Asterinkukkajuttu saa vieläkin odottaa, sillä olen viime päivinä kuvannut vielä enemmän puita ja puskia.
Tämän ruskaväri on parempi, punaisempi, kuin rusotuomipihlajien – jos olisin tiennyt sen ja vielä senkin, että Ahvenanmaalla rusotuomipihlajat ovat alkaneet levitä jokseenkin hallitsemattomasti, olisin hankkinut vain sirotuomipihlajia tänne.
Mutta kyllähän rusotuomipihlajakin on kaunis. Tästä suunnasta ne näkyvät lähes peräkanaa, taustalla on kylänäkymä monine ihanine lehtipuineen. Värejä alkaa olla.
Tummalehtinen kirsikkaluumu on komea. Samassa pihassa on myös mm. iso imeläkirsikka ja ihanan kaunis päärynäpuu, joka sekin alkaa saada ruskaväriä.
Pieni portti vie naapuriin. Sen molemmin puolin on värikaksikko, jota kuvaan joka syksy. Koreaköynnöskuusama 'Goldflame' kukkii aina samaan aikaan kun rusotuomipihlaja tulee ruskaan.
Kun näkymä huussista on tämä, minun piti hakea kamera! Aurinko osui täydellisesti.
Alempana rinteessä ihmettelen pilvihelmipihlajaa, josta on punaisena vain yksi verso ja marjatkin ovat hävinneet. Ehkä linnut ovat oppineet syömään niitä? Tai ehkä en muista, ehkä niitä ei ollutkaan tänä vuonna... mutta kyllä niitä oli, laitoin kuvankin tänne blogiin.
Normaalisti valkoiset marjat ja tummanpunaiset lehdet ovat hieno yhdistelmä, mutta tämä syksy meni hieman toisella tavalla. Marjat olivat toki kauniit vihreälehtisessäkin pensaassa, ja ehkä punainen väri vielä yltää puskan latvaankin.
Laitetaan vielä kuva japaninvaahtera 'Osakazukista', se on niin upea. Tätä katsoessa ymmärtää, miksi näistä vouhkataan!
Iso saarni on vielä vihreänä, pikku hiljaa kellastumassa. Tuulisempien paikkojen saarnet ovat jo lehdettömiä.
En ole onnistunut ottamaan hyvää kuvaa kultaherukan ruskasta aiempina syksyinä, nyt tsemppasin. Se on niin mainio, kuin liukuvärjätty. On punaisempia ja haaleampia oksia, alaoksat ovat vielä vihreinä tässä vaiheessa. Todella kaunis kokonaisuus.
Toivon kovasti, että tämä pensas toipuu.
Kun näkymä huussista on tämä, minun piti hakea kamera! Aurinko osui täydellisesti.
Puska kasvaa hassusti kivimuurin keskellä, sillä istutin sen niin kauan sitten, etten vielä tiennyt rakentavani tuohon myöhemmin kivimuuria.
Toinen kauneushetki osuu kevääseen, jolloin tämä kukkii keltaisena, tuoksuu hunajaiselta ja on täynnään pörriäisiä. Ihana puska kerta kaikkiaan, jos vain löytyy tilaa, sillä leveä tästä kasvaa kaartuvine oksineen. Korkeutta on pari metriä. Pienet tummat marjat ovat mitättömän makuisia, pensaan arvo on ehdottomasti muissa ansioissa.
Kiinanpunapuun ruskaa odotellaa vielä, sen pehmeät neulaset ovat tavattoman kauniit ihan vihreinäkin.
Runko on jo lyijykynän paksuinen metrin korkeudella, kasvuvauhti lupaa hyvää, kenties jättiläistä, sen saa nähdä. Tässä näkyy jo kaunis kanelinruskea väri. Kun puu kasvaa, rungon ruskeus tulee paremmin esiin ja on jännä vastakohta hienostuneille neulasille.
Vaahteroiden ruska on enimmäkseen keltainen. Omenapuut ovat vielä vihreinä.
Nyt ollaan vasta käsitelty tontin länsireunaa, mennäänpä itäpäähän! Koivikko kellastuu, pihlaja punastuu.
Uuden puutarhavajan takana kasvava iso koivu on keltaisin.
Oma tummalehtinen kirsikkaluumuni 'Nigra' näyttää hienolta yhdessä koivun kanssa. Keväälläkin kuvaan nämä yhdessä, kun kirsikkaluumu kukkii vaaleanpunaisena ja koivun lehdet puhkeavat vastustamattoman vaaleanvihreinä.
Ylärinteen hedelmätarhan rusokirsikka ei ole kovin kaunis, mutta ehkä siitä vielä tulee. Toivon, että vesimyyrät eivät löydä tämän juuria, sillä aloin istuttaa puita verkolla vuorattuihin kuoppiin tässä vesimyyrien vaivaamassa rinteessä vasta tänä vuonna. Kuivuudesta tämä kyllä selvästi kärsi kesällä.
Hedelmätarhan alareunassa on oja, jonka partaalle istutin keväällä peikonpajun. Ihastuin tähän kauniiseen käkkyräiseen pystykasvuiseen puuhun Englannissa asuessani ja olen vuosikausia ihmetellyt, miksi tätä ei myydä Suomessa.
Toiseen suuntaan näkyy puutarhavaja ja sen takana auto, jonka vaja kätevästi peittää, paitsi täältä katsottuna. Auton edessä on kyllä purppuraheisiangervo 'Diabolo', mutta olen kasvattanut sen pistokkaasta ja koska paikka on superkuiva, on se edelleen vain 30 cm korkuinen monen vuoden jälkeen. Hengissä pysyminen vuodesta toiseen lupailee kenties kasvua jonakin päivänä.
Viimein olemme maratonin lopussa ja esittelen uusimman pensashankinnan, joka tässä esitteleekin parhaita puoliaan. Viburnum plicatum f. tomentosum 'Mariesii' saa komean syysvärin monen muun heiden tapaan. Tämän kasvutapa on laaja, sillä oksat levittyvät vaakatasoon. Lehdet ovat järjestyneet tuolla tavoin kauniisti riviin kesälläkin. Kevyet hortensiamaiset valkeat kukinnot asettuvat lehtien ylle alkukesällä – toivottavasti, sillä kovasti toivon, että tämä pensas viihtyy ja kasvaa. Talvenkestosta Suomessa ei kovin paljon ole kokemuksia, tietääkseni lajilla ei ole suomenkielistä nimeäkään.
Kiinanpunapuun ruskaa odotellaa vielä, sen pehmeät neulaset ovat tavattoman kauniit ihan vihreinäkin.
Runko on jo lyijykynän paksuinen metrin korkeudella, kasvuvauhti lupaa hyvää, kenties jättiläistä, sen saa nähdä. Tässä näkyy jo kaunis kanelinruskea väri. Kun puu kasvaa, rungon ruskeus tulee paremmin esiin ja on jännä vastakohta hienostuneille neulasille.
Oikeastaan menin Kukkataloon hakemaan kauan haaveilemaani kevätkirsikkaa, kun olin sen siellä aiemmin keväällä nähnyt, mutta silloin ei ollut tilillä riittävästi rahaa. Loppukeväästä kevätkirsikat oli jo myyty, mutta onneksi löysin tämän haavepuun! Joka oli vielä huomattavan edullinenkin, matala taimi. Sellaiset ovat parhaita, sillä autoni on pieni; iso puuntaimi ei mahdu kyytiin. Pieni taimi ei myöskään tarvitse valtavaa tukisysteemiä tuulen takia.
Tähtimagnolia voi ilahduttavan paksusti. Magnoliat vaativat selvästi varjoisaa kasvupaikkaa pihallani, sillä ensimmäiset yritykset istuttaa niitä tuottivat kuivuuteen nääntyvät kasvit. Viimein olen onnistunut puolivarjoisten paikkojen kanssa ja sekä tämä että japaninmagnolia ovat kasvaneet rehevinä jo vuosia.
Oikeassa reunassa on toinen ilonaihe, nimittäin onnistuneesti talvehtinut elefanttiheinä 'Malepartus'. Niitä on tässä preerian reunalla kaksi, tämä on niistä komeampi (edessä on koristekastikka). Suojaan molemmat elefanttiheinät sitten, kun pidempi pakkasjakso alkaa, sillä en halua menettää niitä, kun viimein olen saanut taimista kunnollisen kokoiset kahden kasvukauden mittaan.
Elefanttiheinän saaminen monivuotiseksi on sekin pitkäaikainen haave, joka on viimein toteutunut – toistaiseksi ainakin.
Rohanin tummalehtinen, riippamallinen, pensasmainen pyökki 'Rohan Weeping' on muuttunut lähes mustanruskeasta takaisin mahonginväriseksi, joka on sen väri myös keväällä uusien lehtien puhjetessa. Ympyrä sulkeutuu ja seuraavaa kevättä odotellessa (se on päivä päivältä lähempänä!).
Taustalla näkyy pihasyreenejä, ne ovat vielä aivan vihreitä, yleensä niiden ruska taitaakin osua loka–marraskuun vaihteeseen.
Edessä kukkii syksyn luottokukkija, helminukkajäkkärä.
Toiseen suuntaan näkyy puutarhavaja ja sen takana auto, jonka vaja kätevästi peittää, paitsi täältä katsottuna. Auton edessä on kyllä purppuraheisiangervo 'Diabolo', mutta olen kasvattanut sen pistokkaasta ja koska paikka on superkuiva, on se edelleen vain 30 cm korkuinen monen vuoden jälkeen. Hengissä pysyminen vuodesta toiseen lupailee kenties kasvua jonakin päivänä.
Tämäkin on pensas, josta olen haaveillut kauan, tutustuin myös tähän alun perin Britanniassa. Kun se tuli vastaan Plantagenissa –70 %:n alennuksella viime viikolla, olisi ilmeeni ja käytökseni ehkä ollut kiva nähdä. Luultavasti silmät laajenivat ja suu pyöristyi oooooo-sanaan. Nappasin parhaan näköisen taimen ostoskoriin salamannopeasti kuin mikäkin myymälävaras.
Koska peurat rakastavat heisien makua, enkä ole varma, rakastavatko myyrätkin, vuorasin tämänkin istutuskuopan jyrsijäverkolla, sillä tämä meni ylämäkeen hedelmätarhaan (jossa on vähän huonosti hedelmäpuita, sillä vesimyyrät söivät omenapuun, kahden kirsikkapuun ja luumupuun juuret kokonaan tässä parin vuoden mittaan, kun niillä oli populaation huippuvuodet). Taimi on tietysti verkotettu huolellisesti myös maanpäällisiltä osiltaan.
Kolmas toteutunut haave tässä yhdessä blogijutussa, melkoinen saldo!
Elefanttiheinä Miscanthus sinensis
Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea
Imeläkirsikka Prunus avium
Japaninvaahtera Acer palmatum
Kevätkirsikka Prunus × subhirtella
Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides
Kirsikkaluumu Prunus cerasifera
Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii
Kultaherukka Ribes aureum
Pallohortensia Hydrangea arborescens
Peikonpaju Salix babylonica var. pekinensis 'Tortuosa'
Pilvihelmipihlaja Sorbus frutescens
Purppuraheisiangervot ovat lännenheisiangervon, Physocarpus opulifolius, punaruskealehtisiä lajikkeita
Pyökki Fagus sylvatica
Rusokirsikka Prunus sargentii
Rusotuomipihlaja Amelanchier lamarckii
Saarni Fraxinus excelsior
Sirotuomipihlaja Amelanchier laevis
Tähtimagnolia Magnolia stellata
Aah, mitä väriterapiaa ja aurinkoisia kuvia! 'Hayes Starburst' on todella kaunis jo muutenkin, saati sitten noin auringon valaisemana. Kirsikkaluumu ja koivu ovat hienot yhdessä mutta niin sopii puutarhavajasikin koivun väreihin. Kaunis yhdistelmä on myös 'Rohan Weeping' ja helminukkajäkkärä. Syksyn kellanvihreys ympärillä nostaa molemmat hyvin esiin.
ReplyDeleteEhkä pilvihelmipihlajasi tekee vielä jonain vuonna niin paljon marjoja, että niitä riittää niin linnuille kuin leiskuvan punaisten lehtien kanssa kuvattavaksi. Toivottavasti myös peikonpajusi ja uusi heisiharvinaisuus selviävät hyvin talvesta.
Kuinka suuren kuopan muuten kaivat noille, jotka tarvitsevat verkon vesimyyrien takia juurilleen ja vuoraatko kuopan myös pohjasta vai pelkästään sivuilta johonkin tiettyyn syvyyteen saakka? Miten kaukana verkon pitää olla rungosta, että se ei haittaa puun kasvua tai myyrien syödessä verkon ulkopuolelle tulevat juuret puu pysyy vielä pystyssä? Väistämättähän verkko jossain vaiheessa jää juurten sisään, kun juuret paksuuntuvat, mutta haittaako se sitten juurten kasvua? Mietin vain tuota omaa vesimyyränurkkaustani ja siihen tulevaisuudessa istutettavia kasveja...
Sää on ollut tällä viikolla useana päivänä suorastaan loistava. Ihanaa, sillä minulla oli paljon pihatöitä: istutettavaa, kiveyksen tekoa ja talveen valmistautumista.
DeleteKuoppa menee sen mukaan, millainen taimi on kyseessä (olen verkottanut myös perennojen, köynnösten ja kukkasipulien istutuskuoppia). Olen yrittänyt tehdä jonkin verran taimiruukkua isomman kuopan, jotta juurten ympärille saa multaa. En ole laittanut verkkoa kuopan pohjalle, sillä arvelen, että 20–30 cm on riittävä syvyys estämään vesimyyrät. Tämä on tällaista mutu-kokeilua. Verkon täytyy ulottua myös maanpinnan päälle ainakin 10 cm korkeudelle, muutenhan vesimyyrät pääsevät yläkautta kasvin juuriin. Puiden ja pensaiden juurten oletan hakeutuvan verkon alle, voi olla, että osa menee läpikin tai jotain. Aika näyttää, miten käy.
kyllä on voielä paljon silmäniloa sinulla noista puista ja pensaista. Mitkä sävyt onkaan. Meillä jo alkaa olla aika tyhjää. pensaissa ja tammessa vielä on pois putoavaa lehdistöä mutt koivut ja muut lehtipuut alkaa olla syksyisen tyhjiä jo. Ihanaa syksy sinne sinulle ja kissoille. Toivotaan että ne peeurat ovat sinun tonttisi hylänneet!
ReplyDeleteSävyt ovat kohdillaan! Toivottavasti nyt ei tule taas jotain megamyräkkää, jotta lehdet pysyvät kiinni vielä jonkin aikaa.
DeleteKissat ja minä kiitämme, rapsutuksia Himmulle!
Tässä jutussa oli ihania kuvia, teillä on tosiaan ruska lokakuussa loistossaan. Mummelin tapaan toivon, että olisit päässyt kokonaan peuroista eroon ja kaikki ihanat erikoisuudet ja muut kauniit kasvit saisivat kasvaa ja kukoistaa kaikessa rauhassa. Olipa onnen potkaisu, kun tapasit loppualessa kauan kaipaamasi ’Mariesiin’, toivottavasti se kotiutuu oikein hyvin ja saat siitä paljon iloa!
ReplyDeleteMarraskuullekin riittää jotakin ruskaa täällä, missä meri estää pakkaset pitkälle syksyyn. Peurattomuuteen on helppo tottua, mutta en silti lakkaa ihastelemasta astereita, syysleimuja, syysvuokkoja, maksaruohoja ja muita, jotka kukkivat kauniisti sen sijaan, että ne olisi syöty. 'Mariesii' oli niin ihana löytö. Toivottavasti se viihtyy ja kasvaa.
DeleteIhanaa ruskaa siellä saaristossa. Täällä mantereen puolella ruska on tänä syksynä tavallista ruskeampaa, hienoimmat oranssin ja punaisen sävyt eivät tänä vuonna näyttäydy. Pilvikirsikat, sirotuomipihlajat, aroniat, koivuangervot...kaikki ovat tavallista latteampia, toki nautittavia silti. Peikonpajun verson kasvu on hieno, graafisen taiteellinen kuin siveltimen vedoin piirretty. Osakazuki ja kiinanpuu ovat myös kiehtovia. Netistä piti etsiä uuden heisipensaasi tarinaa, kun nimi oli aivan uusi. Voi miten kaunis, eipä ihme, että se on ollut haaveissasi. Hienoa, kun löysit!
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Onpa harmillista, että ruska on laimea. Peikonpajun lehdissäkin on tuo jännä kähäryys, se on tosiaan veistoksellinen.
DeleteIhanaa on löytää haavekasvi ja vielä alennuksesta – lottovoittopäivä!
Kaunista ruskoo siellä on. Vaihtelevat värit on ilo silimälle. Pyökissä on miun mieleinen väri. Tuo Kiinanpunapuu on lehiltään kaunis. Toivotaan kaikille aroille kasveillesi menestystä, myöhemminkin sitten kuvia nähtäs. Miulla yks taimien ostopäätökseen vaikuttava syy on syysväri. Ei tietenkään kaikissa.
ReplyDeleteSyksyn värit, ja jos sattuu vielä aurinkoinen päivä, nostavat mielen korkealle. Hieno vuodenaika, kerta kaikkiaan! Sellaisena päivänä ei talven lähestyminen ahdista.
DeleteKiinanpunapuu on onneksi viihtynyt - ja kasvanut sukkelaan - jo muutaman vuoden eli osoittanut kestävyytensä. Uusista tulokkaista olisi ihana päästä postaamaan kuvia jo ensi kesänä kukassa!
Syysväriä on fiksua ajatella taimia hankkiessa. Se on iso asia tähän aikaan, mutta keväällä ja kesällä ei tule useinkaan mieleen.
Onpas siellä kaunista ruskaa!
ReplyDeleteAivan ihanaa etenkin aurinkoisina päivinä.
DeleteNyt on tarjolla väriä ja muotoa kunnolla. Isojen puiden syysruskasta pääsee kivasti nauttimaan, vaikka ne sijaitsevat naapurin puolella.
ReplyDeleteSyysväri on tärkeä kasvin hankintaan vaikuttava tekijä tänä päivänä, kun kasvukausi on yhä pidempi - ainakin täällä etelässä. Syysväri ja myös lehtien muoto. Kiinanpunapuu ja peikonpaju ovat kumpikin ihastuttavia juuri lehtien erilaisen muodon vuoksi.
Onko japaninvaahtera 'Osakazuki' sama, jollainen Rannanpihassa -blogissa juuri siirtyi kellariin?
Hauska kriteeri, että puun on oltava riittävän pieni mahtuakseen pieneen autoon. Siitä saattaa olla etuakin, sillä monet haluavat varmasti mahdollisimman isokokoisen puun. Pienet jäävät sitten odottamaan sinua.
Totta, puiden ruska on ihanan demokraattista: se on kaikille, ei vain pihojen omistajille.
DeleteRannanpihassa taisi olla sellainen japaninvaahtera, joka on punalehtinen koko kasvukauden. Kaikissa japaninvaahteroissa on kai hieno ruska, mutta erityisesti tykkään tämän 'Osakazukin' klassisesta lehtien muodosta ja siitä, kuinka se vaihtaa väriä vihreästä punaiseen.
Pieniä, nuoria puuntaimia soisi olevan enemmän myynnissä. Normi-puuntaimi on 1,5 -metrinen ja siinä on auton ahtauden lisäksi ongelmaa juuriston pienuudessa - taimi kuivuu herkästi taimitarhalla - ja istuttamisen jälkeisessä tukemisessa, kun juuristo on niin surkean kokoinen taimen korkeuteen nähden.
Muutama vuosi sitten bongasin tuurenpihlajan kävelyreitin varrella. Olin myyty näkemästäni ja tunnetusti hankinkin sitten peräti kaksi tuurenpihlajaa. Toisen istutin alapihan aidan viereen myös siksi, että leiskuvat värit olisivat puistossa kulkijoiden nähtävänä. Mitäpä sitä herkkuja piilottamaan.
DeleteTaivastelen toisinaan Puutarhanpelastajat -ohjelman jättikokoisia taimia. Puita ei kanneta omin kourin pihoihin, vaan kärrätään vähintäänkin nokkakärryillä.
Sinulle (ja kulkijoille) tulee tuurenpihlajista joka vuosi edellistä syksyä enemmän iloa, kun ne kasvavat. Yhden tien varrella, jota silloin tällöin ajan, on rivi tuurenpihlajia ja se on syksyisin näky vertaansa vailla.
DeleteIsoista puista tulee toki heti se fiilis, jota on haettukin, mikä on puutarhaohjelmissa vähän välttämätöntä. Jos niihin pihoihin istutettaisiin polvenkorkuisia puita, kuten minulla on tapana tehdä, ei tavoiteltua vaikutelmaa näkisi ollenkaan, pitäisi tulla uudestaan kuvaamaan 5-10 vuoden päästä :-D
Vau mitä väritykitystä siellä! Meillä on jo valkoista maassa...
ReplyDeleteEtelässä on ruska vasta tulossa, tai saa nähdä, kuinka pakkaset ja tuuli lehtiä kohtelevat. Sorvarinpensaat ovat jo lopettaneet, mutta uusia kasveja on tulossa ruskaan koko ajan. Teillä varmaan tuli lumi niin aikaisin, että osa lehdistä vain paleltui.
DeleteOmko sirotuomipihlajan ja rusotuomipihlajan koossa eroa? Jos toinen on kapeampi ja pienempi, se sopisi tänne paremmin. Ulkonäöltään taitavat olla aika samanlaisia, kumpi on suosikkisi? :D upeita ovat kyllä molemmat.
ReplyDeleteOma suosikkini on nykyään sirotuomipihlaja, vaikka aikoinaan Englannissa ihastuin palavasti rusotuomipihlajaan. Mutta se leviää herkästi ainakin saariston olosuhteissa lähes haitallisen vieraslajin tapaan. Sirotuomipihlaja on myös saanut kirkkaamman punaisen ruskavärin ainakin minun pihallani.
DeleteKumpikin kasvaa muutaman metrin korkuiseksi, Ruotsissa on kyllä nähty aika kookkaitakin, yli 5-metrisiä. Kasvutapa on kummallakin samanlainen eli sivulle päin kaartuvat kauniit oksat, eli vähän sellainen japaninvaahteramainen silhuetti. Ihan kapeaan tilaan ne eivät sen takia oikein käy, vaikka leveys on maltillista.
Kiitos, hyvä tietää! Joo, luinkin postauksestasi että rusotuomipihlaja leviää siellä saaristossa. Senkin takia se sirotuomipihlaja parempi vaihtoehto. Vai leviääköhän kaikki tuomipihlajat- tosin näistä kumpikaan ei tainnut kuulua edes tuomipihlajan heimoon vaikka nimi muuta osoittaa? Isotuomipihlaja on haitallisten vieraslajien joukossa.
DeleteSopiiko tämä sirotuomipihlaja sun mielestä enemmän kasviryhmiin vai yksittäispensaaksi/ puuksi?
Näitä on myynnissä rungolliseksi kasvatettuna puuna ja ihan pensaana, sulla taitaa olla pensas? Rungollinen jo maksaakin paljon enemmän. Jos siitä haluaa rungollisen puun, sen muotoilu taitaa käydä ihan hyvin kotioloissakin? Tosin en tiedä haluanko rungollista puuta tästä sittenkään, tuossa pensaassakin on oma viehätyksensä.
Nämä ovat kyllä isotuomipihlajan sukulaisia, Amelanchier-sukua siis kaikki. On makuasia, kuinka näitä istuttaa. Ryhmänä suosittelisin kolmen metrin välimatkaa, jotta kaunis muoto erottuisi. Itse tykkään kasvattaa näistä pensaita, joissa on noin kolme selkeää runkoa kussakin, eli jonkin verran leikkaan alhaalta kasvavia versoja ja oksia.
Delete