En ole katkera... eikun olenpa

Vuosi sitten kylämme oli lähes vapautunut lumesta, pieni pyry tuli 30.3. iltapäivällä ja illalla, mutta tästä seuraavana päivänä otetusta kuvasta näkyy, että se hävisi lähes yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

This was the state of spring a year ago...

Näkymä keittiön ikkunasta oli tämä, tätä voi verrata parin yön takaiseen kuutamokuvaan jos haluaa. Siitä näkyy, miten valkoinen tämä maisema tänä vuonna on. (Otin tämän kuvan juuri silloin, kun alkoi sataa lunta 30.3.2012, siksi kuvassa on niin harmaata).

Tästäkin ero näkyy. Kuvassa on taloni eteläseinustan muotopuutarhaa nyt, keittiön ikkunasta näkyvää maisemaa on taustalla.

And this is it now. Quite a difference.

Otin vielä vähän laajemman kuvan aurinkopaikastani, mistä näkyy miten se on lumen ympäröimä. Lunta ja jäätä ei ole paksulti, mutta se vähä vain pysyy sitkeästi paikoillaan kuin liima.

Tasan vuosi sitten nousivat tarhajouluruusun kukkanuput...

sieberinsahramit olivat nupulla...

lumikellot kukkivat vanhan vajan edustalla kylänraitin varrella...

kottaraiset olivat saapuneet...

ja Ransu pääsi tassuttelemaan kuivin varpain.

Heittelin tuhkaa tähän kohtaan kolme viikkoa sitten, jotta lumi sulaisi nopeasti. Tuhkan vaikutuksen huomaa, lumi on alentunut ja sen pinta mennyt röpelöksi. Mutta ei tämä nyt järin vauhdikasta kevään edistymistä ole! Senttimetri alenemista per viikko?!

Tasan samassa kohdassa tasan vuosi sitten kukkivat kerrotut lumikellot. Ei tähän mitkään sanat riitä. Ei edes kirosanat!

Niin, ja taikapähkinä. Se oli vuosi sitten LOPETTELEMASSA kukintaa. Sen nuput eivät vieläkään näytä elonmerkkejä. Ne krookusten piipot, jotka ovat tulleet esiin, eivät myöskään ole kasvaneet milliäkään sen jälkeen kun tulivat esiin lumen alta.
Huokaus.
Parempaa pääsiäispäivää kaikille!

Tip-tip

Näin tämä talvi on mennyt.
Jouluna oli lunta ja paljon. Kuisti oli lumen vallassa, harjasin kulkuväylältä vähän pahimpia kinoksia pois.

Helmikuun puolenvälin tienoilla oli lupaavan lauhaa. Ikuistin vettä tippuvan räystään!

Sitten saatiin taas ravistella tassuja.

Viime päivinä kuisti on pysynyt lumettomana ja räystäältä on päivisin kuulunut lupaavaa tip, tip -ääntä!

Keskitymmekin nyt Ransun kanssa lumettomiin kohtiin. Nostin keinutuolin tähän parin neliömetrin nurmiläntille, Cherin Autuas olo -blogin auringonpalvonnan inspiroimana. Kasvot kohti aurinkoa, tipuset sirpittävät pihamännyn oksilla ja metsästä kuuluu palokärjen soidinkujerrusta.
Kyllä se tästä, ystävät!

The winter has been long but there is hope in two square metres of snowless ground.

PS. Elsan lempituolin Nostalgiset-osastolla on uusia tuotteita ja kevätalennuksia!

Pysytään sisällä

Ulkona käy hyytävä viima eikä kevät edisty ollenkaan. Tekisi mieli sadatella (ja niin teenkin). Lumi tuli marras–joulukuun vaihteessa eli nyt siinä on saatu tarpoa neljä kuukautta (NELJÄ KUUKAUTTA!). Ja täällä on nyt eletty ilman juoksevaa vettä kolme kuukautta. Viime viikkoina paksuuntuneen jään takia laiva kulkee poikkeusreittiä enkä pääse viemään tilauksia postiin. Hei sinä tyyppi siellä taivaassa, vai missä säät nyt päätetäänkään: Riittää jo!

Pysytellään siis sisätiloissa. Moni toivoi lähempää kuvaa olohuoneen taulukollaasista, niinpä tässä joitakin otoksia. Vanhemman talon vintiltä löytyi tämän rintamamiestaloni rakentaneen miehen kaunokirjoitusvihko 1920-luvulta. Sen kaveriksi pääsi mustekynän terä ja potretti 1900-luvun alkupuolelta, jossa on kaksi miestä ja keskellä nainen pitkä paketti sylissään. Minne lie olleet menossa.

There is a freezing wind outside, so let's keep indoors and have a closer look at my living room wall. There are some old photographs that I found at this house. I don't know who these people are, the pictures are too old for anyone to recognise.

Äskeinen kuva näkyy tässä paremmin alavasemmalla. Nämä kaikki kuvat löytyivät täältä rakennuksista. Oikealla alhaalla on komea mutta hieman kierosilmäinen tumma mies, hänen yläpuolellaan iloiset miehet laivassa – tuskin tarvinnee enempää selitystä. Ilmeisesti laivoilla vietettävällä iloisella meiningillä on pitkät perinteet.
Ylhäällä vasemmalla on lempikuvani: hieno rouva ja koiransa, joka on asetettu oikein pöydälle, vaikka ei ole likimainkaan pieni puudeli. Nuo valokuvausstudioiden taustakuvat palmuineen ovat myös sympaattisia.

Saaristosta on perinteisesti lähdetty laivoille töihin. Minun tilani osti merimies joka toimi perämiehenä, silloin täksi tilaksi lohkottiin 1/4 suuremmasta tilasta. Tilan peri hänen tyttärensä, jonka miehen ammatista ei ole tietoja, mutta heidän poikansa oli myös merimies, ja hänenkin pojistaan myös ainakin osa oli töissä laivoilla. Eipä ole yllätys, että talosta löytyi kortti, jossa on romanttinen merihenkinen nuoripari ja teksti "Laivaston pikku morsian". Kortissa ei ole mitään kirjoitusta. Miellän vasemmassa valokuvassa olevat nuoretmiehet myös laivaan tai satamaan noissa asuissaan.

Seinällä on myös omia muistoja. Grafiikanlehti on ostettu venäläiseltä taiteilijalta. Olin ylioppilaaksitulon jälkeen töissä arkkitehtitoimistossa, jonka omistaja tunsi tämän taiteilijan. Töitä tuli esille toimistolle ja pidin tästä erityisesti.
Alempi on lehtileike Ollin pakinasta Kunnia ja omatunto. Äitini suvussa Ollista pidettiin kovasti ja tämä olikin pistetty talteen isovanhempieni kesähuvilalle, leikkeeseen on kirjoitettu lyijykynällä "luettu jouluna -64". Joku on merkinnyt omat kohtansa tekstin sivuun.

Tämäkin taulu oli isovanhempien kesähuvilalla. Se on muistomitali Suomen entisten sotilaiden yhdistykseltä äitini äidinisälle, "Rakuuna Torvensoittajalle Karl Aaret Kakolalle, muistoksi ja tunnustukseksi siitä, että hän on palwellut w. 1881–1902 aikuisessa Suomen armeijassa".

Tässäpä pikkuinen olohuoneeni on makuuhuoneesta käsin nähtynä. Sain viimein tehtyä pari hyllyä tuohon vasemmanpuoleiselle seinälle, homma ehti kypsyä ajatuksena noin viisi vuotta. Onneksi kypsyttelin, onhan se aika vaativaa laittaa kaksi hyllyä seinään. Kun ne pitää mitatakin.

Lopuksi poikien riehakkaat kevätterveiset. Otetaan esimerkkiä näistä eikä masennuta!

Iloista pääsiäistä ja lämpenevää säätä kaikille!

Maaliskuun ikkunanäkymät

Unohdin ihan tämän ikkunanäkymähaasteen! Tai otin kuvat kyllä pari viikkoa sitten, mutta unohdin laittaa ne blogiin. Niinpä otin eilen keskiyöllä täydenkuun ikkunanäkymiä, vähän on heilahtaneita, kun otin nämä ilman jalustaa, joka olisi pitänyt hakea autosta.

Last night, at midnight, I took some photos of my window scenes at full moonshine (first two photos). At winter it looks so eerie when the moon and the snow create so much light in the middle of the night. You can also see some stars in the pictures, and get an idea how the snow glitters! It is magical.

Keittiön itäikkunan näkymä kohti saunaa ja navettaa. Pari tähtöstäkin tuikkii taivaalla.

Sitten päivänvaloon. Otin tällaisen yleiskuvan, jossa näkyy todella hyvin eteläseinän lunta hävittävä vaikutus: tuossahan on metrin kaistale maata! Harmi vain, että rakennustöiden takia siinä ei vielä kasva juuri mitään, mutta tähän tulee ilman muuta varhaisia keväisiä lajeja. Muutenhan lähes koko piha on vielä lumen alla.

Hirsitaloni länsiseinustalla on kukkapenkki, josta lumi on myös aika hyvin sulanut. Tässä nousee sieberinsahrameita! Voikukat ovat vihreitä, ne saa hyvin pois keväällä kun ne näkyvät metrien päähän – ryhdyinkin tänään innolla kitkemään vain huomatakseni, että maa on aivan jäässä. No tietenkin! Teki vain NIIN mieli päästä kitkemään...

Taikapähkinässä vain ei näy edistystä. Vai onko tuossa hieman punertavaa avautuvaa nuppua? Vai onko se ruskehtava, kuollut ja käpristynyt nuppu?

Kyllä siellä kuulkaa minusta on punaista!!! (Kyseessä on puistotaikapähkinä 'Diane', punakukkainen)

Myös tonttini eteläreunalla, tien penkalla tapahtuu. Tästäkin lumi sulaa aikaisin pois ja tästä näyttää nousevan laukan versoja. Niitäkin tähän syksyllä istutin, mutta myös lumikelloja ja krookuksia, joiden kyllä pitäisi olla laukkoja aikaisempia...? Mutta niitä pikkusipulikukkia nämä eivät voi olla, nämä versot ovat paksuja kuin peukaloni.

Taikapähkinän kanssa suuren katajan etelänpuolella oikein lämpimässä (ja varhain paljastuvassa) paikassa kasvaa kääpiötulppaaneja. Nämäkin versovat jo!
Muistakaa nyt, että nämä viimeiset kuvat ovat niiltä harvoilta neliömetreiltä joista lumi on sulanut, koko piha ei todellakaan ole näin lupaavan näköinen... mutta näissä pienissä paljastuvissa versoissa on kyllä sydäntäsykähdyttäviä lupauksia kerrakseen.
Iloista illanjatkoa kaikille muillekin!

Kääpiötulppaani – Tulipa turkestanica
Sieberinsahrami – Crocus sieberi
Puistotaikapähkinä – Hamamelis × intermedia

Kukkia olohuoneessa

Ulkona odotti pettymys, kun saavuin kotiin. Kevät ei ole ollenkaan edistynyt niin kuin mielikuvissani sen olin nähnyt. Maata peittää paksu lumi, jossa on jääkuori - niin vahva, että se kannattaa ihmisenkin. Krookusten versot ovat samassa jamassa kuin kymmenen päivää sitten eikä taikapähkinä pihahdakaan – liekö edes hengissä. Meren kylmyys pitää saaristoa hyisessä otteessaan.
Onneksi täällä on ihana kukikas olohuone, jota en edes ehtinyt esitellä loppuun: laitoin taulut seinälle, tein pari uutta kollaasia vanhoista valokuvista, rakensin kirjahyllyt ja muuta mukavaa. Ai että on ihanaa olla kotona, kun saa ihailla kukallisia seiniä!

There really are no flowers outside, so we must stick to my new sitting room wallpaper. There are plenty of flowers in it!

Taloni entinen emäntä vuodesta 1912 1960-luvulle oli ompelijatar, joten olen koonnut tällaisen pienen asetelman hänen vanhan ompelukoneensa päälle: pari vanhan talon lattian alta löytynyttä kangasmittakeppiä, räätälinsakset ja pullo The Many-Use Oil -ompelukoneöljyä (plus aseisiin, kirjoituskoneisiin ja huonekalujen hoitoon!). Valokuvasta en tiedä, kuka siinä on, eikä kukaan muukaan ole rouvaa tunnistanut. Mutta se on hieno muotokuva, olkoon siinä. En edes tarkalleen muista, mistä täältä sen löysin. Yksi muotokuvataulu löytyi peräti navetasta, jossa se lojui kuvapuoli alaspäin.
Seinällä olevista kuvista voisin tehdä oman postauksensa, jos ne jotakuta kiinnostavat. Tässä kuvassa näkyvä puureliefi on sodassa kadonneen setäni Sorjon tekemä puhdetyö. Se on arvokas, sillä miehestä ei paljon muuta ole jälkipolville jäänyt. Perhe ei saanut koskaan tietää, miten hänen kävi.

Isäni keräili jonkin verran vanhoja tavaroita, vaikka tulikin vanhemmiten yhä tuskastuneemmaksi materian määrään – tunnistan samoja piirteitä itsessäni. Tämän virsikirjan vuodelta 1897 on isäni joskus nuoruudessaan ostanut. Siihen kuuluu hieno metallisalpa, jonka nahkaremmi on hapertunut poikki. Nahkakannessa näkyy kuvioita.
Virsikirjan päällä asustaa karhuherra, jonka olen saanut entiseltä työkaverilta parikymmentä vuotta sitten. Hän antoi minulle lahjaksi karhuaiheisia, ihania juttuja, joista on tallella myös nallekuvioinen huivi.

Ei liene suuri yllätys, että karhu perehtyy hunaja-aiheeseen!

Ja juuri kun olin saanut olohuoneen seinän valmiiksi, tuli pisteenä iin päälle arvontavoitto: Kaikenkirjavaa-blogin Rva Pionin tekemä pussi! Huomaa myös kissakortti – muistuttaako jotakuta tuttua?

Pussissa on ihailemani Gustav Klimtin maalaus ja huippukauniita kuoseja sekä -värejä.

Eikö ole mahtavaa flower poweria yhdessä tapetin kanssa? Huomaa myös itse virkattu nauha ja reunan kissakuosit! Pussiin on lisäksi kirjottu sanat Anna hyvän kiertää.
Huippu!
Siinä asustavat nyt virkkuukoukut ja sukka- sekä pyöröpuikot tässä ompelukonepöydällä.

Sitten otin kuvan uudesta kuvakulmasta. Tämä on näkymä olohuoneen ikkunanurkasta: vasemmalla on makuuhuone, oikealla keittiö. Ompelukonepöytä on kuvaajasta nähden oikeanpuoleisella seinällä, sohva vasemmalla. Tässä koko valtakuntani, jos muita rakennustenrotiskoja ja pihaa ei oteta huomioon (mutta viimeksimainittu on kuitenkin minulle kaikkein tärkein valtakunta). Jos oikein tarkasti katsoo, näkyy sängyssä peittomytyn takana harmaan ja mustan kissan päälaet.
Viihtyisää illanjatkoa ja oikein lämpimiä kevätpäiviä, toivotaan että pihaltakin löytyy lähipäivinä raportoitavaa!

Kevätversoja ja terassikausi

Vih-Doin-Kin! Kevään merkkejä on nähtävissä siellä sun täällä. Ensinnäkin tammikuussa kylvetty pelargoni 'Cheeky Chappy' voi hyvin. Se on kuvassa etummaisena, vasemmalla on ystävältä saatu Balcon Stellena -pelargoni 'Rosa Brokig'. Se on varmaan ns. muratinlehtipelargoni, tämä on suora käännös englannista, suomeksi tällaista nimitystä ei ehkä ole.
Tammikuun lopussa – kyllä, aivan liian aikaisin – kylvetyt kerrotut mummonpalsamit ovat hyvässä kasvussa. Ne olenkin jo koulinut omiin ruukkuihinsa tämän kuvan ottamisen jälkeen.
Mummonpalsami istutetaan mieluiten aiempaa syvempään, se tekee lisää juuria varren alaosasta. Kuvassa voi nähdä varressa pari nystyä, jotka ovat valmiit juurtumaan.

Toiseksi terassikausi on avattu! Parvekkeen lattian uuden maalaamisen jälkeen kalustin parvekkeen eri tavalla kuin ennen ja Mustilta kesti hetken löytää oma taljansa. Ei Musti edes talvella pyytänyt parvekkeelle, mutta nyt siellä on vietetty tuntikausia. Lattia näyttää märältä, se johtuu siitä, että pellavaöljymaali muuttuu mattapintaiseksi vähitellen. Kyllä se on jo kuiva.

Saisinko ottaa nokoset rauhassa. Kiitos.

Kolmanneksi parvekejalavan lehtisilmut pullistelevat! Tämä on tullut parvekeruukkuun ihan itse, mikä on aika hieno saavutus, sillä jalavat kasvavat toisella puolella taloa kadunvarsipuina. Leikkelen tätä kuten bonsaita niin kauan kuin tämä pysyy kohtuullisen pienenä.

Neljänneksi talon eteläsenustan hyvin suojaisessa ja lumettomassa kulmauksessa nousevat narsissinversot!

Ja tulppaaninversot! Viidenneksi, ja se on kaikkein tärkein kevään merkki, näissä lumettomissa paikoissa alkaa pikku hiljaa tuoksua MULTA ♥
Oi onnea!
Iloisia kevätpäiviä kaikille!

Finally, some signs of spring!

Jalava – Ulmus
Mummonpalsami – Impatiens balsamina