Saturday 23 July 2011

Onko asioiden järjestyksellä väliä

Maalasin eilen taloni yksityiskohtia, vaikka suurin osa vuorilaudoista puuttuu vielä eivätkä ikkunat ole paikoillaan. Ikkunamaalina käyttämäni mantelinvalkoinen pellavaöljymaalipurkki oli auki ja päätin hyödyntää sitä maalaamalla räystäslaudan. Se on tällä seinustalla pääosin hyvässä kunnossa, vain tuo oikeanpuoleisen reunan viimeinen metri ja päätyjen laudat pitää uusia. Ne uusitaan toivottavasti samalla kertaa, kun pari kaveria tulee laudoittamaan taloni viikon päästä.

Monta vuotta mietin, että en voi tehdä sitä tai tätä asiaa, sillä en osaa tai joku muu asia pitäisi tehdä ensin. Ajattelin, ettei yksityiskohtiin voi mennä ennen kuin suuret kohdat on tehty.
Siellä tikkailla räystäslautaa maalatessani tulin katsoneeksi seinän yläosan helmiponttipaneelia, maalipurkkia ja kädessäni olevaa pensseliä ja ajattelin, että olenpa tyhmä jos en maalaa noita muitakin valkoisia kohtia samalla kun täällä olen oikeanvärisen maalipurkin kanssa. Puu on niin ahavoitunutta, että se imee tämän ensimmäisen kerroksen sisäänsä hyvin nopeasti ja pellavaöljymaalilla maalataan joka tapauksessa useita ohuita kerroksia, niinpä voin yhtä hyvin sutaista nuo paneelien alapäät ja nurkat.
Paneelissa on nähtävissä pari värikerrostumaa: alkuperäinen sininen, jossa on ollut valkoiset alakärjet, sittemmin koko talo on maalattu punamullalla paitsi kuistin sisällä, mihin on jäänyt alkuperäinen väri. Nurkissa oli havaittavissa jäänteitä valkoisesta, niinpä maalasin ne nyt valkoisiksi.

Onko tämä hölmöä? Olin aiemmin ajatellut, että ensin pitää laittaa lautaverhoilu kuntoon, sitten vasta voi maalata, ja joka tapauksessa paneelin pääväri eli sininen täytyy maalata ennen yksityiskohtia. Mutta minulla ei vielä ole sitä sinistä pellavaöljymaalia.
Menee kai se näinkin päin, sillä nämäkin kohdat olisi pitänyt maalata jossakin vaiheessa ja se vaihe voi yhtä hyvin olla nyt.

Kimalainen ahdekaunokin kukassa

Olen pikku hiljaa ymmärtänyt, että osaan tehdä itsekin ja ennen kaikkea osaan tehdä ratkaisuja itse. Olen myös oppinut paljon restauroijilta jotka ovat olleet täällä töissä, kuunnellut heidän neuvojaan ja tajunnut, että omin pikku kätösin on taloja ennenkin rakennettu ja korjattu. Ei siinä tarvitse olla mikään yli-ihminen, ihminen vain.

30 comments :

  1. Ihastuttavan näköistä, tuo maalattu räystäslauta antaa jo vihjeen, että talo kunnostetaan ja siitä huolehditaan yksityiskohtia myöten. Hyvä sinä ja omat pikku kätösesi!

    "Mantelinvalkoinen pellavaöljy" kuulostaa muuten tosi kauniilta, jotenkin hyvin luonnolliselta ja ajattomalta valinnalta.

    ReplyDelete
  2. Niin, ihan puhtaanvalkoinen kun on niin huutavan valkoinen. Siksi hankin mantelinvalkoista, ja myös antiikinvalkoista, joissa en oikeastaan näe juurikaan eroa. Käytän ruotsalaisia Allbäckin pellavaöljymaaleja, ne ovat mielestäni hitusen parempia kuin Uulan kotimaiset. Ja Allbäckillä on juuri oikea sävy yläosan siniseen myös.
    Kyllä siihen on muutama vuosi kulunut, että uskallan tehdä asioita. Kai aiemmin ajattelin, että pitää kysyä joltakulta asiantuntijalta, insinööriltä, restauroijalta, kirvesmieheltä tms. Tai ehkä nyt olen kysynyt tarpeeksi niin osaan jo, en tiedä. Mutta hyvä näin :-)

    ReplyDelete
  3. Nuo valkoiset paneelin alakärjet näyttävät tosi hauskoilta! Huoliteltu yksityiskohta kokonaisuudessa.

    ReplyDelete
  4. Ok ehkä ei tarvi olla yli-ihminen, mutta silti mä kunnioitan näitä sun hommia ja sun luonnetta enemmän kuin montaa muuta ihmistä. Olen käsillätekevien ihmisten pentu itekin, mutta ne ei kuitenkaan restauroineet mitään vaan rakensivat vaan lisää koko ajan. Musta nää sun toimet on paljon kiinostavampia ja suunnattoman kunnioitettavia.

    ReplyDelete
  5. Paula, joskus aiemmin kommentoit, miten uunin entisöidystä luukusta voi jo nähdä miten hieno talosta tulee, tämä on minusta vähän samantapainen yksityiskohta, jossa on jo sitä nähtävissä, millainen lopputulos tulee olemaan.

    Zepa, voi kiitos kauniista sanoistasi! Kiinnostavaa tämä on livenäkin :-)

    ReplyDelete
  6. Minun mielestä voi vähän harpata; se motivoi kun näkee, että hienoa on tulossa!

    ReplyDelete
  7. Ihan totta, välillä on kiva tehdä sellaista mikä jää näkyviin!

    ReplyDelete
  8. No iliman muuta kannattaa silloin tehdä kun on paikalla sopivien tarvikkeitten kanssa, kivan näköistä:)

    ReplyDelete
  9. Hienoa, juuri näin, ensin mietit ja pohdit ja sit teet tulosta :)
    Niin sen pitäisi kai mennäkin. Hatunnosto! Pidän kovasti tuosta lookista mikä laudankärkien maalauksesta syntyy, kaunista.

    ReplyDelete
  10. Kiitos Inkivääri ja Hortensia!
    On se hassua, että remontin alla olevassa talossakin voi olla viimeisteltyjä yksityiskohtia :-D

    ReplyDelete
  11. Oikeassa olet. Sitäpaitsi ne pienet kunnossa olevat yksityiskohdat antaa voimia jatkaa remontissa eteenpäin. Niissä kun näkyy valmista nopeasti.

    ReplyDelete
  12. Talostasi tulee kaunis kuin....kissa (kauniinpaakaan en vertaukseen keksinyt)!

    ReplyDelete
  13. Katja; Oikeassa olet! Se on tärkeää.

    Naukulan Mamma; Miten osuva vertaus! Ja hieno, olen otettu, Kissahan on täydellinen.

    ReplyDelete
  14. Samoissa mietteissä aamulla puntaroitiin: voisko vinon puuliiterin maalata tai jopa rimottaa ennenkuin suoristaa.
    Ja kylänmiehet raitilla eilen seuratessaan vanhan maalin poistoa olivat muistelleet miten naapurimme talonperustuskuoppaakin oli ollut kaivamassa omin käsin neljä miestä.
    Nykyään tulee valtavat koneet tontille ja sileeks menee kaikki, puut ja muut.
    Käsillä ja asenteella mennään, kaunista jonkun rakentamaa vanhaa korjaten.
    Hellehatunnosto taas sinnepäin.

    ReplyDelete
  15. Minustakin käsin tehtyä pitää arvostaa. Ei sellaista saa kaupasta tilalle, vaan pitää mennä suuren rahatukun kanssa erikoispuusepälle.
    Täällä on muuten tänään ollut eniten käyttöä syydvestille (sadehatulle)! Karmeat ukkossateet aamulla, ja juuri kun iltapäivällä alkoi olla aurinkoa ja kuumaa, iski ukkoskuuro taas. Pyykit ovat yrittäneet kuivua narulla ja yrittävät sitä edelleen.

    ReplyDelete
  16. Kiitos Elämäni matkat...!

    ReplyDelete
  17. Juu että näin, Hyvä Saila!!! Ihailen sisukkuuttasi, tarmokkuuttasi, huolellisuuttasi ja tätä tapaa jakaa se vielä meidän monien lukijoidesi kanssa. Miksi pitäisi kaikki tehdä, niinkuin aina on tehty. Jos kaikki ajattelisivat noin, ei mitään suuria keksintöjä tapahtuisi ikinä.Olen lukenut tarkkaan myös puutarhakirjasi, tykkäsin siitäkin, antaa inspiraatiota. Tiedätkö innostuin Suunnittelemaan pohjoisen puolen talon seinustaan istutuksia, sen vuohenputki, nokkos,poimulehtiviidakon sijaan.Täältä blogistasi saa aina lisää inspiraatiota, yhä enemmän jään koukkuun<3

    ReplyDelete
  18. Voi kiitos Taina kauniista kommentistasi.On ihan hurjan palkitsevaa kuulla, että olet saanut inspiraatiota!

    ReplyDelete
  19. Hei Saila, kato tää http://kantapoyta.wordpress.com/2011/07/24/moksa/

    Kun tuut joskus Hkiin, voitais varmaan käydä vaikka tuolla. Tykkäisit :-)

    ReplyDelete
  20. Eihän järjestyksellä oo väliä, kunhan kaikki tulee joskus tehtyä.. vai kuinkakohan se menee? :)

    ReplyDelete
  21. Jep Zepa, vastasinkin sun blogiin, mielelläni kävisin sun kanssa!

    Enna; Juuri näin ajattelin minäkin, että joskus tämäkin pitää tehdä, niin tuleepahan tehtyä (siis vasta se ensimmäinen pohjamaalaus, mutta silti).

    ReplyDelete
  22. :-D No ainakin sellaista asennetta, että yritetään...

    ReplyDelete
  23. Minä olen kanssa tässä vuosien saatossa tehnyt havainnon, ettei remontoiminen ja rakentaminen mitään rakettitiedettä ole. Mielestäni on paljon haastavampaa löytää kasveille oikeat paikat, kuin rakentaa kasvihuone tai kunnostaa vanha ovi :).

    ReplyDelete
  24. Kasveille oikanlaisten kasvuolosuhteiden löytäminen onkin todella haastavaa!

    ReplyDelete
  25. Minulle tuli jotenkin kauhean onnellinen olo tästä kirjoituksesta. Teet taloillesi hyvää. Ne tuskin piittaavat siitä, missä järjestyksessä sitä teet. Eikä kai kaikilla asioilla edes tarvitse olla järjestystä; tekee sitä, mikä tuntuu hyvältä, silloin, kun siltä tuntuu.

    ReplyDelete
  26. Kiva, Intopii :-) Tavoitit varmaan justiinsa omatkin tunnelmani.
    Olen tässä muutamassa vuodessa huomannut senkin, että paras aika maalata on silloin kun itse ehtii! Sekin on toivottavasti taloille ainakin ok, ellei hyvä. Tuleepahan maalattua edes joskus.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!