Saturday, 13 June 2026

Horkkakatkeroa etsimässä

 ja jotakin myös löytämässä!

82-vuotias ystäväni tällä saarella tietää paikat, joissa erikoisempia kasveja kasvaa. Horkkakatkeroa kasvaa näillä kallioilla lähellä entistä kalkkilouhosta. Paitsi ettei ole kasvanut, tai ainakaan näkynyt, 15 vuoteen. 
Epäilys on – tai todisteitakin – että kauriit syövät horkkakatkeroa, mutta suurempi ongelma saattaa olla kuivuus. Kasvi kasvaa matalissa kalkkikallion painanteissa, joissa kosteus pysyy, jos kosteutta on. Rutikuivat kesät ovat kaiketi haitanneet tämän kaksivuotisen katkeron siementen itämistä. 
Viime kesänä satoi paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Matkalla parhaille horkkakatkeropaikoille ihailin kasvillisuutta. Tässä kohdassa on jotakin mataraa ruohosipulin kaverina. Verrattuna suuriksi venyviin mataroihin tämä on aivan pikkuruinen ja siro, kuin keijukainen.

Kallionlaen saniaisetkin ovat aivan ihania kääpiöitä. Tämä on kiviyrttiä.

Raunioiset vasta ihania ovatkin! Tummaraunioinen on kauneuden huipentuma.

Seinäraunioinen kasvaa kalkkikallion raoissa ja on uhanalainen. Sitä kasvaa meidän saarella aika runsaana, mikä on hienoa.

Kissankäpälääkin meillä kasvaa siellä täällä, yhden toisen kalkkikallion laella punertavanakin. Omalla pihallani en ole saanut sitä menestymään, olen ostanut punakissankäpälää välillä taimistoilta ja uusin yritys kuoli taas tänä keväänä. Talven yli ne menevät, mutta kuuluvat niihin kasveihin, jotka menehtyvät, kun kevät koittaa. 

En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten paljon kasvillisuutta häviävän ohut kasvualustakerros kallion päällä voi ylläpitää.

Eikä ainoastaan kasveja, vaan paljon muutakin elämää!

Mäkitervakon kukinta on juuri alkanut, kohta kaikki kallionlaet ovat niitä punaisenaan.

Heinäratamo on tavattoman kaunis kasvi, tykkään tuosta psykedeelisestä ulkonäöstä.

Ja löytyihän se horkkakatkero! Ihmeellistä, miten siemenet ovat säilyneet itämiskykyisinä 15 vuotta. Viime vuonna on täten tullut lehtiruusukkeita, nyt kukkavarsia. Löysimme niitä useita kymmeniä.
Kasvi ei ole siis kovin kummoisen näköinen, mutta erittäin uhanalaisena hyvin tärkeä ja kiinnostava. Täytyy tulla kuvaamaan uudestaan, kun kukinta alkaa!


Heinäratamo Plantago lanceolata
Horkkakatkero Gentiana amarella
Kissankäpälä Antennaria dioica
Kiviyrtti Woodsia
Mäkitervakko Viscaria vulgaris
Seinäraunioinen Asplenium ruta-muraria
Tummaraunioinen Asplenium trichomanes

4 comments :

  1. Kiva retki ystäväsi kanssa, mukava päästä retkelle myös täältä ruudun takaa oman puutarhani aamupäivävuoron vaihtuessa rankkasade-siestaan. Ja sille norjalaiselle kotiin jääneelle sinikäpälälle tassupusu:-D
    Merja

    ReplyDelete
  2. Saariston kuivien paikkojen herkkä kasvillisuus näyttää olevan yhtä viehättävää ja kaunista kuin tunturinlakien alkukesän monet kivenkolojen kukkivat kasvit. Sielläkin parhaat aarteet usein löytyvät vasta konttausasennon tasolta, jolloin pienestä löytyykin suuria ihmeitä. Tummaraunioinen on myös hyvin kaunis. Ihana retki ollut teillä!
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
  3. Ahvensaaren luonto on kyllä upea. Itse saaristossa lapsuuden kasvaneena en tuollaista muista mutta eipä se siinä iässä ole varmaankaan mitenkään kiinnostavaa ollutkaan. Näsiä oli kärmemarja josta varoiteltiin ettei niitä saa syödä. :)
    Kärme eli siis käärme. Ehkä sillä saatiin parhaiten peloteltua ettei niitä marjoja syöty.
    -Eeva-

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!