääntää. Olisi pitänyt.

      Delete
  7. Painikorvat.

    Kotus varmaan ilahtuu tästäkin uudissanasta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Loistosana, nehän ne! Ja Ransulla näkyy myös painiotsalohko ;-)

      Delete
  8. Ihania pieniä kärhönkukkia! On se hyvä, että on kasveja, jotka avaavat kukkansa vasta syksyllä; pieniä ilonaiheita riittää :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin on! Vielä ehtii ihailla syysastereita, ne ovat vasta nupulla. Ja syyssahrameita, myrkkyliljoja... ruostekukat eivät ole tehneet mitään kukkavartta vielä, vaikka ovat olleet rehevässä lehdessä koko kesän. Myönnän kyllä, että en ole lannoittanut niitä laisinkaan, ehkä olisi pitänyt. Mutta ehtii ne vielä, ja ne ovat verkon suojissa, joten kukat myös sitten saa nähdä :-)

      Delete
  9. Täälläkin kurkistaa syysmyrkkyliljasta vain ihan pikkuinen valkoinen pää. Taisimpa laittaa viime syksynä jotakin toistakin, olikohan se siinä Sulevin tilauksessa?! Täytyykin tarkistaa muistiinpanoista. Ihanaa kun on vielä mitä odottaa<3 Ja ihan mahtavaa, että siellä paistaa tänään aurinko:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että on jotain uutta mitä odottaa! Näin taimikaupoilla jo myrkkyliljoja, mutta en ostanut mitään uutta, aion luottaa samoihin vanhoihin eli valkoiseen ja Waterlilyyn, joka ei kukkinut viime syksynä, mutta teki kyllä lehdet tänä kesänä. Mutta ne olisivat kyllä siitä kivoja, että kukkisivat heti pian verrattuna odotukseen kevääseen asti, mitä yleensä joutuu sipulien kanssa vartomaan.

      Delete
  10. Replies
    1. Tykkään kovasti noista pienikukkaisista kärhöistä.

      Delete
  11. Monia ihania kukkia on siellä vielä, peurojen yrityksistä huolimatta tuhota niintä, onneksi ei kaikkea saa kuitenkaan. Tuo pieni pelakuu on suloinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jotenkin tykkään näistä pienikukkaisista luonnonlajeista tai niiden tyyppisistä, lajikehan tämä 'Attar of Roses' on. Niissä on luonnonkukan siroutta ja vaatimattomuutta, ja vaatimattomuus tosiaan kaunistaa!

      Delete
  12. Pitäisköhän meidän sun blogiystävien tulla kaikki joukolla talkoisiin ja tehdä sulle kunnon peura-aita? Meniskö sun näkymät?
    Me niin haluttais, et sun kaikki upeat erikoisuudet kukkisi ja mekin nähtäis ne.
    Noi pelargoni ovat niin söpöjä, tykkään tosi paljon noista vanhoista lajikkeista.
    Näissä kuvissa on jotenkin erityisen hienot sävyt, varsinkin tuo keinunseutukuva on ihana.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sehän se just, en vaan millään haluaisi asua verkkoaidan sisällä, ne on niiiiiiin rumia. Ja kun tontti on aika pieni, niin se aita myös näkyy ihan joka paikkaan ja historiallisen kylän raitille. Hmm. Toivon, että pensasaidat kasvaa ja nopeasti. Ja risuaitaa täytyy tietty tehdä lisää. En kyllä tee sitä minkään vanhan mallin mukaan, liian työlästä - mutta saa kelvata.
      Totta, nyt on täyteläisiä värejä, etenkin kun otin tuonkin kuvan juuri ennen kuin alkoi sataa. Auringossa värit aina haalistuu, nyt on hyviä pilvisiä päiviä.

      Delete
  13. Voihan noita peuroja..pauhuksen pahus.
    Verihanhikki on suosikkini. pakko hankkii listalle..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Peura on vihoviimeinen kirosana!
      Verihanhikki on hurjasta nimestään huolimatta valtavan suloinen.

      Delete
  14. Meilläkin on männyissä valtavasti ruskeita neulasia, parista männystä olen ihan huolissani ja toivon että todellakin syy on vain kuivuudessa. Painiin valmistautuvat kissat on hauskaa seurattavaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jännää, mikähän tämän saa aikaan. Maa on ihan keltaisena neulasista toisen mäntyni alla, toinen on aivan normaali. Toivotaan, että tämä kuuluu niiden normaaliin elämään.

      Delete
  15. Ihania pienikukkaisia kärhöjä. Ja nuo kissat ovat valloittavia. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pienikukkaisen kärhöt ovat tosiaan kauniita. Kiitos, samaa sinulle!

      Delete
  16. Mikä ilme Ransulla! :DDD Näyttää samalta kuin Helmi silloin, kun sitä ottaa todella pahasti koppaan. Ihana pelargoni! <3 Mulla on pelargonit vähän niin ja näin tänä vuonna. Tuolla pihapöydällä ovat olleet oman onnensa nojassa. Nyt niissä on sentään vähän kukkiakin, koko kesänä eivät halunneet kukkia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransua ehkä ottaa Musti pattiin, haluaisi kalifiksi kalifin paikalle.
      Pelargonit kukkii usein vasta syksypuolella, ainakin mulla. Kevättalvella ovat sitten lähes kaikki lepokaudessa. Havittelin tuota vanhaa Attaria pitkään, keväällä sen löysin :-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!