Tuesday 28 December 2021

Eteinen sai tapettia

 ...jo viime keväänä. Silloin vain tapahtui pihalla niin paljon kaikkea, että tärkeä uutinen jäi kertomatta.

Kirjoitin maaliskuussa siitä, kuinka edellissyksynä oli iso, tummanruskea, hieno mutta raskas kaappi siirtynyt viimeinkin vanhempaan taloon, johon sen alun perinkin piti mennä. Tilalle tuli ystäviltä saatu laatikosto, jota piti vähän kunnostaa. 
Juttu päättyi pohdintaan siitä, kumpaa vanhoista varastossa olevista tapeteistani tuohon valkoiseksi maalatulle pahviseinälle laittaisin. Seinässä oli repeämiä ja reikiä, pahvikin kupruili.

Tapettiasia oli nopeasti päätetty, mutta minulta oli liisteri loppu eikä ollut muuta asiaa mantereelle. Ei millään viitsi yhden liisteripaketin takia uhrata kokonaista päivää laiva-, lossi- ja automatkoihin, niinpä ryhdyin tutkimaan vaihtoehtoja. 
Vehnäjauholiisterille löytyi paljonkin reseptejä, mutta kun en leivo, ei ollut vehnäjauhoja. Sämpyläjauhoja kyllä, mutta epäilin, olisivatko tapetin alle jäävät pellavansiemenet mikään esteettinen elämys.
Perunajauholiisteristä ei löytynyt montaa mainintaa verkossa tai kirjoissani, mutta sen verran kumminkin, että uskalsin kokeilla. 
Olen muuten jo pitkään miettinyt sitä, miksi perunajauhoa myydään niin järjettömän isoissa paketeissa, kun ihminen tarvitsee sitä noin kaksi ruokalusikallista vuodessa. Nyt selvisi – se on kodin monikäyttötuote. Tarkkasilmäinen voi havaita, että päiväys oli mennyt hieman ohi.

Sitten tapetoimaan! Valinta osui tuohon jugendtapettiin, jota oli vanhempieni makuuhuoneessa lapsuudenkodissani. Sitä oli jäljellä niin pieni rullanjämä, että se ei ihan riittänyt tuohon oven ympärille: oven päällä on paloista koottu sinnepäin-kuvio, ei ihan samalla korkeudella kuin oven vieressä, kun muuta ei voinut.

Eteinen sai ison kaapin poistumisen ja tapetin myötä lisää valoa. Se kun on talon pohjoispuolella eikä siellä ole kuin pari pientä ikkunaa; huone on aina hämärä. Katto tuli maalattua jo vuosia sitten, aiemmin se oli ruskeaa käsittelemätöntä halltex-levyä. 

Kuprut ovat tallella, sillä en todellakaan alkanut pahvia irrottaa ja vaihtaa. Vanha talo ilman tapettikupruja on kuin vanha ihminen ilman ryppyjä; luonnoton ja epäilyttävä. 
Epätäydellisyydentavoittelijalle sopiva tapettiseinä, sanoisin.

Päivänvalossa tapetin kauniit hennot värit ja iiriksenkukat näkyvät paremmin. Avonaisesta ovesta heijastuva valkoinen maisema selittää, miten huhtikuussa tuli tehtyä sisäremppaa. 

Ulkona näytti tältä! Normaalisti olisin täyttä päätä kaivamassa pihalla, mutta nyt piti kevätenergia kanavoida muuhun.

Onneksi huhtikuussa satanut lumi sulaa äkkiä, aurinko paistaa jo korkealta. Lumikellot saivat lunta niskaansa, mutta se ei niiden menoa haitannut. 

Huomasin pian, että minulla on uusi paikka, jossa tehdä tuotekuvauksia nettikauppaani Elsan lempituoliin. Sieltä löytyvät muun muassa nämä ihanat käsintehdylle paperille painetut kasvitaulut.

Olen ollut todella tyytyväinen kohentuneeseen eteiseen, kuten jokainen, jonka koti kaunistuu. Samalla tuli hiottua eteisen lattia ja käsiteltyä se värittömällä öljyvahalla. Olen siihenkin lopputulokseen todella tyytyväinen. Hioin sen verran vähän, ettei lattiasta vain tule uuden näköinen. Nyt se on vettä hylkivä, helposti putsattava ja silti yhä vanhan kulahtaneen puulattian näköinen – täydellistä. Osmon tuotteet ovat lisäksi turvallisia eläintalouksissa.
Kuvassa on heinäkuu ja helteessä voipunut Ransu.

Remppa jatkuu ehkä jonakin päivänä vintin rappusille, joissa on kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta rojua. Lisäksi toinenkin eteisen seinä olisi tarkoitus tapetoida, mutta saa nähdä, minä vuonna se tapahtuu.


Lumikello – Galanthus

25 comments :

  1. Kaunis on! Kaunis oli maisemakin, mutta täysin sopimaton huhtikuulle. Tammikuussa vielä juuri ja juuri menisi tuollainen. Muistaakseni täälläkin tuli joskus noihin aikoihin lunta. Onneksi kotona sattui olemaan rasiallinen juhlapöydän konvehteja, joilla saatiin onnettomuus käännettyä jouluksi edes hetken ajaksi.

    Mutta perunajauhoja on meilläkin päässyt usein vanhenemaan. Ne kyllä toimivat kiisselin suurusteena ihan hyvin, vaikka olisivat vähän päiväyksensä ohittaneetkin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, jouluonnettomuus huhtikuussa, onneksi kovehdit pelastivat!
      Kyllä minäkin käytin tuota perunajauhoa niihin harvoihin kokkauksiin, joihin sitä tarvitsee. Kiisseliä en tee kuin jouluksi, joten aika vähän sitä kuluu. Onneksi tuon paketin lopun sain sentään eteisen seinään! Niin sai ostaa uuden paketin :-DDD

      Delete
  2. Kyllä on kaunis tapetti ♡ Tosi hyvä kun et irrottanut pahvia. Täydellinen just noin ♡

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mukava kuulla, että on muitakin kupruilevien seinien ystäviä :-D

      Delete
  3. Ihanaa kun seinillä kukkii vuoden ympäri:)

    ReplyDelete
  4. Ransu ja lattia auringossa on parasta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ah, kesän kuumat päivät. Liian kuumat Ransulle kyllä, sillä oli vaikeuksia löytää riittävää viilennystä.

      Delete
  5. Voi jestas sinua olet kyllä mainio. 😂
    Tapetti on kyllä hieno ja sopii paikkaansa. Hyvä kun sait perunajauhon käytettyä, minä kyllä ostan monta pakettia vuodessa mutta se onkin toinen juttu.
    Nuo kasvitaulut on kyllä hienot. Toivottavasti pääsemme pian ulkohommien kimppuun.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minun pitää varmaan vaan alkaa reippaammin tapetoimaan, niin saan perunajauhoja paremmin käytettyä.
      Puutarhakauden alku olisi kyllä ihana, siitä on jo ikuisuus, kun talvi alkoi.

      Delete
  6. Tapetti on kaunis. Kiva, että laitoit lähikuvan iriksistä. Enpä edes katsonut kupruja. Eikös ne kuulu asiaan.
    Hyvä, että perunajauholle löytyi käyttöä. Ei meilläkään sitä kilotolkulla kulu. Aamupuuron kanssa syömme oman puutarhan marjoista ja raparperistä tehtyä kiisseliä, johon perunajauhoa tarvitaan.
    Nätit kasvitaulut. En uskalla nyt vierailla Elsan lempituolissa, ettei tule houkutuksia. Pitää hoitaa remppahommat ensin pois alta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuprut varmaan kuuluvat asiaan, savimaalle heppoisesti rakennettu talo liikkuu edelleen ja täysin lämmittämättömässä eteisessä myös puu-, pahvi- ja paperimateriaalit elävät vuodenkierron mukaan.
      Itse en ole kiisselien ystävä, ainoastaan jouluna on saatava luumukiisseliä (ja runsaasti kermavaahtoa). En laita puuroon mitään kiisseliä tai hillosilmää hyvää puuroa pilaamaan ;-D
      Tsemppiä teidän remppaan!

      Delete
  7. Hyvänen aika, miten kaunis tapetti♥ Olen muutenkin aika heikkona jugendiin.

    Saila, sinä saariston helmi, etkö bruukaa tehdä kuningatarkiisseliä tai mitään marjasoppia? Minun lohturuokani ympäri vuoden on riisipuuro kuningatarsopalla♥

    Hyvää uutta vuotta 2022♥♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jugend on ihanaa ja vaikka taloni onkin sotien jälkeen rakennettu, niin ei jugendtapetti tuossakaan ihan väärältä näytä. Vanhempaan talooni tulee enemmänkin jugendia, kunhan sen sisustamiseen asti pääsen. Ensin on vielä vähän isompia urakoita edessä.
      Voi, en ole yhtään kiisselien tai marjasoppien ystävä, ja puuron seassa ne ovat suorastaan kauhistus :-D Makunsa kullakin.
      Kiitos, hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Delete
    2. Saila, se on erittäin satakuntalainen tapa. Even lohturuokaa loppuun asti oli haudutettu riisipuuro ja marjasoppa. Meillä syötiin munakoisovuokaa yhdessä ja hän teki sitä saksalaista luumutorttua.

      Kirsikkalikööristä tuli unelmaa♥♥

      Kiitos samoin sinulle♥♥

      Delete
  8. Sinulla on ollut suoranainen energiapiikki :) Hyvä, että jättikokoiselle perunajauhollekin löytyi käyttöä ;) En olisi kyllä tuota osannut edes ajatella. Mikään ei ole niin kekseliäs, kuin ihminen. Minusta lopputulos on jotenkin suloinen (outo sana tässä, mutta se tuli mieleen). ja kuten sanottu, rypytön vanhuuskin on epäilyttävää!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Keväisin on energiaa ihanan valon myötä, jota tuntuu olevan enemmän kuin kesällä, kun lehdet vielä puuttuvat puista!
      Tiedossani oli, että vehnäjauhosta voi tehdä liisteriä ja sekin, että maitoa, piimää ja kananmunaa voi käyttää maalien ja liiman tekoon. Ehkä olen sen tyyppinen. Minulla on lihalämpömittari lankojen värjäykseen ja survin sekä silikonisia kakkumuotteja saippuantekoon, ei minulla niille mitään käyttöä ruuanlaittohommissa ole :-D Kaikki muu on aina kivempaa kuin ruuanlaitto, mutta syöminen on kyllä kivaa, joten sikäli harmi, että en viitsi tai osaa laittaa mitään oikein hyvää.
      Suloinen on hyvä sana kyllä! Vanhaa, kulahtanutta ja hellyyttävää, ja tapetissa hempeät, lastenhuoneeseenkin sopivat värit.

      Delete
  9. Kylläpä onkin kaunis tapetti! Ja taitava oot noissa tapetointi hommissa. Meillä syyvään marjasoppoo ja niihin monta pakettii perunajauhoja männöö vuoteen. Hyvä kun avun siitä löysit tapettiliisteriks!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Perunajauho on kyllä mainiota ainetta, ja tosiaan onhan kiisseli melkoista liisteriä, kun alkaa tarkemmin ajatella :-D

      Delete
  10. Onpa kaunis tuo tapetti. Ja sopii hyvin tuohon tilaan. Olet hyvin keksiliäs, minulle ei olisi tullut mieleenkään perunajauhot tuossa tilanteessa. Kiva kun teilläkin on lunta, ainakin toistaiseksi. Ihanaa Uutta Vuotta sinulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Varmaan en olisi tullut ajatelleeksi, mutta kun tiesin, että vehnäjauho käy liisterin tekoon. Tapetti sopii tosiaan valtavan hyvin pimeään eteiseen, se on raikas ja valoisa ja niin kaunis kuosi.
      Nyt taitaa olla koko Suomessa lunta, vaikka vettä ja plussakeliä on sen verran lounaissaaristossa tullut, että jos tätä jatkuu, on kohta lumet pois.
      Kiitos, hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!