Thursday 4 April 2013

Kevätpuuhia ja pikainen paluu maankamaralle

Nyt on niin hienot kelit, että täytyy keksiä sellaisia puuhia, joissa saa olla ulkona. Maata ei voi vielä kaivaa, mutta olen pyöritellyt kiviä ja rakentanut aitaa – onneksi tolpanjalat ovat jo valmiiksi maassa, muuten ei sitäkään puuhaa voisi vielä tehdä.

Kivimuuri etenee kivi kerrallaan, päivässä ei jaksa pyörittää paikoilleen enempää kuin yhden suuren kiven.

Olen katsellut vanhan talon kattoa sillä silmällä, että joitakin tiiliä voisi vaihtaa ehjiin sillä puolella jolla ei enää ole lunta. Tänään on se päivä, päätin, ja lähdin pystyttämään tikkaita. Yläorrella alkoi jänistää ja tajusin, että kylällä ei ole nyt ketään – jos putoan, ei raatoani löydä kukaan päiväkausiin.
Niinpä soitin Kaj-Ingmarille, joka tuli pitämään tikkaista kiinni, tukemaan myös henkisesti ja soittamaan Medi-Helin jos putoan.
Kun olin ylhäällä katolla, totesin, että saamani vanhat kattotiilet ovatkin väärää profiilia. Kaj-Ingmar ehdotti, että tulen alas toiselta puolelta, jossa mahdollinen putoamismatka on vähän lyhyempi koska se on ylämäen puoli. Lisäksi sillä puolella ei ole kiviröykkiötä talon edustalla, kuten talon alapuolella.

Kuvassa talon ylämäen puoli. Tikkaat saa vähän enemmän vinoon, talon toiselta puolelta piti kivuta lähes pystysuoria tikkaita ylös. Mutta tällä puolella katolla on vielä lunta.
(Etummaisia tikkaita pitkin kuljen vintille, sinne ei vielä ole portaita sisäkautta).

Toiset tikkaat oli hilattu katolle ja käänsin ne tämän puoleiselle katonharjalle, jotta pääsen ryömimään niitä pitkin alas. Ne lähtivät irti kun lumi nosti niiden tapit pois katonharjan päältä. Niinpä tulimme vauhdikkaasti alas, tikkaat ja minä.
Jotenkin onnistuin liukumaan alas pystyssä olevien tikkaiden vierestä, vaikka yritin katolla liukuessani saada niistä jalansijaa. Niinpä jalka ei onneksi jäänyt puolien väliin. Laskeuduin pehmeään lumeen jalat edellä enkä tajunnut lainkaan pudonneeni viisi metriä (+ katolla liusutut pari metriä). Kaj-Ingmar rassukka ehti varautua ottamaan vastaan jos horjahdan taaksepäin, kun mäessäkin on kiviä, mutta pidin kai kiinni putoavista tikkaista niin että pysyin tukevasti pystyssä. En edes pudonnut maassa olevan kiven päälle, nilkka olisi voinut vähän venähtää. Niskassakaan ei tuntunut pienintäkään niksahdusta. Mutta Kaj-Ingmarin kasvot menivät kyllä kalpeiksi.

Hyvä tuuri siis, sillä Kaj-Ingmarkin tokeni saatuaan kahvia. Autoinpahan vähän poistamaan lunta katolta. Kassi, jossa olin kantanut kattotiilen ylös, jäi katolle, kunnes tuuli puhaltaa sen sieltä pois. Laitoin siis kuitenkin sen yhden hieman vääränlaisen tiilen rikkoutuneen tilalle.
Yhteistuumin päätimme, että en palaa katolle, kun niitä oikeanlaisia tiiliäkään ei ollut. (Ja Kaj-Ingmar sanoi, että seuraavalla kerralla tarvitsemme enemmän porukkaa – ilmeisesti ottamaan minut vastaan?)

Tälle talon alamäen puolelle olisi ollut kenkumpaa pudota, Kaj-Ingmar oli aivan oikeassa! Ransukin lienee samaa mieltä tutkiessaan maastoa.

Niinpä vietin loppupäivän maan tasalla. Se kannatti. Löysin kaksi narsissinversoa!

Ja nousevia lehtoakileijan lehtiä!
Iloista ja tapaturmatonta illanjatkoa kaikille muillekin!

Today I fell off the roof while replacing some roof tiles. Luckily I had help and luckily I only got some minor bruises.

43 comments :

  1. Kuule! Sovitaanko nyt niin, että möyrit vaan siellä maantasalla? Onneksi oli Kaj-Ingmar paikalla! Huh, huh sun kanssas.

    ReplyDelete
  2. Voi EIIIIII, Mun oli tosi vaikee lukea tätä, mutta pakotin itseni kun halusin tietää ettet ollut satuttanut.
    Kaj-Ingmar on oikeessa, on parempi myöhemmin kavuta takaisin katolle kun on enemmän väkeä sua vastaanottamassa.
    Huh, huh onneksi ei käynnyt pahemmin.

    ReplyDelete
  3. Hui kamala, onneksi ei käynyt kuinkaan!! Ja onneksi olit lumisemmalla puolella edes, tuo kivikko näyttää todella hurjalta!

    Joo maahommia suosittelen minäkin enemmän jatkossa ;)

    ReplyDelete
  4. Voi onneton, nuo on todella vaarallisia hommia!

    Minun veli tuli katolta alas marraskuulla lähes päälleen ja olikin sitten pitkään Töölössä tehohoidossa niskan ja kylkiluiden murtumien takia ja sen jälkeen parissa sairaalassa ja kuntoutuslaitoksessa.

    Hengissä juuri ja juuri selvisi, mutta ei enää entiselleen varmaan koskaan palaa. Vaikka viikko sitten kotiin pääsikin, niin vaikeata loppuelämä varmasti on.

    Ei siis kannata riskeerata lopuelämäänsä tuollaisten töiden kanssa, vaan pyytää niihin apua!

    Samaa ehdotan, kuin edellinenkin kommentoija!

    ReplyDelete
  5. Kauhistus! Minäkin ehdotan ja vaadin, että pysyttelet maassa tästä lähtien. Ja Raakin veljelle toivotan mahdollisimman hyvää parantumista, ikävä tarina.

    ReplyDelete
  6. Hyvä, että selvisit säikähdyksellä. Jatkossa vain turvavaljaissa katolle.

    ReplyDelete
  7. Huh, onneksi selvisit säikähdyksellä! Kai sulla on turvavaljaat...

    ReplyDelete
  8. Hurrja tyttö! Mutta komppaan edellisiä ja vaadin (blogisi vakituisena lukijana)sinua pysymään maankamaralla.

    ReplyDelete
  9. Ohhoh, onpas siellä ollut äksöniä! Onneksi ei käynyt kuinkaan, olisi sekin ollut aika ikävää, jos olisit loukannut ja mannut kipsattuna sängynpohjalla koko kevään. Yhdyn Mamma N:ään, möyri vaan siellä maantasalla ja laitatte sitten isomman vastaanottokomitean kera tiilet katolle, kun lumet ovat sulaneet katolta.

    ReplyDelete
  10. Apua! Onneksi ei käynyt pahemmin! Ja onneksi sinulla oli naapuri antamassa neuvoja...

    t. Tyttö joka meni tänään pyörällä nurin

    ReplyDelete
  11. Joo, nyt homma seis. Onneksi Kaj-Ingmar pelastava enkeli oli saatavilla. Ajattele nyt mitä pojatkin tuumaisivat tai minne joutuisivat, jos sinulle kävisi hullusti.
    Tiilenvaihto hommat on talkoopuuhia , eikö ?
    Eiköhän porukkaa saisi jo
    kommentoijista kokoon !
    Onnellista tietysti, että bongasit kasveja lisää....vaan toivottavasti ei ole aamulla paikat kovin kipeät.
    Ota magnesiumia,jos löytyy.
    T.Leena ja Pojat

    ReplyDelete
  12. Kiitos kaikille kommenteista!
    Se vaihtoehto, että en enää menisi katolle, ei oikein toimi kun jos en vaihda tiiliä, eivät ne itsestäänkään vaihdu... Turvavaljaat löytyvät mutta tuon vanhemman talon katolla ei ole muuta paikkaa kiinnittää niitä kuin savupiippu, joka on laippeessa hyvin alhaalla. Katto ei ole hurjan kalteva, joten suoraan sanottuna en uskonut että sieltä voi pudota. Lupaan olla jatkossa varovaisempi ja hankkia enemmän yleisöä ;-)
    Jos voitan lotossa niin teetän uuden katon enkä kiipeä sinne lainkaan itse, mutta näin ei toistaiseksi ole päässyt käymään.

    Raakki; Todella ikävä kuulla tarina veljesi putoamisesta :-( Parasta mahdollista toipumista hänelle.

    Myrsky; Outs! Ulkona onkin liukasta ja muhkuraistakin. Sinullakin lienee pari mustelmaa, olemme siis samikset ;-)

    ReplyDelete
  13. Hyvät hyssykät ! Onneksi olet ehjänä. Olisin myös maassa pysymisen kannalla, tai sitten niin että alla on trampoliini, sinulla turvavaljaat ja kypärä, niin ja ne apujoukot.

    ReplyDelete
  14. Saila!

    Monenlaista sinä osaat ja pystyt, mutta ihan kaikkea ei silti välttämättä TARVITSE tehdä itse. Apuvoimia on olemassa, teillä siellä saarellakin, uskon näin, jos osaa vain pyytää ja kysyä.

    Voi luoja paratkoon, jos olisitkin landannut noiden kivien päälle. Ihan hirvittää pelkkä ajatus. Nyt ei kyllä YHTÄÄN harmita, että lunta on vielä (maassa, siinä sinun laskeutumiskohdassa). Se pelasti sinut ankaralta onnettomuudelta.

    Raakin veljelle sympatiat ja kovasti toipumisen voimia.

    Ja narsisseille & akileijoille lämmittävät terveiset ♥

    ReplyDelete
  15. Huh, mikä pelästys, onneksi selvisit.
    Mutta kyllä onkin ihanaa kun maata jo näkyy:) Vaikka meillä vasta ihan vähäsen, suurin osa on edelleen lumen alla.

    ReplyDelete
  16. Voi kauhistus!!
    Minäkin putosin parivuotta sitten parvekkeelta. 4 metriä pudotusta, suoraan kalliolle..onneksi oli metri lunta siinä kohtaa. Ei käynnyt kuinkaan, paitsi vrk;n päästä kroppa oli kuin hakattu.Kävin lekurin tarkistuksessa, koska vapaa-ajan vakuutus minulla.
    Parempi pysyä maankamaralla..

    ReplyDelete
  17. Vähän uhkarohkeata on kiivetä lumiseen aikaan katolle. Vaikka ymmärrän hyvin, että sitä tuskastuu, kun ei pääse kunnon hommiin tuon valkean aineen takia. Se pitelee meitä kaikkia pihdeissään.
    Onneksi selvisit loukkaantumisilta!

    ReplyDelete
  18. Saila, ukko pyysi kirjoittamaan, että talven jäljiltä nuo kattotiilet ovat jäässä ja hauraita. Helposti rikkoutuvat.
    Talkoot pystyyn niin me kaikki tulemme telttamajoituksessa auttamaan sinua!!

    ReplyDelete
  19. Hui! Hyvä ettei käynyt pahemmin.

    ReplyDelete
  20. Kuulosti kauhealta, onneksi selvisit säikähdyksellä!

    ReplyDelete
  21. Kuten moni muukin on rämäpäisyttäsi jo päivitellyt, niin teen minäkin! Huhhuh... Onneksi ei sattunut huonosti. Koita Saila hyvä rauhoittua nyt kevätpuuhissasi, kyllä se lumi kohta sulaa ♥ tai osta edes turvaverkollinen tramboliini!

    ReplyDelete
  22. Härtsyygelis sun kanssas!
    Meille vanhassa paikassa nuohoojan kiertoköynti osui juuri tähän keväthangille ja hän ilmoitti suoraan, ettei leiki hengellään vaan tulee meille vasta kun katto ei ole varmana liukas yöpakkasten tai lumen takia. Pysytteli tasakatoilla vissiin talviajan ;)

    Nykyisessä paikassa nuohoojankäynti sattuu alkusyksyyn.

    Eikös sulla ollut jokin muukin talkoohomma vaativa työ listallasi. Voin tulla muonitamaan porukkaa jos pistät talkoot pystyyn :)
    Voi katsos porukka roikkua vaikka kiipeliköyden kanssa katon harjan yli vastapainona ettet tipahtele.

    Onneksi oli pehmeä lumi laskeutumispaikassa!

    R&T

    ReplyDelete
  23. Hienosti leikkii aurinko kissojen turkissa. Mutta herttinen, narsissia jo pukkaa!! Meillon vielä metrinen hanki.
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    ReplyDelete
  24. En lukenut kaikkia kommentteja , mutta meillä kattotiilet on vaihdettu kätevästi sisäpuolelta , vaatii tietysti jonkinlaisen tellingin.Loputkin tiilet voivat rikkoutua jos menet niiden päälle.Argh!
    Minulla on myös kokemusta huopakaton uusimisesta pikkumökkiini. Olen aina halunnut oppia tekemään kaiike uutta joten olen ollut apupoikana vaikka missä. Nuukakin olen . Täytyy tunnustaa , että katon harjalla istuessani sanoin itselleni äänneen: tää ei ole mun juttuni , mutta periksi en antanut...

    ReplyDelete
  25. Onneksi ei käynyt mitenkään pahasti, selvisit säikädyllä.

    Enkeli oni mukanasi ja piteli kiinni.

    ReplyDelete
  26. Kiitos kommenteista ja huolenpidosta kaikille!

    Intopii; No juu, täällä vain on sen verran iäkästä porukkaa ja kaikilla omatkin kiireet, niin ei oikein kehtaa pyytää ketään muutakaan sinne katolle nousemaan.
    Joo, lumesta voi olla hyötyäkin! Arvaa miten ihanaa oli bongata nuo violetit akileijan piukat lehtikääröt ♥

    Taina T; Hurjalta kuulostaa, apua. Onneksi siinäkin oli lunta! Pitää katsoa mikä olotila on huomenna. Toistaiseksi muutama mustelma on ilmestynyt.

    Maiju; Juu, siksi ajattelin pysyä vain sillä aurinkoisella puolella, siellä ne eivät ole enää märät tai jäässä. Ja siksi yritin pysyä laipetikkaiden päällä jotta tiilille kohdistuu tasaisemmin paino. Tekniikka ei onnannut tällä kertaa...

    Linda; Kiitos, oikeesti en ole yhtään rämäpää vaan tosi rauhallinen. Yritin liukua sieltä alaskin niin hitaasti kuin pystyin ;-)

    R&T; Kiitos tarjouksesta! Porukka roikkumassa köydessä toisella puolella kuulostaa hauskalta :-)

    Aila; Hyvä ajatus, tässä ei taida toimia kun alla on vielä vanhat tuohet ja päreet ja haluankin pitää ne paikoillaan suojaamassa osaltaan ettei katto vuoda. Paikoitellen siinä on ihan laudoituskin sisäpuolella.
    Heh, minustakin aina tuntuu tikkailla tai katolla, että tää NIIN ei ole mun juttuni, mutta minkäs teet. Jonkun se on pakko tehdä.

    Sylvi; Kiitos, siltä tosiaan tuntui kun tulin niin pehmeästi ja jaloille alas, kuin olisi vain tuolin päältä hypännyt.

    ReplyDelete
  27. Aprillipäivän kiipeilykokemuksen karaisema Unna myötäelää vauhdikasta alastuloasi. Huh sentään, on tosiaan parasta olla kaveri varmistamassa. Onni, että selvisit vain Kaj-Ingmaria säikäyttämällä :)

    ReplyDelete
  28. Toivon niin, että Ransun ja Mustin voisi kouluttaa hoitamaan nuo kiipeilyä vaativat jutut, kun kissat ovat siinä niin hakoja. Vannon, että Unnakin lensi kiipeilypuun katketessa hienosti kolmoisvolttia tehden ja laskeutui käpälilleen, kalpene Kiira Korpi!
    Mielummin vielä olisin ollut säikäyttämättä ;-)

    ReplyDelete
  29. Ohhoh! Melkoinen seikkailu sinulla! Onneksi selvisit ehjin nahoin.

    Ja mitä minun silmäni näkevätkään. Kissoja puussa! Olen yrittänyt meidän kissalle selittää, että linnut istuvat puissa, eivät kissat. Kauheita sydämen tykytyksiä olen saanut asiasta.

    ReplyDelete
  30. Minusta kissoille on turha selittää tuollaista ;-) Ne kumminkin menevät puuhun. Ehkä olen niin tottunut, aina ne tulevat sieltä alas ja usein yhtä vauhdikkaasti kuin menivät ylöskin, kyllä ne osaavat. Kaikki kissat ei kylläkään tykkää kiipeillä puihin.

    ReplyDelete
  31. Ymmärrän kyllä tuon tunteen, että heti pitää mennä itse korjaamaan, jos jonkun huomaa olevan rikki. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja fiksusti varmistit sentään vastaanottajan maan puolelle. Ehkä on kuitenkin parempi odottaa isompaa tekijäporukkaa, ettei tarvitse harjoitella lentämistä.
    Sinullahan on siellä jo melkoisen keväisen näköistä. Ei tämä nyt niin toivotonta ole, vaikka hitaasti kevät eteneekin.

    ReplyDelete
  32. Nooo olen kyllä aikani katsonut niitä rikkinäisen näköisiä tiiliä ja tuntenut huonoa omatuntoa syksyisin, kun sataa koko ajan... en ole ehkä kolmeen vuoteen vaihtanut yhtään tiiltä, olisi jo aika.
    Mutta odottelen suurempaa yleisöä, pidempiä tikkaita ja etenkin sitä, että saan oikeanlaisia tiiliä, tiedän mistä niitä saa, joten täytyy suunnata reissu taas sinne suuntaan joskus.

    ReplyDelete
  33. Pian näemme Discovery Chanelilla ohjelman Saila Routio's Mount Everest :D

    ReplyDelete
  34. Hehheh, ei mulla ole kunnianhimoja kiipeilyyn! Ohjelma olisi siis sellainen, että miten voittaa pelkonsa. Ekalla kerralla tikkailla eilen mietin, että kylläpä nämä huojuvat omituisesti kunnes tajusin, että se oli oma sydän joka hakkasi kuin viimeistä päivää.

    ReplyDelete
  35. No huh! Komppaan tässä kohtaa erityisesti Intopiitä, ja lisään, että kisulit tarvitsevat emoaan. Ja me Saaripalstan emäntää. Kiitos.

    ReplyDelete
  36. Kiitos! Joo, juu, noteerataan...

    ReplyDelete
  37. No voi herrajjesta, heti kun sen silmistään päästää...
    Onneksi soitit edes tyypin paikalle!

    ReplyDelete
  38. No huhhuh...:( Melkein sain sydärin jo pelkästä lukemisesta :( Kamalaa!! Onneksi oli onni onnettomuudessa.

    ReplyDelete
  39. Zepa ja Tiina; Oli todellakin onni myötä, käsittämättömän tapaturmaton alastulo. Anteeksi Tiina että säikäytin!

    ReplyDelete
  40. Voi jukopliuta sun konnuuksiasi! Anna kissojen hoitaa kiipeilypuuhat ja pysy siellä narsissintorvien tasolla.

    ReplyDelete
  41. No joo, kuten tuossa ylempänäkin sanoin, eivät ne itsestään vaihdu tai korjaannu. Ja kun talo menee pilalle hyvin nopeasti, jos katto vuotaa, niin niitä on pakko vaihtaa, vaikka en oikeasti yhtään haluaisi olla katolla, en edes pelkillä tikapuilla!

    ReplyDelete
  42. Hertsileijjaa! Kuvitteletko, Saila, olevasi kissa?
    Ihmeellistä, että kasvit alkaa jo nousta maasta.

    ReplyDelete
  43. En tiedä. Ei ollut tarkoitus tulla katolta niin nopeasti! On hienoa löytää uusia piippoja ja elämän merkkejä joka päivä. Kannattanee pysyä maanpinnan tasalla.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!