Vat of Kirbuster

Stronsayn saarella tutustun ensimmäiseksi saaren kaakkoiskulmaan, missä on kuuluisa luonnon kiviholvi. Matkalla rannalle törmään tuttuun tipuun: kivitasku! Nämä taitavat olla muuttomatkalla etelään, ehkä osa on tullut Suomesta.

Great Coastal Walk
The Vat of Kirbuster (or Kirbister as it is sometimes spelled) is a great natural stone arch but there is also lots of just wonderful coastal scenery to see on the way to Burgh Head.

Tämä ranta on todella hieno!

Vat of Kirbuster.

Kävelyn aikana on kiinnostavaa seurata kalastusaluksen liikkeitä.

Purtojuuri kukkii. Hitsi vie, kun oma siemenkylvökseni ei itänyt viime syksynä, eikä keväälläkään – täytyy kokeilla uudestaan.

Yritän bongailla lunneja, mutta ne ovat jo häipyneet ulapalle. Täytyy palata joskus keväällä tai kesällä niitä katsomaan. Kolossa kököttää pupunen päiväunilla.

Tänne on pakko palata joskus keväällä tai alkukesällä, kun laukkaneilikat kukkivat. Tämähän on kuin Babylonin riippuva puutarha!

Kävelyn lopuksi päädyn Burgh Headin niemelle. Koska polku koko ajan nousee, kulkija havaitsee saapuneensa niemen kärkeen vasta ihan viime tingassa, kun maa yhtäkkiä häviää ja alla näkyy vain merta. Tässä ollaan noin 30 metriä merenpinnan yläpuolella.  Edessäpäin näkyy Auskerryn matala majakkasaari, kauempana Copinsayn majakka.

Seuraavaksi täytyy tehdä kävelylenkki seuraavalle Lamb Ness -niemelle, mutta ei tänään, sillä Yhdysvaltojen hurrikaanin häntäpää tuntuu täällä kovana luoteistuulena ja vaakatasoon piiskaavana sateena.
Niemet ovat täällä usein Nessejä, sillä moni sana tulee muinaisnorjasta, kuten nes = niemi.

Paluumatkalla näen isokihun, vaikuttavan kokoinen lintu.

Merimetsot ovat sentään ihan samanlaisia kuin meillä.

Ihanat myrskylinnut, tämä taitaa olla lempparini täällä. Upeita lentäjiä ja tarkkailevat kulkijaa söpösti tummilla kauniilla silmillään.

Rauhallisemmat maisemat kävelyn päätteeksi. Jatkuu ensi numerossa...


Laukkaneilikka – Armeria
Purtojuuri – Succisa pratensis

Laivamatka

Seuraavaksi siirryn Orkneyn pääsaarelta ("Mainland" eli "manner") laivalla Stronsayn saarelle. Kirkwallin satamassa saa jatkuvasti seurata veneliikennettä.

From Kirkwall to Stronsay
A two-hour ferry ride in cold weather on the deck all way, but that's what you do when you're a tourist.

Tässä vähän makupaloja laivamatkan varrelta, netti ei toimi koko ajan enkä ehdi olemaan koneen ääressä muutenkaan, joten anteeksi lyhytsanaisuus.
Tässä pilvisen päivän kuvia, mutta sää vaihtelee täällä niin, että sade kestää harvoin kymmentä minuuttia pidempään ja sitten sää taas muuttuu.

Hei hei pääsaari! Tutustuin kuvan pastoriin laivamatkan aikana. Kotilaivassa en ikinä viettäisi aikaa kannella tällaisessa säässä, mutta kuten turistit kotilaivassanikin, vietin täällä koko kahden tunnin matkan kannella.

Laiva pysähtyy Edayn saarella matkan varrella. Hylkeen utelias pää nousi veden pinnalle juuri ennen satamaa.

Edayn yhteysaluslaituri.

Myrskylinnut ovat upeita liitäjiä, silti hellyyttävän lyhyitä ja pönäköitä.

Stronsay häämöttää! Merimerkit ovat hieman järeämmät kuin meillä.

Stronsayn satamakylä Whitehall on saaren pääkylä, "the village".

Kylässä on paljon kauniita ja komeita taloja sadan vuoden takaa, sillinpyynnin kultakaudelta. Tämä yli yksi Euroopan suurimpia suolasillisatamia! Orkneyn satamista suojaisin.

Sitten saavuin tilapäiseen kotiini, jossa on näin upea näkymä makuuhuoneestani ja – kyllä, näet oikein – kissaseuraa!
Siitä lisää ehkä jo ensi kerralla.

Aikamatkalla 5000 vuoden takana

Näin kuvan Ring of Brodgar -kiviringistä Orkney-saarilla joskus 16-vuotiaana, eikä se ole jättänyt minua rauhaan. Viimein pääsin katsomaan kiviä omin silmin. Puolet valtavasta kivikehästä on parhaillaan suljettu kävijöiltä, sillä polkua restauroidaan – kymmenet tuhannet vuotuiset kävijät ovat tallanneet maan liiankin tiiviiksi, ja kehän nummimainen keskusta tulvii sateella aiheuttaen tuhoja kiviin.

Ring of Brodgar 
How many decades did I really need to wait to get here? It was only a matter of booking some flights! I'm ever so pleased I finally made it. This has been a dream destination – to see these 5000 years old stones with my own eyes.

Se, mikä tekee tästä Stonehengeä vaikuttavamman omissa silmissäni, on ympäröivä maisema, koko tarunhohtoinen saariryhmä ja kiviympyrän sijainti merenlahdessa olevalla kapealla kannaksella. Samalta kannakselta löydetään jatkuvasti lisää aikakauden rakennusten jäänteitä. Saamme koko ajan lisää tietoa, kuinka myöhäiskivikautiset esi-isämme elivät.

Heillä oli taitoa ja tietoa, ja kyky lukea ympäristöä. Vasemmalla näkyy jälleen yksi mystinen seisova kivi. Oikealla on hautakumpu, Maeshowe. Muutamana päivänä vuodessa, talvipäivänseisauksen aikaan, pääsevät laskevan auringon säteet sisään oviaukosta, alas kaltevaa käytävää valaisemaan sisätilan takaseinän.
4000 vuotta kummun rakentamisen jälkeen tulivat viikingit ja piirsivät riimukirjoitusta sekä eläinten kuvia seinille. Maeshowe sisältää laajimman kokoelman riimukirjoituksia Skandinavian ulkopuolella. Hämmästyttävää kyllä, tai ehkä ei ollenkaan; kirjoitukset ovat kuin suoraan nykypäivän seinästä repäistyjä: "Ofram Sigurdinpoika raapusti nämä rivit", "Ingigerth on kaikkein kaunein" jne.
Orkney-saaret olivat osa Norjaa satojen vuosien ajan, luultavasti jopa pidempään kuin ovat olleet osa Iso-Britanniaa: paikallisten identiteetti on yhtä vahvasti skandinaavinen kuin brittiläinen.

Myöhäiskivikauden esi-isämme eivät ilmeisesti rakentaneet asumuksistaan yhtä kestäviä kuin näistä rakennuksista, joita käytettiin jonkinlaisiin seremonioihin. He olivat ehkäpä vielä vaeltajia ja siirtyivät kiinteään asumiseen vasta myöhemmin. Näissä rakennusten jäänteissä on havaittavissa esimerkiksi heti oviaukon sisäpuolella oleva nuotiopaikka, tulen yli on täytynyt kulkea päästäkseen sisään.

Lampaat laiduntavat kaikkialla, eipähän tarvitse kenenkään leikata ruohoa. Takana näkyvä kivi on salmen molemmin puolin olleen kiviportin toinen puolisko, toisesta on enää perusta jäljellä.

Näiden historiallisten paikkojen välillä on pieni kävelymatka kannasta myötäillen, matkan varrella saa ihailla mm. reheviä siroverenpisarapuskia. Tämä meillä talvenarka pensas on Golfvirran lämpimässä syleilyssä täysin kestävä ja jopa erinomainen tuulensuojakasvi, joka kestää viimat ja suolapärskeet.

Maisemissa ei ole valittamista.

Pääsaaren kumpujen takana kohoavat viereisen Hoy-saaren lähes puolen kilometrin korkuiset kukkulat.

Stennessin juhlakentän kivet on pystytetty noin vuonna 3100 EAA. Kivien korkeus tekee vaikutuksen, samoin sympaattiset pässipojat, jotka pitävät aluetta siistinä.

Seuraavalla kerralla taas lisää!


Siroverenpisara – Fuchsia magellanica

Kirkwall

Kirkwall on Orkney-saarten pääkaupunki, vilkas satamakaupunki. Pyhän Magnuksen katedraali on vaikuttava 1100-luvun rakennus ja sen torni näkyy kauas merelle.

Surprising Homeliness
Orkney's capital seems magnificent in pictures, with its grand old cathedral, but when I got there it felt cosy to a surprising degree. Lovely welcoming people, lovely shops that sell local yarn and goodies, a busy port – what more do you need?

Orkney-saaret ovat tunnettuja siitä, että niissä ei ole puita, mutta etenkin kaupungin suojissa niitä on hyvinkin ja ne jopa kasvavat kohtalaisen suoriksi.

Joissakin kaupoissa näkyy olevan yllättävää tavaraa myynnissä!

Satamassa on rivi komeita rakennuksia. Iltakävelyllä saa katsoa, kun kalastusaluksia tulee ja menee.

Yhteysalusten saapuminen satamaan on kiinnostavaa seurattavaa. Tässä on jotakin kovin tuttua ja silti erilaista – vuoroveden takia ajorampit ovat erilaiset kuin meillä. Mutta muuten laivoissa on jopa ihan tuttu väritys!

Lokit ovat valtavia. Tuulivoimaloita on kaikkialla, yksityistaloissakin – loistojuttu.

Kirkwallissa tapasin jo tämän kissan, mutta jatkossa seuraa lisää kissa-asiaa...

Saaripalsta raportoi vierailta saarilta

Saaripalsta teki pyrähdyksen kohti länttä ja laskeutui Kirkwallin lentokentälle. Raportoin jonkin aikaa täältä Orkney-saarilta. Tässä lentokenttä koko laajuudessaan.

Island Plot Covering Other Islands
Orkney! Finally. Nearly a lifelong dream (oh no I really first wrote dram) coming true. It is true. These mindblowing and windblowing islands really do exist. And they are cosy and welcoming. I'll be making quite a few reports but here's a quick overview.

Kirkwall, Orkneyn pääkaupunki.

Standing stones of Stenness, Britannian vanhimpiin kuuluva henge eli kivikehä: 5000 vuotta historiaa. Näillä saarilla on käynyt ja asunut moni, moni...

Jonkin ajan päästä matka jatkui yhteysaluksella...

... kohti Stronsayn saarta.

Maisemia rantakävelyn varrelta.

Näkymä ikkunastani.

Toimenkuvaani kuuluu kanojen hoitaminen, vaikka se onkin vain pieni sivujuonne. Kanat ja kukot ovat valtavan seurallisia. Tulevat heti juttelemaan, kun pihalla liikkuu.

Iltarusko ikkunastani. Tulen raportoimaan kaikesta vielä erikseen ja tarkemmin, ja myös monesta muusta asiasta, tässä vain pikakatsaus. Kuulemisiin ja heilautus täältä Pohjanmeren reunalta!