Liukuvärejä

 ja muita monivärisiä

'Mother of Pearl' -hollanninlumimarjoissa on tänä vuonna viimein vähän enemmän marjoja oksilla. Marjat alkavat hiljalleen punertua. Ihan kiva, mutta kylläpä kesti! En edes muista, minä vuonna istutin kolme puskaani. Marjoihin mahtuu lisääkin väriä – toivottavasti ne kehittyvät punaisemmiksi.

Japaninlehtikuusi demonstroi, miksi lehtikuusi sopii pensasaidaksi: se tekee uusia oksia vanhasta rungosta, aivan kuten marjakuusikin.

Lehtikuuseni paras ruska on aina marraskuun puolella, nytkin se on vasta vaihtumassa vihreästä keltaiseksi. Ensin väri muuttuu lähempänä runkoa ja viimeiseksi oksien kärjissä.

Sama tekniikka on kiinanpunapuulla. Dendrologiystävä kävi kylässä ja totesi, että tämä alkaa olla luonnottoman näköinen. Väri on tässä vaiheessa outo, kieltämättä. Takana 'Lemon Queen' -auringonkukka, yhä vain kukassa.

Hapankirsikat alkavat olla monivärisiä. Oikealla syreeni näyttää, kuinka nuoret versot karistavat lehtensä viimeisinä. Eri kasveilla on eri taktiikoita lehdistä luopumiseen – kiinnostavaa seurattavaa.

Kylämaisemassa on suurin osa puista jo lehdettöminä. Tummalehtinen kirsikkaluumu pitää edelleen kiinni punaruskeista lehdistään, samoin syreenit ja jotkut hedelmäpuut.

Jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar' on aika tasaisesti vihreän ja kellanvihreän kirjava. Rakastan tätä syreenien raikasta syysväriä.

Vilkaistaan välillä maan tasalle, sillä sielläkin on hienoja värityksiä. Ajattelin tehdä jutun varjohiippojen syysväreistä, mutta pari monivärisintä pääsee nyt tähän maratooniin mukaan. Tämä on tarhavarjohiippa.

Alppivarjohiippa ja nimetön imikkä korostavat toinen toistaan.

Luulin jo, että lumipalloheisi 'Roseum' olisi ruskansa ohittanut, mutta se vain parantaa menoaan. Olenpa iloinen, että hankin tätä kaksin kappalein vuosia sitten muutamalla eurolla! Yhdellä taimistolla, jonne poikkesin, oli kastelulampi kuivunut, niinpä myivät pensaat pilkkahinnalla, muuten taimet olisivat kuolleet sinne.

Heisissä on kaiken kaikkiaan hienoja syysvärejä. Tämä on laskosheiden sukua; tarkemmin Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii'. Eli laskosheiden nukkainen muoto (forma tomentosum) ja päälle vielä lajiketta 'Mariesii'. Tiedä nyt sitten siitä nukkaisuudesta, mutta ehkä tässä on vähän enemmän karvaisuutta lehtien alapinnalla tai versonkärjissä kuin joissakin muissa heisissä.

Väri alkaa vasta kehittyä, toivottavasti näemme vielä upeaa ruskaa tässä pikku puskassa. Ja toivottavasti tämä kasvaa oikein isoksi!

Tummalehtisten kasvien kehitys ruskaan on kiinnostavaa seurattavaa. Peruukkipensas 'Royal Purple' pitää tumman värin lehtisuonissa, mutta muuten lehdet vaalenevat punaisiksi. Oikealla on metsätyräkki 'Chameleon'; sillä on oikein loistava, heleä ruska. Limenvihreä maanpeitekasvi on vaskivarjohiippa.

Ainoa kuunlilja, joka tontillani viihtyy ja kukoistaa, on rappujen pielessä kasvava tarhakuunlilja 'Blue Cadet'. Kaikki muut joko kituvat tai ovat kuolleet pois, mutta tämä yksi korvaa menetykset mennen tullen.

Isosiniheinät ovat alkaneet vaihtaa väriä vihreästä keltaiseksi. Niiden paras ruska on lehtikuusen tapaan marraskuussa. Tämä leveä ja pörheä on tavallinen isosiniheinä, ei mitään lajiketta.

Kun katsotaan Rohanista päin, on tavallinen isosinineinä vasemmalla ja 'Skyracer' oikealla. Melkoinen ero korkeudessa! Kumpikin on nyt vihreän ja keltaisen kirjava. Ja siis isosiniheiniä molemmat.

Tässä ja edellisessä kuvassa näkyy ruusunnuput, mutta teen ruusujutun vielä erikseen. Siitä kyllä tulee paljon lyhyempi kuin tästä.

Persianparrotia on vielä niin pieni, ettei sen ruska ole kummoinen. Tässä yksi lehti kuitenkin näyttää, millaiseen monivärisyyteen puska pystyy ja se onkin syy istuttaa se. Lehtiin tulee muistaakseni kaikkia ruskavärejä, mitä on olemassa. Ovat ne toki muutenkin kauniit. Puskalle pitää seuraa maanpeitekasvi koristemansio Lipstick, joka kukkii yhä.

Happomarjoissa on kivoja syysvärejä, on tullut todettua ennenkin. Hurmehappomarja on kasvanut jo kookkaaksi puskaksi tontin yläreunalla suurten lohkareiden välissä.

Pihajasmike 'Aureus' on kauniin liukuvärinen. Taustalla vielä joitakin koivun oksia lehdessä, ihme, että tässä tuulessa niissä on vielä lehtiä tallella!

On nimittäin melkoinen myräkkä – taas. Puuskissa ilma on sakeanaan vaahteran siemeniä. Niillä on hyvä leviämistaktiikka: lentävät siiven avulla kymmenien metrien päähän emopuusta.

Pyökkipensasaitakin on monivärinen. Osaan euroopanpyökeistä jää lehdet oksiin ruskeina koko talveksi. Pyökkiaita tuokin näkö- ja tuulensuojaa koko talven sen lisäksi, että se on kauniin lämpimänruskea.

Tummalehtinen helmiomenapensas 'Marleena' tulee myöhään ruskaan. Siitä tulee liekehtivän punainen. Nyt se on hauskan monivärinen. Pikkuruiset marjatkin ovat kauniita.

Jalohortensia Endless Summer on ollut liukuvärinen jo jonkin aikaa, hieno!

Pakko laittaa vielä kuva 'Bluebird' -safiirihortensiasta (vaiko 'Punatulkku' -rubiinihortensiasta?). Tämä on aivan käsittämätön – ja ollut ruskavärissä jo pitkään, tuli sitten tuuli tai kaatosade. Limenvihreälehtinen kultatesma korostaa punaa sen vastavärinä.

Huh, mikä maratooni. Jätin muutaman kuvan pois – en jaksa enää, etkä varmaan sinäkään jaksa lukea.

Jatketaan ensi kerralla!

Alppivarjohiippa Epimedium alpinum

Euroopanpyökki Fagus sylvatica

Hapankirsikka Prunus cerasus

Helmiomenapensas (ent. marjaomenapensas) Malus toringo var. sargentii

Hollanninlumimarja Symphhoricarpos Doorenbos-Ryhmä

Hurmehappomarja Berberis × ottawensis 'Superba'

Imikkä Pulmonaria

Isosiniheinä Molinia caerulea ssp. arundinacea

Jalohortensia Hydrangea macrophylla

Jalosyreeni Syringa Vulgaris-Ryhmä

Japaninlehtikuusi Larix kaempferi

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkaluumu Prunus cerasifera

Koristemansio ×Comagaria rosea

Kultatesma Milium effusum 'Aureum'

Laskosheisi Viburnum plicatum

Lumipalloheisi Viburnum opulus 'Pohjan Neito' ja 'Roseum'

Metsätyräkki Euphorbia dulcis

Persianparrotia Parrotia persica

Peruukkipensas Cotinus coggygria

Pihajasmike Philadelphus coronarius

Safiirihortensia Hydrangea serrata

Tarhakuunlilja Hosta Tardiana-Ryhmä

Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum

Vaskivarjohiippa Epimedium × warleyense

Kiviä ja lisää kiviä

 Niitä riittää.

Kun on rinnettä, on laakeista kivistä mukava tehdä rappusia. Nämä johtavat saniaistarhasta ylärinteen heinikkoon, jota myös hedelmätarhaksi kutsutaan.

Ensin laitoin vain yhden kiven ja seuraavaksi askelmaksi tuli paksu pätkä kuusenrankaa. Se toimi hyvin kymmenen vuotta, mutta tänä vuonna se lahosi. Näkymää vähän peittää edessä lojuva saarnen paksu runko, joka on myös lahoamispisteessä. Se on oivallinen ötökkähotelli.

Tänä syksynä tuli vastaan ensin yksi sopivan laakea kivi, sitten toinen. Nyt rappusissa on kolme askelmaa.

Jos teet rappusia, suosittelen testaamaan niiden mittoja askeltamalla ylös ja alas. Tässäkin laitoin ensin ylimmän kiven alemman portaan takareunan päälle, mutta silloin keskiaskelmasta tuli vähän liian lyhyt. Se häiritsi ylhäältä alas tullessa, kun askelmaa ei kokonaan nähnyt ja muutenkin jalka olisi halunnut ottaa pidemmän askelen. Ei auttanut muu kuin jättää askelmien väliin kovaksi tallattua multaa, jotta sain ylintä kiveä kauemmas. Voi kivien väliin laastiakin laittaa, mutta näin luonnollisessa kohdassa se olisi vähän ylimitoitetun näköistä.

Sitten on Titaniceja, joita ei saa siirrettyä mihinkään. Tämä kivi tökötti harmillisen korkeana keskellä reittiä sadevesitynnyrille. Kivessä on hankala pitkä kulma, joka osoittaa nyt alaspäin. Sen takia sitä ei saanut millään haudattua paljoakaan syvemmäs maahan, mutta sain sitä kuitenkin käännettyä niin, että matkalla tynnyrille on kiven laakeampi ja alavampi kohta. Kun saan täytettyä kiven ympärille kaivamaani kaivantoa, tulee kiven oikea reuna suunnilleen maanpinnan tasalle.

Pari iltapäivää tähän kului; suurten kivien kanssa äheltäminen on hyvin hidasta senttimetri kerrallaan -hivutusta. Voi olla, että tartun tähän projektiin taas ensi vuonna, mutta kivi on niin hirveän painava, ettei sen kanssa paljoa voi tehdä.

Edellinen kivi navetan kulmalla on uudesta köynnösmajasta oikealle. Kuvan oikeassa alareunassa näkyy myös Titanic, jota ei saanut maasta. Teen sen ja toisen samanmoisen murikan ympärille istutusalueen ensi vuonna.

Tänä vuonna istutan vielä perennoja köynnösmajan sisälle, kivimuurin juurelle. Löysin sinisateen puoleen hintaan ja perennoja eurolla. Ihanaa, sillä niille on tässä jo valmis paikka odottamassa.

Tässä oli Titanic, johon olen erinäisiä kertoja osunut ruohonleikkurin kanssa. Aikani kaivettuani löytyivät osittain kiven päältä mystiset vaijerit, joita en saanut kaivettua maasta, sillä ne jatkuvat mm. oikealla olevan puunkuivatuslaatikon alle ja toiseenkin suuntaan ties kuinka pitkälle.

Sain vaijereita väännettyä sivulle, mutta kivi oli niin suuri, ettei se noussut. Sen sain kuitenkin haudattua aiempaa syvempään ja käännettyä niin, ettei terävä pää enää tökötä maasta. Tällaiseen projektiin saa hyvin uppoamaan kitkentäjätettä, kun kaivettua kuoppaa täytyy peittää. Luulisi, että sama määrä maata menisi takaisinkin, mutta ei – maata tarvitaan aina lisää, sillä samalla tulee kaivettua erinäisiä viereisiä kiviä ylös.

Tässä en ole kaivanut kiviä, vaan maahumalaa. Kirjoitettuani siitä päätin ryhtyä toimeen ja yrittää estää sen vaelluksen pihatien poikki kohti seuraavia istutusalueita. Ei ole kovin järkevää kaivaa nurmikkoa auki juuri kurakelien alkaessa, mutta minkäs teet. Paras aika kaikkeen on silloin, kun ehtii ja tulee ajatelleeksi.

On myös Titaniceja, jotka kasvavat täydellisessä paikassa jo valmiiksi. Tämä muhkare on mutapuutarhan partaalla. Oikeastaan se saneli mutapuutarhan muotoa ja kokoa. Sammaloitunut kivi ja sen vierellä kasvava etelänkurjenmiekka ovat täydellinen pari.

Myös koivikon isot kivet pysyvät paikoillaan, Musti esittelee. Hän on iloinen, kun palasimme kotiin monen päivän kaupungissa tylsistymisen jälkeen. Oikeastaan Musti ehti tylsistyä kahdessakin kaupungissa ja autossa siinä välissä.

Mamma on iloinen Mustin ilosta, kuten siitäkin, että pääsee istuttamaan. Löysin narsissin sipuleita ja vähän muutakin alennuksella. Viime yön karmea tuuli ja piiskaava sade on muuttunut auringonpaisteeksi, joten nyt ulos ja maata kaivamaan!

Ties vaikka nousisi taas joku ihana kivi maasta.

Etelänkurjenmiekka Iris spuria

Maahumala Glechoma hederacea

Vielä kerran

 Myrkkyliljoja ja syyssahrameita, tällä kertaa varmasti viimeiset.

Alkusyksyllä hankittu ja ruukkuun istutettu tarhamyrkkylilja 'The Giant' teki viisi kukkaa. Mutta ei siinä kaikki; sieltä nousee vielä kaksi! Pitkään nuo viimeiset nuput pysyivät kasvin tyvellä ja ajattelin niiden olevan joitakin nuppujen suojatuppeja tai sitten vain valenuppuja, jotka eivät jaksa kehittyä kukiksi. Mutta niin vain kehittyvät! Tämä on ennätysreipas esitys.

Istutin ruukkuihin myös vasta tässä kuussa Hollannista saapuneet myrkkikset: Colchicum pannonicum (taemmassa ruukussa) ja 3 kpl turkinmyrkkylilja 'Purpureum'. Sen sipulit olivat jäätävän kokoisia, kaksi niistä mahtui juuri ja juuri samaan astiaan, kolmas pääsi omaansa.

Colchicum pannonicum (tai Colchicum autumnale ssp. pannonicum) vasemmalla, turkinmyrkkis 'Purpureum' oikealla. Kummassakin hieno väri. Pannonicum oli tehnyt nuput jo pussissa, ja kun se pääsi ulkoilmaan, alkoivat kalpeat nuput tummentua ja punastua. 

Kumpikin saa kukkia tuossa kuistin pöydällä niin kauan kuin kukkii, istutan kaikki ruukuissa oleilevat myrkkyliljat sen jälkeen maahan. Yhteensä viisi sipulia myrkkyliljoja tälle syksylle. 

Turkinmyrkkylilja 'Purpureum' läheltä. Ihana liukuvärinen ilmestys! Tätä lajia minulla ei vielä ollut, mutta nyt on tosiaan kolmin kappalein. Hinnat ovat sen verran edullisemmat suoraan Hollannista.

Vanhemmista myrkkyliljoista 'Lilac Wonder', tai ainakin sellaisena ostettu, vetelee viimeisiään.

'Waterlily' teki vain yhden kukan, mutta se on näin kaunis. Ja jännästi kaksivärinen.

Sen kanssa samassa kukkapenkissä kasvaa syysssahrameita, joiden kukista pörriäiset ovat ylen onnessaan.

Syyssahrami 'Conqueror' on lisäksi tismalleen saman sävyinen kuin asteri 'Little Carlow'. Täydellinen pari! Ainoa vain, että nyt vaahteroista ovat pudonneet lehdet ja syyssahramini ovat peittyneet lehtiin.

En muuten näe mitään eroa 'Conquerorin' ja tavallisen syyssahramin välillä, mutta ehkä tämä lajike on ihan pikkuisen kookkaampi. Siis kaksi millimetriä tai jotakin. Aurinkoinen lokakuu ja tavallista aikaisempi kukinta on ollut ihanaa, sillä kerrankin olen nähnyt syyssahramin kukkia auki.

Tyhmää kyllä, ne kaksi paikkaa, joihin olen syyssahrameita istuttanut, ovat vaahteroiden läheisyydessä. Tavallisina syksyinä syyssahramit tulevat puutarhassani kukkaan vasta loka–marraskuun taitteessa, mutta jostain syystä tänä vuonna ajoitus oli nappi. Sahramit nousivat viikkoja tavallista aikaisemmin. Sain ihastella niiden kukkia pari viikkoa ennen kuin...

... ne hautautuivat vaahteranlehtien alle. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy yksi hukkuva krookuksenkorsi.

Tänä syksynä hommasin uuden pussin jo heti alkusyksystä ja istutin niitä mäntyjen alle. Hahaa! Sieltä niitä nyt nousee, eikä karisevista männynneulasista kerry paksua peittoa sahramien päälle. Olenpa iloinen, että muistin tämän jo aiemmin keksimäni kuningasidean.

Lopuksi vaahteran alla kasvava syysmyrkkylilja 'Alboplenum'. Tämä on niin kaunis lokakuun auringossa. Huippusyksy tässäkin mielessä. Pitkä, lämmin ja aurinkoinen.

Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale

Syyssahrami Crocus speciosus

Tarhamyrkkylilja Colchicum Speciosum-Ryhmä

Turkinmyrkkylilja Colchicum cilicicum

Ruusuja ja nuppuja

 Vielä kukkii muutama ruusu. Tämä syksy ei ole ollut niin ruusuinen kuin voisi lämpimien säiden puolesta odottaa. Ehkä tämä on vaikean viime talven jälkimaininkeja, sillä moni ruusuistani himmaili kesälläkin.

Hämmästyin, kun näin blogissani jutun The Pilgrim -ruususta lähes kymmenen vuoden takaa. Se oli sinä kesänä aivan täynnä kukkia! Tänä vuonna kukkia ei ole ollut kovin montaa. Oikeastaan ruusulla meni talvesta toipumiseen lähes koko kesä.

The Pilgrim on David Austinin ruusuja. Sen takana on jalohortensia Endless Summer, joka sekin kukki runsaasti siinä vanhassa blogijutussa. Se ei ole kukkinut lähes lainkaan vuosiin.

The Pilgrim on todella ihana ja yksittäisetkin kukat kelpaavat.

Nyt siihen on avautumassa toinenkin kukka, mutta se on pitkän verson ohuessa ja pitkässä sivuversossa, ja painunut lähes maahan. Tälle pitkät versot tekevälle puskalle olisi hyvä olla jokin köynnösteline, mutta ongelman saa aika hyvin ratkaistua kietomalla ruusun ympärille paksua narua, jota kuvassa näkyykin. Sitä pitää vain joskus hivuttaa ylemmäs, kuten nyt tein. Vielä parempi olisi, jos pystyttäisin ruusun viereen pitkän metalliseipään, johon narun saisi kiinnitettyä. Tai ehkä ensi vuodeksi kehitän tälle kolmesta pitkästä seipäästä kartion.

Seuraava kukkiva Austin-ruusu löytyy Rohanista. Winchester Cathedral tuottaa kukkaterttuja yhä vain. Lähellä kasvava William Shakespeare 2000 on ollut hyvin vaisu koko kasvukauden. Toivon todella, että ensi talvesta tulee brittiläisen lauha, mieluiten lähes pakkaseton.

Kuvassa tarkennus on syysasterissa 'White Ladies'. Oikealla on tarhaneidonruusu, se kukkii vain keskikesällä. Siitä on kasvanut yllättävän korkea.

Rappuset ylös kasvimaalle, oven pielessä on köynnösruusu Pierre de Ronsard. Sekin vietti kesän himmaillen, nämä taitavat olla vuoden ensimmäiset nuput. Toivottavasti aukeavat! Ruusu ei myöskään ole kasvanut kuin puolen metrin korkeudelle tänä vuonna.

Kasvimaan poikki ja ruusutarhaan. Siellä on Austin-ruusu Boscobel edelleen kukassa. Taustalla on syysasteri 'Royal Ruby'. Ruusua päin on kaatunut ritarinkannus, jonka siirsin Rohanista tähän, aurinkoisemmalle paikalle. Jospa kukkisi paremmin.

Ihanaakin ihanampi Boscobel! Sen kukka on täyteläisen sävyinen.

Ruskopenkissä Austin-ruusu Crown Princess Margareta kasvatteli nuppuaan, mutta se käytiin syömässä. Olin jo niin tuudittautunut rauhaan nelijalkaisista tuholaisista, etten ollut sumutellut Trico gardenia pitkään aikaan. Edellinen kaurisvierailu kun on jostain maalis–huhtikuulta, jonka jälkeen tukin senkin kulkuaukon, eikä vihollinen ole sen jälkeen käynyt vierailulla. Kunpa tietäisin, mistä tämä ei-toivottu tyyppi tuli. Kiersin kaikki aidat.

Ei voi enää mitään. Margareta kukkii varmaan taas ensi kesänä. Olisihan sen pehmeän oranssia kukkaa ollut ihana ihastella tuossa rusotuomipihlajan vierellä, ruskasävyihin sointuvana.

Ruskopenkin lähellä kukkii edelleen äitienpäiväruusu 'Orange Moersdag'. Se osoittaa viimeinkin hiipumisen merkkejä kukittuaan yli viisi kuukautta putkeen.

Kummallisen harmaa maan sävy johtuu saunan tuhkaämpäristä, jonka tyhjensin tähän kohtaan. Takana on pilvihelmipihlaja.

Siinäpä ne. Hyvä uutinen on se, että ensi kevät on taas vähän lähempänä!

Jalohortensia Hydrangea Macrophylla-Ryhmä

Neidonruusu Rosa Alba-Ryhmä

Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens

Ritarinkannus Delphinium

Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii

Syysasteri Symphyotrichum novi-belgii