Saturday 11 December 2021

Kosteikkoajatuksia Katjalle

Tämä juttuaihe on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa, siitä pitäen, kun Katja Päivänpesän elämää -blogissaan mietti hankalaa paikkaa, johon kertyy vettä. Minä ehdotin kostean paikan puutarhaa ja se ajatus tuntui saavan ilmaa siipiensä alle Katjan mielessä.

Se kosteikkopuutarha-ajatus, joka minulle tuli, oli vain matala notkelma, jollaista ei tarvitse välttämättä edes kaivaa, sen kun istuttaa sopivia kasveja. Yksi parhaista toteutuksista on Taimimoision puutarhassa Porissa, sielläkin puutarhuroidaan savimaalla, aivan kuten minun ja Katjan puutarhoissa. 
Tähän kohtaan vanhan omenatarhan keskelle kuulemma aina kertyi vettä eikä siinä moni kasvi viihtynyt, eikä nurmikkokaan. 
Siihen sitten näppärä emäntä perusti kostean paikan penkin. Siinä on hieman villi tunnelma, juuri ihanan rehevä. Kasveina ainakin kulleroita, nauhuksia, kelloja, sinilatvaa, ängelmiä. Olisiko jotakin suurilehtistä kilpiangervoakin, tai kilpirikkoa. Reunalla kasvaa myös punalehtinen happomarja. Muistaakseni ukonhattujakin tuolla reunustoilla on. Ukonhatut viihtyvät maassa, joka ei kuivu.

Lähikuvassa näkyy, että horsmienkin annetaan kukkia. Tämä on samalla perhoskukkapenkki, luulen, kun sen keskellä on perhoshotellikin. 

Hatanpäässä Tampereella on upeat laajat kosteikkopuutarhat. Siellä on iso lampikin, mutta tämä lienee vain kostea notkelma, joka tosin voi olla hyvinkin märkänä varmaan niin keväisin kuin syksyisinkin. Pääosa kukista kuvaushetkellä oli näköjään rantakukkaa, mutta muistan ihastelleeni myös punalatvoja.

Jos alueelle johdetaan aitan katolta sadevesiä, voi ajatella myös vuorattua lampea, jossa vesi pysyy. Tämän kuvan otin viime kesänä Tromssan yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta. Siinä lammen reunoja koristavat valkopärskäjuuri, päivänliljat, kellukat, kurjenmiekat ja mesiangervot.
Muovilla tai kumilla vuoratun lammen etu vuoraamattomaan notkelmaan on se, että siinä on varmemmin aina vettä. Toisaalta aika moni kaunis luonnonkasvi sietää sitä, että paikka on välillä märempi, välillä kuivempi. Omassa pihassani tummapärskäjuuri kasvaa aivan liian kuivassa ja vuosi vuoden jälkeen unohdan siirtää sitä. Uskon, että se viihtyisi mutapuutarhani laidalla hyvin.

Esittelen sitten omat kosteikko- ja mutapuutarhani. Itse lähdin siitä, että en halua keinotekoisesti vuorattua allasta, vaan mutapohjainen kuoppa saa olla vetisenä tai kuivana tilanteen mukaan. Mutapohjasta saavat pääskyset savea pesiinsä ja se toimii hyvänä kasvupaikkana monille kasveille, vaikka siinä tosiaan kesällä ei ole vettä. 
Kaivoin noin 50 cm syvyisen alueen ojan levennykseksi tontin märimmällä paikalla. Mutapuutarhastani johtaa salaojaputki tienposken ojaan muutamien metrien päähän. Putki oli siinä ojan päässä jo valmiiksi, ilman sitä olisi vedenpinta varmasti korkeammallakin kuin kuvassa, joka on suunnilleen maksimi. Tavallaan olisi ihan kiva, että mutapuutarha voisi olla täydempänäkin vettä.

Mutapuutarhaan johtaa pari ojaa, joiden varrella on kosteikon istutuksia. Tämän ojan pieliin istutin toissa vuonna lumikelloja ja talventähtiä, esikoita ja jouluruusun; ajatuksena keväinen luonnollinen kukinta. Siinä on muutama varhain kukkiva laji, jotka nauttivat siitä, että maassa on kosteutta, vaikka eivät haluakaan elää aivan ojan pohjalla.

Viime kevään kuvassa voi jo joitakin pieniä lumikellotuppaita ja yksittäisiä keltaisia talventähden kukkapallukoita nähdä. Kosteikkopuutarhani on melko vähällä hoidolla, mutta noiden pienten kevätkukkien takia täytyy varmaan paremmin siistiä perennojen kuollutta kasvustoa syksyisin tai ihan alkukeväällä.

Vaaleankeltainen etelänkevätesikko ja rusopäivänlilja myös pitävät kosteasta maasta eivätkä kavahda märkääkään.

Muita keväisiä sipulikukkia, jotka sietävät kosteutta tai oikeastaan vaativatkin sitä jossain määrin, ovat kirjopikarililja ja monet narsissit, kuvassa niistä erityisesti kosteissa paikoissa viihtyvä Narcissus moschatus ja sitten yleinen orkideanarsissi 'Thalia' taustalla.

Ojan pohjalla, ihan pohjamudassa viihtyy kerrottukukkainen rentukka. On huomattava, että ojassa ei ole kesällä vettä lainkaan, ellei tule jokin pitkäkestoinen kaatosade. Aika moni ojan kasvi sietääkin sitä, että on ajoittain vedessä, ajoittain ei.
Rentukan vieressä kasvavat mukulaleinikit ovat niin kukoistavia kostealla kasvupaikalla, että niiden lehdet ovat lähes rentukan lehtien kokoiset!

Rentukan lähellä, yllättävän märässä, kasvaa punertava kuningassaniainen. Tavallinen kuningassaniainen on myös tällä alueella, mutta vähän ylempänä. Tämän kokeilun perusteella sanoisin, että se sietää hyvinkin märkää.
Nyt juuri muistan järkytyksekseni, että olen tainnut unohtaa suojata kuningassaniaiset pakkaselta. Niiden juuret ovat hyvin pinnassa ja pyrkivät nousemaan ylös, ne pitää ehdottomasti suojata, jos ei ole lunta ja tulee kova pakkanen. Voi möhnä!

Tässä se isompi, tavallinen kuningassaniainen yhdessä paikalle itsekseen tulleen luhtalitukan kanssa. Tykkään tavattomasti litukan väristä ja siroudesta. 
Kuvasta näkyy, että kosteikkopuutarhassani on kesärehotus. Nokkosta ja koiranputkea kasvaa ja lehtosinilatva tekee siementaimia kaikkialle. Kitken alueen vain kerran kesässä ja sen huomaa.

Vähän ylempänä ojassa ja sen partaalla kasvaa kulleroita. Herkullisen tummankeltainen on altainkullero, voinkeltainen puolestaan tavallinen niittykullero.

Kulleroiden kukittua vuorossa ovat keltapäivänliljat ja lehtosinilatvat. Ne eivät kasva aivan ojan pohjassa, vaan reunoilla.

Keltakurjenmiekka on yksi parhaista kasveista sietämään mitä vain. Se voi kasvaa aivan ojan pohjalla tai kuivemmassa vähän ylempänäkin. Ojassa se sietää ainakin 10 cm vettä ja jäätä yllään ja toisaalta myös sitä, että oja on kuivana. Toki savimaan ojat eivät ikinä ole aivan rutikuivia, maan kuivan pinnan alla on varmasti aina kosteutta.
Tämä jännä ruskeasuoninen keltakurjenmiekka on 'Berlin Tiger', tässä se kukkii yhdessä lehtosinilatvan kanssa.
Parin metrin päässä kasvaa ojan pohjassa myös söpö ja siro pikkuosmankäämi.

Siirrytään alas mutapuutarhaan katsomaan, kuinka keskikesällä se on niin kuivana, että kissa voi kävellä sen poikki kuivin (joskin mutaisin) tassuin. Valitettavasti kostean maan riesa rönsyleinikki rehottaa, toisaalta onhan se ihan sievä kukkiessaan... Vaalea heinä on kirjosorsimoa, jonka leviämishalut ovat hieman liian voimalliset. Istutin sen isoon, mutapohjaan upottamaani ruukkuun sen jälkeen, kun pari vuotta sitten kaivoin sen koko mutapuutarhan alueelle levinneenä ylös.
Mutapuutarhassa viihtyvät aika hyvin luonnonkasvit rohtokalmokuuri (sen kirjavalehtinen versio), ratamosarpio ja sarjarimpi, siitä huolimatta, että paikka on tosiaan kesällä niin kuiva, että maan pinta halkeilee. Silti, kun kasveilla on juuret hyvin pohjamudassa, ne saavat sieltä varmasti aina jotakin kosteutta.

Mutapuutarhan reunalla kasvaa rohtovirmajuuri, joka viihtyy niin hyvin, että on tuottanut siementaimia. Se on ihanaa, sillä kasvi on todella kaunis. Väinönputki kukki tuossa ensimmäistä kertaa viime kesänä, siinä on toinen kostean paikan luonnonkukka. Toivottavasti se jatkaa eloaan siementaimien muodossa.
Vastarannalla kukkii alppiruusu, se perinteinen 'Catawbiense Grandiflorum', joka ei vain suostu kasvamaan. Alppiruusu ei pintajuurisena kärsi siitä, että mutapuutarhassa on vettä 20 cm alempana.

Palavarakkaus, kuvassa pehmeänsävyinen lajike 'Carnea' virmajuuren ja väinönputken seassa, tuottaa myös siementaimia melko märkiin paikkoihin lähes ojaan, ja ne viihtyvät. 

Mutapuutarhani toisella laidalla kasvaa paria eri vaaleanpunaista mesiangervoa: ketomesiangervo 'Elegans' ja idänmesiangervo. Niin ikään vaaleanpunakukkainen preeriamesiangervo 'Venusta' kasvaa muutaman metrin päässä lähes ojassa sekin. Viime kesänä hankin taas uuden rusomesiangervo 'Hjordisin', jo kolmannen kerran, ja istutin sen toivottavasti riittävän kosteaan paikkaan. Sen lehdissä on hieno ruskea-vihreä väritys.
Näiden mesiangervojen seurana tässä oli monta vuotta rantapunalatva, mutta se on mystisesti hävinnyt. 

Tämä kuva on otettu lokakuussa samasta kohdasta kuin keväinen lumikello-talventähtikuva. Kesän mittaan on korkea kostean paikan kasvusto rehevöitynyt. Ojanpielen kilpirikkojen lehdet erottuvat lehtikuusen oksien alta.
Kellankirjavalehtinen raitamarskiheinä kukoistaa tässä ja on hitaasti hieman levinnyt, mutta ei mitenkään hallitsemattomasti. Se nousee harvana siellä täällä ja on etenkin edukseen syksyisin kaareutuen viehkosti matalassa valossa. 
Siniheinä on toinen kosteassa viihtyvä, kaunis heinä.

Pari kaunista luonnonkukkaa, jotka myös omassa ojanpielen kosteikossani kasvavat, ovat rantatädyke ja rantakukka, vaikka tämä kuva yhdessä virmajuuren kanssa on lähisaaresta. Ne kasvavat myös kallion kuopissa, joihin kertyy vettä.
Rantakukka tuli kosteikkopuutarhaani luonnosta ojasta kaivamani keltakurjenmiekan mukana, mutta sieltä tuli myös ranta-alpi, joka on melkoinen leviäjä. Pois sitä ei enää saa, vaikka ei se taida mikään muiden kasvien tukahduttaja olla, mutta se nousee vähän joka puolelta kosteikkopuutarhaa, kun on kerran sinne päässyt.

Ystäviltä tästä samasta kylästä saatu minttu kasvaa heillä kosteassa paikassa, joten istutin oman jakopalanikin mutapuutarhan laidalle. Siinä se on totisesti levinnyt, mutta asiasta ei ehkä voi olla kovin pahoillaan. Eihän kosteikkoalueeni ole muutenkaan niin pieteetillä hoidettu, vaan pikemminkin puolivilli. Lisäksi minttu on puutarhani parhaita pörriäis- ja perhoskasveja. Se on levinnyt jopa aivan ojan pohjalle.

Loppuun vielä herkku, joka sekin viihtyy parhaiten hieman kosteilla kasvupaikoilla: jättikarhunputki. Ei siis niitä haitallisia jättiputkia, vaan väinönputken mukava serkku ja sen tavoin kaksivuotinen.

Toivottavasti tästä oli iloa ja inspiraatiota Katjalle ja ehkä muillekin. Moni kosteikkokasvi vain on sellainen, että niitä on tosissaan saanut etsiä, eivät ole ihan peruskamaa. Yksi parhaista ostopaikoista on ollut Järvenpään pihapalvelu, mutta olen pitänyt silmät auki kaikissa taimiliikkeissä ja tehnyt löytöjä myös mm. Kauppilasta (nyk. Flör), Paratiisin taimitarhalta, Särkän perennataimistolta, Vakka-Taimesta, Tommolan tilalta ja Plantagenista. Koskaan ei tiedä, mistä joku etsitty kasvi putkahtaa esiin!

Sitten kirje joulupukille.
Rakas joulupukki. Nyt kun on saatu tuta talvea ihan riittävästi ja tuli jo plussakeli, niin voisitko pistää kevään tulemaan. Toivoisin lumikelloja tammikuulle eikä olisi pahitteeksi, jos jouluruusut nyt voisivat kukkia vaikka saman tien. Terveisin, Saila.


Altainkullero – Trollius altaicus
Etelänkevätesikko – Primula elatior
Happomarja – Berberis
Idänmesiangervo – Filipendula palmata
Jättikarhunputki – Angelica gigas
Kello – Campanula
Keltakurjenmiekka – Iris pseudacorus
Keltapäivänlilja – Hemerocallis lilioasphodelus
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Kilpiangervo – Astilboides tabularis
Kilpirikko – Darmera peltata
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Kirjosorsimo – Glyceria maxima 'Variegata'
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Luhtalitukka – Cardamine pratensis
Lumikello – Galanthus
Mukulaleinikki – Ficaria verna
Nauhus – Ligularia
Niittykullero – Trollius europaeus
Orkideanarsissi – Narcissus Triandrus-Ryhmä
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Pikkuosmankäämi – Typha minima
Preeriamesiangervo – Filipendula rubra
Punalatva – Eutrochium (ent. Eupatorium)
Raitamarskiheinä – Spartina pectinata 'Aureomarginata'
Ranta-alpi – Lysimachia vulgaris
Rantakukka – Lythrum salicaria
Rantatädyke – Veronica longifolia
Ratamosarpio – Alisma plantago-aquatica
Rentukka, kerrottu – Caltha palustris 'Plena'
Rohtokalmojuuri – Acorus calamus
Rohtovirmajuuri – Valeriana officinalis
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Sarjarimpi – Butomus umbellatus
Siniheinä – Molinia caerulea
Talventähti – Eranthis
Tummapärskäjuuri – Veratrum nigrum
Valkopärskäjuuri – Veratrum album
Väinönputki – Angelica archangelica

18 comments :

  1. Kosteikkopuutarha olisi ihana. Ex-omakotitalon pihassa sitä oli kappale, jossa suovettä laskeutui pihalammikkoomme, mutta se oli sitten suovettä. Nykyisessä pihassa on luontaisesti tarjolla vain hiekkamaata. Ja multaa tekemissäni kaavilaatikoissa :D Juttuvinkki: hiekkamaan kukat ja kasvit!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Suovedessä viihtyisivät varmasti vaikka millaiset kasvit - ooh!
      Hiekkamaalle saisi ainakin loistavan kuivan kedon, savimaalla ei niittyprojektit onnistu, kun maa pukkaa aivan liian rehevää kasvillisuutta.

      Delete
  2. Oikein hyvä ja hyödyllinen postaus!

    ReplyDelete
  3. Ne onkin kuin sisko ja sen veli nuo mukulaleinikki ja rentukka, molemmat vielä kesäksi lähtevät lepäämään seuraavien tieltä. Ihanat pärskäjuuret! ...Saa nähdä, mitä joulupukki sanoo, mutta hyvää lykkyä tasauspäivän ja tilastollisen kylmimmän päivän ohi -M&R:lle kans- jos ei tule tässä kommentoitua. mk

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukulaleinikki ja rentukka ovat tosiaan kuin sisarukset, jopa siinä määrin, että alussa luulin rentukkani tehneen siementaimia – kerrottu rentukka tuskin niitä tekee, ne osoittautuivat monsteri-mukulaleinikeiksi.
      Saapa nähdä, kuinka talvi jatkuu, tokihan se on vasta aluillaan. Harvoin tulee tällainen etutalvi kuin tänä vuonna.
      M&R kiittävät terveisistä ja kehräävät hyvänjouluntoivotukset!

      Delete
  4. Luvialla, Porin liki, pidin jonkinlaista puutarhaa savimaassa. Nyt on iso kallio, jonka keskellä ikimärkä kohta. Sen keskeltä kulkee merenrannan laattakivistä tehty polku. Ikinä ei ole tarvinnut kastella: keltakurjenmiekka, rantakukka, kuunliljaa, kulleroita märemmällä puolella ja toisella puolen päivänliljaa, kulleroita ja kuunliljoja. Iris sibiricaa yritin tähän myös, mutta paikka sille liian märkä. Kosteikoissa on sitä jotakin♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onnea on vaihteleva tontti, josta löytyy monia erilaisia kasvuympäristöjä ♥

      Delete
  5. Olipa mielenkiintoinen koooste. Taida tietää, mitä kasvisiirtoja taidan tehdä keväällä, jos vielä muistan. Tähän voikin palata, kun mietin taas ensi keväänä sopivia kostean savimaan kasveja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siirtoja on luvassa täälläkin, kun vain muistaisi. Pyrin kirjoittamaan niitä ideoita muistiin, koska muuten ne jotenkin häipyvät.

      Delete
  6. Nyt iski iso kosteikkokateus! ;) Savimaata kyllä löytyy koko palstan verran, mutta missä mahtaa olla se puutarhan kostein kohta, jonne tuollaisen ihanan kosteikon perustaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hmm, palstan pienehkö koko rajoittaa tietysti perustamasta laajaa kosteikkoaluetta. Mutta ehkä jonkun pienen kosteikko/vesiaiheen saisi johtamalla rännistä tulevat hulevedet johonkin tiettyyn paikkaan?

      Delete
  7. Tämä oli minustakin kiinnostava postaus. Oma kosteikontekeleeni on sen verran pieni, ettei sinne voi suuria ja komeita kosteikkokasveja haalia mutta Päivänpesän Katjalla riittäisi tilaa juuri noiden ensimmäisien kuvien kaltaisille kosteikoille.
    Pitää selata vielä uudelleen tämä postaus, jos löytäisin vielä jonkun uuden kasvin omalle kosteikolleni kokeiluun. Aina pitää varautua siihen, että sinne jo istutetut kasvit eivät viihdykään ja pitää keväällä lähteä taimikaupoille (miten kurja ajatus :D).
    Mukavaa viikkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla on muistaakseni jotain pientä kasvia kuten lakkaa? Sitten ei oikein voi noita korkeita ja reheviä laittaakaan. Oma pihani kun on niin reheväkasvuinen, että minä puolestani en voi ajatella pieniä kasveja kuin joihinkin erityisiin paikkoihin. Ulkomailla keijunkukkia käytetään kosteikkoistutuksissa, mutta en usko, että ne kestäsivät jäätyvissä olosuhteissamme talven yli. Tai ainakin minun pihaltani ne lähes aina kuolevat talven aikana. Ihania erikoisia esikoita on vaikka kuinka paljon, suuri osa kosteilta Asian vuoristojen rinteiltä, ne voisivat sinun puutarhassasi viihtyä, kun saatte aina talveksi lunta - mutta kun niiden taimia ei vain löydä Suomesta melkein mistään! Tiibetinesikko, kesäesikko, junnaninesikko, kirjoesikko ja tuoksuesikko yms. Tilasin joskus ystävien kanssa laatikon Barnhavenista ja ne olivat todella ihastuttavia, mutta jokainen niistä kuoli vähitellen saariston rutikuivaan tuuliseen kesään. Voisikin kokeilla uudestaan, kun olen ehtinyt tässä välissä tehdä raivata monenlaisia kasvupaikkoja.

      Delete
    2. Lakkaa mietin kyllä mutta en vielä saanut aikaiseksi hankkia sen taimia. Tällä hetkellä kosteikon pohjalla on vain sammalta, ojakellukka ja jotain ojanpohjalta kaivettua orvokkia. Keijunkukkien suhteen olen vähän skeptinen mutta kiitos esikkovinkeistä! Laitan ne muistiin jos vaikka jossain sattuisi tulemaan vastaan tai jos tulisi tilattua ulkomailta. Himalajanesikko ainakin on viihtynyt pari vuotta, joten muitakin esikoita uskaltaisi hyvin kokeilla. Ainakin niin, että istuttaisi jakopalan varmempaan paikkaan ja toisen kosteikkoon.

      Delete
    3. Kosteikon minikasveille olisi ihanaa saada oma alueensa, sellaista pitäisikin miettiä... minullakin kasvaa suo-orvokki, joka on tavattoman söpö, mutta auttamatta isompien alla hukuksissa. Jos on enää hengissä. Tuo on hyvä ajatus, että laittaa testipalan kosteikkoon ja toisen muualle. Meidän talvella jäätyvät olosuhteet on niin haastavia monelle kosteikkokasville.

      Delete
  8. Mutapuutarha kuulostaa jo sanana viehättävältä ;) Ainakin näin asiaa paremmin tuntemattoman korvissa.
    Meillä oli lapsuuden kodissa aika kostea piha ja siellä kasvoi paljon saniaispuskia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mutapuutarha on vähän vitsi, Briteissä käytetään termiä bog garden, joka kuulostaa heti hienommalta, kun se on ulkomaankieltä, mutta mutaista kuoppaa sekin periaatteessa tarkoittaa ;-)
      Saniaiset on todella kauniita!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!