Samettia ja koirankieltä

 Vielä löytyy kuvia ja sitten siirrytään kesään...

Jutun innoittajana toimi tämä syksyinen kuva 'Burning Embers' -ryhmäsamettikukasta. Sehän alkoi kukkia vasta syksyllä.

Kukan kääntöpuoli on keltainen. Ihania nämä yksinkertaiset samettikukat!

Toinen väri-ilottelija on lehtimangoldi 'Rhubarb Chard'. Lisäksi tämä on kasvattanut uusia lehtiä lähes sitä mukaa kuin olen saanut satoa korjattua: ihan kuin sadun puurokattila, joka vain pursuaa ja pursuaa! Ehkä se nyt lopettaa, kun on saatu useampi pakkasaste parina yönä. Toisaalta nyt taas lauhtui, parhaillaan sataa vettä ja Ilmatieteen laitos lupailee puolillepäivin peräti yhdeksää lämpöastetta.

Timjamit pärjäävät säässä kuin säässä, jopa tämä kirjavalehtinen, jota jokin talvi verotti pahasti, mutta kuivan risukon keskellä on virkeää kasvua. Tämä on lähinnä koristeena, käytän enemmän tavallista vihreälehtistä, jolla on kapeammat lehdet. 

Taustalla talvikynteli, se on osoittautunut erittäin talvenkestäväksi, vaikka talvehtimisen piti olla epävarmaa. Lisäksi se on tuottanut lukuisia siementaimia jopa kiveykselle, mistä olen siirtänyt niitä mm. preerialle. Siemenestä sen alun perin kasvatinkin, kun taimea ei kaupoista löytynyt.

Yrttipenkki näkyy taustalla. Kylvin sinne kehäkukkaa keväällä, mutta niistä alkoi nousta pieniä sirkkalehtiä vasta syksyllä sateiden myötä. 

Kylvin myös kiinansipulia, sillä aiempi taimi kituutti pari kesää, kunnes kuoli lopullisesti kuivuuteen. Nämä siemenet eivät edes itäneet! Ilmeisesti se kaipaisi enemmän kosteutta kuin mitä täällä on tarjolla.

Ransun takaa on perunat jo korjattu, lisäksi sain nostettua nyt lokakuussa muutamia pikkusormen kokoisia porkkanoita ja pari vähän isompaa, ehkä etusormen kokoista.

Hyviä ne kyllä olivat, ja ehkä satoa saa vielä lisääkin – jätin suurimman osan maahan kasvamaan kokoa. Täytyy yrittää uudestaan ensi vuonna, sillä vastanostetun porkkanan herkullisuutta harva vihannes ylittää.

Heinäkuisessa kuvassa näkyy herneitä, jotka tänä vuonna jopa kasvoivat (viime vuonna kuivuivat lähes heti maasta noustuaan), tilliä ja porkkanat toiseksi viimeisessä ruudussa ennen perunoita.

Ihmettelin keskikesällä, eivätkö kehäkukat ole ollenkaan tuottaneet siementaimia, sillä yleensä niitä aina on. Syksyllä viimein alkoi muutamia kehäkukkia tulla kukkaan.

Syyskuisessa kuvassa näkyy korkea laatikko, jossa kasvavat lehtimangoldit. Tällä reunalla kasvimaa päättyy punahevoskastanjan hallitsemaan kapeaan istutusalueeseen pengermän reunalla. Vanhan venevajan oven takana on vuosi sitten syksyllä perustettu kolmiomainen istutusalue.

Kapea istutusalue sai viimein reunuksen tänä syksynä, monta vuotta se oli epämääräinen, kun se päättyi epämääräiseen kiveystä odottavaan tallottuun ja rikkaruohoiseen kohtaan. 

Nyt on paljon mukavampaa ja selkeämpää. Ostin tähän ihan tavallisia betonisia pitkulaisia reunakiviä, ne ovat ikuisia. Syyskuisessa kuvassa kukkii syysleimu 'Natural Feelings'.

Ja tuli tähänkin viimein kehäkukkia! Nämä keltaiset kukkivat tässä yllätyksenä viime syksynä, olen tainnut heittää niiden ohikukkineita kukkavarsia tuohon. Väri on todella nappi korostusväri leimulle. Kivaa, että ilmestyivät tänäkin vuonna.

Istutusalueen takana on vajaan metrin pudotus ruusu-heinätarhaan ja Rohaniin. Tässä kuussa sain kiveyksen lähes valmiiksi, vielä pari pussia laastia pitäisi saada roudattua kotiin joku kerta. Keväällä varmaan, sillä pakkanen ei ole hyväksi betonitöissä. 

Ihanaa, että tämä pitkään tekeillä ollut alue viimein alkaa valmistua!

Ovesta vasemmalle on portlandruusu 'Duchesse de Rohan', jonka kokoa tuli jo päiviteltyä joskus aiemmin. Keväällä kunnon leikkaus ja jokin tukisysteemi, joka pitää sen kasassa, ettei versoja leviä joka suuntaan. 

Se on aika hyvin pystykasvuinen, mutta alhaalla on aina joitakin rentoja versoja. Nyt, kun sen ympärillä on istutuksia, tarvitaan vähän tilaa ympärille. Aiemmin olin vain laittanut sen alle tuoksukurjenpolven jakopaloja, jotta siihen ei pesiytyisi rikkaruohoja. Ne ovat edelleen mainioita aivan ruusun alla ja saavat pysyäkin siellä.

Vii-mein-kin olen onnistunut tummakukkaisen pioniunikon kanssa! Kasvatin tätä 'Black Peony' -lajiketta, jonka siemenet ystävä oli lähettänyt, viime vuonna astioissa. Keräsin siemenet ja viskelin ne kaikki tähän uuteen kolmiopenkkiin, jossa oli keväällä paljon paljasta multaa, jossa itää. Ja ne itivät ja kasvoivat! Muistin myös kastella, kun kuljin vesiletkun kanssa kasvmaan laatikoita kastelemassa.

Aiemmat yritykset kylvää tätä ihanaa unikkoa erinäisiin kukkapenkkeihin eivät onnistuneet: kukan kukkaa ei tullut.

Yksi tuollainen kaunotarkin tuli. Se voi olla taantumista villimpään muotoon, mutta todella upea väritys siinä on!

Tässä on unikoiden syksyn viimeisiä kukkia. Keräsin jo siemeniä kaikista niistä siemenkodista, jotka olivat kuivuneet ja toivon, että saan pidettyä kantaa yllä. Naapurikin halusi siemeniä, joten osa menee hänelle. 

Kuvassa näkyy taustalla punahelmipihlaja, joka myös kasvaa tässä kolmiossa kasvimaan reunalla. Se on kasvanut hirveän huonosti, olisivatkohan myyrät järsineet sen juuria, kun pari vuotta sitten siitä kuivui kaksi korkeimmaksi kasvanutta versoa. Näin ollen sen hienoja vaaleanpunaisia marjoja ei vieläkään ole saatu nähdä, mutta toivottavasti jonakin vuonna!

Siirrytään ajassa taaksepäin syyskuun alkuun, jolloin unikot kukkivat vielä komeasti. Aivan kuvan vasemmassa reunassa kukkii myös isomaksaruoho 'Strawberries and Cream'.

Maksaruohoon sain kimmokkeen blogeista, mieleen tulee ainakin Hiidenkiven puutarhassa -blogi, jossa Minna kertoo todella kattavasti ja innostavasti monista kasveista. Blogi on todellinen tietolaari ja inspiraation lähde, monen muun hyvän puutarhablogin ohella!

Vasemmalta kaartuvat oksat ovat paatsamaa Rhamnus schneideri var. mandshurica. Tulevaisuudessa tällä alueella on siis kaksi pientä puuta tai isoa pensasta (ruusun lisäksi); paatsama ja punahelmipihlaja. Niistä tulee mukavasti reunusta tälle nurkalle; suojaa tielle päin ja rytmitystä kasvimaa-alueen päättymiseen muutenkin.

Lähikuvassa isomaksaruoho 'Strawberries and Cream': herkullisen värinen! Pallerolaukka änkeytyy samaan kuvaan: minä myös, minä myös!

Heinäkuun lopussa otetussa kuvassa ovat pallerolaukat parhaimmillaan, kuten myös portlandruusu 'Duchesse de Rohan'.

Viimeisessä kuvassa matkataan heinäkuun puoleenväliin, jolloin keväällä pikku taimena hankkimani tiibetinkoirankieli oli kukkinut jo pitkään. Sen kukkavarret vain venyivät ja koko ajan tuli uusia kukkia. Ja minkä värisiä! Kuin kesätaivas.

Tämähän on yksivuotinen, joten toivon, että se osaa itse tuottaa siementaimia. Olen vähän surkea yksivuotisten kanssa, pitäisi muistaa kerätä siemeniä, mitä en suinkaan ole muistanut. Tai ehkä niitä voi vielä löytää...

Matka kesäkuvien pariin tuotti aivan ihanaa väri- ja kukkahoitoa verkkokalvoille. Kuva-arkistossa on kukkakuva toisensa perään, lähes pelkkiä kukkia! Miten voikaan olla niin paljon kukkia.

Olisiko nyt syksyn kääntyessä marraskuuhun itse kunkin sopiva hetki alkaa etsiä aurinkoisia ja kukkapitoisia juttuaiheita kesän kuvista? Siellä on myös vaikka kuinka paljon asiaa, josta ei edes ehtinyt kesällä kirjoittaa. Heitänpä tässä haasteen, tai kevyemmin vain vienon juttutoiveen kaikille puutarhabloggaajille.

Isomaksaruoho Hylotelephium telephium

Kiinansipuli Allium tuberosum

Lehtimangoldi Beta vulgaris ssp. vulgaris var. cicla

Pallerolaukka Allium sphaerocephalon

Pioniunikko Papaver somniferum Paeoniflorum-Ryhmä

Portlandruusu Rosa Portland-Ryhmä

Punahelmipihlaja Sorbus vilmorinii

Punahevoskastanja Aesculus × carnea

Ryhmäsamettikukka Tagetes patula

Syysleimu Phlox paniculata

Talvikynteli Satureja montana

Tiibetinkoirankieli, kesälemmikki Cynoglossum amabile

Timjami, ajuruoho Thymus

Tuoksukurjenpolvi Geranium macrorrhizum