Thursday 7 July 2011

Tienpiennarta

Paula kuvasi Arkiporinaa-blogissaan koskelaisia tienpientareita. Minäkin ihailen tienvieruja jatkuvasti, joka päivä roskienventi- ja postinhakureissulla. Nämä kelta- ja ahomatarat kaulailevat päivänkakkaroiden kanssa ihan oman tonttini sisäänajotien alussa.

Some flowery roadsides on the island where I live.

Ihan siinä vieressä on myös hiirenvirnapöheikkö.

Musti tulee pihalta mukaan kukkienbongausreissulle.

Kun lähden kävelemään laivarantaa kohti, tien vieressä seisoo ukontulikukkien armeija. Niiden takana kukkivat kurjenkellot.

Kurjenkelloja on sekä sinisiä että valkoisia, ja olenpa yhdessä tienmutkassa nähnyt kerrannaisenkin yksilön. Valkoiset on varmaan kylvetty tähän, en muista nähneeni valkokukkaisia luonnossa.

Näkymä kylätieltä omalle tontilleni, jossa viihtyvät muun muassa mesiangervot. Niiden taustalla näkyy vino saunani.

Takaisin kotona!

Ahomatara – Galium boreale
Hiirenvirna – Vicia cracca
Keltamatara – Galium verum
Kurjenkello – Campanula persicifolia
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Ukontulikukka – Verbascum thapsus

22 comments :

  1. Komeet on tien pielustat teilläkin. Mesiangervo on niin kaunis ja hyvän tuoksuinen.

    ReplyDelete
  2. Niin on, nyt leijailee pihallani näiden tiettyjen paikkojen ohi kulkiessa ihana tuoksu!

    ReplyDelete
  3. Niin on nättiä! Täällä meillä alkavat kaikki tienpientareet olla lupiinien valtaamia. Onneksi ei juuri meidän talon kohdalla, jossa vielä sinnittelee kellokukkia ja päivänkakkaroita. Minä aion lahdata jokaikisen lupiinin, joka yrittää asettua meidän tontille tai sen lähelle.

    ReplyDelete
  4. Useasti olen noita tienvieriä ihaillut ja myös joskus kuvaillutkin. Ne ovat kyllä uskomattonan kauniita ja miten niiden värit sointuukaan yksiin, kaikki kasvaa iloisesti yhdessä täydentäen toinen toisiaan.

    Nautitaan tästä luonnon kauneudesta;)

    ReplyDelete
  5. Olen pyöräillyt Hiittisissä ja Turun saaristossa. Siellä tienvierustat ovat todellakin kasvistoltaan kuten lapsuudessani 50- ja 60-luvuilla. Nostalgiaa.

    Päivi *Sisäsiististä*

    ReplyDelete
  6. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan,arjen kauneus on parasta terapiaa<3

    ReplyDelete
  7. Nuo tienpielet on kyllä hienoja. Täällä ei ole vielä lainkaan niitetty, mahtaako valtio säästää... Siksi olemme saaneet ihahilla tienvarsikasveja normaalia kauemmin.

    ReplyDelete
  8. Tokihan nyt Mustin mukaan pitää tulla :) Muuten olisi jäännyt pihalle jupisemaan!

    ReplyDelete
  9. Musti on niin hieno ja herkkä, että tokihan hän ymmärtää kukkien päälle! :)

    Meiltä oli eilen naapuri niittänyt kaikki pientareet. Arvaa suututtiko! Ympäristörikos.

    ReplyDelete
  10. Kiitos kommenteista!
    Susanna; Tienpientareiden herkät kukat ovat juuri niitä kauneimpia, ja vaikka lupiinitkin ovat kukkiessaan hienoja, ne jyräävät pienemmät ja herkemmät alleen. Hyvä että lahtaat :-D

    Kesän taikaa; Tervetuloa SADANNEKSI lukijaksi! Vau! Pientareiden ja luonnonniittyjen täydellinen kauneus on ihan henkeäsalpaavaa.

    Päivi; Niin, ehkä täälläpäin on vanhajanan tienpielet, vaikka varmaan muuallakin, niin kuin siellä Koskella, mistä Paula kirjoitti. Allerginen äitini siunaa sitä, ettei täällä ole pujoa. Ei ole, se on melkein kummallista!

    Taina; Nappiin sanottu!

    Auli; Hyvä vain kun eivät niitä. Perhosiakin saa ihailla, ei vain kukkia.

    Naukulan Mamma; Tietysti! Tänä aamuna aikaisin lähdin laivalla Nauvoon, äkkiä pyörällä rantaan ja yritin sanoa mukaan lähtevälle Mustille "ei, ei". Se lähti silti juoksemaan perään ja jossain vaiheessa kuulin kovaäänistä syyttävää mau'untaa kaukaa takaani. Se ei tällä kertaa ilmestynyt rantaan laivaa odotellessani, joten se kai kääntyi kotiin jupisten. Nyt takaisin tultuani se tuli navetan uumenista kovaäänissti moittien :-D

    Jenni; Musti on aika itsenäinen, mutta sitten kun iskee "mamman kanssa laatuaikaa" -hetki, niin sitten ollaan yhdessä koko ajan. Iltalenkin jälkeen se nukkui yön päälläni. Ja oli aamulla lähdössä mukaan kun lähdin polkemaan laivalle, ks. vastaus Naukulan Mammalle.
    Musti ymmärtää kukkien päälle, tuossa viimeisessä kuvassa se tarkistaa liiterinkulman kukkapenkkiä!

    ReplyDelete
  11. Tienpientareet ovat varsinaisia taideteoksia, kasvit sointuvat toisiinsa väreiltään. Välillä kun kuljen peltojen keskellä menevää tietä ja kerään kukkia maljakkoon, kuvittelen, että kylämme on saaressa keskellä merta. Ajatus tuntuu kutkuttavalta.

    ReplyDelete
  12. Tienpientareet ovat täällä nyt ihan parhaimmillaan, niin rehevästi ja monivärisesti kukkivat, kaunista on myös kuvissasi:)

    ReplyDelete
  13. Tiina; Minäkin mietin monilla seuduilla, että tässäkin on joskus ollut saari ja tuossa meri... Suomi on niin kiinnostava maa, kun maa kohoaa. Moni paikka on kovasti muuttunut. Nykyiset viljameret ovat todellakin olleet vetisiä meriä, ja oikeastaan ne näyttävätkin talvisin ihan lahdilta ja järviltä.

    Inkivääri; Teiden pientareilla on parhaimmillaan mahtava lajien kirjo :-)

    ReplyDelete
  14. Kyllä on niin kaunista villiä luontoa ja vielä musta kissa kuljeskelemassa...täydellistä! Kaikki on ihanasti rempallaan, vajakin. Mutta miksi, oi miksi, teksti pätkii oudosti "tien-väliviiva-mutkassa" ja muuta vastaavaa. Sinulla on niin kaunista & upean rikasta kielenkäyttöä muutoin, siksi varmaan pistää silmään...anteeksi vaan etukäteen, tälläiselle pedantille neitsytluonteelle varmaan sallitaan tämä ;)

    ReplyDelete
  15. Voi ei, minä epäpedantti vesinaisluonne yritän tavuttaa tekstini aina, jotta se asettuisi kauniimmin sivulle, mutta se onnistuu vasta julkaisun jälkeen kun näen miten teksti sivulla kulkee. Minulla tavuviivat näkyvät tavuviivoina, mutta jospa ne eivät muiden koneilla ja selaimilla näykään? Satutko muistamaan, näkyykö blogissani aina tavuviivat tuolla tavalla sanoina?

    ReplyDelete
  16. Minäkin sekaannun nyt tavuviiva-asiaan, sorry. Luulen Hortensian tarkoittavan sitä, että jos sanat tavuttaakin oikein omalla näytöllä, ne eivät näy samalla tavoin muiden näytöillä, välttämättä. Siis tavuviivat kyllä näkyvät viivoina, mutta koska rivinvaihto asettuu eri lailla eri näytöillä, niin tavuviiva voi olla ihan väärässä paikassa, vaikka keskellä riviä olevassa sanassa, jossa sitä ei tarvittaisi. Blogger ei arvosta pedanttia kielenkäyttöä, siksi on varmempaa olla tavuttamatta sanoja.

    Näin olen ainakin itse päätellyt joissain blogeissa näkemäni oudot viivoitukset ja tavutukset, enkä tavuta siksi tekstejäni. Ei mua ne viivat kyllä haittaa, kun ajattelen, että se on Bloggerin eikä kirjoittajan vika. :)

    ReplyDelete
  17. Eilen en saanut blogiasi auki kunnolla eivätkä kuvat avautuneet. Hauska nähdä tämä piennarpostaus! Musti on aivan liikkis tuolla tiellä perässäsi juostessaan. Monta mielenkiintoista postausta mennyt minulta ohitse, kun en ole käynytkään netissä moneen päivään.

    ReplyDelete
  18. Ou nou! En kyllä mene taaksepäin poistamaan kaikkia tavutuksia (terv. nimim. Epäpedantti veskari).
    Avasin tänä aamuna Firefox-selaimen (käytän yleensä aina Safaria, ja Exploreria minulla ei olekaan) ja huomasin, että Firefoxilla fontti on hieman erilainen ja vie eri verran tilaa, ja tavutukset menevät tosiaan vääriin paikkoihin. Kuvittelin, että näin ei käy, sillä olen määrittänyt blogini kooksi pikselimäärän, ts. leveys on aina vakio, kuten kuvien koko ja se tyhjä tila, mikä juttujen ja oikeanpuoleisen infopalkin väliin jää. (Toinen vaihtoehto ja yhtä yleinen on prosenttimäärä, riippuen silloin käyttäjän näytön koosta).
    Mutta eipä se olekaan ihan vakio. Jätän tavutukset tästä lähin pois siis! Anteeksi vain, olen harrastanut tavuttamista niin pitkään että niitä nyt on vaikka huru mycket tuolla aiemmissa kirjoituksissa. :-G

    ReplyDelete
  19. Hei vaan Paula! Olet ollut maalla, sehän on ihanaa :-) Ja kyllä nämä jutut täällä pysyvät, toivottavasti, vielä vaikka kuinka monta vuotta.
    Musti on tosiaan liikkis miukuessaan (sillä on epämiehekäs vieno miukuääni, paitsi purnatessaan) ja lähtiessään perään.

    ReplyDelete
  20. Hih, Saila, suorastaan kiellän sua korjaamasta tavutuksia! :) Käytä se sama aika mieluummin uusiin postauksiin, se on hauskempaa meille kaikille.

    Mulla on jostain syystä yhdessä blogissa se ongelma, että fonttikoko heittelee miten vain, muissa ei. Olen huomannut, että jos yritän korjata sitä, se menee vain hullumaksi. Joten olkoon. Pääasia, että tekstit ja kuvat kuitenkin näkyvät, meidän kaikkien blogeissa.

    ReplyDelete
  21. Joo... mä yritän aina korjata jos tulee hulluja, se onnistuu "muokkaa html-koodin" kautta (kun tavallinen kirjoitustila on kai "luo"). Siellä onnistuvat omituisuuksien poistot, mutta on kai paras tietää vähän koodauksesta ennen kuin sille tielle lähtee, muuten voi tulla tenkkapoo hyvin äkkiä.

    ReplyDelete
  22. Vastailen viiveellä vaikka asia olikin jo ratkennut..en epäillytkään, että itse oudosti tavuttelisit huviksesi vaan tosiaan blogger tekee tepposia & kepposia. Mitäpä väliä sillä, lukijat voivat halutessaan oikolukea viivat pois :)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!