Viime kesäkuussa maalasin taloni yhden seinän (ja siitäkin vain alaosan). Yhden seinän siksi, että muita ei vielä ollut laudoitettu. Kolme muuta seinää saivat laudoituksen syksyllä, mutta yläosan panelointi odottaa edelleen uusimista.
Houses are traditionally (well, more commonly starting from 18th century) been painted red with red ochre earth colour. That is my house colour too. Last summer I could only paint one wall, which had then a new cladding. Last autumn the remaining walls were clad too, but the green wood could not be painted yet.
Siinä maalattu päätyseinä on nyt tänä keväänä. Varjossa se näyttää lähes mustalta, mutta käytännössä väri on Uulan faluninpunainen keittomaali. Ja yläosan panelointi odottaa edelleen uusimista...
Vasemmalla huussi, josta on muuten ihastuttava näkymä lehmälaitumelle. Lehmät tulevat ensi viikolla!
On the left, my cludgie with a fantastic view to the cow pasture. One can spot an occasional deer there too.
Eilen sudin faluninpunaista etuseinään niin pitkälle kuin pöntössä riitti maalia eli lähes toiseen päätyyn saakka. Tuuli oli niin voimakas ja puuskainen, että se pyrki vetämään pitkään harjanvarteen niitatun pensselin vinoon. Hirveästi ei huvittanut nousta tikkaille tuulen vietäväksi. Peruukki olisi lentänyt Tallinnaan, jos sellainen olisi ollut.
Kummasti rakennus alkoi näyttää taas talolta, vaikka siitä puuttuvat vieläkin ikkunat! Rimatkin puuttuvat vielä, laitan ne ja maalaan toisen kerroksen ... jonakin vuonna.
It is odd how a single coat of red paint turns a building from a shoe box into a house. Even when the windows are still missing.
ps. Tänään avautuivat ensimmäiset metsätulppaanit, eivätkö ole ihastuttavia?
The first Tulipa sylvestris opened today!
pps. Susannan työhuone antoi tunnustuksen, yritän vastata siihen huomenna, kiitos Susanna!
Midwinter Swimming in Shetland
3 hours ago
Komean näköistä seinää!
ReplyDeleteMetsätulppaanit ovat viehkoja. Huomasin tänään, että omanikin ovat avautumassa. Ensi kertaa niitä kylvin viime syksynä muutaman.
Ihastuttavan näköinen on myös huussisi ;) Ja metsätulppaanit, mitä ne on? Mä meen Saila vararikkoon sun kasvivinkkies takia, kaikkea ihanaa kun aina postaat, hih.
ReplyDeleteIrene; Kylvit? Kai sentään istutit, ei kai ne siemenestä heti ala seuraavana keväänä kukkimaan... vai alkaako? Viehkoja ovat, kuten muissakin villitulppaaneissa, ihanan solakat taipuisat varret.
ReplyDeletePirkko; Huussini on huussien aatelia :-) Vaikka on myös sisä(kuivike)vessa, käyn mielelläni valoisan ja lämpimän kauden aikana ulkovessassa ihailemassa maisemia. Puutarhurillehan se on todella kätevä, kun viettää päivät pitkät rapaisissa saappaissa, ei tarvitse riisua niitä käydäkseen vessassa.
Metsätulppaani, Tulipa sylvestris! Ehkä helpoimmin itsekseen leviävä laji meidän ilmastossa. Suloinen tummankeltainen kukka, korkea notkea varsi kuin ballerinan käsi. Yritin löytää näitä ystävällenikin syksyllä, mutta kun menin uudestaan samaan taimimyymälään mistä olin oman pussini ostanut, ne olivat jo loppu! Villitulppaanit taitavat olla pop eikä mikään ihme.
Kauniita metsätulppaaneja. Pensselisi tekee hyvää jälkeä.
ReplyDeletehuussikin niin komia.
Ihanaisia tulppaaneja! Talon maali näyttää kauniille! Aurinkoinen kuva saa maalamisen vaikuttamaan hauskalle, tuuli ei näy. :)
ReplyDeleteHienolta näyttää! :) Ja aivan ihastuttavia nuo metsätulppaanit, monesti olen miettinytkin että miltä ne näyttävät "luonnossa" eikä vain kuvastossa :D
ReplyDeleteKaunista pintaa tulee falunista! Metsätulppaanit ovat ihanan kepeitä!
ReplyDeleteMetsätulppaanit ovat ihastuttavia ja talo on varsin hurmaava tunnelmaltaan! Meillä on vähän samanlainen aikataulu. Tekemistä on niin paljon, että tehdään yksi asia kerrallaan ja palataan jatkamaan toista asiaa.
ReplyDeleteSinun pihalla voi jo kulkea "varpaisillaan"...
ReplyDeletePihasi miljöö ja tunnelma heittää minut ihan lapsuuden kotipihaan. Laita vain lisää noita talo-ja pihakuvia, vaikka rinnassa kipeää tekeekin.
Hellettä huomisellesi.
Täällä on tuullut myös. Vaan heti kun heitin maton pesuun, niin jo pilvistyi. Hienoja tulppaaneja. Pitäiskin yrittää tuommosia, jotka leviävät itsekseen. Voisivat olla kivoja tuolla omenapuiden seassa.Ihanasti sinulla riittää monenlaista puuhaa♥
ReplyDeleteJuuri sain luettua uutuuskirjan: Hermans, Danielle; Tulppaanimurhat. Siitä opin että tulppaanit ovat kotoisin Kiinasta, eivät Alankomaista eivätkä Turkista vaan paljon kauempaa siis. Kirjoittaja on hollantilainen, joten hän varmaan tietää mistä kirjoittaa.
ReplyDeleteSiis teidän saarella on lehmiäkin...
Ransukin tuossa yhdessä kuvassa luuraa. Minäkin istutin hoitopuutarhaani viime syksynä jotain villitulppaaneja, en tiedä, ovatko "metsä-" vai jotain muita tulppaaneja. Ne olivat kukassa viime viikonloppuna. Sydänhuussisi näyttää kivalta.
ReplyDeleteSylvi; Kiitos!
ReplyDeleteTuire; Niin, kova tuuli ei tosiaan tallennu kuvaan, edes heilahduksena :-D
Linda; Ne ovat tosi kauniita, ihastuin näihin joskus Helsingin kasvitieteellisessä.
Auli; Niin tulee ja niin ovat :-)
Désirée; Niin se on pakko, kun työtä on niin valtavasti.
Sirkku; Kiitos! Itse olen kaupungin kasvatti, mutta osaan silti arvostaa tällaistakin ympäristöä. Mummulakaan ei ollut maalla. Tällainen vanha kylä vanhoine rakennuksineen on todella upea.
Taina; Minustakin nämä tulppaanit sopivat johonkin luonnolliseen oloiseen paikkaan, vaikka puiden alle.
Myrsky; Jaa... olen siinä luulossa, että jotkut lajit ovat niinkin läheltä kuin itäiseltä Välimereltä, mutta ehkä olen väärässä. Ehkä ne ovat kulkeutuneet jo vuosituhansia sitten kauppiaiden mukana länteen.
Kesälehmiä on, ne tulevat proomulla Korppoon Wattkastista.
Paula; Ransu seurailee minua jopa aiempaa enemmän, vaikka vein sen eläinlääkäriin ja syötin antibiootteja kymmenen päivää! Ihmettelen sitäkin, että se ei ikinä lähtenyt karkuun, vaikka huomasi minun ottavan tabletin sormiini. Se pysyi vain paikallaan ja nieli lääkkeet aika kiltisti.
Ihastuttavia ovat tulppaanisi! Minä olen aivan tulppaanikuumeen vietävänä, ja odotan jo syksyä, että pääsisin istuttamaan lisää erilaisia tulppaaneita.
ReplyDeleteMukava tuollainen vanha talo, jota hiljaksiin (?) laitella. Semmoisesta minäkin haaveilen; omasta autiotalosta...
Minäkin annoin sinulle tunnustuksen, vaikken tiedä välitätkö niistä, mutten kyllä keskinyt siihen mitään kysymyksiä. Sinulla vain on niin kiva blogi!
Voi kiitos, Kartanonrouva! Käyn katsomassa.
ReplyDeleteSyksyllä kannattaa tosiaan istuttaa, vaikka olisi kylmää- ja tihkuista tai vaikka tulisi räntää... näin keväällä työ palkitaan moninkertaisesti.
Ihana tuo sinun talosi! Jos se sinua lohduttaa, me aloitimme omamme remontin vuonna 2001 ja se on yhä edelleen pahasti vaiheessa... hitaasti hyvää tulee ;-)
ReplyDeleteOnko kuivikekäymälä toiminut sinulla hyvin sisätiloissa? Vai onko llut hajuhaittoja? Anteeksi kun taas kyselen, me olemme pohtineet kuistille kuivakäymälää, mutta se on jäänyt tekemättä hajuhaittojen pelossa. Niin ja toki myös siksi, että emme ole edes vielä aloittaneet kuistin remonttia. Ehkä sitten joskus 2020-luvulla...
tv Leena
Metsätulppaanit ovat suloisia!
ReplyDeleteProjektia riittää sinulla =).
Mukavaa helatorstaita sinne!
Leena; Kiitos, kyllä se lohduttaa! Saa kysyä mutta en aina osaa vastata ;-) Kuivikekäymälä on eteisessä, joka on kylmää tilaa, siis ei eristetty eikä lämmitetty talvipakkasillakaan, kun lämpö menisi harakoille. Vessasta on ilmaputki ulkoseinän läpi. Hajuhaittoja on minusta tosi vähän. Tänne sisätiloihin se ei haise yhtään, vaikka vessa on heti keittiön seinän takana. Eteisessä joskus harvemmin huomaan tuoksahduksen. Vessani malli on vieläpä sellainen, jossa virtsaa ja kiinteää ulostetta ei ole eritelty omiin osastoihinsa, se vähentäisi hajua entisestään. Voin suositella lämpimästi! Kuivukekäymälän säiliönhän voi laittaa myös lattian alle, malleja on monenlaisia.
ReplyDeleteMultasormi; Minäkin ihan ihastuin metsätulppaaniin heti kun sen ekaa kertaa näin! Kiitos samoin!
Ja oikealla Ransu.... joka vetää tänään tämän opastetun kierroksen Saaripalstalla ;) Hiljaa hyvä tulee, oon tainnu joskus ennenkin todeta tämän saman, heh. Kauniita nuo metsätulppaanit. Mukavaa helatorstaita, älä mene harjaviritelmän kanssa heilumaan, huomiseks on luvattu ukkosta.
ReplyDeleteRansu opastaa aika hyvin, tai ennemminkin seurailee, kampittaa, huiskauttaa häntää ja on yleensäkin sitä mieltä, että kukista viis, TÄSSÄ MÄ NYT OON!
ReplyDeletePus, pus!
Hiljaa todellakin hyvä tulee... pakko se on uskoa ;-)
Juu ei huomenna passaa mennä harjan varteen, kiitos muistutuksesta! Hyvää helatorstaita sullekin!
I just added your web page to my bookmarks. I enjoy reading your posts. Thank you!
ReplyDelete