Friday 24 July 2020

Väritaivaassa

Sattui sellainen väriyhdistelmä, että olen ekstaasissa. Tätä ei kovasti ole suunniteltu, olen vain ohimennen miettinyt, mikä voisi sopia. Lähellä oleva ruskopenkki vaikuttaa sikäli myös, että istutin oranssin Lady of Shalott -Austinruusun tähän, jotta silmä yhdistää samantyyppisiä sävyjä vähän laajemminkin.
Aiemmin olin jo istuttanut toisen Austinin, Lichfield Angelin, tähän kivimuurin edustalle. Se on valkea, jossa on aavistus aprikoosia, ja tämä ruusukaksikko saa minut onnesta sykkyrälle. Kumpikin on lisäksi kasvanut hyvin ja samankorkuiseksi.
Taustalla kukkii vaaleanpunainen ruusunätkelmä, sekin sointuu näihin mukavasti. Vielä kauempana kukkii rikkaporkkana valkeana. Jotakin tässä valkoisen, pehmeän oranssin ja vihreän liitossa on sellaista, jota osuu juuri oman värihermoni ytimeen. Tuossahan on Irlannin lipun värit, mutta pehmennettynä versiona, aika metkaa.

Lähikuvassa Lady of Shalottin herkullisuutta ja täydellistä kukan muotoa. Rakastan superkerrottuja Austineita, jotka ovat täyteläisiä lättyjä, mutta tässä löyhässä pallomaisuudessakin on jotain vallan viehättävää. Tämän mallisia ruusuja olen halunnut puutarhaani kauan, kauan.
Kaiken huipuksi nyt alkaa avautua itsekseen tulleen ukontulikukan neonkeltaisia kukkia tähän viereen, ja se nostaa väriyhdistelmän ihanuuden potenssiin tsiljoona.

Katsotaan välillä hiukkasen kauempaa. Alaosassa näkyy sinistä, se on taivaansininen 'Summer Skies' -ritarinkannus, joka myös sopii tähän kuin nakutettu.
Vaahterat aidassa ovat uusia oksia, joita lisäilin siihen korotukseksi, kun leikkasin vaahterasta pari isompaa oksaa. En viitsi riipiä jokaista lehteä niistä irti, vain isommat sivuhaarat.

Lichfield Angel ja ukontulikukka.

Ylärinteestä päin katsottuna. Sahapukki on ruusujen edessä siinä toivossa, että peurat eivät jaksaisi kiertää sitä nuppuja syömään. Tämän tyyppiset ratkaisut toimivat melko hyvin, ne ovat laiskoja paskiaisia. Niinpä ruusujen nuput ovat saaneet avautua.

Toivottavasti jaksat vielä, kun jankutan tämän saman kohdan ihanan raikasta värimaailmaa. Tässä vain oranssia, vihreää ja valkoista. Täydellisen kaunista. Ruusuilla on reilu metri istutusväliä, mutta ihanasti ne kurottuvat toisiaan kohti, kuin itsekin tietäen olevansa täydelliset yhdessä.

Sahapukki kirsikkana kakun päällä. Tuo pieni parilehdykkäinen Lady of Shalottin kainalossa on muuten puu, kolmioka. Minulla on niitä kaksi tässä lähekkäin, mutta ne ovat päättäneet näköjään olla polvenkorkuisia pensaita. Latvat paleltuvat, mutta alhaalta versoo aina.

Keltainen, vaaleanpunainen ja valkoinen ovat kivat, ja nyt seuraan alkaa avautua laidunkarstaohdakkeiden violetteja kukkia. Mutta pehmeä, hedelmänsävyinen oranssi viimeistelee tämän kohdan täydellisen ihanaksi kukkayhdistelmäksi.

Vähän ylempänä rinteessä ruskopenkissä kukkiva Crown Princess Margareta on ihana ojakärsämöiden, vaaleanpunaisten siankärsämöiden ja muutaman sinipiikkiputken keskellä, ne kaikki korostavat ruusun kauneutta kuin keskiaikaisen seinävaatteen mille-fleurs -tausta.
Läheisen portinpylvään William Morris -ruusu pitää meitä jännityksessä. Se on vasta nuori ja teki kaksi nuppua, mutta toinen niistä meni mönkään sateiden takia. Nyt toinen on alkanut raottua – ja nytkin sataa. Saa nähdä, kuinka käy. Nämä voimakkaasti kerrotut ovat niin tiiviitä, että sade jää terälehtien väliin ja pilaa kukan, jos se on vielä melko kiinni.

Katsotaanko muita Austin-ruusuja tässä samalla? Muotopuutarhassa asustava The Pilgrim saa värimätsäyksen siemenestä kasvattamastani nukkasalkoruususta, kylvöksestä vain yksi taimi on selvinnyt aikuiseksi asti ja on tulossa ensimmäistä kertaa kukkaan. Kukat ovat sitruunasorbetinkeltaiset, aivan ihanat.

The Pilgrim ilta-auringossa.

Ja lähempää. Paremmat kuvat saa pilvisellä säällä, ja sitä onkin riittänyt. Hellekaudella pystyi saamaan hyviä kuvia vain aamuvarhaisella tai iltamyöhällä.

Vielä kerran. Sitruunaunelmahöttö.

Vilkaistaan vielä Rohanin tummanpunainen William Shakespeare 2000. Se kukkii villin palsternakan suojissa. Vierestä peuran ahnas turpa söi 'Madame Julia Correvon' -viinikärhön samanväriset kukat aidalta, harmi vain, mutta nuppuja on lisää ja nyt tuuli on painanut varren palsternakkojen keskelle, en korjaa asiaa, kun kukat ovat täällä paremmassa piilossa. Vaikka kyllähän peurat palsternakkojakin syövät, mitäpä ne eivät syö.
Palsternakan kukinnot ovat maailman ihanimpien joukossa ja täydellinen väripari ruusulle. Hyvä värikohta tämäkin, vaikka olenkin nyt sen toisen kohdan lumoissa – uutuuden ja vastalöydetyn lumoa.
Eikö ole ihanaa, että puutarha elää ja muuttuu ja tuottaa meille joka vuosi löytämisen iloa!


David Austinin jalostamat ruusut luetaan puistoruusuihin, Rosa Puistoruusu-Ryhmä
Kolmioka – Gleditsia triacanthos
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Nukkasalkoruusu – Alcea rugosa
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Palsternakka – Pastinaca sativa
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Siankärsämö – Achillea millefolium
Sinipiikkiputki – Eryngium planum
Ukontulikukka – Verbascum thapsus
Viinikärhö – Clematis Viticella-Ryhmä

30 comments :

  1. On ihanaa ehdottomasti!
    Nuo suunnitellut tai puolivahingossa sattuneet väriyhdistelmät, jotka uppoavat värihermon ytimeen, ovat kerrassaan huippuja. Niitähän sitä tavoittelee, mutta välillä onnistuu paremmin ja joskus ei niin hyvin. Onnistumisesta kannattaakin sitten ottaa kaikkiin irti :).
    Toivon kyllä todella hartaasti, etteivät nuo laiskat paskiaiset löydä tänne meidän puutarhaan, ovat nuo peuratuhot sen verran raivostuttavia.
    Nautitaan kuitenkin niistä hyvistä asioista!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On ihanaa, kun huomaa jonkun kohdan muotoutuneen kuin itsestään todella kivaksi. Tuonkin paikan istuttamisesta on vain muutama vuosi, tai oranssi Lady of Shalott tuli siihen vasta viime vuoden keväällä.
      Toivottavasti teille ei peuroja tule! Täällä niitä on todella paljon. Ihana naapurini oli nähnyt aitani ulkopuolella eilen aamulla kuuden aikaan pari peuraa norkoilemassa, ja hän ryntäsi ajamaan ne pois. Sillä aikaa nukuin sikeästi. Mikä naapuri!

      Delete
  2. Hm, eka kommenttini kai katosi... Mutta siis ihanaa sitruunahöttöä ja aprikoosikirsikoita <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi ei! Katsoin roskakommenttikansiotkin, mutta eipä löytynyt hävinnyttä kommenttiasi. Harmittavia tuollaiset katoamiset.
      Ihania tosiaan nämä herkkujen väriset kukat :-)

      Delete
  3. Ihana kun löytyi noin hyvä väripari! Sinulla on monia kauniita ruusuja kuin myös viimeisessä kuvassa. Onhan se jatkuva puutarhan kasvu ja muuttuminen tämän harrastuksen suola. Jos vähän vielä onnistuu tönäisemään kasveja siihen suuntaan kuin itse tykkää niin ihan mahtavaa <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, on asioita, joita haluaa muuttaa, ja sitten mitä ilahduttavimpia yllätyksiä, joka vuosi!

      Delete
  4. Ihastuttavia yhdistelmiä. Uudet kauniit yhdistelmät ovat suurenmoisia. Tähän aikaam vuodesta monet yhdistelmät myös kestävät kauemmin kuin esim tulppaaniaikaan. Kunhan ne laiskat paskiaiset pysyvät muualla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanopa muuta, ihastelen joka päivä Flammentanz-ruusua, joka ei yleensä kestä täydessä terässä lähes kuukautta. Sade ei ole päässyt sitä pilaamaan, se on loistavan hieno edelleen. On tässä viileydessä puolensa, vaikka tuntuukin, että tähän jäätyy.

      Delete
  5. Täällä vain huokaillaan ihastuksesta, tosin taustallani Jalo taitaa ennemminkin kuorsata raskaan yövuoron jäljiltä. Mutta pidetään sitäkin huokailuna. Luonto järjestää hienoja väriyhdistelmiä. Minulla tulee vuosittain pari ukontulikukkaa puutarhaan, tänä vuonna oli kaksi ennätyksellisen suurta. Toisen katkaisin jo pois ja toinenkin saa lähteä ennen siementen kypsymistä. Toki saavat tulla mutta eivät joukoittain.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuorsaava Jalo ♥ Mustikin on kova poika kuorsaamaan ja se on niin söpöä. Vähän epäreilua kuorsaavia miehiä kohtaan, mutta he eivät ole lainkaan niin söpöjä ;-)
      Ukontulikukka on hauska, kun se on varmasti ilahduttanut sukupolvien ajan tässä asuneita, niin kuin sielläkin, se on sellainen jatkumokasvi. Jostain niitä vain alkaa putkahdella, kun maata vähän myllää.

      Delete
  6. Ihana taitettu oranssi. Tua färi olis uponnu muhun jo vuasia sitte. Mutta ny uppuaa jo voimakkahanpiki vaihtoehto. Puutarhuroonti o siitä mukavaa, että se paras kohta vaihtuu liki päivittäin, jopa monta kertaa päiväs. Sulla ny varsinki, lajirunsauren huamioonottaen. Voi helekkari, ku nua rouskuturvat ymmärtääsisivät pysyä huitsin nevaras.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinulla on vähitellen kehittynyt rakkaus oranssiin, selvästi! Tuollainen pehmeä sävy sointuu ihanasti niin moneen.
      Sanos muuta, puutarha muuttuu koko ajan ja sama kohta on ihan eri näköinen ja eri värinenkin eri aikoina. Keväällä tuossa samassa ruusukohdassa on keltaista ja sinistä, helmililjoja ja kultatesmaa, jokunen narsissi. Tykkään siitäkin todella paljon, vaikka kuulostaa lähinnä Ruotsin lipulta :-D
      Ihana naapurini ajoi eilen aamukuudelta rouskuturvat pois aitani ulkopuolelta selvästi suunnittelemasta murtautumista ♥

      Delete
  7. Niin mielettömän ihania ruusuja, ei oikein keksi mitään riittäviä ylistyssanoja.. The Pilgrim <3. Meilläkin oli kolmioka kauan sitten mutta ei viihtynyt. Sensijaan löysin tänä kesänä (kuviesi innoittamana niitä olen etsinyt) rikkaporkkanan siemeniä. Toivottavasti itävät sillä aikaa kun ollaan reissussa ja kastelu naapurin ja sateen vastuulla. Osaltani yritän auttaa peuran vastaisessa toiminnassa, nimittäin tänä iltana söin peurakäristystä täällä Tampereella eräässä ravintolassa :-D Yritin maistella olisiko maussa vivahteita eri kukkalajikkeista, hyvää se kuitenkin oli ja syön mielelläni toistekin (toisenkin peuran:-D) t. Raija

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ahaa, kiinnostavaa kuulla, että teilläkin on ollut kolmioka! Olen nähnyt sen Helsingin kasvitieteellisessä, jossa se on onnistunut kasvamaan parimetriseksi puuksi, mutta selvästi talvista kärsien, niin harvaoksainen se oli. Saapa nähdä, kasvavatko nämä minun okani ikinä. Olen kasvatellut niitä jo kohta kymmenen vuotta, hankin ne hyvin pieninä taimina Vakka-Taimesta.
      Rikkaporkkana varmasti itää. Tänä vuonna ne tekevät vasta lehtiruusukkeen ja kukkivat seuraavana, kun ovat kaksivuotisia. Sitten ilmestyy siementaimia, takaan sen. Ne ovat kyllä ihania, kukinta-aika on todella pitkä!
      Voi kiitos aktiivisuudestasi peurakannan pienentämiseen! :-D

      Delete
    2. Kiitos rikkaporkkanan itävyystakuusta! Kolmiokan siemenet taisin tilata Exotic gardenista. Samalla mm.kultasade tuli kokeiltua, ja on meillä ollut tulppaanipuukin,poika sai taimen tädiltään. Mustilasta pikkuisena taimena hankittua korkkipuuta olen kasvatellut n.25v ja viime vuosina se on selkeästi alkanut kasvaa! On jo peräti lähes 2,5m korkea :-D. Samanikäinen japaninsiipipähkinä kasvoi rotevammin, teki pari vuotta sitten valtavasti pitkiä pähkinä norkkoja ja on nyt henkihieverissä.

      Delete
    3. Apua, en sentään uskalla takuuseen mennä :-D Mutta hyvin ovat täällä ainakin itäneet ja sen jälkeen niitä on riittänyt. Punakukkaista Daraa ei ainakaan tänä vuonna kuki, mutta voi olla, että sen lehtiruusukkeita on. Siksi mitään ei voi kitkeä ;-)
      Ohhoh, kasvatit itse kolmiokan! Ja kaikenlaista erikoisuuksia teillä on kokeiltu! Puiden kanssa saa olla kärsivällinen - jo itämisen kanssa. Toivottavasti siipipähkinä tokenee.

      Delete
    4. Kyllä vaan rikkaporkkana oli itänyt, ensi kesäksi silmäniloa. Juu, olin nuorena niin puuhullu että kaikenlaista piti yrittää kasvattaa. Tontti olisikin nyt melko täynnä muistolaattoja ;-) Ja hih, parhaillaan odotellaan syksyllä kylvettyjen oman hevoskastanjan siementen itämistä... Voikohan siinäkin mennä jotain pieleen kun mitään ei tapahdu :-D. T. Raija

      Delete
    5. Hih, muistolaattoja! Onhan puun kylvämisessa ihan eri meininki kuin vaikkapa rikkaporkkanan, vaikka siitä nätit kukat tuleekin. Tälläkin hetkellä odottelen japaninstoraksin ja loistomagnolian itämistä. En kyllä tiedä, mihin ne istutan, jos itävätkin ja kasvavat taimiksi ;-) Mutta onhan se mahtava hetki, kun kauan odotettu ponteva puun itu nousee maasta!

      Delete
  8. Luin tämän postauksen jo yöllä, mutta pehtoori oli sitä mieltä, että ei ole aikaa kommentoida, vaan pitää mennä nukkumaan. Piika tottelee kun pehtoori käskee. Näinkin ihanaa unta, että makoilin maassa ja nämä upean väriset ruusut nuokkuivat ylläni. Ihania, kukkien täydellisyyttä. Minullakin palsternakka leviää villinä ja vapaana, sen kukinto on tosiaan upea.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi pehtooria ♥ Hassua, kun Musti on hyvin samanlainen kuin Nero, muutenkin kuin ulkonäöltään. Sekin on kova komentamaan, ensin komentaa minut sänkyyn ja sitten joskus sängyssäkin vielä tuijottaa, että lopeta lukeminen. Yhtenä iltana se asettui yöpöydälle istumaan ja tuijottamaan. Olemme täysin pantterintassun alla.
      Mutta tulipa ihana uni!

      Delete
  9. Oih! Ruusuinen tunnelma! Ihania.

    ReplyDelete
  10. En yhtään ihmettele, että kuvaat ja ylistät ruusujasi ja hyviä väripareja! Keltainen ja oranssi ovat monen kukkijan kohdalla tylsiä ja uuvuttavan tavallisia, mutta ruusumaailmassa ajatus kääntyy pelkäksi ihailuksi. Minulla kukkii pihalla sekä nimetön oranssi että keltainen ruusu ja niiden kukinta lumoaa täysin. Pilgrim on niin, niin kaunis! Voi kun peurat jättäisivät nuo kaunottaret rauhaan, sahapukki tai mikä vaan, mikä toimii esteenä on kannatettava!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo on muuten ihan totta: ruusuissa keltainen ja oranssi ovat virkistävän erilaisia ja oikeastaan melko ihmeellisiä. Tavallisin ruusunpunainen ei ole niin kiinnostava.
      Onneksi peuratuhoja ei nyt taas hetkeen ole ollut, välillä meinasin vaipua epätoivoon, kun joka aamu löytyi uusia syötyjä. Ehkä aidan korotusseipäät niissä kohdissa, joihin niitä laitoin, ovat auttaneet - toistaiseksi, kunnes uusi reitti keksitään.

      Delete
  11. Kyllä on ihania ruusuja siellä💚 Täälläkin on nyt pari ensimmäistä Austinia istutettu mutta ne tekivät ainakin nyt purkissa ollessaan tosi pieniä kukkia. Toivottavasti niistäkin tulee tuollaisia suuria jos kotiutuvat sijoilleen👍

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jännittävää, kiva nähdä sitten, mitä lajikkeita hankit.
      Leikkasin eilen nurmen ja unohdin laittaa sahapukin takaisin, tänä aamuna on valitettavasti Lichfield Angelin ja Lady of Shalottin kukat ja nuput hävinneet ja sorkanjäljet pehmeässä maassa paljastavat tekijän.

      Delete
  12. Taas niin ihana postaus, kiitos. ❤️Kyllä puutarha tuo paljon iloa ja juuri se että joka kesä aina jotain muuttuu.
    Hyvää pyhäpäivää sinne Teille❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Koko ajan muuttuu ja uusia projekteja on, se on mukavaa.
      Kiitos, samoin sinne teille!

      Delete
  13. En ole niin oranssin ystävä, mutta tuossa ensimmäisessä kuvassa on kyllä sellaista aamuruskon pehmeyttä, että voisin itsekin kallistua pikkuisen sinne ekstaasin puolelle. Tuollainen pehmeän persikkainen oranssi yhdistettynä melkein valkoiseen on todella kaunis. Viimeisen kuvan Shakespeare kuuluu värinsä puolesta ehdottomasti suosikkeihini. Aika kiva yhdistelmä palsteranakan kukkien kanssa. Harmi, että moottoriturpa söi Julian kukat, mutta onneksi kärhöt tekevät aika ahkerasti uusia tilalle. En silti anna peuralle lupaa tulla uudelleen sinne tuhotöihin! Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. On tosiaan pehmeä tuo oranssi, niin kuin koko väriyhdistelmäkin, se ei pistä silmään, mutta on kaunis. Ikävä todeta, mutta viime yönä on peura syönyt sen ainoan William Morrisin avatumassa olevan kukan samoin kuin Lichfield Angelin ja Lady of Shalottin nuput. Mutta William Shakespearea se ei löytänyt, siinä on uusia nuppuja! Ja onneksi nuo jatkuvakukintaiset ruusutkin osaavat tehdä lisää nuppuja, niillä vain kestää niin kauan kehittyä, että ovat vaarassa tulla taas syödyksi ennen kuin kukka ehtii avautua.
      Kiitos, hyvää sunnuntaita sinnekin! Täälläkin liikkui yksi iso kivi tänään :-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!