Haikeat hyvästit keväälle

Haikein mielin on aika todeta, että kevät on loppumassa. Aivan liian pian tänäkin vuonna. Onneksi se sentään alkoi aikaisin, ja onneksi ei tullut toukokuun helteitä viemään kevään kukkia aivan liian pian. Silti kaipaan niin aikaa, jolloin ruoho ei kasvanut silmissä ja jolloin lehdet olivat vasta puhkeamassa! Kun kevään pienet ensi kukat olivat aiheuttamassa ihmetystä ja ihastusta.
Siperianesikko liittyi viimein esikkokarkeloihin.

The spring is once again over much too soon – it only just began!

Pieniä ja ihmeellisiä kukkia on onneksi nytkin. Tämä on huono kuva, mutta kyllä tästäkin näkee pari ihastuttavan pientä kellomaista narsissin kukkaa – virvanarsissit ne siinä. Nämä pärjäsivät hyvin vanhan taloni kivijalan edustalla. Narsissien välistä nousee ruostekukan vaaleanvihreä lehti, nekin ovat talvehtineet!

Viime syksynä istutin puutarhaani nunnannarsissia, siis sen aitoa luonnonlajia. Lajikkeitakin kutsutaan nunnannarsisseiksi, ja sellaistakin istutin, mutta tämä oikea aito ja alkuperäinen on se, josta eniten iloitsen. Olin epävarma sen talvehtimisesta ja istutin sitä pariin eri paikkaan sekä vielä ruukkuun sisälle. Kävi sitten niin, että ruukussa talvehtivat kuivuivat, mutta avomaalla ne pärjäsivät oikein hyvin.
Kuvasta on vaikea saada selvää siitä, miten siro ja viehättävä tämä laji onkaan. Kukkavarsi on noin 20 cm korkea, lehdet kapoiset kuin ruohosipulilla ja ihanat tummankeltaiset kukat avautuvat sarjana varren päähän. Olen rakastunut!

Yhtä sulokas on toisaalta myös kestosuosikkini, pienikukkainen orkideanarsissi 'Hawera'.

Roteva kerrannaiskukkainen 'Manly' ei sen sijaan kainostele eikä siroile, vaan kaipaa vierustoverinsa kiinanpionin tukea saariston viimassa.

Varsin rotevia ovat myös upeat 'Exotic Emperor' -narsissit, jotka sain kaupanpäällislahjana Viherpeukaloilta syksyllä. Tämä on hurjan hieno kukka, ja valtava! Tulppaanien kanssa harmittaa vain se, että pihallani kukkii peurojen takia vain noin 25 tulppaania noin 300:sta, eli yli 90 % kukkavarsista on syöty. Aika kova verotus, mutta se on joka vuosi samanlaista. Nämä kaksi ovat verkon sisällä, siksi ne ovat säästyneet kukkaan asti.

Pakko myöntää, että kevät on tullut ja mennyt. Linnut ovat saapuneet ja jatkaneet matkaansa kuka minnekin. Pari kurkea on rantaniityllä, ne ovat ehkä päättäneet asettua taloksi.

Tervetuloa kesä!

Nunnannarsissi, luonnonlaji – Narcissus jonquilla
Orkideanarsissi – Narcissus triandrus ja Triandrus-Ryhmä
Ruostekukka – Crocosmia
Siperianesikko – Primula cortusoides
Virvanarsissi – Narcissus bulbocodium ja Bulbocodium-Ryhmä

Retki kaivoksille

Kotisaarellani on vanhat kalkkikaivokset. Tein niille toukokuisen retken. Tässä kuvasatoa.

I went for a walk in a disused lime quarry on my home island.

Lemmikkivärejä ja inhokkivärejä

Muotopuutarhan auringonkilossa hurmaavat pienet 'Little Beauty' -tulppaanit. Otan tämän saman kuvan varmasti joka vuosi, mutta kun tuo suloinen kukkaterttu on niin hehkuva vastavalossa. Nämä tulppaanit ovat niin matalia, että maassa joutuu makaamaan turvallaan, kuten Irene Vironperältä juuri blogissaan totesi.

I still must lie on the ground to take pictures of tiny spring flowers. One can't mind though, having such a view!

Kukan sisällekin täytyy kurkistaa, ihana näky!

Samassa ja viereisessäkin penkissä on sen sijaan järkyttävä näky. Ei pitäisi mennä ostelemaan kasveja, joiden kukkien väriä ei tiedä. Tämä shokkipinkki on mätäsleimu 'Red Admiral'. Jostain syystä tämä väri vain ei mene minun väriseulastani läpi, se kinnaa kiinni joka kerta. Ai kamala!
Mutta sain kuningasidean: siirrän yhtä järkyn pinkit 'Pink Pearl' -hyasintit, jotka Päivänpesän elämää -blogin Katjan mukaan loistavat naapuripitäjään, Rohan-puutarhasta tämän viereen. Voisin samalla siirtää samaan penkkiin sen toisenkin samanlaisen leimun, jotta kaikki järkkypinkki on sentään vain yhdessä paikassa. Ehkä siitä samalla tulee siedettävämpää?

Kaupungissa olossa on se hyvä ja huono puoli, että on taimimyymälöiden ulottuvilla. Vaikka ei saisi ostella yhtään mitään, ei itseään vain saa pidettyä kurissa kaikkien ihanuuksien äärellä. Keittelenkin tässä sitten päivälliseksi pastaa pelkällä tomaattikastikkeella, jossa ei siis ole yhtään mitään muuta kuin paseerattua tomaattia. Mutta parvekkeella on kuitenkin silmänruokaa, ja millaista!
Plantagenissa on kalliit taimet, mutta siellä oli monta vuotta etsimäni tummalehtinen isovalkolatva 'Chocolate'. Tapoin sen edellisen Tukholmasta ostetun yrityksen vuosia sitten märkyyteen, sillä eihän tämä olekaan ollenkaan punalatvojen tyyppinen kostean paikan kasvi, vaikka tätä edelleen Eupatoriumina myydään.
Nyt latva päätyy hyvään paikkaan Rohaniin ja saa juurelleen erityisen kaunisvärisen mätäsleimu 'White Admiralin'. Kyllä on amiraaleissa eroa kuin yössä ja päivässä! Tämän kukissa on täydelliset tummat pilkut poimimaan valkolatvan ja muiden tummalehtisten Rohan-kasvien sävyjä. Leimu löytyi Pirilän kukkatalosta, jossa on puolestaan harvinaisen edulliset taimet – kiitos suuresti Sametti Hortensialle vinkistä! Hän se minut sinne ensi kertaa ohjasi.
Etualalla rehottaa vielä punaluppio, olen vähän heikkona niihin(kin).

Eikä nälkää tarvitse oikeasti nähdä, sillä kasvaa parvekkeella ruokaakin. Auringon ihanat -blogin Inkan antama valkoinen mansikka on huiman rehevä saatuaan maaliskuussa Biolanin amppelilannoituspuikkoja.
Sen tyvellä kituuttaa ruijanruoholaukka, jota kävinkin jo napsimassa pastani päälle. Täytyy siirtää laukkaa, mutta kun reunassa kasvaa joku siementaimi, jota epäilen muuksi kuin rikkaruohoksi. Kippaan epäonnistuneet siemenkylvömullat isompiin ruukkuihin, ja tämän siitä sitten saa. Saa mysteerejä.

Parvekejalava on jo käsite. Itsekseen isoon ruukkuun kylväytynyt jalava pysyy puskan kokoisena vuodesta toiseen, eniten siksi, että se kuivuu todella pahasti joka kesä, kun olen poissa viikkokausia kerrallaan.
Kaupunkikotini kadun puolella (eli toisella puolella taloa!) kasvaa rivi jalavia, ja huomaan, että ne ovat yhtä pahoja siementaimiterroristeja kuin vaahterakin. Siementaimia löytyy vähän joka istutusalueelta, ja on täysi mysteeri, miten siemen on päätynyt tänne talon toiselle puolelle lasitetulle parvekkeelle, kissojen takia lasit ovat aina kiinni. Tänne se oli kuitenkin erittäin tervetullut tyyppi, ihana parvekepuu tuomassa vehreyttä jo aikaisin keväällä.

Kuvasin tänään kukkansa avanneen perhosorvokki 'Blue Cloudsin' jalavan edessä. Orvokin hankin lauantaina Marketanpuiston markkinoilta Blomsterodlingens vänner -yhdistyksen pöydästä.

Kuvasta puuttuu vain pantteri, joka yleensä loikoilee auringossa taljalla. Nyt se oli parvekesohvan alla eikä sitä erota kuvasta millään. Siellä se kumminkin on ja voi pantterimaisen mainiosti.
(Ja Sametti Hortensialle tiedoksi, että kuvassa etualalla on rusotuomipihlaja – niitä myytiin Pirilällä alle 7 eurolla! Pakkohan sellainenkin oli ostaa. Istutan sen sirotuomipihlajani lähelle ja ajattelen aina ne nähdessäni Sametti Hortensian tuomipihlajakokoelmaa, miten mukava ajatus!)
Aurinkoista viikon jatkoa!

Isovalkolatva – Ageratina altissima
Jalava – Ulmus
Mätäsleimu – Phlox douglasii
Perhosorvokki – Viola sororia
Punaluppio – Sanguisorba officinalis
Ruijanruoholaukka – Allium schoenoprasum ssp. sibiricum
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis

Kasvihullu saalistaa

Ensin paljastan, että olen esikkohullu. Tuliko yllätyksenä? Ei vai?
Esikot ovat siitä ihania, että niitä ei syödä. Paitsi. Pihaesikkoa syödään, ja se on harmi, sillä nämä ovat ehkä kaikista esikoista ehkä kaikkein ihanimpia. Rakastuin tähän jännän beigeen pihaesikkoon Tertun perennojen valikoimissa ja sehän oli pakko saada. Tämä kasvaa vanhan taloni seinän vieressä sen verran suojassa, että on saanut kasvaa aika rauhassa.
Sen sijaan kaksi pihaesikkoa, jotka ovat muotopuutarhassa, eivät ole päässeet kukkaan. Ikinä. Itse asiassa niiden kolmas kaveri on syöty kuoliaaksi. Toivon hirmuisesti, että se ei ole vuosia sitten Tukholman puutarhamessuilta ostamani vihreä-valko-keltakukkainen herkkujen herkku.
Nyt, kun olen tämän kirjoittanut muistiin blogiin, voisin ehkä muistaakin: siirrä pihaesikot muotopuutarhan liian kuivasta ja peura-alttiista paikasta verkon suojiin jonnekin muualle!

Yllä olevasta kuvasta pihaesikon lehtiä tuskin näkyykään, sillä esikon juurella kasvaa mukulaleinikkiä. Pari maksaruohomaista lehteä näkyy, ja ne ovat varmaan ihanan maksaruohomaisen mehukkaita myös peurojen mielestä. Pihaesikolla on tosiaan aivan erilaiset lehdet kuin muilla esikkolajeilla: nahkeat ja mehukkaat, jotakin kaalin ja maksaruohon välimaastoa.

Siinä missä pihaesikot ovat niin sanottuja Auricula-esikkoja monissa kielissä, ovat loistokevätesikot niin sanottuja Polyanthoja tai Polyanthuksia. Loistokevätesikot ovat etelänkevätesikon risteymiä ja niillä on monta kukkaa yhdessä kukkavarressa, joka saattaa olla jopa 20 cm korkea.
Kuvan esikko on 'Gold Lace', jolla on monta nimeä. Tätä laatua kasvatettiin jo viktoriaanisen ajan esikkohullaannuksen aikaan, ja tämän nimi on toisinaan "Gold-laced group" tai 'Victoriana Gold Lace Black' tai jotakin sen tapaista. Ainakin RHS näyttää käyttävän termiä Gold-laced group, joten pitänee sitten minunkin, paremman tiedon puuttuessa. Ryhmä on sikäli ihan osuva nimitys tälle kukkatyypille, että kukan terälehdet voivat olla myös hieman toisen sävyiset; punaisemmat tai mustemmat. Silver-laced -ryhmällä on valkoiset reunat terälehdissä, kun tällä on keltaiset.

Ajattelin kirjoittaa pidemminkin, mutta olen hieman töttörööt – vuoden työkiireisin aika. Ransu lähettää terveiset.

Mutta vielä lopuksi...

... vähän taimisaaliita, sillä niistä minun piti kirjoittaa ennen kuin homma meni taas esikkolöpinöiksi.
Ostin Marketanpuiston markkinoilta Blomsterodlingens vänner -yhdistyksen osastolta hurmaavia orvokkeja: kaksi perhosorvokkia, joista tässä valkoinen yksilö, ja yhden "Toves viol" -nimisen sinikukkaisen orvokkisuloisuuden.

Perjantaina oli Maatiainen-yhdistyksen taimivaihto ja hankin sieltä monenlaista ihanaa, vein vaihdossa oman pihani vanhoja kasvikantoja ja luonnonkasveja. Kuvassa suurin taimi on tosin Lidlistä ostettu kuunlilja, hyvän näköinen ja edullinen kokoonsa nähden. Pidän näistä lajeista, joilla on suuret ja paksut mattapintaiset lehdet, joista vesi valuu kuin hanhen selästä. Vaikka peuran ruuaksihan tämäkin menee, mutta nautitaan nyt parvekkeella niin kauan kuin voidaan! Tämä on jalokuunlilja 'First Frost'.

Etelänkevätesikko – Primula elatior
Jalokuunlilja – Hosta Tarhafunkia-Ryhmä
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-Ryhmä
Perhosorvokki – Viola sororia
Pihaesikko – Primula ✕ pubescens

Toukokuun kalenteripantteri

Viime viikot eivät ole olleet parhaat mahdolliset Mustille, kun ensin korva raadeltiin ja sitten se sai ilmeisesti pureman häntäänsä. Musti suhtautuu tapahtuneisiin silti isäntäpantterimaisella tyyneydellä.
Kummassakin tapauksessa on vihollinen ollut saarella asuva leikkaamaton kolli, jota vastaan Musti on yrittänyt puolustaa tonttiamme. Häntäpurema oli kahdesta tapahtuneesta vaarallisempi, sillä en ensin havainnut koko haavaa, sitten en tajunnut laittaa kauluria estääkseni Mustia nuolemasta haavaansa ennen kuin vasta monen päivän kuluttua.

Haava ei ottanut parantuakseen ja lähdimme kaupunkiin. Tämä on Mustin ilme autossa. Kärsivä pantteri. Pelastakaa minut!
Tällä kertaa se ei sentään joutunut matkustamaan kopassa, sillä sinne se ei olisi mukavasti mahtunut kaulurin kanssa. Musti otti tilanteesta kaiken irti makoilemalla ensin pari tuntia lampaanhajuisten (ja paskaisten) raakavillasäkkien päällä, sitten lopputunnit sylissäni.

Olin leikannut karvoja pois haavan ympäriltä saadakseni sitä paremmin hoidettua Betadinella. Eläinlääkäri muuten totesi Mustin olevan ihan sopivan painoinen (vaikka sen vatsanahka roikkuukin) ((täyttäähän Musti näinä päivinä jo yhdeksän vuotta, se ei ole enää ihan nuori pantteri)).

Eläinlääkäri totesi myös, että hyvin menee, jatketaan hoitoa samaan malliin, mutta määräsi lisäksi antibioottikuurin. Puremahaava, mikä tämä ilmeisesti oli, on hyvin pieni mutta syvä ja siksi tulehtuu kuulemma lähes aina. Kuvassa sitä ei oikein erota, mutta se on kohdassa, jossa on vähiten karvoja – pieni sydämenmuotoinen leikattu kohta. Siitä ylävasemmalla oleva ruskehtava pilkku ei ollut haava, vaan kuivahtanut Betadinen murunen kiinni karvoissa.

Eläinlääkäritäti oli kunnon täti ja tarjosi Mustille paljon lohdutusta ja kehuja. Musti on siitä ihana kissa, että se (useimpien isäntämiesten tapaan) kerjää huomiota, hoivaa ja hellyyttä ollessaan kipeä. Olen hyvin iloinen tästä ominaisuudesta.

Rapsutukset kelpaavat – etenkin kaulurin alta!

Tänään on kauluri jätetty kokonaan pois, sillä olen voinut tarkkailla Mustia ja se ei ole enää pyrkinyt nuolemaan haavaa. Haavan hoitoon olen laittanut vielä hunajapitoista Vetramil-voidetta, jota saimme lääkäriltä. Hunajan entsyymit ovat antibakteerisia ja puhdistavat haavaa.
Pantteri nauttii. Ensipesun kaulurin pois ottamisen jälkeen se tuli suorittamaan syliini, oikein nautiskellen ja pitkään. Eikä keskittynyt hännän juuren pesuun ollenkaan.

Entä se toinen? Kyllä sekin täällä on. Yritin raivata keittiön pöydälle tilaa tehdäkseni töitä.

Ookoo, mamma, oon valmiina!

Vuokko-esikkopuutarhassa taas kerran

Vuokko-esikkopuutarhani on parhaimmillaan toukokuussa, joten siitä tulee taas postaus. Koettakaa kestää! 'Orangerie'-narsissi ja lehteen puhkeava japaninvaahtera 'Osakazuki' kaulailevat.

Siinä narsisseja on vähän enemmänkin. Taustalla kukkii kevätesikkopelto.

Koska kevätesikko ja etelänkevätesikko sekoitetaan yleisesti toisiinsa, tässä on pieni tunnistusopas. Kevätesikko kukkii vasta toukokuussa tummankeltaisin pienin (halkaisija noin 1 cm) kukin, joissa on oranssit pilkut. Luonnossa tavataan myös punakukkaista versiota.

Etelänkevätesikko aloittaa kukinnan jopa kuukautta aiemmin kuin kevätesikko. Sen kukat ovat suuremmat, halkaisijaltaan 1,5–2 cm ja kukat ovat vaaleankeltaiset tummemmalla keskustalla. Kummankin lajin kukkaterttu nousee noin 15 cm:n korkeuteen tai korkeammallekin.

Takaisin vuokko-esikkopuutarhaan. Aho-orvokit ovat yksiä monista luonnonkasveista, jotka puutarhassani kukkivat.

Kevätlinnunhernekin on saarellamme kasvava luonnonkukka. Sen seurassa kasvavat tarhavarjohiippa ja hämyvuokko.

Tämä hämyvuokko on Särkän perennataimistolta hankittu, nimi on forma caerulea eli "sinertävä muoto".

Valkotäpläimikän seasta kohoavat metsätulppaanit, ensimmäiset kukat alkavat avautua.

Kuvaa vähän alempaa mäestä. Tässä kohtaa kasvavat ruusuherukat, sekä viime syksynä istutettu että nyt keväällä saatu.

Huomasin, että myös viime syksynä hankkimani on Tahvosten kasvattama. Se selvisi talvesta loistavin arvosanoin, ei mitään talvituhoja, ehkä juuri siksi, että se oli Suomessa lisätty ja kasvatettu. Otin nyt riskin ja poistin siltäkin suojaverkon, jotta näitä pääsee ihailemaan paremmin.

Vielä alempana rinteessä kasvavaa kultaherukkaa ei nimittäin ole maisteltu ollenkaan. 

Tästä kohtaa pihaani on ihana näkymä kylän yli, naapuruston pihalla kukkiva kirsikkaluumu hohtaa auringossa valkoisin kukin.

Päivän eläinkuvassa on Väiski Västäräkki.

Iloista alkavaa viikkoa!

Aho-orvokki – Viola canina

Etelänkevätesikko – Primula elatior

Hämyvuokko – Anemone nemorosa, punertavat ja sinertävät lajikkeet ja muodot

Japaninvaahtera – Acer palmatum

Kevätesikko – Primula veris
Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Kultaherukka – Ribes aureum
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhavarjohiippa – Epimedium ✕ rubrum
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata