Friday, 1 August 2025

Elokuun kalenteripoika

 ja söpöliini

Pikkuinen pörröinen oravanpoikanen on näkynyt parina päivänä puutarhassa. Se on niin hömelö, ettei tajua pelätä minua ollenkaan. Niinpä minun piti sanoa sille, ettei tällä tontilla kannata oleilla, muuten elinaika jää kovin lyhyeksi.
Kyllähän tiedän, että oravat ovat hirmuisia linnunpesärosvoja ja pikkulintujen vihollisia, mutta tuollaisen söpöyden edessä ei voi kuin heltyä.

Suurin uhka oravanpennulle on tietysti aktiivinen senioripantteri Musti. Tässä se kyttää yhdellä vakiopaikoistaan. Saalista tulee joka päivä – tai useammin yö: vähintään pari myyrää, joskus neljäkin, ja yhtenä päivänä kahdeksan. Musti tuo niitä eteiseen kovaäänisesti kailottaen: täällä olisi katsottavaa!
Hauskaa kyllä, kuvassa Mustin takana näkyy viraton myyränloukku Supercat. Onkaloista ei enää noussut saalista, niinpä laitoin sen katokseen odottamaan syksyä. Luulen kyllä löytäneeni pari uutta myyrän onkaloa viime päivinä, joten voisinkin asettaa sen taas jompaankumpan niistä ja katsoa, kuinka käy. 

Se tässä on tullut selväksi, että yksi aktiivinen 19-vuotias kissa päihittää myyränloukut mennen tullen.

Musti viettää ulkoilmaelämää lähes vuorokauden ympäri. Pari kertaa yössä se käy vieressäni nukkumassa, kunnes on taas aika siirtyä ulkohommiin. Illalla se tulee kylkeeni nukuttamaan minua, usein komentaa minua nukkumaan, jos en ole jo menossa sänkyyn. 
Kuvassa Musti esittelee preeriaa / ruusutarhan yläosaa.

Preerialla on nyt täyteläinen tunnelma. Tähkähelmikät huojuvat tuulessa, pietaryrtti, mäkimeirami ja ahdekaunokki kukkivat ja ovat täynnään pörriäisiä ja perhosia.

Preerian alkukesän tähtihetki jäi kokonaan raportoimatta, kun oranssikeltano hehkui sinisen raunioyrtin kanssa – täydelliset vastavärit. Tuolloin tähkähelmiköiden kukkaröyhyt olivat vasta nousemassa, ne olivat kapeita ja punaruskeita.
Myyrät ovat tehneet selvää keltakannusruohosta, mutta sen siementaimia löytyy sivummalta. Vesi- ja peltomyyrät kun rellestivät preerialla viime talvena oikein urakalla. Kiinnostavaa havainnoida, mikä kaikki niille maistuu. Vaikka ikävääkin, kun kasveja häviää.

Pojilla on täysin vastakkaiset strategiat. Ransu tietää, että saalista saa suoraan ruokakippoon, kun katsoo mammaa anovasti. 

Sitten voi siirtyä nurmipedille sulattelemaan ateriaa.
 
Täällä on ollut ukkosia ja nytkin jyrisee Rymättylän suunnassa. Toissa iltana tuli laaja ukkosrintama mereltä ja sen etummaisena hieno vyörypilvi. En ollenkaan tajunnut asiaa ennen kuin pilvi oli jo kohdalla ja minulla oli kamerassa väärä linssi, olisi pitänyt olla laajakulma. Pilvi eteni nopeasti, joten tässä vain pikaisesti pihalla räpsäisty surkea otos pienestä osasta siitä. Seuraavassa hetkessä alkoi kaatosade.

No niin, ja nyt alkoikin tämän päivän kaatosade. Musti naukui äsken kuistilla, että sille pitää avata ovi, koska kissanluukusta tullessa märkä turkki tuntuu inhottavalta. 
Hyvää elokuuta ja sopivia säitä!


Ahdekaunokki Centaurea jacea
Keltakannusruoho Linaria vulgaris
Mäkimeirami Origanum vulgare
Oranssikeltani Pilosella aurantiaca
Pietaryrtti Tanacetum vulgare
Raunioyrtti Symphytum
Tähkähelmikkä Melica ciliata

14 comments :

  1. Myyränloukku Musticat kuulostat olevan erityisen tehokas. Kuka nyt märkänä haluaisi kissanluukkua käyttää 😸 Pantterin velvollisuuksiin kuuluu emännän nukuttaminen iltaisin! - Pepsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Musti kiittää hyvistä mielipiteistä :-D

      Delete
  2. Enpä ole aikaisemmin tajunnut, että tähkähelmikkä on noin upea heinä. Sillä tosiaan on kaksi aivan erilaista ilmettä, tumma ja vaalea. Eläinlapset on lähes poikkeuksetta uskomattoman suloisia ja hellyttäviä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, että huomasit tuon asian tähkähelmikästä. Se on tosiaan kaunis. Se ei leviä juuristollaan, mutta tuottaa paljon siementaimia kyllä. Joten se on tavallaan helppo heinä, kun se ei ala valloittaa maailmaa kasvullisesti, mutta taimia joutuu kitkemään.

      Delete
  3. Laitetaan presidentille viesti, että Mustille on myönnettävä kissanpäivänä ansioristi taitavasta ja tehokkaasta myyrästyksestä. Myös Supercatin nimi tulisi muuttaa Musticatiksi, kuten Pepsi+Max jo kommentissaan vihjasi. Musti on oivaltanut, etteivät liikkuvat kivet sammaloidu. Ransu taasen pysyy aristokraattisella linjallaan. Palvelijat hoitakoon ruoan tarjoilun.
    Tapasin pari viikkoa sitten kylämme ulkopuolella olevan vilja- ja karjatilan rouvan. Kysyin, montako kissaa heillä nyt on. Kolme kissaa pitää heillä jyrsijät kurissa. Ilman niitä he olisivat helisemässä hiirien kanssa.
    Yhtenä päivänä olin tulossa autolla kotiin. Piti pysähtyä lähikadun mäkeen, kun emo-orava ylitti tietä pikkuinen poikanen suussaan ja toinen kipittämässä vierellä. Kun auto pysähtyi, oravatkin jähmettyivät keskelle tietä. Siinä sitten pohdittiin, kuka kulkee ensin. En voinut kuvitellakaan, että jatkaisin ajoa ennen kuin näkisin oravien päässeen tien toiselle puolelle. Näin lopulta tapahtui. Pikkuiset oravat olivat samanlaisia söpöjä palleroita kuin sinun pihassasi.
    Preerian täyteläinen tunnelma välittyy hurmaavana kuvassasi. Tähkähelmikkää tekisi mieli koskettaa, näyttää niin pehmeältä, mitä se ei taida olla.
    Meille ei ukkoset ole tulleet. Aamuyöstä heräsin sateeseen, joka jatkuu yhä. Olin jo huolissani, pitääkö alkaa kastelemaan. Ei tarvitse, kiva.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ansioristi olisi paikallaan!
      Jyrsijöitä on tänä vuonna tavattoman paljon, olisiko lauha talvi syynä – maa ei jäätynyt, saivat rauhassa mellastaa ja lisääntyä onkaloissaan. Ilman Mustia olisi kyllä surkea tilanne. Toivon, että loukun avulla pääsen eroon kasvien juuria käytävissään syövistä myyristä, ainakin joistakuista niistä. Kesällä ne eivät olekaan olleet maan alla selvästi, ainakaan täällä puutarhassani, kun loukku ei niitä napannut.
      Voi oravia, elävät vaarallisesti sielläkin!
      Tähkähelmikkä on tosiaan pehmoinen, sen siemenet ovat hötön peitossa. Mutta koskettaessa ne lähtevät varmaan pian herkästi irti.
      Meille tuli eilen illalla + yöllä 17 mm! Ihan ihmeellistä. Muutama päivä sitten olin huolissani, kun puutarha kärvisteli ja kasveja kuivui epätavallisessa kuumuudessa ja sateettomuudessa, vaikka se ei ollutkaan kestänyt ollenkaan niin pitkään kuin muina kesinä. Sitten tuli yksi hyvä sadeilta, ja seuraavaksi tällainen. Jee ja ihanaa, että sielläkin!

      Delete
  4. Pieni kauniinruskea karvasykerö, eikö myyräkin voi loikata tuon niskaan, noin pienen. Toivottavasti hän uskoi Sinua, ja lähti turvaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Myyrät ovat kasvissyöjiä (toisin sanoen syövät puutarhani kasveja, mur). Vesimyyrä olisi kyllä tuota suurempi, mutta oravan pitäisi maistua omenapuun juurilta, jotta se kiinnostaisi.

      Delete
  5. Voi oravavauvelia! Se on kyllä vaaravyöhykkeellä, kun tehokas senioripantteri Musti on liikkeellä🫣
    Hienoja nuo preeriakuvat!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä ei mikään pieni liikkuva ole turvassa ;-D
      Preeria on juuri nyt parhaimmillaan. Ahdekaunokkia ym. voisi kyllä kitkeä ja tehdä alueesta monilajisemman, mutta juuri nyt en raaski.

      Delete

  6. Hellyttävä oravanpoikanen nurmella, ei tiedä vielä vaaroista niin paljoa.
    Hauska kuva ja kertomus Mustista ja takanaan viruvasta ”Supercatista”.
    Kivaa, että siellä preerialle pörisee ja surraa. Olen tänäkin kesänä havainnoinut päivittäin perhosia ja muita: pörriäisiä eri lajeissaan onneksi riittää. Perhosista karttaperhosia ja keisarinviittoja on lepatellut. Missähän mm. nokkosperhoset ja herukkaperhoset, puhumattakaan neitoperhosista ovat? Toivottavasti ne ovat vaikkapa teillä! Minulla pitäisi teoriassa olla olosuhteet hyvin kunnossa niille, mutta tänä kesänä noissa lajeissa on todellakin kato, ainakin toistaiseksi. Yhtäkään niistä en ole vielä nähnyt.
    Varpaankyntesi ovat saaneet inspiraationsa Ransun turkin hohteesta, onpa ne hienot:-)!
    Kiitos samoin, hienoja elokuun päiviä teillekin!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tuollainen pentumainen luottamus elämän kantamiseen hellyyttävää.
      Kuule, ne perhoset ovat tosiaan täällä! Kaikkia mainitsemiasi ihan runsain mitoin. Neitoja ja amiraaleja on tällä hetkellä eniten, ja tietysti valkeita lanttuperhosia tms, niitä on aina paljon. Toivottavasti ne sinnekin ilmestyvät vielä!
      Yritän näyttää pojiltani :-D Tuollaista upeaa häntää en kyllä saa, valitettavasti. Olisi ihana ja tarpeellinen talvella, jos se olisi niin pitkä, että voisi kietoa kaulahuiviksi.
      Kiitos!

      Delete
  7. Hurmaavan hurmaava preeria! Niin täydelliset väriyhdistelmät.Vaikka hienot ja viimeisen päälle siistityt puutarhat ovat tottakai aina kaunista katseltavaa, mikään ei vedä vertoja pehmeille luonnon väreille ja kasvien luontaiselle toistensa lomassa soljuvuudelle. Tämänhän Piet Oudolfkin on mittavissa suunnitemissaan oivaltanut.
    Hienoa, että siellä on jo satanut. Täällä vielä odotellaan, mutta ei sentään ihan näännyksissä. Alkukesän kosteus kantaa niin, että kypsyvät mustaviinimarjatkin ovat ihan hyvän kokoisia ja helteiden vuoksi huippumakeita.
    Hyvää elokuuta sinulle ja kaikille pörröhännille!
    -Mummopuutarhuri

    ReplyDelete
  8. Molemmat ruoanhankitatyylit tuottavat tulosta;) Meillä Poko käyttää näitä molempia:)
    Uuu, preeria näyttää upealta!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!