2012, puutarhan ryhdistyksen vuosi

Viiden vuoden ajan olen onnellisena haalinut pihalleni kaikkia niitä kasveja, joiden olin pitkään haaveillut kasvavan puutarhassani. Olen hankkinut myös heräteostoja, paljon heräteostotaimia.
Pihani on edelleen rakennustyömaa ja tulee olemaankin vielä monta vuotta. Se ei ole edes hyvä tekosyy pihan suunnittelemattomuuteen. Nyt on aika ryhdistäytyä!
Ensi vuonna ostan pensaita, massoittain, jotta pääsen istuttamaan pensasaitoja. Jatkan myös jo toissa vuonna aloittamaani piha-aitaprojektia, joka ei sittemmin ole liikahtanut eteenpäin.

This coming year is time to concentrate on my garden's structures, an aspect I have so far mostly neglected. This year I will NOT buy any new perennials at a whim; but plant hedges, hedges and hedges. And continue with the fence and stone wall projects. 2012 will be a year that brought Order to a Chaotic Garden (well, it still is a building site but nevertheless...)

Pensas- ja puurivit, jotka pidetään leikattuina, muodostavat pihan rakenteet yhdessä maaston muotojen ja rakennusten sekä rakennettujen aitojen ja muurien kanssa.

Vaikka ei tavoittelisikaan näin säännöllistä tai laajaa leikattua aluetta kuin tässä Frankendaelin upeassa barokkipuutarhassa Amsterdamissa, voi tässäkin kuvassa nähdä, miten herkullinen kontrasti syntyy leikatuista pensaista ja vapaasti kasvavista puista ja muista kasveista.
Nämä kuvat Hollannista toimikoot ohjenuorana tulevalle puutarhavuodelle.

Nukketalossa on valmistauduttu uudenvuoden viettoon. Ruokasalin sivupöydällä on punaherukkapiiras, samovaarissa on kuumaa teetä ja juomat ja lasit odottavat juhlijoita.

Piparkakkukoriste koristaa vielä salin ovea, mutta joulukuusi on jo viety pois. Takassa rätisee tuli.
Lämpöistä uutta vuotta, onnistuneita projekteja ja runsasta kukkaloistoa vuodelle 2012!

The dolls' house is ready for a New Year's party, with the samovar filled with hot tea, drinks and a pie put on the side table and a fire blazing.
Happy New Year!

Uusi vuosi, uusi kerros

Kaupungissa ollessani olen aloittanut nukketalon toisen kerroksen rakentamisen. Katutason ruokailuhuoneesta nousevat portaat ompelutilaan. Tässä talossa ei ole kovin järkevä huonejärjestys, sillä porrashallit on pakko valjastaa huoneiksi, muuten kaikki ei mahdu (ja koska keksin jatkuvasti lisää huoneita mitä nukketaloon haluaisin!).
Liisteröin seinään joskus muinoin säästämäni lahjapaperin, joka on tehty marmoroidun näköiseksi. Lahjapaperit ovat siitä hyviä nukketalon materiaaleja, että ne ovat hyvin ohuita. Seinälle tuli myös vanhasta seinäkalenterista säästetty kuva ihanista ikkunoista, toinen samanlainen ikkuna tulee vielä ylempään kerrokseen.
Tuo eteisen hauska Pieni talo preerialla -hattu on hankittu nyt marraskuussa Nalle- ja nukkemarkkinoilta.

Work in progress – as the New Year begins, I begin a new floor in the dolls' house. The first floor landing will be a sewing room. I found a great picture of a mullioned window in an old calendar I'd saved. It is quite useful to save all kinds of interesting pictures and other stuff, such as the old gift wrapping sheet of marbled effect.

Seinän kupruilut ovat nyt vähän tasoittuneet, kun liisteri kuivui. Tämä imitoi kiviseinää, kun ikkuna-aukkokin on kivestä veistetty, missä ei tietenkään ole mitään järkeä, mutta mitäpä järkeä nukketalossa muutenkaan olisi. Talossa ei nimittäin muuten ole mitään viittauksia keskiaikaisiin kiviseiniin (toistaiseksi!), rakennuksen tyyli on selvästi 1800-lukua. Kaunis ikkuna jää kylläkin seuraavan portaikon taakse lähes piiloon, mutta kyllä se sieltä näkyy jos kurkkaa, ainakin osittain. Seuraavan kerroksen samanlainen ikkuna jää näkyville.
Lattiana on Sinellistä löytynyttä skräppäyspaperia, jossa on kiva shakkiruudukko ja reunakuvio. Laitan vielä reunan porrasaukon ympärille, mutta siihen tulee myös kaide, joka täytyy saada ensin paikoilleen. Paperi on valitettavasti niin paksua, oikeastaan kartonkia, että saumakohdat näkyvät selvästi: esimerkiksi portaan pylvään kohdalla on selvä raita.

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy panelointia, josta teen ompeluhuoneen muiden seinien alaosat. Marmoripaperia ei nimittäin ole tarpeeksi koko huoneeseen, niinpä sitä tulee vain tuohon sivuseinälle. Maalasin paneelit eilen valkoisiksi, joten tänään voin jatkaa niiden kimpussa.
Maalasin myös huoneen muut seinät valkoisiksi. Seinäthän ovat jo valkoiset, joku huomauttaa nyt. Niin ovat, mutta ne ovat luonnottoman tasaiset – kuin upouudet keittiönkaappien ovet, ja tällaisessa talossa se vain ei käy. Tässä valkoisessa on lisäksi liian kova sävy. Näitä asioita on paras ajatella nyt eikä vasta talon kokoamisen ja kalustamisen jälkeen.
Pirteää perjantaita!

Kesäkuu kukkeimmillaan

Se on puolen vuoden päästä, se! Vaikka kevät on lempivuodenaikani, on juhannusviikko se viikko, jolloin puutarha on niin upea että henkeä salpaa. Kaikkien puutarhat. Se on suomalaisten puutarhojen juhlaviikko!
Tässä alkavat alppipiikkiputkien kukat vähän värittyä sinisiksi, tarhaidänunikko 'Cedar Hill' availee nuppujaan ja taustalla pinkimmän 'Bowl of Beauty' -pionin ensimmäinen nuppu on auennut. Tämä kukkapenkki on muotopuutarhassani (joka on romanttisesti rehottava englantilainen kukkapuutarha symmetrisissä penkeissä).

In half a year it is high summer, the most beautiful week of them all: Midsummer week, when everything bursts into flower and there's no wilting and dying back yet.

Vanhemman talon ja huussin välissä on villi kukkapenkki, jossa saavat kasvaa kauniit luonnonkasvit niiden kanssa pärjäävien kukkien kanssa. Luonnonkasveja pitää silti pitää kurissa kitkemällä muutaman kerran kesässä. Korallikeijunkukka on mieletön kukkija: kesäkuun alusta elokuulle ilman taukoa! Sen kumppanit vaihtuvat, tässä idänunikon oranssinpunaisia kukkia ja edessä epätarkkana 'Nippon Beauty' -pionin tummanpunainen nuppu.

Rintamamiestaloni sisäänkäyntiportaiden vieressä on viileä ja kostea maa, sillä se on varjossa talon pohjoispuolella. Siinä viihtyvät lehtokasvit ja laukoista ainoastaan ukkolaukat. Tässä ukkolaukka 'Purple Sensation' halailee lehtoängelmän kukinnon kanssa, kultatesman heinäkukinnot ovat jääneet rutistuksiin innokkaiden halijoiden väliin.
Oikein ihanaa vuoden viimeistä viikkoa!

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Idänunikko – Papaver orientale
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Kultatesma – Milium effusum 'Aureum'
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Tarhaidänunikko - Papaver Orientale-ryhmä 
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Joulukuun kalenteripoika

Ransu, remontin ylitarkastaja. Ransu hyppää ikkuna-aukkoon kun olen vasta sovittamassa karmia paikoilleen.

December calendar boy is Ransu, my personal building inspector.

Ikkuna-aukot on tarkistettava jo ennen karmejakin.

Talon sisällä Ransu tutkii jokaisen käännetyn kiven ...

... ja uuden puunkappaleen. Olenkin miettinyt, että Ransulle pitäisi hankkia oma pieni työmaakypärä. Keltainen sopisi varmaan aika hyvin.

Minne tahansa siirränkin sahapukin pihalla, on myös sen paikka heti tarkistettava.

Jos Ransu ei ole tutkimassa työmaata, viettää se aikaa kuistilla vahtien, että kaikki sujuu niin kuin pitää (ja ettei meille tule koiria).

Ikkunapaja ja isoisien työkalut

Sain viimein siirrettyä ikkunankunnostuspaikan vanhasta talostani rintamamiestalon vintille juuri ennen joulua. Vanhassa talossa ei ole muuta vikaa kuin se, ettei siellä näe näin pimeänä vuodenaikana juuri mitään, kun sähköjä ei vielä ole vedetty ja ikkuna-aukkojen päällä on ilmansulkupaperit – kun niitä ikkunoita ei vielä ole.
Joku ehkä muistaa, että olen tässä maisemassa kunnostanut ikkunaa ennenkin, nimittäin tämän edessä näkyvän vintin ikkunan. Se tapahtui viime keväänä, kun käänsin ulkopuolelta alareunasta lahonneen karmin ympäri huono puoli sisäänpäin ja kunnostin sen ikkunat. Sisäpuolelta ne ovat vielä kokonaan maalaamatta, mutta sen ehtii vaikka ensi vuosikymmenellä.

Maisema on vertaansa vailla, vai mitä. Toivottavasti se on pysynyt samana myrskystä huolimatta. Sähköt ovat Ahvensaarella kuulemma edelleen poikki, mutta mitään suurempaa vahinkoa ei kai ole sattunut. Pelkäsin jo vähän, että tuuli olisi painanut saaren kiinni Turkuun, sen esikaupungiksi jonnekin Ruissalon kylkeen...
Ehkä saaret ovat tottuneet. Merellähän myrskyää paljon useammin kuin mantereella, Ilmatieteen laitokselta tänään tulleen tiedotteen mukaan eilinen oli tämän kuun 11. myrskytuulipäivä merialueilla.

Nyt kunnostusvuorossa ovat vanhan hirsitaloni ikkunat. Tässä näitä on hyvä kunnostaa, länsi-ikkunan suomassa valossa – ja vintillä on nykyään jopa pistorasia, joten lampunkin voi laittaa. Ehkä saan talven mittaan koko vanhemman talon ulkoikkunat viimein kunnostettua, niin tulee talostakin taas vähän nätimpi.

The storm has cut the power on Åvensor for two consecutive days now. Apart from that there's been no larger damage I hope.
I've been continuing the window restauration with my grandfathers' old tools. They are just right for the job.

Ikkunahommissa apunani on kaksi erityisen tärkeää työkalua. Isän puolen isoisä Kyösti harrasti taidemaalausta, hänen palettiveitsensä on vasemmalla.
Äidin puolen isoisä Osmo oli eversti sodassa Kannaksella. Joku on veistänyt siellä hänelle puukon, jonka kahvaan on kaiverrettu "Osmo Lehtosuo, 1941–42, Kannas". Hieno nahkainen tuppikin on tallella.

Kun isovanhempieni vanha kesähuvila myytiin noin kymmenen vuotta sitten, toivoin sieltä itselleni Osmo-isoisän hyvässä järjestyksessä olevan työkaluvajan tarvikkeita. Niitä ei kukaan muu halunnutkaan. Niinpä minulla on nyt vanhoja, kauniita ja hyvin pidettyjä käsityökaluja sekä siististi rakennetut puiset lokerikot, joihin Osmo lajitteli naulat, ruuvit ja muut tilpehöörit koon mukaan. Sieltä on löytynyt sopiva tarvike projektiin jos toiseenkin.

Sisällä

Messinkitähdestäni paloi lamppu enkä ollut huomannut hankkia varalamppua. Niinpä ripustin valosarjan verhotankoon, ihan kaunis valo näinkin.
Tänään en ole saaressa, vaan tulin aatonaattona kaupunkiin viettämään joulun äitini kanssa. Saa nähdä mitä myrsky on tehnyt kun pääsen parin päivän päästä takaisin kotiin.
Myrskyisä alkutalvihan tämä on ollut ja lipputankokin kaatui jo viime vuonna, joten en odota suurempia tuhoja. Matkapuhelinyhteydet tuntuvat olevan poikki, kun en saa yhteyttä ystäviin.

Varauduin myrskyyn kiinnittämällä ikkunat paremmin, yksi oli jo lähes pudonnut paikoiltaan muutaman viikon takaisissa myrskyissä, onneksi verho piti sen pystyssä. Sisäikkunat ovat nimittäin vain paikoilleen nostettavaa lajia, jotka kiinnitetään kiilaamalla ne reunoistaan karmiin naulan avulla. On niitä aiemminkin mennyt rikki, kun kunnostus on kesken niin en ole niitä niin tarkasti kiilannut ja paperoinut paikoilleen.

Tuulet ovat jo kertaalleen nostaneet peurasuojaverkkoja pois paikoiltaan kasvien ympäriltä, vaikka kukin verkko on tuettu kolmella seipäällä. Ehkä ne ovat taas kumossa.

Nyt on paras olla sisällä.
Turvallista tapaninpäivää!

Today there's a great storm, bigger than most years. Better stay indoors.

Huonekasvien kuulumisia

'Prins Nikolai' -mårbackapelargonin kukkaterttu on auennut lumenvalkeana. Tämän enempää lunta en kaipaakaan...

There are some plants that keep me company through winter, such as my pelargonium collection, some tender bulbs and my parents' old Hoya. I'm really not very interested in indoor plants, the garden generally grabbing all my attention.

Hyasintin sukulainen Bellevalia longistyla alkoi versoa lehtiä kesällä, mutta on sen jälkeen jäänyt miettimään, pitäisikö kasvua jatkaa vai ei. Tämä laji kukkii keväällä, ehkä tämäkin yksilö odottaa päivien pitenemistä.

Vanhempieni vanha isoposliinikukka on ensijärkytyksen jälkeen viihtynyt hyvin saariolosuhteissa. Aiemmassa osoitteessaan sillä oli talvisin huomattavasti lämpimämpää ja huoneilma oli selvästi kuivempi. Löysin sille näin kauniin vanhan ison ruukun vintiltä.

Parina aamuna lintujen kylpyaltaan pinta on ollut ohuessa riitteessä.

Isoposliinikukka – Hoya carnosa

Tonttu kylätiellä

Åvensorin kylä on lumettomanakin jouluna niin kaunis. Joulumieli löytyy tästäkin maisemasta, varsinkin kun ...

... kylätiellä tallustaa tonttu!
Sain näin ihastuttavan joulukortin, jonka kylänraitti on ihan kuin meidän kylän tie tuolla aiemmassa kirjoituksessa, eikös vain? Lähettäjät sen olivat varmaan näin ajatelleetkin, heillä on mökki tässä samassa kylässä (jos komiaa satavuotiasta taloa voi mökiksi kutsua).

Mieluisaa, maukasta ja antoisaa joulua kullekin makunsa mukaan!

Merry Christmas!

Paras joululahja

Eilisen aurinkoisen sään aiheuttama ilontunne jatkuu, vaikka tänään on kylmempää. Rakastan tätä vihreyttä, siitäkin huolimatta, että poistin Mustista juuri punkin. Minulle vaikeinta aikaa on ehdottomasti se, kun kaikki kuolee ja mielen pohjalle hiipii pelko siitä, että pimeydestä ja kuolleisuudesta tulikin pysyvä olotila. Kevät tuo mukanaan helpotuksen tunteen, joka läikkyy yli kuin lempeä ja lämmin maininki.
Jouluihmiset eivät varmaan ymmärrä tätä, mutta minulle joulu ei tuo mitään lohtua tähän maailmanlopun ahdistukseen, vaan se, että talvipäivänseisaus on takanapäin (tänään!). Olisin valmis siirtämään joulun takaisin kekrinaikaan, siis sadonkorjuujuhlaksi, sillä sieltähän useimmat jouluperinteemme ovat peräisin, ne on vain ovelasti ympätty kristilliseen juhlaan, niin kuin tapana oli. Tähän aikaan vuodesta pitäisi olla lakisääteinen oikeus nukkua talviunta.

Vaan jos nukkuisin, niin missaisin kaiken tämän. Vähän liian myöhään istutettujen syyssahramien versot nousevat sittenkin!

Tämän kukkia odotan malttamattomana: punakukkainen taikapähkinä 'Diane'. Jos on näin lauhaa, tämä voi kukkia jo tammikuussa. Kukat ovat kuin tuoksuvat hämähäkit, kiehtovat merkillisyydessään. Toivon, että pääsen esittelemään niitä täällä pian!

Juhannuspioni on lähtökuopissa. Tässä ei ole mitään merkillistä, tällaiset nuput paljastuvat aina lumen alta heti, kun se sulaa päältä pois. Mutta eivät nämä versot ala silti koskaan kasvaa pituutta liian aikaisin. Tällä paikalla noin sata vuotta elänyt pioni on nähnyt varmaan lauhan talven ja myös takatalven jos toisenkin.

Yhtä hyvä joululahja kuin tämä lauha sää on tänään postissa tullut positiivinen päätös saariston ympäristönhoitoavustuksesta! Avustuksen suuruus on 2446,62 euroa ja se on kahden asuintalon ja venevajan kunnostuksiin, jotka on jo tehty. Vaikka rakennuksiin on kulunut jo reilusti yli 30 000 euroa, on tämä silti aivan mahtava kannustus. Tätä kun tekee niin, että joka talvi kitkuttelee ja säästää, jotta kesällä voi taas saada jonkun kohdan korjattua ja projekti etenee taas pikku askelen.
Avustusta voi saada vain rakennusten ulkopuolisiin korjauksiin ja sitä pitää muistaa hakea ely-keskukselta joka vuosi erikseen ennakoivasti ja se maksetaan jälkikäteen toteutuneiden kustannusten mukaan, mutta ei kuitenkaan koko summaa vaan jokin prosenttiosuus siitä.

Jihuu! Iloista joulunodotusta kaikille!

It's still lovely and mild, and I got a grant for the house and boat house restauration – over 2000 euros. This is the best Christmas present ever.

Juhannuspioni – Paeonia humilis flore plena
Syyssahrami – Crocus sativus
Taikapähkinä – Hamamelis

Tulkoon kevät

Ruotsinköynnöskuusama 'Serotina' on lähes puhkeamassa lehteen.

Maasta nousee piippoja siellä sun täällä.

Tästä kuvasta näkyy, että tänään maassa on ihan vähän jäähilettä.

Ruusukvitteni miettii, josko lähiviikkoina voisi paukauttaa kukkanuput auki.

Sormustinkukat ovat hurmaavan vihreät ja ne ovat tehneet noin tsiljoona siementainta. Nämä ovat valkokukkaisia, jotka olen kasvattanut siemenestä itse. Lienee paras siirtää osa näistä ruuhkataimista toisaalle, mutta ehtii sen tehdä keväälläkin. Nyt on toisaalta mitä parhaat istutussäät.

Syreeninkin nuput pullistelevat. Tänään oli hieno valoisa päivä ja huomenna on talvipäivänseisaus, sehän tarkoittaa sitä, ettei tämä tästä enää pimene vaan valostuu. Helpotuksen tunnetta ei voi sanoin kuvailla.
Valoisaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Ruotsinköynnöskuusama – Lonicera periclymenum
Ruusukvitteni – Chaenomeles

Kyläilemässä

Menin käymään ystävien luona kylän toisessa päässä. Kuten melkein joka kerta, kissat lähtivät mukaan. Ne tuntuvat tarkkailevan mitä teen ja jos liikun omalla pihalla, ovat hekin usein omissa puuhissaan, mutta jos näyttää siltä, että olen menossa kävelylle, pojat lähtevät seuraamaan.
Musti: Onko reitti selvä...
(Pihamme alkaa tuosta vasemmalta mistä Musti on tulossa)

Reitti oli selvä ja lähdimme matkaan. Ransulla on tapana kulkea häntä pystyssä kuin purje.

Ransu purjehtii läpi kylän suvereenisti. Nyt uskaltaa myös kävellä tämän pihan ohi, missä asuu norjanharmaahirvikoira, kun se ei ole paikalla. Luulisi, että norjalaiset harmaat tulisivat toimeen keskenään, mutta ei, kun sen toisen nimen perässä lukee KOIRA!

Perillä pojat jäivät ulos tutkimaan pihaa.

Kotimatkalla.

Ransu jäi jälkeen tutkimaan, jos ojassa olisi vesimyyriä.

Jälkihuomautus: Åvensorin kylä on Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalla, osana saariston keskiajalta periytyvää hyvin säilynyttä asutusta – sen kyllä huomaa. Kylä on yhdellä sanalla upea. Näissä kuvissa näkyy pääasiassa alarinteessä sijaitsevia latoja, vajoja ja tröskhuseja eli puimaloita.

A little walk in our village.

Uppoavalla saarella?

Jatkuvan matalapaineen vuoksi merivesi on niin korkealla, että yhteysalukseen ajo on hankalaa. Ramppi menee niin korkeassa kulmassa ylös rannasta ja rampilta laivan kannelle ajettaessa taas käännytään niin voimakkaasti alas, että pidempi tai matalampi auto ottaa puskurista tai vatsasta kiinni. Näin kuulemma jo kävikin yhdelle joulukuusenhakijalle. Olen taas niin tyytyväinen omaan pieneen autooni, joka on lähes yhtä lyhyt kuin leveä.
Koska merivesi nousee yhä vain, jännään, pääsenkö viemään tilauksia joille lupasin kotiinkuljetuksen perjantaina, kun niiden pitää ehdottomasti olla jouluksi perillä. Vedenkorkeus on nyt noin +70 cm. Luotan autooni. Se on loppujen lopuksi niin pieni, että ehkä laivan nosturi jaksaa nostaa sen kannelle jos ramppia pitkin ei pääse. Loikkaamisen taidon osaava Ritari Ässä -auto olisi tässäkin tapauksessa paikallaan, olen monesti ennenkin sellaista toivonut. Joulupukki hoi!?

Luonnon värit ovat sadesäällä niin kauniit. Ruoho on vihreää, sammal sitäkin vihreämpää ja kylälaidun pehmeän oljenkeltainen. Pihalleni on myös ilmestynyt hieno lampi, paikkaan jossa ei keväälläkään ole näin paljon lumien sulamisvettä.
Valkoinen rinkula kuvan vasemmassa reunassa on pohjasta puhki ruostunut emalipotta, jonka laitoin istuttamani päivänliljan ympärille. Potta on kokonaan veden alla. Oikeassa reunassa näkyy vedenalaisen saran lehtitupsu. Toivottavasti kasvit pärjäävät, saavat luvan pärjätä. Kosteikkopuutarha tämä onkin. Siinä kasvaa myös mm. rantatädykettä, osmankäämiä, keltakurjenmiekkaa, ratamosarpiota ja preeria-angervoa.

Vesi valuu salaojaa pitkin pihatien toiselle eli alapuolelle, mutta aika hitaasti. Maa on kyllästyspisteeseen asti märkä. Niin kauan on hyvä, kun saari ei ala upota.
Olen tehnyt tähänkin kivimuuria, mutta tästä tulee tukimuuri. Tontiltani tulee kaivettua jatkuvasti jonkin verran maata, ja kaivuu jatkuu vielä joitakin vuosia. Maalle löytyi hyvä sijoituspaikka, kun keksin alkaa tasoittaa rinnettä tulevaa hedelmätarhaa varten. Tarha täytyy tietysti aidata parimetrisellä aidalla peurojen takia, mutta sinne voi sitten istuttaa myös esimerkiksi koristekirsikan, kun en oikeastaan pidä omenoista.
Pihakuusetkin ovat mahtavan pörheitä ja vihreitä.
Pörheää joulunalusviikkoa!

The sea level is so high (currently over +70 cm) due to recurring low pressure ridges that it is getting difficult to drive cars on board the ferries. Since the Baltic Sea does not have tides, we don't have (very) flexible driveways.
My bog garden is turning into a real pond. I'm starting to wonder if the island may sink.

Adventtia!

Ta-daa! Vannoutunut antijouluilija ei olekaan niin vannoutunut. Vannomatta paras. En vain niin moneen vuoteen ole jaksanut edes avata joulutarvikelaatikkoani (joka on kylläkin hyvin pieni), että kuvittelin olevani jouluvihaaja. Ehkä en sitten kuitenkaan ole, kyllähän sen tiesinkin, ei nimittäin kuulu luonteeseeni olla voimakkaan mustavalkomielipiteinen muutenkaan.
Joululiina levitettiin eilen ruokapöydälle (ja siihen ilmestyivät rapaiset kissantassunjäljet välittömästi).

Pyyhin pölyt keittön kulmakaapin päältä ja laitoin sinne muutaman höyhenjoulukuusen. Tonttu lukee jänön kanssa kirjaa ja toinen tonttu laulaa Joulun toivottuja. Nämä kuuset eivät sattuneesta syystä voi olla missään mihin kissa pääsisi.
Hyvää neljättä adventtia!

It's coming, Christmas that is, and for the first time in years I opened my Christmas stuff box and discovered its contents. The box is very small and this is about all it contains. Less is more. I like this psychedelic red forest.