Saturday 14 January 2012

Mustin ja Ransun eroavaisuuksia

Joissakin kissablogeissa olen kommentoinut ja keskustellut Mustin ja Ransun tavoista, ja välillä niistä on ollut puhetta täälläkin mutta ei tietenkään tarpeeksi.
Musti on oikea peruskissa, kaunis, viisas ja tervejärkinen maatiainen joka pärjää missä vain. Se on sillä tavalla itsenäinen, että se osaa pitää huolen itsestään vaikka muutaman päivän ajan ilman hoitoa. Kesällä Musti elääkin pääasiassa ulkona, käyden sisällä syömässä ja päikkäreillä. Pihalla se kyllä seurailee ja tervehtii minua sekä lähtee mielellään kävelylle, jolloin se seuraa hienosti kuin koira.
Vieraat ihmiset kuvittelevat, että Mustista ei ole paljonkaan seuraa, sillä se ujostelee vieraita. Näistä kahdesta kissasta Musti on kumminkin se, joka tulee syliini lähes päivittäin, kiepsahtaa selälleen, puskee minua ja vaatii masurapsutuksia. Se kommunikoi "kurr"-ääntein, joiden repertuaari on laaja ja monivivahteinen.
Musti on herkkä kehräämään, paljon herkempi kuin Ransu. Se alkaa usein kehrätä kun vasta puhun sille enkä vielä ole ojentanut kättä silittääkseni. Mutta kehräyksessäkin Musti on maltillinen: se on hiljaista hyrinää tai rohinaa ja sen kuulee vain, jos on ihan lähellä. Ystäväni sanoo, että Mustin kehräyksessä on hieno kahdenkeskisyyden tunne.

Jos on hyvä läheisyyshetki, niin mitäpä sitä koko maailmalle kailottamaan. Ei se muille kuulu.

Ransu ei pidä lumesta ja yrittää ottaa niin pitkiä askelia kuin suinkin. Ihan loogista: silloin matkasta selviää vähemmillä askelilla.
Sanoisin, että Musti on hellyydenkipeä ja Ransu huomionkipeä. Mustille riittää se, että olemme yhdessä tekemässä jotakin kivaa, kuten ulkoilemassa, ja se tulee vähän väliä viereeni sanomaan "kur!" ja puskemaan säärtäni. Ransu taas singahtaa eteeni, vaatii syliin ja tunkee itsensä tietokoneen näytön eteen monta kertaa päivässä. Aamulla ja illalla sängyssä Ransu asettuu päälleni. Silloin sitä pitää silittää ja kehua ja samalla pitää varansa, sillä pusutteluhetken huumassa Ransu saattaa äkkiä haukata, se ottaa mielellään hampailla kiinni – nenästäni. Pusuhetkien aikana Ransu kehrää pörisemällä kuin pieni traktori.
Yksi hyvin koiramainen tapa kuuluu Ransun repertuaariin: se nostaa kuonollaan käteni päänsä päälle halutessaan silityksiä. (Jos nukun, se yrittää nostaa kättäni hampaillaan). Tuskin se silti maailman ainoa kissa on, joka näin tekee. Olisikin kiva kuulla vastaavia kokemuksia.

Lopuksi pieni diaesitys poikien puuhista pihalla.






Created with flickr slideshow.



Riehakasta talvipäivää kaikille!

22 comments :

  1. Alan jo toistamaan itseäni, mutta menköön nyt vielä sitten: Saila, olet onnentyttö, sinulla on kaksi ihanaa kollikissaa elämässäsi. Molemmat todella valloittavia yksilöitä, ja ne tulevat toimeen keskenään. Ilmiselvästi kissat ovat erittäin kiintyneitä sinuun sekä toisiinsa. Teillä on ihana perhe♥

    ReplyDelete
  2. Persoonalliset kissakaverit! :)

    Kollolle rapsuttelijan kasvot on tärkeä paikka ja kissa pyyhkii suupielillään oman feromonitervehdyksensä rapsuttelijan naamaan. :D

    ReplyDelete
  3. Unna on varsin mustimainen niin äänimaailmaltaan kuin yleiseltä "ujoilultaan". Vieraiden mielestä arka, eikä kovinkaan seurallinen.

    Yksikään omistani ei ole ohjaillut ihmiskättä kuin kaivautumalla kainaloon, mutta muistinpa tämän näkemäni videon: http://youtu.be/JhlfT-x6Ys0
    Siinä ollaan kovin vaateliaita!

    ReplyDelete
  4. Kissat on ihania, omine luonteenpiirteineen.
    Meillä nuorempi, Miuku, omaa joitain koiramaisia piirteitä. Tai en omista koiraa, joten luulen vain tietäväni niistä jotain:) Miuku siis menee aina ovelle vastaan, kun se aukeaa, siis pääovelle. Jos joku kulkee sivuovesta, Miuku ei välttämättä edes herää päiväuniltaan. Mielestäni se on vahtikissa, joka vahtii pääoven ääntä vieraiden varalta;)

    ReplyDelete
  5. Hui!
    Mentyäni Ellan mainitsemaan linkkiin, piti sekunnissa laittaa koneesta ääni pois, Musti raivostui ja nyt se murisee tässä koneen vieressä (katsoen ikkunasta ulos, se luulee että kissan ääni tuli ulkoa) eikä lakkaa murisemasta! Täytyy katsoa se joskus äänen kanssa kun kissat (tai ainakin isäntäpantteri Musti) ovat ulkona.

    Ovat ne ihania poikia. Silti ikävä Viljoa vaivaa lähes joka päivä, vaikka Viljon kuolemasta on jo yli kolme vuotta. Iltaisin kun katson rakkaudella sängyssä lojuvia kissapoikia, mietin, miten kovasti toivoisin, että Viljokin olisi ilonani, ja ilonamme, se oli Mustin kanssa paita ja peppu ja vaikka Mustin ja Ransun yhteiselo sujuu, se ei ole samanlaista saumatonta kaveruutta kuin mitä Mustilla oli Viljon kanssa.

    Feromonien levittäminen omaan ihmiseen on erittäin tärkeää :-D
    Ja Miuku-vahtikissakin on ihana! Meillä vahti ja isäntä on tosiaan Musti, Ransu uhittelee vain koirille, joita Musti ei älyä karkottaa.

    ReplyDelete
  6. Huh, anteeksipyyntöni Musti-isännälle tästä tuottamastani järkytyksestä! Videolla oli komentelevan kissan lisäksi siis ilmeisen siivotonta kielenkäyttöä, kun pastori noin pahastui!

    ReplyDelete
  7. Ihanat luonneanalyysit ihanista pojista! ♥

    ReplyDelete
  8. Ihanat pojat:) <3

    Mukavaa viikonloppua sekä kissoille että emännälle!

    ReplyDelete
  9. Ella; Juu, siellä oli jotakin niin hälyttävää että Musti pysytteli pöydän päällä passissa TUNNIN ja tuijotti tuimana ikkunoista ulos! Pastori :-D
    En siis vieläkään ole voinut katsoa videota äänen kanssa, kun sittemmin molemmat pojat vetäytyivät sänkyyn päikkäreille, jottei päikkärihetki mene pilalle.

    Naukulan Mamma; On ne niin ihanat ♥

    Kati; Kiitos samoin teille! Tänään olikin ihana ulkoilukeli, teimme poikien kanssa lenkin rantaan ja takaisin tänäänkin.

    ReplyDelete
  10. Ihania kisuleita! Meillä oli vielä vuosi sitten kolme kissaa, kaikki omia persoonallisuuksiaan, nyt ei enää ole kuin nuorin Hipsu ( 1,5 v), joka on oikeastaan tytön kissa. Kaipaisin toista kissaa, kun on tottunut siihen, että niitä on 2-3.

    ReplyDelete
  11. Kisulit ovat ihania :-)
    Yksi kissa voisi olla ratkaisu sellaiselle, joka viihtyy yksin, mutta ainakin meidän Musti kaipasi kaveria kovasti ja etsiskeli Viljoa joka paikasta sen kuoleman jälkeen. Musti pyysi minua leikkimään kanssaan köhes jatkuvasti. Nuo leikkivätkin aika paljon yhdessä. Hipsukin on sen verran nuori, että varmaan kaipaisi leikkikaveria?

    ReplyDelete
  12. Voisin toistaa Myrskyn sanat. Paitsi en kyl yhtään huomannut kätellessä että Musti ois ollut ujo :-) Vaan ehkä jo ennalta loveen langenneen fanin edessä ei tarvi ujoilla?

    ReplyDelete
  13. Kissat ovat minulle hieman vieraita, en siis ole varsinainen kissaihminen, mutta näistä sinun kissoistasi Saila tykkään kovasti. Osaat niin kivasti kuvata ja kuvailla niiden touhuja ja luonteita :)

    ReplyDelete
  14. Minusta, ja arvaan että sinustakin on mukavaa kun kissat on eri luontoiset. Meidän kolmella katilla on jokaisella eri tapa naukua ja hakea huomiota. Mustin tapa tuntuu olevan kovin ominainen maatiaiselle, meillä ainakin menee juuri noin :)

    ReplyDelete
  15. Elegantti tuo vikan kuvan talvipolun catwalk:D Tuohon hienostuneisuuteen ei ihminen pysty. Ihanat pojat ♥. Kummallakin on oma persoonallinen vetovoiman logiikkansa.

    Ekstrovertti Ransu tarvitsee ja ottaa niin yleisön kuin tilankin sankaritenorimaisen ilmeikkäästi. Ääntä käytetään ja luontainen komeusrekvisiitta (häntäpurje, korvatupsut, varpaanvälikarvat jne) hyödynnetään.

    Introvertti Musti on Heathcliff-tyyppiä; salaperäinen dark and brooding hero, tai film noir-elokuvien antisankari. Yhden naisen kissa. Hiljaisia ja syviä tunteita. Mustin magnetismi imee tehokkaan huomaamattomasti itseensä äänen, valon, lämmön ja huomion.

    ReplyDelete
  16. Zepa; Musti taisi tietää heti sut tavatessaan, että tätä tätiä ei tarvi arastella :-)

    Omenaminttu; On ne lemmikit sellaisia persoonia ja perheenjäseniä. Meille tuli undulaatteja kun olin nuori ja hämmästyksekseni nekin oli keskenään ihan eri luonteisia!

    Katja; Omat luonteet ovat juuri parasta :-) Lisäksi pidän siitäkin, että nää ovat keskenään aika eri näköisiä, vaikka se onkin vain ulkokuorta!
    Edesmennyt Viljoni oli pitkäkarvamaatiainen, mutta se oli ihan erilainen kissa kuin tuntemani lyhytkarvamaatiaiset, paljon seurallisempi! Ja hurja temperamenttikin siltä löytyi (Ransu, joka on norjalainen metsäkissa, ei ole niin tulinen mutta muuten samantapainen, yhtä seurallinen).

    ReplyDelete
  17. Otto Kulta; Oivalliset luonnehdinnat :-D Aivan naulan kantaan! Musti on juuri se Heathcliff, joka tiellä nähdessään kaukaa vastaantulijan ensin murisee ja sitten hyppää ojan yli pusikkoon tarkkaillakseen tilannetta sieltä käsin. Heti kun vieras ihminen on mennyt ohi, se omaksuu taas paikkansa kulkemassa vierelläni.
    Ransu taas, sankaritenori, no juu :-DDD Silloin kun se kulkee itsekseen, on the Häntä normaalisti kissan takana, mutta heti kun sille alkaa puhua ja se huomaa tulleensa huomatuksi, pongahtaa Häntä pystyyn kuin purjelaudan masto. Työpöydälle hypätessään Ransu pitää huolen, että huiskauttaa Hännän naamaani vasten ennen kuin heilauttaa sen rennosti toiselle laidalle, dipatakseen sen kahvikuppiini.

    ReplyDelete
  18. Päivän naurut Ransun hännän toiminnoista (tuossa viimeisessä kommentissasi) :)

    Hurmaavia kissaherroja molemmat!

    ReplyDelete
  19. Ihanaa, Musti oikein fanipostauksena! Ja Ransu tietysti myös. Voin kuvitella tuon hännän dippaamisen kahvikuppiin :-D

    En muuten pääse lukemaan oman blogini kommentteja / kirjoittamaan omia kommentteja ollenkaan, joten en ole sinullekaan voinut sinne vastailla - kuten en muillekaan kirjoittajille. Ettet ihmettele.

    ReplyDelete
  20. Ransun häntä aiheuttaa päivän nauruja jatkuvasti ja tahattomasti. Usein, luulen, se huiskii häntäänsä ihan tahallaan tietäen sen tehon. Viljo oli muuten ihan samanlainen, ihme hännänhuiskija, Ransun kanssa sitä en enää ihmetellyt, tuntui jo niin tutulta :-D

    Musti- ja Ransu-faneja täytyy muistaa säännöllisesti poikien kuulumisilla!

    Intopii; Bloggeri tuntuu vähän muuttuneen (nk. "kehittyneen") viime päivinä niin, että monen blogissa voi kuhunkin kommenttiin vastata erikseen klikkaamalla ko. kommentin alla "vastaa".
    Mulla ei näytä olevan näin, ehkä siksi kun kommentointi tapahtuu tässä omassa ikkunassaan.
    Jospa se auttaisi, että vaihtaisit kommentoinnit tekstin alta pois tähän omaan ikkunaansa? Mulla on tämä kommentointimalli siksikin, kun wordpressin käyttäjältä tuli palautetta, että tekstin alla kommentointi ei wordpressiin kirjautuneelta onnistu, mutta tässä mallissa onnistuu.

    ReplyDelete
  21. Hyvä jätkät, oma luonne täytyy pitää ja vaatia sekä huomiota, että hellyyttä!

    ReplyDelete
  22. Niin täytyy, ja senhän te tiedätte :-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!