Wednesday 6 July 2011

Ja näin nousee hella

Ensin yhden lempirikkaruohoni esittely: kirjopillike. Eikö ole upea!

One of my favourite weeds, large-flowered hemp-nettle.
The kitchen stove is now finished for the year. It will not be rendered until next year when we put the floor boards back. Until then the temperature and humidity fluctuations may be too great for traditional lime render.

Kun leivinuunin vasen seinä oli korjattu, teki Uuni-Anne vasemmalle eteenpäin työntyvän seinämän vanhan muurin mukaisesti. Siitä tuli tosin edellistä kapeampi, sillä vanha muuri oli rakennettu seinähirsiin kiinni – ei hyvä hirsien hengittämisen eikä paloturvallisuudenkaan kannalta. Sitä paitsi tähän taloon tulee tuulensuojalevyeristys sisäpuolelle, ja sille tarvitaan muutama senttimetri tilaa. Muurin kohdalle laitetaan tietysti paloturvalliset eristeet.

Hella nousi vikkelästi, sillä sen kanssa ei tarvinnut enää pohtia hankalia rakenneseikkoja.

Vasemmanpuoleiseen seinämään tulee vielä sisäänpäin kaareva yläkulma kuten ylhäällä muurin oikeassakin reunassa, mutta vasen puoli jätettiin tarkoituksella reilusti matalammaksi. Jos se kohoaisi tällaisena kapeampana versiona yhtä korkealle, se näyttäisi varsin hassulta.
Vasemmanpuoleisessa seinämässä oli leivinuunin talvihormi, mutta sitä ei voitu saada takaisin. Hellan hormi sen sijaan kiertelee muurin oikeanpuoleisen osan sisällä niin paljon, että eiköhän silläkin saada tupa lämpimäksi!

Laitoin vielä restauroidut leivinuunin luukun ja hellalevyn paikoilleen ja siinä on! Hellasta puuttuu suurempi rengas, sillä siihen oikean kokoista ei varaosapankki-navetastani löytynyt. Oikeaan päähän tulee vielä lisäkappale suoraa paksua valurautaa, kunhan löydän tai tilaan sellaisen jostakin.
Muuri odottaa kalkkirappausta ensi vuoteen, sillä lattiattomassa talossa saattavat ilmankosteuden ja lämpötilan vaihtelut rapauttaa rappauksen. Lattioiden eristäminen, uudet lattiarakenteet ja lankkujen paikoilleen palauttaminen ovat ensi vuoden hommia. Sitten muuri viimeistellään ja rapataan.
Joku saattaa ihmetellä hellanluukun puuttumista (nuo alaosan luukut johtavat nimittäin ainoastaan kammioon, joka lämpiää hellaa lämmitettäessä). Saaristossa yleinen hellatyyppi on tällainen, jonne puut laitetaan ja tuli sytytetään hellalevyn vasemmalla puolella olevan luukun kautta, siis yläkautta.

Tulipesä on vasemmassa reunassa, mistä kuuma ilma kulkee kakluuninluukkujen kätkemän kammion yli vetoa parantavasta kapeasta raosta ja painuu sitten alemmas, vesisäiliölaatikon alitse hormiin.
Vesisäiliöissä ei muuten kuulemma kannattaisi lämmittää vettä, se on paljon parempi hoitaa pannulla hellan päällä. Vesisäiliö ruostuu herkästi, lisäksi se viilentää muuria ja aiheuttaa siksi hormin turhaa nokeentumista. Hellalevyn päällä on muutenkin hyvä pitää jotakin, johon hellalevyyn kohdistunut lämpö pääsee johtumaan, esimerkiksi liuskekiven palaa tai vesipannua (tai kahvi-). Näin hellalevy ei väänny mahdollisen ylikuumenemisen johdosta. Tällaisia asioita olen viime päivinä oppinut.

Kirjopillike – Large-flowered hemp-nettle – Galeopsis speciosa

36 comments :

  1. Ihanasti edistyy! Tiedettä tuo hellahommakin näyttää olevan. Kävin muuten ystäväni mökillä Kustavin saaressa ja heillä oli BMW 1. :)

    ReplyDelete
  2. Huomasin noita kakluuniluukkuja hioessani, että niissäkin lukee ovien sisäpuolella BMW. Tässä hellassa on siis ainakin karkkilalaista ja porilaista osaa!
    On se tiedettä, ja on hyvä, että on sellainen tekijä joka osaa ottaa hellan hyvän vetämisen huomioon eikä mikään vankilaseinämuurari :-D Tai katsotaan. Nuohooja tulee elokuussa saareen ja sen jälkeen pääsen testaamaan, syntyykö savumerkkejä!

    ReplyDelete
  3. Sitä voi rikkaruohokn olla niin kaunis. Mä jätän kaikki mieluisat rikkikset kasvamaan.
    Hellatyömaasi etenee hienosti, kiva seurata projektia.

    ReplyDelete
  4. Hienolta näyttää. Samanlainen hellasysteemi on myös äitini jo rapistuvassa kotitalossa Alastarolla. Oli kovin kätevä täyttää päältä. Ja hellalla oli aina iso emalikattila lämmittämässä tiskivettä.

    ReplyDelete
  5. Elämäni matkat; Eikö niin! Ei kauniita kukkia tohdi kiskoa maasta. Varsinkaan tuollaisia yksivuotisia kaunokaisia.

    Sanuliini; Mielenkiintoista, minä en tiedä muiden seutujen perinteistä. Naapureilla on päältä täytettävät myös ja kätevältähän tuo näyttää. Minullakin, kun lämmintä vettä ei tule (vielä), on vettä aina lämpiämässä hellalla talvisin, kun hellassa on tuli (siis rintamamiestalossa, jossa nyt asun). Pitänee jatkaa hyvää perinnettä vaikka tulevaisuudessa onkin tarkoitus, että tuohon vanhaan taloon saadaan lämmin vesi.

    ReplyDelete
  6. Tuollaista saaristoilaishellaa en olekaan päässyt ennen ihailemaan. Päältä sytyttäminen on ihan vieras juttu. Oli mielenkiintoista lukea.

    En tiedä miksi, mutta tuo Anne on tehnyt minuun tosi ison vaikutuksen. Ehkä siksi, kun nuoria naisia ei kamalan usein näe muuraamassa perinteisiä tulisijoja.

    ReplyDelete
  7. Minä luin ensin otsikon, että Ja näin nousee helle. Nyt jutun luettuani huomasin, että nousijana on hella. Voi minua! :D

    Tsemppiä rakennusprojektiin! :)

    ReplyDelete
  8. No herranen jestas, niinpä todella nousee! Sehän on siinä. Aivan mahtavaa!

    Ja samaa minäkin olen ihastellut kuin Susanna: että nainen muuraa, ja vielä noin ammattitaitoisesti (=hänellä on siis myös ollut töitä ennenkin, näin sen ajattelen, eli naista muurarina ei "vierasteta"). Naiset osaa mitä vaan! Terveisiä vain täältä "faniporukasta".

    Kirjopillike on kaunis luonnonkasvi. Ei todellakaan kaikki rikkaruohot tunnu rikkiksiltä. Minä taas pidän yli kaiken koiranputken herkkyydestä. Ja pihakäenkaalin lehdet ovat ihanan väriset. Ja hiirenvirna on kaunis. Ja...

    ReplyDelete
  9. Mielenkiintoinen tuo päältäkäytettävä hella, samanlaisia olen nähnyt lähinnä kanadalaisissa elokuvissa:) Kyllä siitä tuli/tulee hieno!

    ReplyDelete
  10. Hiljaa hyvää tulee! Kyllä tuollainen vanhan korjaaminen vie aikaa ja ei varmaan sovi niille, jotka ajattelevat, että kaikki heti tänne! Jollakin tavalla tälläinen hitaasti eteneminen tavoitteesta toiseen vuodesta toiseen uuden projektin kanssa on niin upeeta ja hienoa rakentamista ja sitä on todella kiva seurata blogisi kautta. Se on vähän kuin rakkaustarina, kohteena talo!

    ReplyDelete
  11. Näyttää siltä, että uurastus palkitaan!

    ReplyDelete
  12. Kaunista jälkeä syntyy! Mutta mikäpä onkaan oikeastaan rikkaruohon määritelmä? Olen ymmärtänyt niin, että joissain maissa myydään puutarhamyymälöissä kasveja, jotka jossain muualla määritellään rikkaruohoiksi. Niin että mikä rikkaruoho oikeastaan on?

    ReplyDelete
  13. Että rikkaruhokin voi olla noin nätti?

    Onnea hellalle! Ison urakan iso osa taas askel kohti valmiimpaa.

    ReplyDelete
  14. Huomenta ja kiitos ihanista kommenteista!
    Susanna; Anne teki minuunkin vaikutuksen! Vaikka olin saanut suositukset luotettavalta taholta - tutulta, joka työskentelee Curatiossa (Turunmaan korjausrakentamisyhdistys). Silti: reipas, kiinnostunut siitä mitä tekee, taitava, ja vieläpä todella mukava tyyppi. Tässä rakennusprojektissa on onnekseni kaikilla tekijöillä on ollut asenne kohdillaan ja projektissa on ollut todella hyvä meininki.

    Sirpa ja Kollo; No mutta nouseehan sekin! :-D

    Intopii; Se on siinä! Anne toivottavasti lukee tämän ja saa fanipostit perille ;-) Nainen on yhtä taitava kuin mieskin, vaikka fyysisessä voimassa ei pärjääkään. Mutta kuten Anne sanoi: muurien ja uunien kanssa pitää tuumailla, vauhti ei voi olla suuri, niinpä se ei ole yhtä raskasta kuin vaikkapa seinän muuraaminen. Reippaasti hän kyllä kantoi laastiämpäreitä, eipä silti.
    Koiranputket, kyllä! Ja pihakäenkaalit. Ja hiirenvirnat, oi! Minulla on onneksi myös kaikkia noita, ja nyt kun koiranputkien valkoiset pilvenhattarat ovat lopettaneet kukinnan, ovat vuorossa mesiangervojen kermavaahtohattarat ♡

    Inkivääri; Ai, vai kanadalaisissa elokuvissa. Onpa sinulla hyvä muisti ja tarkka silmä! Täytyypä alkaa seurata niitä tarkemmin.

    Auli; Rakkaustarina, todellakin. Olipa hyvin sanottu!

    Ilona H; Kyllä, palkitaan. Hieno tuli ja tulee!

    Naukulan Mamma; Hyvä kysymys! Rikkaruohoja ovat kai kaikki kasvit, joita ei pihalleen halua. Voi sellainen olla koristekasvikin, joka on levinnyt esim. naapurin puolelta.

    ReplyDelete
  15. Zepa, kiitos! Jotkut rikkaruohot osaavat tosiaan olla niin kauniita, ettei niitä voi kitkeä pois, eikä haluakaan.

    ReplyDelete
  16. Okei, nyt selkis mullekkin miksi mun isovanhemmat ei ymmärtäneet, kun selitin miten meidän hella lämpiää!

    Olen jotenkin kuvitellut pienessä päässäni, että kaikki hellat lämmitettäisiin samalla tavalla, yläkautta.

    Jokin aika sitten tosiaan juttelin isovanhempieni kanssa meidän leivinuunista, koska heillä on molemmilla ollut lapsuudenkodissa leivinuunit helloineen. Ja vaikka kuinka selitin (ja piirsin kuvankin), niin eivät ymmärtäneet että miten se nyt sitten oikein lämmitetään. Sillon jo ihmettelin että no miksei muka ymmärrä, mutta en lähtenyt sitä sitten enempää selvittämään.
    Mutta tämä postaus selitti jo paljon!:)

    Tulee muuten todella komea leivinuuni sinulle! Ihan mahtava.

    Ja mahtavalta vaikuttaa myös Anne!
    Loistavaa työtä.

    ReplyDelete
  17. Hei Sini M ja kiitos kommentista!
    Hauska juttu tuo, useinkin käy niin, että kun selittää jotakin itselle päivänselvää asiaa niin ei voi käsittää, miksei toinen sitä ymmärrä. Hyvä jos selvisi, ja voit ensi visiitillä tarkentaa, jotta isovanhemmat voivat lakata viettämästä unettomia öitä miettiessään, miten se tyttöpolo oikein saa hellaansa tulen :-D

    ReplyDelete
  18. Ihanaa, saariston seikkailukertomus jatkuu. :) Tuo hella on nyt tärkeässä roolissa minunkin kesässäni, sillä seuraan innolla (ja aika vähäisellä ymmärryksellä, mutta koetan silti hahmottaa), miten se etenee.
    Hyvin hyödyllinen tuo vesipannu-liuskekivivinkki varmasti monille!

    ReplyDelete
  19. Hieno uuni tulee, olet kyllä suurenmoisen mestarin saanut uunia muuraamaan.

    Männikön Suomen Lapinkoira on Peto nimeltään, mutta on aivan päinvastainen kuin nimensä, suloinen ymmärtää puhetta ja on tosi kiltti. Koira on tyttäreni, mutta lomalla onneksi meidän kanssa. Osaa myös uida ja tykkää siitä :)

    ReplyDelete
  20. Onnea hellalle! Ovat muuten luukut aivan samanlaiset kuin mummolani kakluunissa. Oikein vanhoista kuvista sen tarkistin!
    Meidän kävelytien laidassa kasvaa isot mättäät kirjopillikettä. Se on tosiaankin kaunis!

    ReplyDelete
  21. Jenni; Saariston hellaseikkailut ehkä loppuivät tältä kesältä, ellen keksi vielä jotakin. Seuraava seikkailukertomus liittyy julkisivujen lautaverhoiluun, mutta se ei luojan kiitos ala heti perään, sillä työmiesten edellinen projekti on venynyt. Ehdin hoitaa vähän toimistotöitäkin tässä välissä (kuten notkua blogeissa, hehe)

    Maiju; Tulee hieno, merimiehen talolle sopivan komeakin, vaikka talo onkin pieni... silti.
    Suomenlapinkoirat ovat kai luonteeltaan valtavan ihania, en ole tuntenut montaa, mutta näin ymmärtänyt.

    Partsipuutarhuri; Ai kun hauskaa! Vähän mietinkin, huutaako kukaan "hep! meillä on samanlaiset luukut!". Kun on tuotakin mallia kakluuninluukkua varmaan tehty pitkä liuta, kuten leivinuunienkin luukkuja.

    ReplyDelete
  22. Mielenkiintoinen systeemi tosiaan tuollaisessa saaristomallisessa uunissa, piti oikein lukea kuvailuasi tarkkaan ja tiirata silmät viirulla noita kuvia, että pääsi kärryille :D

    Kirjopillike oli lapsena hauskin kasvi vaikka joskus puhaltaessa kukasta saikin toukan suuhun!

    ReplyDelete
  23. Ai sinä puhaltelit pillikkeen kukkia! :-D Minulle tuli mieleeni, kuinka serkkujen kanssa imettiin apilan kapeista kukista makeaa mettä suuhun.
    Noista kuvista ei kai paljon näy, kun pienennän ne valmiiksi ettei blogin kuvatila täyttyisi. Näyttää ihan kuin tuolla hellan oikeassa reunassa ei olisi hormin aukkoa alaspäin, mutta on siellä! Onneksi on laajakulmalinssi, mutta ei siihenkään meinannut tuo hella mahtua.

    ReplyDelete
  24. Oi että siitä tuli komia! Näen jo sieluni silmin valmiin tuvan <3

    ReplyDelete
  25. Eikö tullut ihana! Sinulla on varmaan hyvä mielikuvitus ;-) Ei moni vielä osaisi katsoessaan noin keskeneräistä taloa nähdä valmista.

    ReplyDelete
  26. Mä en tajunnut vieläkään miten tuo pelottava mörkö lämpiää. :D Onneksi sillä on sentää alemmassa kuvassa suu kiinni ettei nielaise lämmittäjää!

    Mä kanssa puhaltelin kirjopillikkeisiin pienenä ja joskus vähän isompanakin. ;)

    ReplyDelete
  27. Hahaa! :-D
    Kaikkea sitä oppii, en ollut koskaan kuullutkaan pillikkeisiin puhaltelusta. Ja tänään kuulin kahdelta taholta!

    ReplyDelete
  28. Voi että, niistä pillikkeistä sai tosiaan ihan oikeasti äänen, täytyy lähteä etsimään ojien pietareilta että pääsis uudestaan kokeilemaan!

    ReplyDelete
  29. Pillikkeet ovat juurikin puhaltamista varten kehitetty, ei voi olla muuta syytä niillä :)

    ReplyDelete
  30. Vai semmoista! No mutta täytyypä lähteä kokeilemaan
    *herättää naapuruston ihme äänillä*

    ReplyDelete
  31. Tällaisen sisämaan asukin näkökulmasta mielenkiintoinen lämmityssysteemi hellassa. Ajatella että sekin on ollut paikasta riippuvaista.

    Meillä vesisäiliö on enää koriste, liedellä pidän vanhaa emalikattilaa juuri kertomistasi syistä. Ja onhan se jotenkin tyyliin sopivakin :)

    Kauniita piennarkuvia ylempänä! Täällä niittävät kaikki ja juuri pari vuotta sitten mylläsivät pientareet uusiksi. Vähän harmitti.

    ReplyDelete
  32. Muutama vuosi sitten täälläkin kaivettiin ojat tien molellin puolin uusiksi, ja vaikka se täytyy tehdä, minuakin harmitti. Pelastin valkolehdokin kaivurin tieltä Viljo-kissani haudalle, jossa se ilokseni on tehnyt itselleen jo kaverinkin. Mutta äkkiä nuo samat vanhat luonnonkukat tulivat ojan reunaa ylempää takaisin ja nyt on ojan pielissä yhtä kauniit kukkaset kuin ennenkin!
    Vesisäiliöön kannattaisi muuten kuulemma laittaa irtotiiliä, ne varaavat lämpöä lisää.

    ReplyDelete
  33. Hella jolla on naama, mielenkiintoista...Kyllä suomen kieli on outo: laittaa kukalle nimeksi Kirjopillike, kuinka normaalia :)
    Rikkakukkasissa ihaninta on juuri se, ettei niitä voi ajaa sukupuuttoon, ne nousevat aina vain uudestaan..

    ReplyDelete
  34. Niin, onneksi, vaikka on hyvä tietää, että niityt ja niittyjen lajit ovat taantuneet kovasti viime vuosikymmeninä. Niitä kannattaa vaalia.

    ReplyDelete
  35. Kirjopillike on minustakin kaunis. En tosin olisi muistanut edes nimeä, kukan sen sijaan hyvinkin. Samoin valkopillike on aika komea, jos nyt "valkopillike" on oikea nimi. Aikamoista hellanrakennusta kuvaat.

    ReplyDelete
  36. Tarkoitatkohan valkopillikkeellä valkopeippiä? Se on hyvin samannäköinen kirjopillikkeen kanssa, nokkosmaiset lehdet ja huulikukkaiskasveille tyypilliset pitkulaiset kukat. Olen ryhtynyt vaalimaan sitä, sillä minulle selvisi, että se on kulttuurikasvi (ihmisen Suomeen tuoma ja löytyykin vain vanhojen asutusten liepeiltä, ei luonnosta). Pihallani on sitä parissa paikassa, jopa kukkapenkissä nykyään, kun annan sen kasvaa siinä.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!