Ruskaväreillä ja ilman

 Kuvasin pihan upeinta ruskakasvia.

Se on kirsikkasorvarinpensas. Tykkään hirmuisesti sen jännän haileasta ruskasta, joka loistaa, vaikka aurinko ei paistaisikaan.

Sorvarinpensailla on hyvän syysvärin lisäksi nämä punaiset marjat, jotka poksahtavat auki paljastaen oranssit siemenet. Mahtava värien ilotulitus, jos vain huomaa sitä katsoa!

Istutin kirsikkasorvarinpensaan kaveriksi kaksi muutakin ruskakasvia, jotta tulisi oikein ruskavyöhyke. Vaan nepä ovat vielä aivan vihreinä. Ne ovat tarhapensasmustikka ja revontuliatsalea.

Ylhäällä tontin reunalla on kyllä toinenkin puska hyvässä ruskassa, nimittäin pallesorvarinpensas. Taitavat nämä sorvarinpensaat olla aikaisia ruskaan tulijoita, kun muualla ei syysväri vielä juurikaan näy.

Tontin yläreunassa on kesällä hankittu parrotia. Tämän talvenkestävyydestä ei ole mitään tietoa; Vakka-Taimesta tämän ostin, ja kyllä kai taimi on siellä talvehtinut, kasvihuoneessa vähintään. Britanniassa, missä olen nähnyt tämän pienenä puuna tai isona pensaana, tämä saa aivan loistavan syysvärin. Minun puutarhassani puu on vielä niin matala, että se on lähes maanpeittokasvin kokoa. 

Vieressä kukkii koristemansikka Lipstick, luotettava syyskukkija. Yritin istuttaa tähän vastikään raivatulle alueelle maanpeittokasveja, kun muuten tilan valtaa keltamo, kuvassa, ja muut rikkaruohot.

Kun tullaan rinnettä takaisin alas, tulee kirsikkasorvarinpensas taas vastaan. Taustalla entinen sauna ja liiteri, tuleva huvimaja, tämänhetkinen osittainen purkutyömaa ja kaikenlaisen kaman varastokatos.

Ainoat puut, jotka ovat alkaneet vaihtaa väriä, ovat koivut. Niistä on kyllä pudonnut keltaisia lehtiä jo loppukesästä alkaen. Saarni pudottaa lehtensä yleensä ensimmäisenä, ja niin niistä onkin irronnut myrskyssä lehtiä, kuten myös isojakin oksia, mutta lehdet eivät ole vielä muuttuneet keltaisiksi.

Tässä näkyy huussin viereistä saarnia. Otin kuvan silti rengaspenkin sisällä kasvavan kiinanpunapuun takia. Voi että se on kasvanut! Istutin sen kolme vuotta sitten todella pienenä taimena. Vuotta myöhemmin se sai pyöreän metallipenkin ympärilleen, mutta vielä silloinkaan puu ei ihan yltänyt penkin tasolle. Nyt jo näkee, että penkin keskellä kasvaa puu!

Sen takana on maa-artisokkia, jotka ovat kaatuilleet vuoroin itä-, vuoroin länsituulissa mikä mihinkin suuntaan. Ihan holtitonta meininkiä.

Vähän alempana rinteessä on paljon vanhempi, mutta ei juurikaan isompi kolmioka. Niitä on kaksikin, mutta toinen on kituliaampi. Tästä on nyt tullut jo ihan kaunis, mutta en ole varma, tuleeko siitä milloinkaan puuta. Kolmiokalla on kaunis, kevyt silhuetti pienten lehtiensä ansiosta. Vähän mimosamainen.

Purppurahelmimarja on ottanut kasvuspurtin. Nyt se on jo lähes metrinen. Alun perin, kun puskan istutin, se oli vain kymmensenttinen rääpäle. Helmimarjan pointti ovat jännät violetit marjatertut, alkukesän kukinta on mitätön. Tänä vuonna ei kukkia tainnut ollakaan, mutta ehkä jonakin vuonna saamme nähdä ne hienot marjat!

Toistaiseksi punerrusta tarjoaa taustan punalatva.

Ylempänä, huussin vieressä, alkaa japaninvaahtera 'Osakazuki' saada syysväriä. Tämä näkyi aiemmissa kuvissa pienenä punaisena läikkänä huussista vasemmalle. Väri muuttuu kirkkaanpunaiseksi ennen kuin lehdet putoavat.

Upeaa punaista on kasvimaalla – tai oli, nyt keräsin mangoldit ja yritän saada niitä urakalla ryöpättyä ja pakkaseen. Tänä vuonna kylvin nämä siemenestä, viime vuonna hankin taimena, ja niistä kuoli suurin osa. Ehdottomasti parempi tulos kylvämällä. Satoakin tulee hyvin nyt syksyllä, kasvavat kuin tursaat.

Muilta osin syysvärejä vielä odotellaan. Kukkiakin. Kallionauhus 'Britt-Marie Crawford' on upean tummalehtinen. Hankin sen viime syksynä korvaamaan aiempaa, kuivuuteen kuollutta tavallista kallionauhusta. Toivottavasti tämä nyt pärjää. Kukkia ei vielä tänä vuonna tullut, ehkä ensi vuonna sitten.

Tässä pitäisi olla jonkin verran kosteutta, sillä tuo kivipengermän juurella oleva penkki viettää pieneen ojantapaiseen, jossa ei kylläkään ole koskaan vettä, mutta jos juuret työntyvät riittävän syvään, ne löytävät varmasti kosteutta savimaasta. Alempana, lähes ojan pohjalla, kasvaa puuteripaju 'Mt. Aso'. 

Tummanpuhuvat ja hopeaisenvaaleat, keskenään myös eri muotoiset lehdet toimivat kivasti yhdessä.

Innostun lehdistä myös vaahteran alla. Siinä on maanpeittokasvina keltapeippi 'Florentinum', joka on kaunis lähes vuoden ympäri. Lehtimatosta kohoaa keltaisen syysvärin saanut särkynytsydän, varjolilja komppaa laimeammin. Niiden välissä on tummalehtinen isopähkinäpensas 'Purpurea', toisin sanoen veripähkinäpensas. Sen lehdissä ei ole kovin hyvä väri enää näin syyspuolella; keväällä lehtien puhjettua ne ovat tummanruskeat, todella hienot. 

Viimeinen kuva on muotopuutarhasta, jossa ei ole syysvärejä, vaan kukkavärejä. Siellä on purppuraista Rhapsody in Blue -ruusun kukkaa ja kirkkaampia loistomyrkkyliljoja, vaaleamman punainen portlandruusu 'Comte de Chambord' ja valkeat ranskantulikukan kukkavarret. Pöydän alta pilkottaa vielä lisää valkoista, nimittäin myskimalvaa.

Onpa ilahduttavaa aloittaa lokakuu näin monin kukin.

Isopähkinäpensas Corylus maxima

Japaninvaahtera Acer palmatum

Kallionauhus Ligularia dentata

Keltamo Chelidonium majus

Keltapeippi Lamium galeobdolon

Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides

Kirsikkasorvarinpensas Euonymus planipes

Kolmioka Gleditsia triacanthos

Koristemansikka Fragaria × rosea

Loistomyrkkylilja Colchicum speciosum

Maa-artisokka Helianthus tuberosus

Myskimalva Malva moschata

Pallesorvarinpensas Euonymus alatus

Parrotia Parrotia persica

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punalatva Eutrochium

Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii

Puuteripaju Salix gracilistyla

Ranskantulikukka Verbascum chaixii

Revontuliatsalea Rhododendron Lights-Ryhmä

Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis

Tarhapensasmustikka Vaccinium Angustifolium-Ryhmä

Varjolilja Lilium martagon