Thursday 31 May 2012

Päivän pihinät

Voihan pärhönen. Illalla kun kiersin pihaa huomasin, että akileija 'Nora Barlowin' kukkavarret oli syöty, samoin tämän hurmurililjan varsi. Ehkä se osaa haaroittua? Akileijat ainakin osaavat, mutta silti. Ärkl!
Tässä lohdutukseksi viimevuotiset kukkakuvat. Lilja on 'Black Beauty', siis Mustin nimikkolilja, paitsi että syksyllä istutin myös pantterililjan sipuleita. Mustilla on nyt kaksi nimikkokasvia. Ransun on tietenkin valkoinen tiikerililja.

Tähän kuvaan sopisi taustamusiikiksi Tappajahai-teema. Hampaat sopivatkin päivän teemaan, sillä viime yönä joku oli lisäksi käynyt syömässä lähes kaikki kreikantulppaanin kukat! No, ehdinhän niitä jo ihailla ja kohta ne olisivat olleet ohi...

It is so annoying to share the garden with beasts. Yesterday I noticed that someone had eaten the shoots of 'Black Beauty' lily (in pictures, blooming last year) and 'Nora Barlow' columbine. This morning nearly all Tulipa orphanidea flowers are eaten. Hey, there is so much to eat in the woods, dudes! Do you really have to eat my flower stalks to survive?? This is just plain nuisance.

Onneksi pihalla on myös paljon ilonaiheita. Eilisiltainen pihakierros paljasti taas muutaman joka on lähtenyt kasvuun, vaikka mitään ei tähän mennessä ollut näkynyt. Savimaalla ei kannata hötkyillä, sillä se on hidas lämpiämään ja lähettämään kasveja kasvuun. Eilen huomasin rantakukissa terhakat alut (niiden ei ainakaan luulisi kuolevan talvimärkyyteen, joten ehdin jo ihmetellä missä vika), preeriamesiangervon vihdoin työntäneen lehdet ojamudan pinnalle ja että – tadaa! – kärhö 'Avant Garde', huippusuloinen merkillinen kukka josta en edes tiedä mihin kärhöryhmään se kuuluu mutta löysin sen syksyllä taimialesta ja se oli pakko hankkia, on tehnyt kaksi kynän pituista versoa tyveltään! Hur-aa!
Tappioistakin selvitään kun on tällaisia voittoja. Voittoisaa päivänjatkoa!

26 comments :

  1. No voihan pärhönen sentään. Taisivat maistua hyvältä.
    Ei muuta kuin verkkoa kokoa pihan ympärille, no ei sentään.
    Onneksi uusia kukkaisia sinulla tulossa:)

    ReplyDelete
  2. En tiedä, maistuiko, toivottavasti oli pahaa ;-) Ärsyttävää on sekin, että peurat käyvät ohimennen maistamassa kaikkea uutta, mitä niiden ei edes kuuluisi syödä. Piha pitäisi todellakin eristää jollakin vankilamuurilla, mutta sitä en halua henkisesti enkä visuaalisesti. Onneksi on aina muita kukkia ja uusia tulossa!

    ReplyDelete
  3. Hui! Onneksi voitot korvaa kai ainakin osittain menetykset. Hitsin salamutustelijat...

    Ja huh, ehdin jo katsoa, että oo-la-laa mitkä karviaisen raakileet!! Onneksi mainitsit että kyse on viime vuoden kuvista ;)

    ReplyDelete
  4. Kyllä tämä välillä tuntuu epätoivoiselta taistelulta luonnonvoimia vastaan :-D

    ReplyDelete
  5. Voi itku, luonnon keskellä joutuu aina luovuttamaan kymmenykset. Jos ei vie myyrät sipuleita niin peura haukkaa kukat. Olen huomannut, että peurat alkoivat karttaa pihaa kun asettelin sinne tänne tuulikelloja. Ne kilisevät pienestäkin ilmavirrasta ja peurat ovat kovin epäluuloisia. Nyt pitäisi koputtaa puuta, mutta moneen vuoteen ei ole ollut sanottavia peuratuhoja. Ennen ne söivät tulppaanit ruukuista portaan pielestäkin. Nero taas pitää jänikset loitolla.

    ReplyDelete
  6. Tappioista selvitään! Mun juhannusruusun kukinta on mennyttä, huomasin että kaikki nuput on poikki! Ensi keväänä taatusti myrkytän kaikki vaikka olen periaatteessa ajatusta vastaan. Mutta että sama juttu joka vuosi, aina on tuholainen käynyt.

    ReplyDelete
  7. Harmillisia tappioita!
    Avant Gardesta iloitaan sitäkin enemmän!

    ReplyDelete
  8. Jutun luettuani ymmärsin miksi pihiset ja puhiset. Luontoa vastaan on hankala taistella.
    Jospa ne Cherin mainitsemat tuulikellot auttaisivat? Vai onko niin että siellä tuulee niin paljon/koko ajan että kauriista tulee pian immuuneja niiden helinälle. Tai sinulla menee hermo kireälle niiden kilinän vuoksi..?

    (Seuraavaksi päivän huonoin idea: Ota sinne koira pelotteeksi. Ransu varmaan nostaisi kytkintä siinä vaiheessa. Joten huono idea. Todellakin.)

    ReplyDelete
  9. Cheri; Minulla on joku vastenmielisyys tuulikelloja kohtaan. Niiden ääni ärsyttää! Valitettavasti. Ehkä joku kerta sellaistakin pitäisi kokeilla.

    Katja; Hitsi, joka vuosi!! Todella ikävä juttu. Viime, vai oliko se jo toissa vuonna kokeiltavaksi Spruzit-tuholaisruiskutteen, sen pitäisi olla "luonnonmukainen". Minusta se toimi aika hyvin, tosin tuon mittakaavan tuhoja ei ollut torjuttavana.

    Irene; Se 'Avant Garde' on jännän näköinen, pienet viinikärhömäiset kukat, purppuraiset, joissa on tupsu keskellä! Aivan mahtava ja taisi olla vieläpä superhalpa joskus lokakuulla. Kyllä siitä iloitsen ja odottelen, että 'Nora Barlow' tekee sivuversoja...

    ReplyDelete
  10. Myrsky; Koira on vuosisadan huonoin idea :-D Ja sekin kai nukkuisi sisällä jossain vaiheessa niin kuin Musti ja Ransukin. Tuulikellosta menee hermo kireälle jo pienestäkin kilinäkalinasta, ei, ei, ei...

    ReplyDelete
  11. Byääh, epäreilua. Onneksi uutta iloinaihetta pukkaa maasta jatkuvasti!

    ReplyDelete
  12. Epäreilulta tosiaan tuntuu, kun nyt kaikki kasvaa luonnossakin kohisten. Sitä paitsi jos niiden on pakko pihalle tulla, niin korkeaksi kasvanut nurmikko voikukkineen olisi varmaan ihan maukasta :-D Pakkoko niitä kukkavarsia on katkoa!

    ReplyDelete
  13. KuKA niitä kuKKia syö? Minä syön vain ruoHoa ja heiNää, kuin LaMMas!

    ReplyDelete
  14. Voi harmi, että syöty! Olisi ollut kiinnostava nähdä, millainen on Nora Barlow -akileija. Ehkä vielä näenkin. Minä kylvin siemenestä akileijaa Barton Barlow, sellaista melko tummanpunaista. Ne itivät huonosti ja sain kasvatettua vain neljä pientä tainta. Nyt ne on jo istutettu ja vähän jännittää, ovatko vielä hengissä. Olen nähnyt kuvia myös White Barlowista ja Black Barlowista mutta en Nora Barlowista. Ilmeisesti samaa perhettä kaikki Barlowit.

    ReplyDelete
  15. No voihan pahus.
    Hyvä kun olet ottanut kuvia niin se ainakin vähän lohduttaa.
    Kärhöt ovat kauniita, kunhan kukkivat.
    Todella kaunis lilja. Onkohan ne kauriit syöneet ja maistuivatkohan hyvälle?

    Voittoisaa päivänjatkoa myös sinulle!

    ReplyDelete
  16. Mulla kävi samalla tavalla valkoisen liljani kanssa! Joku söi yhtenä yönä puolet varsista, sitten oli kai tullut massu täyteen. Voi, että harmitti. Mahtavatko selvitä niin, että ensi keväänä taas kaikki nousisivat? Jos niin käy, tiedän laittaa suojaa ympärille!

    ReplyDelete
  17. Voi nenä! Noi on harmillisia takaiskuja. Meillä myyrät pistivät poskeensa sen verran kirsikkapuuta, että kirves kehiin ja uusi puu (pieni...) tilalle. Är ja mur. Mutta mitään et voi. No, ei tarvii loppukesästä sormet kipeinä putsailla kiviä pois kirsikoista... Pakko ajatella positiivisesti :-)

    ReplyDelete
  18. Täytyy korjata, minun Barlow-akileijani on "Bordeaux Barlow". Mistä ihmeestä tuo "Barton" tuohon livahti.

    ReplyDelete
  19. Olipas monta postausta jäänyt väliin.
    Huomenna alkaa kesäkuu...ei siltä nyt tunnu kun niin kylmää on. Mutta kesäkuu mikä kesäkuu!

    ReplyDelete
  20. KaLLe; Niitä syö joku sinua paljon suurempi mutta maukaslihainen otus! Eikä se varmaan ole yhtä kilttikään kuin sinä.

    Paula; Niin, muistakin kun esittelit 'Bordeaux Barlowin'. Nora on samanmuotoinen kukka mutta hempeän vaaleanpunainen, kuin pikkutytön prinsessaleninki. Kaikissa Barloweissa on kai samanlainen, voimakkaan kerrannainen kukka.

    Sylvi; Niin! Olen kuullut, että teillä Ruotsissakin peurat ovat varsinainen vitsaus.

    AnnaW; kai liljat selviävät, jos niihin on jäänyt lehtiä millä yhteyttää voimaa sipuliin. Toisaalta kukinta vie niitä voimia joten ehkä ensi vuonna on paljon hienommat kukat... mutta ei se hirveästi lohduta!

    Viivi; On se aika ärsyttävää, varsinkin kun elukoilla on tähän aikaan yllin kyllin syötävää luonnossakin. Talvisen pensaiden kaluamisen vielä ymmärtää jos raukat ovat nälissään, mutta kukkavarren popsiminen on silkkaa kiusantekoa. Harmi teidänkin puun kohdalla!

    Multasormi; No ei niitä kaikkia tarvitse lukea ;-) Minulla on sellainen mielikuva, että kesäkuussa on aina sateista ja koleaa. En tiedä mistä se tulee, ehkä nuoruuden juhannuksista jolloin aina hytistiin jonkun landella. No kesää se on kumminkin!

    ReplyDelete
  21. Kyllä aina harmittaa, kun kukat / juuret / sipulit menevätkin jonkun otuksen suihin. No, aina tulee silti laiteltua uusia, eikä lannistuttua. Vaikka tulppaanien kanssa yleensä päätän niin..silti niitä syksyisin istuttelen.

    ReplyDelete
  22. No niin, kannattaa niitä silti istuttaa, kun ne ovat niin kauniita! Jos joku selviäisi hengissä kumminkin.

    ReplyDelete
  23. Olen ollut muutaman päivän nettipimennossa ja täällähän on vaikka mitä ihanuuksia taas sillä aikaa! Oijoi... Kauriitko ne käyvät syömässä sun kukat? Ei muuta ku nelimetrinen verkkoaita tontin ympäri.

    ReplyDelete
  24. Joo, kyllä tämä selvästi oli kauris, kasvien latvat oli ohimennen napsittu noin puolen metrin korkeudelta, ei kai jänis niin korkealle turhaan kurkota... kai. Naapueilla on sellainen keskitysleiriaita tontin ympärillä, mutta itse en oikein halua sellaista tunnelmaa ;-D

    ReplyDelete
  25. No voi kehevatsu. Kyllä sun jotakin piikkilankaa pitää pihan ympäri vetää. Voit sitten hämäyksen vuoksi laittaa lankaan kärhöjä kasvamaan, tai villiviiniä, tai muuta köynnöstä. Tai kasvattaa omenapuista säleikkömallit (vai syökö ne kauriit sitten kaikki omenat?). Tai tilata peribrittiläisen fruit cagen koko tontin ympärille :-D

    ReplyDelete
  26. Päh. No kyllä ne syö omenapuutkin, kaikki vastaistutetut hedelmäpuut pitää laittaa verkon sisään. Ne syö KAIKEN!!! Prkl! Paitsi: nokkoset, pelto-ohdakkeet, koiranputket ja vattupöheikön!!!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!