Vielä yksi jouluruusu

Sain Cherin blogista kimmokkeen esitellä vielä yhden jouluruusun. Tässä kuvassa se häilyy taka-alalla raikkaan vihreänä. Edessä on tertturotkokielo. Paikka on viime syksynä perustettu metsäpuutarhapenkki paikassa, jossa on varjoa noin puolet päivästä.
Tässä oli vanha oja, joka ei juurikaan kerännyt vettä, sen sijaan siinä rehottivat nokkoset, koiranputket ja piparjuuret. Kaivoin ne pois ja laitoin tilalle kuohkeaa maata suoraan kompostista, lähes kokonaan maatunutta kopostimultaa siis. Metsäpuutarhan kasvit tuskin arvostaisivat sitä raskasta savea mitä maani luonnostaan on, kun ne viihtyvät luontaisilla kasvupaikoillaan lehtikarikkeen muodostamassa muhevassa, ilmavassa mullassa. Kevyt maa myös päästää veden läpi – metsäpuutarhan kasvit eivät yleensä halua seistä vesilammikoissa, joita savimaille syntyy.

This is my new woodland garden border. In the autumn I removed the nettles, cow parsley and horse radish and added a new light, humus-rich topsoil from a near-decayed compost heap. The false solomon's seal seems to thrive and a small Helleborus occidentalis ordered from Rare Plants seems well too, albeit still small.

Mutta siihen jouluruusuun. Tämä Helleborus occidentalis on vielä hyvin pieni, se matkusti pienenä juurakkona Englannista syksyllä. Tilasin sen myymälästä nimeltä Rare Plants. Nimi kertoo, että mitään tavallista heiltä ei saa.
Tässä lajissa on, kuten monissa muissakin jouluruusulajeissa, vihreät kukat. H. occidentalis kasvaa luonnonvaraisena läntisessä Euroopassa ja oli aiemmin viherjouluruusun alalaji, mutta nyttemmin erotettu omaksi lajikseen.

Ps. käykää ihmeessä ihastelemassa Cherin jouluruusua, se on ihana!

Tertturotkokielo – Smilacina racemosa
Viherjouluruusu – Helleborus viridis