Uudenvuodentoive

Onnellista uutta vuotta! Toivon rauhaa ja iloa, ja dramatiikkaa heille ketkä sitä kaipaavat. Itselleni toivon, että vuosi sujuu tyynesti ja tyytyväisenä elellen ilman suurta draamaa.
Minulla on yksi konkreettinen toive: toivon, että ensi vuoden aikana merimiehen taloni saa uuden lautaverhoilun kaikille seinilleen, ja ehkäpä vielä maalinkin sen pintaan... Mutta eipä mennä asioiden edelle. Ensin ne laudat!

Happy New Year!

Mini-ihanuuksia

Nukketaloni sisustus edistyy niin hitaasti, että minun on pakko esitellä sinne löytämiäni ihanuuksia näin erikseen. Näette ne sitten ajallaan sisällä talossa, kun huoneita valmistuu...
Muotoonleikattu huonekasvi ja posliininen kastelukannu ovat marras-kuisilta Nalle- ja nukkemessuilta Helsingistä. Miten voi olla jotain näin söpöä? Ystäväni antoi peltiset kastelukannut ja ämpärit, jotka sopivat ulkokäyttöön tai keittiöön ja eteiseen, ja nämä taitavat päätyä salonkiin.

Dolls House Emporiumista tilattu keittiön tiskipöytä upotettuine altaineen. Hanan voisi vaihtaa johonkin vanhempaan malliin... On ihanaa, kun kaikki kaapit ja laatikot aukeavat.
Tämän todennäköisesti maalaan ja se pääsee keittiöön, kun saan huoneeseen ensin väliseinän eteisen puolelle. Sitten vasta näkee kunnolla miltä keittiö näyttää.

Samasta paikasta löytyivät muotoon-leikatut ovenpielen pensaat "lyijy"-ruukuissa, kirjoituspöytä (jossa avautuvat myös laatikot, ja jopa niiden vetimet liikkuvat!)... ja... kukapa tyttö voisi vastustaa omaa harppua!
Nyt on pakko paljastaa, että halusin pienenä harpistiksi. Kun vanhempani veivät meitä konsert-teihin, tarkkailin aina eleganttia harpunsoittajaa. Kun ilmoitin, että haluan alkaa soittaa harppua, totesivat vanhempani, että niin varmaan. Tyydy pianoon. Näin maailma menetti yhden lahjak-kaimmista harpistilupauksistaan. En ole koskaan varmaan edes koskenut ko. instrumenttiin, paitsi tähän! Pling tsirrling!

The doll house project is proceeding slowly but that hasn't stopped me from buying some stuff for it... I went to the Dolls House Emporium website and lost myself in it. They gave me free delivery for the amount I purchased, need I say more... Note the fab Belfast style sink and the harp!

Musta on muotia

Mustilla on tyylitajua. Se viihtyy parhaiten sille sopivissa paikoissa, kuten mustan flyygelin alla. Mustavalkoinen lampunjalkakin on jees.

Eilen illalla katsoin muuten ohjelman leopardeista. Mustat pantterithan ovat tummapigmenttisiä leopardeja. Ohjelmasta selvisi, miten yksin saalistavat leopardit pärjäävät laumassa saalistavien leijonien kanssa samoilla apajilla: ne ovat ketteriä. Raskasrakenteisempana leijona ei pysty kiipeämään puuhun anastamaan leopardin sinne raahaamaa saalista.
Musti on ilmiselvä leopardi-pantteri. Ketterä, nopea, äänetön ja notkea. Eron huomasi selvästi Viljon kanssa, joka oli voimakas-rakenteinen ja painavampi. Kun Viljo käveli, kuului "lönts, lönts". Kun Musti kävelee, kuuluu korkeintaan "suih, suih" tai "täp täp täp", jos Mustilla on kiire.

Sänky on paras silloin, kun siinä on Mustiin sointuvat lakanat. Olenkin yrittänyt sävyttää makuuhuoneen Mustiin sopivaksi ;-)

Olohuoneen sohvan lehmäntaljassakin on yksi kohta ylitse muiden.

Laatukissaohjelmaa

Ransu, Ylin Lakananvaihtoapulainen asialla. Ransun mielestä aluslakanan suoristamisesta ei ilmeisesti tule kunnollista, ellei apulainen makaa siinä päällä.
Huomenna, keskiviikkona klo 21.05 tulee TV1:ltä mainio brittinäyttelijä ja suuri kissojen ystävä Joanna Lumleyn emännöimä ohjelma kissoista, Kissanaisen kiertue. Ohjelmassa haastatellaan kissaihmisiä ja varmaan kissojen vastaisiakin ihmisiä, sillä kissakuntaa tarkastellaan monelta kantilta, historiaa unohtamatta.
Se, joka luuli, että ko. näyttelijä on tyhjäpää (kuten roolihahmonsa Patsy Ab Fab:ssa), on pahasti erehtynyt. Näyttelijänsuorituksista on aina monta mielipidettä, mutta näyttelijän vuosikymmenien aikana tekemät eri tyyppiset roolityöt höystettynä hyväntekeväisyystyöllä ja aimo ripauksella itseironistakin huumorintajua on tehnyt minusta Lumley-fanin. Lumleyltä on ilmestynyt omaelämäkerta, No Room for Secrets (Penguin, 2004).

At LAST we get to see the fabulous document on cats, Catwoman, hosted by the fabulous Joanna Lumley, produced by ITV last year. It's here! Tomorrow, that is. The first part, that is.

Ja niin, se lakanan vaihto. Ehkä ohjelmasta selviää myös, miksi kissat villiintyvät operaatiosta. Katsokaa nyt näitäkin hepulipupilleja!

Esittelyssä Miss Marple

Tarkkasilmäinen Intopii huomasi jonkun hahmon kiikkuvan keinu-tuolissa. Se on toinen kissa! Tämä löytö on Pietarista, Dolly's house -nimisestä nukke-kaupasta, osoite on B. Pushkarskaya, 6. Kaupassa ei juurikaan ollut minimittakaavan tavaraa, vaan enemmänkin taidokkaasti tehtyjä nukkeja. Kissan on ilmeisesti valmistanut Katerina Baum-gertner (Novgo-rodista?), tosin minun venäjän taidollani se voi yhtä hyvin olla joku muu.
Kissan ilme on juuri niin veijarimainen kuin Ransullakin, joten se oli pakko hankkia. Sen jalat liikkuvat, ja jälki on muutenkin taidokasta. Värityksen mukaan kissa ei kuitenkaan ole poika, sillä se näyttäisi olevan sinikilpikonna beigeine laikkuineen.

◊ ◊ ◊
Tähän väliin kissagenetiikan lyhyt oppimäärä: kilpikonnavärinen kissa voi olla vain naaras. Kilpikonnaväriseksi kutsutaan musta-oranssi(-valkoista) tai sinikilpikonnaksi harmaa-beige(-valkoista) kissaa. Koska nämä värit sijaitsevat X-kromosomeissa, voi niiden yhdistelmä olla vain naaraissa (XX).
◊ ◊ ◊

Ja koska musta keittiökissa on juuri nimetty Herculeksi Poirotin mukaan, on tämä neiti tietysti Miss Marple.

Tässä kuvassa näkyy keittiörekvisiittaa hieman enemmän, etenkin se tärkeä maitokuppi ja kissanraksupaketti. Valkoinen lattia oikealla on tulevaa eteisen puolta, kun en halunnut, että ulko-ovi aukeaa suureen huoneeseen, enkä myöskään suurta tupakeittiötä.

Nukketalon keittiöön tuli asukas

Ensin tein lattian, sitten kuluikin jokunen aika ennen kuin sain seinät tapetoitua ja paneloitua. Tapettina on Tapettitalon kotisivuilta löydetty ja tulostettu 50-luvun Poppeliruusu, sen alla jäätelö-tikuista tehty panelointi. En löytänyt parem-paakaan eikä näissä ole muuta vikaa kuin että niiden pyöristetyt päät piti leikata poikki. Minulla ei ole pientä sahaa ja saksilla piti käyttää voimaa sen verran, että sormet kipeytyivät pariksi päiväksi.
Takaseinällä on valeikkuna, eli liimasin seinään puutarhakuvan ja tein siihen ristikon. Ihana hella on Minimaailmasta, ja oikean vanhan keinutuolin mallin mukaan tehty tuoli on marraskuisista Nalle- ja nukkemyyjäisistä Helsingistä.

Samoista myyjäisistä löytyi keittiöön asukas: musta kissa, tietysti! Hellalla on jo valmiina pannussa kahvia, pizza on paistunut uunissa ja pari säilykepurkkiakin on löytynyt hellan reunalle.
Ja tiedoksi Sulolle ja Kallelle ja muillekin jotka taannoin huomauttivat, että eläimelle pitää sitten heti olla ruokaa: kissalla on jo maitokulho lattialla ja raksupaketti on hyllyssä!

Pimeys taittuu

Naapurin pihavalot ilahduttavat. Niin kuin sekin tieto, että pimein päivä on jo ohi, ja vaikka on pimeää, on mukava tietää, että tämän pimeämpää ei enää tule. Kyllä tämä jo riittääkin.

It's great to know the darkest day is over and we're travelling towards the light.

Olen käyttänyt todella vähän ulkotulia ja -lyhtyjä tänä talvena. Jotenkin tuntuu, että niiden käyttämistä varten pitäisi järjestää jotkut juhlat. Miksi? Kyllä kai ne saisivat ilahduttaa ihan tavallistakin päivää, tai iltaa.

Sisältä keittiöstä kajastava valo on todella kodikas näky. Siellä on lämpö ja valo.

Siellä sohvalla oleilee myös joku lämmöstä pitävä, joka ei pistä tassuaan mielellään lumeen. Vaikka on noin karvainen kaveri!

Pakettivalvojaiset

Yöllä ennen aattoa oli aika paketoida lahjat. Paketointivastaava Ransu oli tikkana paikalla, tai pitäisikö sanoa tiikerinä.

Mulla on tää homma täysin hanskassa. 

Everything's under control!

Tää paperi ei riitä.

Tää on hyvä!

Siinä vaiheessa, kun lahjanaru loppui, siirryttiin paperinaruun. Siitä vasta riemu ratkesi. Ransu syöksyi narukasan päälle hurjaan liukuun.

Sitten alkoi joulurieha.

Joulurauhaa

Tuoksuvia pirskahduksia, tunnelmavaloa ja kauniita muistoja! Hymyä huulille ja pilkettä silmäkulmiin. Rapsutuksia kaikille; karvaisille ja karvattomille, neli- ja kaksijalkaisille, yksisarvisille, vatsakkaille ja laihoille. Riittävästi ruokaa, ei kumminkaan mahanpuruja. Pysähtyneitä, kiireettömiä hetkiä.

Merry, peaceful and happy Christmas! No hurry, no better place. Moments to savour that bring a smile to the face.

Noo jos minä olen musta

...Olen minä Murjaanien Kuningas! Jaa minä toivotan leppoisaa joulua, pullistelevia masuja ja paljon masurapsuja ja puskemista!

Yritys kuvata söpöjä jouluisia kissakuvia.

Musti: Oho, mamma tuikkas tähden mun viereen.

Ransu: Ai sulla on nyt se tähti. Ja haha, mamma laitto ton typerän nauhan sun kaulan ympäri kun se ei pysynyt mun päässä kuin 10 sekuntia.

Mätkis! Tänne se tähti!

Oho, nauha putos. Mitäs nyt. Mutta kameraan ei katsota!

Paitsi mä. Katson kun on asiaa. Seriously, leppoisaa joulurauhaa ja säästyköön maailma riiviöiltä pikkuveljiltä.

Jepjep.

Uutta ja ihanaa

Uutta Elsan lempituolissa: söpöliini puinen muistitaulu. Pienet pyykkipojat pitävät muistilaput järjetyksessä (tai niin voi ainakin yrittää!). Kun näin tämän, halusin ehdottomasti saada näitä Elsan lempituoliin. Ehkä olen vähän heikkona sydämiin. Niitä kun ei oikeasti voi tässä maailmassa olla liikaa.

Sydämiä on myös uusissa pienen pienissä pyykkipojissa. Minusta nämä helmiäissydämet ovat niin kauniin talviset. Näillä voisi koristella jotakin kivaa ystävän-päiväksi...

Jäätilanne

Näin talvisin minulta kysytään jäästä. Kesäasukkaat haluavat tietää, pääseekö mökille aluksella tai jäätietä pitkin.

Toistaiseksi yhteysalus kulkee normaalin talviaikataulun mukaan, mutta kuten kuvasta näkyy, jäätä on. Jos jäät vielä vahvistuvat, joitakin vuoroja ehkä perutaan, sillä laivan kulku jäissä on hidasta.

Laiva pystyy murtamaan ohuehkon jään suhteellisen helposti, kun se kulkee samaa reittiä päivittäin.

Jäätiestä ei vielä kukaan tiedä. Sen mahdollisuus riippuu täysin säistä. Viime talvenahan aikainen runsas lumentulo esti merijään tarpeeksi paksun jäätymisen. Viime viikolla oli pari noin nolla-asteista päivää eikä lounaissaaristossa muutenkaan ole lunta kinoksiksi asti. Joulun jälkeen on taas luvattu lähes nollakeliä.

Jouluviikko alkaa

Niinpä toivotan kaikille lukijoille oikein levollista ja kaunista joulun-aikaa! Vaikka en aiokaan vaieta lähipäiviksi ja kissoillakin on asiaa päivittäin...

...silti, en voi olla jakamatta tätä kaunista messinkitähteä ja sinistä hetkeä kanssanne. Toivon myös turvallisia lento- ja ajomatkoja, ja toivon, ettei kukaan joudu viettämään joulua jumissa lentokentällä.

Merry Christmas! And a sincere wish that no one should have to spend Christmas stuck at an airport.

Mustin lahja

Muustiiii! Tules kattomaan!
Availin eilen ystävän lähettämää joululahjapakettia, jossa oli oma paketti Mustille.

Hmm...

Lahja on ystäväni Sisu-kissalta.

Kiitti dude!

Entäs minä? Minäminäminä???!
Paketissa oli Ransulle oma kortti, jonka on lähettänyt Miilu-neiti. Kortti on täynnä sydämiä. Musti on kyllä vähän mustis, sillä mustat tytöt ovat erityisesti Mustin mieleen. Siis jos se yleensä uskaltaisi sanoa kenellekään tytölle tykkäävänsä.