Sunday 13 May 2012

Aika jolloin nurmikkoa ei leikata

Nyt tulee slow-bloggauskirjoitus. Tämän jutun kuvat on otettu pari viikkoa sitten!
Näin keväällä pihalla on muutakin hienoa kuin kukkapenkit ja puihin puhkeavat silmut. On nurmikko, joka ei vielä ole nurmikko.

The spring brings a wonderful flowering carpet before it is time to mow. Violet-flowered fumewort, bright yellow tiny Gagea minima and a little later flowering lesser celandine occupy the lawn making it fresh and bright green. Without them the ground would be very dull indeed – the grass takes much longer to become green after the winter.

Violettien pystykiurunkannusten väleissä kukkivat pienenpienet keltaiset pikkukäenrieskat. Se on liljakasvi eli suurten värililjojen sun muiden serkku, mutta niin pieni, että sitä voisi barbie kasvattaa! Pyöreät lehdet ovat mukulaleinikkiä. Se on vihreä jo maaliskuussa ja tekee maan raikkaan reheväksi, vaikka nurmikosta ei vielä ole tietoakaan. Mukulaleinikki kukkii nyt, kun pystykiurunkannusten kukinta on ohi.

Siellä täällä on lämpäre punapeippiä.

Kukkapenkkien perustuksesta kuluu vain vuosi tai kaksi, kun niissäkin on kiurunkannuksia, käenrieskoja ja mukulaleinikkejä siellä täällä.

These sweet little weeds appear quickly to new borders.

Menestys on niin lupaavaa, että istutin syksyllä kukkapenkkiin ensimmäisen erikoisemman pystykiurunkannuksen "Lahovice Strain". Nyt keväällä hankin Tukholman puutarhamessuilta ruskealehtisen mukulaleinikin. Olisin oikeasti halunnut vaaleakukkaisen, mutta sen taimet olivat loppu. Mitä järkeä oli hankkia ruskealehtinen mukulaleinikki, kun kasvin hienous on juuri siinä, että se viherryttää paljaan maan aikaisin keväällä? Puutarhamessuilla menee järki.

This is Corydalis solida "Lahovice Strain" from Rare Plants.

Paras esiintymä on talon eteläpuolella lämpimässä rinteessä vielä lehdettömän juhannusruusun alla. Nurmi oli parissa viikossa kasvanut niin, että eilen se oli pakko leikata. Kevään ensimmäinen ruohonleikkuu kuuluu tosin tehdä niin, että välttää leikkaamasta runsaimpia kukka-alueita.

This was two weeks ago. Yesterday was the first mowing of the year. Avoiding the wilting flowers of course.

Hyvää äitienpäivää kaikille ihmisten ja eläinten mammoille ja muista huolehtiville!

Mukulaleinikki – Lesser celandine – Ranunculus ficaria
Pikkukäenrieska – Gagea minima
Punapeippi – Lamium purpureum
Pystykiurunkannus – Solid-rooted fumewort – Corydalis solida

16 comments :

  1. Hyvää äitienpäivää sinnekin Saareen :9
    Hmm, jos sun minitaloosi tulee joskus puutarha, saat mainion liljapenkin käenrieskoista. Onnekas kun olin, niin bongailin niitä eilen mummulakäynnillä, siinä ne kasvoivat samassa paikassa kuin aina ennenkin.

    ReplyDelete
  2. Käenrieska on harvinaisen suloinen. Se ovat sellainen minikukka, jota tuli tarkkailtua jo pikkuruisena lapsena maassa maaten (samaan sarjaan kuuluvat nurmitädyke, vanamo ja metsätähti).

    ReplyDelete
  3. Hyvää kissamammanpäivää Saaripalstalle! Nuo lilat pienet ovat söpöjä. Niitä löytyy myös Helmin mummolasta (tai ainakin jotain lajiketta sinne päin ;) )

    ReplyDelete
  4. Kiireetön sunnuntai slow-bloggaus tyyliin! Sinä se Saila sitten osaat:)

    Sijaiskodissakin näyttää siltä että kohta voisi (paikoitellen pahasti) sammaloitunutta nurmikkoa leikata. Saa nähdä suostuuko klippo käynnistymään:D

    Aurinkoista sunnuntain jatkoa Saaripalstalle!

    ReplyDelete
  5. Minäkin pohdin juuri tänään ruohonleikkuri ja sen käynnistämistä. Taitaa mennä huomiselle. Oletettavasti ihan kaikki naapuriston äidit ei viihdy äitienpäivänä perennapenkissä möyrien tai ruohonleikkuria huudattaen kuten minä :)

    ReplyDelete
  6. Juuri pohdimme, joko leikata nurmikko. Naapuri sen teki ja tuoreen leikatun heinän tuoksu on jotenkin huumaavaa. Ja nurmikon leikkaaminen varma kesän merkki! Mutta ei ihan vielä, ehkä huomenna.

    ReplyDelete
  7. Ihana pläntti siis alue !

    Kiitos kissaäitienpäivän onnitteluisita.
    Hyvää kissaäiteinpäivää myös sinulle.

    t.Leena ja Ipanat, ne maailman rakkaimmat minulle

    ReplyDelete
  8. Kaunis kukkiva nurmikko :) Itse olen tyytyväinen, kun sammal tukahduttaa pikkuhiljaa nurmikon ja jalan alla on pehmeä patja, jota ei tarvitse leikata kovaäänisesti pärisevällä vekottimella kesähelteillä hikinorot niskaa pitkin valuen. Toiset ne taasen kantavat sammalsyöppö -purnukoita kotiin selkä vääränä. Kukin taaplaa tyylillään. Aurinkoista äitienpäivän iltaa kissaherrojen mamille! :)

    ReplyDelete
  9. Kiitos samoin sinne "kissamammalle" hyvää äiteinpäivää.
    Nurmikonleikkuuta ei tosiaan vielä tarvita. Tästä voi nauttia (tosin nurmikon leikkauspuuhat ei olekaan minun työlistalla...)

    ReplyDelete
  10. Minä tykkään myös että kukkiva nurmikko on kaunis! Hyvää äitenpäivää sinulle ja kisuille!

    ReplyDelete
  11. Nurmikko pitäisi jo leikata meilläkin, mutta ei raaski kun lähses koko piha on täynnä kukkivaa pikkukäenrieskaa. Ja nyt alkaa kukkia ensimmäiset nurmikon seassa kasvavat bellikset.

    ReplyDelete
  12. Naukulan Mamma; Kiitos! Siellä mummolassa on varmasti ihan tuota samaa pystykiurunkannusta, se on tyypillinen vanhojen pihojen kasvi ja yleinen eteläsuomalaisilla pihoilla, vanhoilla asuinseuduilla.

    Myrsky; No juu... kiireetöntähän sitä sunnuntaina pitää ollakin ;-)
    Minullakin on klippo ja kyllä se käynnistyi kun naapurin setä sitä ensin vähän katseli. Selvisi sekin, miksi se alkoi viime kesänä täristä, siitä puuttui yksi pultti, joka pitää moottorin kiinni, hehe. Voisihan sitä joskus itsekin tarkistaa omat työvälineensä.

    Mirka; Jaa, no täällä ainakin surrasi tänään ensin ylänaapurin leikkuri ja sitten molempien alanaapureiden koneet! Ihan mukavaahan se on, ellei sitten ole juuri virittäytynyt riippumattoon päikkäreitä varten kun naapuri käynnistää koneen. Meillä kävi kerran juuri niin!

    Viivi; Leikatun ruohon tuoksu on ihana ja kyllä siitä kauniin näköinenkin tuli heti. Se on kumma miten sillä saa viimeistellyn ilmeen pihalle, vaikka ei todellakaan lempipuuhaani olekaan.

    Leena ja Karvamussukat; Täälläkin on kaksi maailman rakkainta karvakorvaa, mitenkäs sattui ;-) Niiden edesmenneiden rakkaiden lisäksi.

    Tiina; Hihii, minäkin kiikutin sammalsyöpön naapurille kun sellaisen jossain lehdistöpaketissa kerran sain :-D Mullakin on yksi sammaleinen kohta, katajan varjossa, se on oikein kiva. Mutta sitten on sellaisia paikkoja joissa nurmi kasvaa kohisten koko kasvukauden eikä niissä ole sammalesta tietoakaan. Pitäisiköhän laittaa jotain sammalhoukutinta...?

    Multasormi; Kiitos! Se onkin nautinnollista aikaa, kun nurtsia ei vielä tarvitse leikata. Sitten kun se alkaa, on siinä iso homma joka viikko jonnekin loka- jopa marraskuulle saakka.

    Auli; Kiitos, samoin!

    Katja; Aah, belliksiä! Niitä minulla ei vielä olekaan, muuta kuin yksi vaivainen kappale ja sekin kukkapenkissä :-D Pikku kukat on aivan ihania nurmikossa.

    ReplyDelete
  13. Voi miten kauniita kukkamattoja!!!

    ReplyDelete
  14. Jaana, eikös olekin. Kukat ilahduttavat kovasti myös nurmikolla :-)

    ReplyDelete
  15. Upea, ketomainen nurmimatto!

    Ja tuo huussi on ihanuus! :)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!