ja jotakin myös löytämässä!
Epäilys on – tai todisteitakin – että kauriit syövät horkkakatkeroa, mutta suurempi ongelma saattaa olla kuivuus. Kasvi kasvaa matalissa kalkkikallion painanteissa, joissa kosteus pysyy, jos kosteutta on. Rutikuivat kesät ovat kaiketi haitanneet tämän kaksivuotisen katkeron siementen itämistä.
Viime kesänä satoi paremmin kuin pitkiin aikoihin.
Kissankäpälääkin meillä kasvaa siellä täällä, yhden toisen kalkkikallion laella punertavanakin. Omalla pihallani en ole saanut sitä menestymään, olen ostanut punakissankäpälää välillä taimistoilta ja uusin yritys kuoli taas tänä keväänä. Talven yli ne menevät, mutta kuuluvat niihin kasveihin, jotka menehtyvät, kun kevät koittaa.
En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten paljon kasvillisuutta häviävän ohut kasvualustakerros kallion päällä voi ylläpitää.
Eikä ainoastaan kasveja, vaan paljon muutakin elämää!
Kasvi ei ole siis kovin kummoisen näköinen, mutta erittäin uhanalaisena hyvin tärkeä ja kiinnostava. Täytyy tulla kuvaamaan uudestaan, kun kukinta alkaa!
Heinäratamo Plantago lanceolata
Horkkakatkero Gentiana amarella
Kissankäpälä Antennaria dioica
Kiviyrtti Woodsia
Mäkitervakko Viscaria vulgaris
Seinäraunioinen Asplenium ruta-muraria
Tummaraunioinen Asplenium trichomanes
.jpg)
.jpg)
.JPG)
2.JPG)
.JPEG)
Aarteita!
ReplyDeleteOn, ihania pikkuisia.
DeleteKiva retki ystäväsi kanssa, mukava päästä retkelle myös täältä ruudun takaa oman puutarhani aamupäivävuoron vaihtuessa rankkasade-siestaan. Ja sille norjalaiselle kotiin jääneelle sinikäpälälle tassupusu:-D
ReplyDeleteMerja
Huomasin vaan, kun aloin tehdä tätä juttua, etten ollut ollenkaan ottanut maisemakuvia kävelymatkan varrelta! Jotenkin ne on niin tuttuja, ettei ilmeisesti sitten edes huomaa niitä kuvata ;-)
DeleteKiitos, annan tassupusut joka sinikäpälälle :-)
Saariston kuivien paikkojen herkkä kasvillisuus näyttää olevan yhtä viehättävää ja kaunista kuin tunturinlakien alkukesän monet kivenkolojen kukkivat kasvit. Sielläkin parhaat aarteet usein löytyvät vasta konttausasennon tasolta, jolloin pienestä löytyykin suuria ihmeitä. Tummaraunioinen on myös hyvin kaunis. Ihana retki ollut teillä!
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Kyllä, paljon on samaa tunturiluonnon kanssa! Etenkin ulkosaaristossa, missä meidän saari en valitettavasti ole. Siellä on samaa sinnittelyä kovan tuulen ja muiden säiden armoilla.
DeleteAhvensaaren luonto on kyllä upea. Itse saaristossa lapsuuden kasvaneena en tuollaista muista mutta eipä se siinä iässä ole varmaankaan mitenkään kiinnostavaa ollutkaan. Näsiä oli kärmemarja josta varoiteltiin ettei niitä saa syödä. :)
ReplyDeleteKärme eli siis käärme. Ehkä sillä saatiin parhaiten peloteltua ettei niitä marjoja syöty.
-Eeva-
Hauska kuulla kärmemarja-nimi, pelottelukeino varmasti tosiaan :-)
DeleteHienoa kun esittelet saariston kasvillisuutta; harva pääsee sitä muuten näkemään. Ja hyvä niin. Paikka saakin pysyä vaikeasti tavoitettavasti olevana aarteena.
ReplyDeleteKyllä. Tuo on onneksi paikassa, jonne ei sattumalta eksy, täytyy tietää, jotta paikka löytyy.
DeleteNyt tuli lapsuus mieleen kissankäpälästä, kun nyt vieteään kesää myös lapsuus maisemassa niin ihan pakko on kävellä pikkutien varteen kasvaako siellä vielä kissankäpälää. Aivan söpönen kasvi!
ReplyDeleteHorkkakatkero onkin itselle uusi tuttavuus. Kivoja erikoisuuksia.
Ihanaa sunnuntaita!
Toivottavasti kohtaat kissankäpälän kanssa :-)
DeleteKiitos, mukavaa uutta viikkoa!
Hianua, että löyrit etsimäsi ja monta muutaki kasvia.
ReplyDeleteKyllä – tai ystäväni horkkakatkeroa enempikin etsi, minä kun en ollut sitä aiemmin nähnyt, en edes tiennyt, mitä etsitään :-D
DeleteLoistavaa, että löysit etsimäsi!
ReplyDeleteJa paljon muutakin matkan varrelta. Nuo saniaiset ovat supersuloisia:)
Oli kiva löytää harvinainen kasvi ja ystäväni tuli niin iloiseksi. Nyt hän on testamentannut minulle tiedon harvinaisuuksien kasvupaikasta. Minisaniaiset ovat ihan huippuihania!
DeleteHorkkakatkero - mistähän sen nimi juontuu? Kiva, että sitä löytyi. Muutenkin tuo retkenne saaren kasvustoa katselemassa kuulostaa suorastaan sadunomaiselta. Kupillinen kahvi ja paperiin käärityt voileivät ehkä kruunaisivat retken.
ReplyDeleteOlisiko sitä käytetty rohtona horkkatautiin :-D
DeleteYstävä oli ottanutkin eväät mukaan, hän huomioi eväiden tarpeen aina. Aika ihana tapa.
Hieno retki ja hienot löydöt. Ikävää ettei kissankäpälä viihdy kissaihmisen pihassa. Toin ystävän mökiltä palan pari vuotta sitten. Näyttää kotiutuneen koska nyt kukkii. Katkeron kukkakuvaa odotellen - terkuin pienen pihan Tuija
ReplyDeleteOnneksi pihallani viihtyvät Ransun pehmoiset jättikäpälät kumminkin :-) Ihanaa, että sinun pihassasi kissankäpälä nyt kasvaa ja kukkii!
DeleteOlipa jännittävää! Ja kohdekin havaittu. Sinun päähäsi mahtuu valtavasti tietoa kasveista! Ja kaiken lisäksi ne pysyvät siellä 😅 Minusta se on hämmästyttävää. Itse tunnistan niin vähän.
ReplyDeleteJaa, kyllä siellä paljon paremmin pysyy kaikki, joka on opittu kymmenvuotiaana, kuten Kreikan aakkoset :-D Onneksi olin kiinnostunut kasveista jo pienenä! Mutta toki kasvit ovat mielessäni ihan jatkuvasti, kun ne ovat myös työtäni. Se auttaa muistamaan, mutta kyllähän minä jouduin etsimään taas nimiä noille saniaisille, esimerkiksi.
DeleteMeidänkin mökkisaaressa kasvoi ennen kissankäpälää, josta tykkäsin tosi paljon, nyt sitä ei ole enää näkynyt moneen vuoteen.
ReplyDeleteKiva, että onnistuit löytämään etsimäsi horkkakatkeron.
Voi harmi, että kissankäpälä on sieltä hävinnyt. Se on ilmeisesti paljonkin vähentynyt.
DeleteIhmeellistä, miten melkein pelkän kallion päällä voikin kasvaa noin runsaasti kaikenlaista. En ole varma, olenko nähnyt kissankäpälää koskaan luonnossa mutta pinkki puutarhaversio näyttää kasvavan oikein hyvin kukkapenkissä. En edes suojannut sitä kevätauringolta kun en osannut ajatella, että se voisi kaivata sellaista. Hienoa, että löysitte horkkakatkeroita. On siinäkin kasville lätkäisty nimi :D
ReplyDeleteKävinkin juuri blogissasi ihastelemassa ihanan värisen punakukkaisen kissankäpäläsi muhkeutta. Voi olla, että alppipenkkini keväinen kuumuus ja paahde on liikaa joillekin kasveille. Laukkaneilikat kuolevat siinä aina maalis-huhtikuussa, samoin kissankäpälä. Useimmiten ostan uudet tilalle. Yritän jopa varjostaa niitä jotenkin, mutta sekään ei näytä auttavan. Ehkä varjostus pitäisi laittaa jo helmikuussa.
DeleteIhana löytöretki!
ReplyDeleteRetkelle ei tule lähdettyä itsekseen, vaikka kuinka kivoja paikkoja meidänkin pikku saarella on. Tarvitaan se, että on vieras, tai että joku houkuttelee. Toki kotona on aina hommia, jotka odottavat tekijää...
Delete