Elokuun kalenteripoika

Elokuun poika on komeaakin komeampi pantteri. Hän viihtyy parhaiten puutarhassaan, mutta saattaa oleilla myös sohvallaan viidakkokuosisiin plyysityynyihin nojaillen.

Mustipantteri on aktiivinen ja kaupunkikodissa sille pitääkin vähän väliä heiluttaa huiskaa. Viiksibarometri näyttää, koska heilutus on kohdillaan.

Ulkosalla partioidessaan Musti on tarmokas metsästäjä.

Mamman huoleksi Musti viipyi kokonaisen vuorokauden poissa parisen viikkoa sitten. Sitten se palasi, enkä aluksi huomannut poskessa olevaa pahaa haavaa. Karvaklimppi, jota luulin pihkaksi, alkoi irrota ja paljasti ammottavan reiän. Onneksi se ei lopulta ollut niin paha kuin aluksi näytti. Betadinella ja haavan puhtaana ja kuivana pitämisellä selvittiin.
Mustilla oli haavoja myös niskassa ja vatsapuolella. Täytyy yrittää pitää se kotosalla, vaikka en tiedä, miten se onnistuu. Onneksi se ei ole reissukissa, mutta pari kertaa kesässä viipyy noin päivän poissa. Jos pakotan sen olemaan sisällä koko yön, nukun paremmin, mutta yhtä hyvin se voi ottaa hatkat keskellä päivää.

Mustia eivät pienet taisteluhaavat huoleta ollenkaan niin paljon kuin mammaa.

Musti keskittyy olennaiseen.

Vaanimisen lisäksi leikkiin ja aurinkoläikkien etsimiseen.

Kun mamman aamukahvi porisee, tulee Musti kerjäämään maitotilkkaa.

Mustin asiat ovat siis aika hyvin. Posken haava paranee ja otsaankin kasvaa uudet karvat kohtaan, josta mamma nyppäisi punkin ja samalla vähän turhan ison tukon karvoja.

Mustipantteri lähettää terveiset kaikille ystävilleen. Muistakaa jalkahoito!

Söpöä ja petoa

Ransu, jota kelpaa halitella ja jota niin täällä blogissa kuin livenäkin kutsutaan kaikenmaailman mussukaksi, omaa toisenkin puolen. Se on julma saalistaja.

Useimmiten se tuo eteiseen pikkuruisen päästäisen. Ilmoitusääni ei ole mitenkään suhteessa saaliin kokoon. Ransu vaatii huomiota mahtavasta kaadostaan, joka on suunnilleen sen nenänpään kokoinen.
Vesimyyrät tuntuvat olevan kortilla tänä kesänä.
Noin kerran kesässä tai kahdessa Ransu saa saaliin, josta en ole vähimmässäkään määrin iloinen. Se on lepakko. Onneksi lepakon kotiintuomisääni on niin voimakas, että siihen herää sikeimmästäkin unesta. Lähes aina lepakko on tällöin vielä elossa, joten Ransun kurnutuksen lisäksi rääkymisen tunnistettuani säntään eteiseen, viskaan Ransun ovesta keittiön puolelle ja vedän nahka- tai moottorisahahanskat käteen.

Lepakko täytyy ripustaa puuhun, jotta se pääsee kartalle. Sitä ei missään nimessä saa vain viskata ilmaan ja kuvitella, että se jatkaa siitä lentoaan. Otsalampun valossa näin, että tämä lepakko lähti kömpimään vaahteran runkoa ylöspäin oksanhaarasta, johon sen laskin.
Seuraavana päivänä lepakko oli kiinni rungossa vain hieman ylempänä, mutta roikkui selvästi kuolonkankeudessa, ei rentona. Valitettavasti se menehtyi saamiinsa vammoihin. Nyyh.
Tämä pieni (kaikki ne ovat pikkuruisia) suklaanruskea lepakko on pohjanlepakko. Sillä on suloiset korvat ja kaikkien lepakoiden tapaan se on hyötyeläin ja mahtava lisä puutarhan eläimistöön.
Mitenköhän saisin taottua Ransun päähän, että lepakoita ei tarvitsisi saalistaa.

Jotta lopetamme iloisempiin asioihin (ja onhan se asia toki iloinen, että rakennuksissani ja puutarhassani on runsaasti lepakoita – viime viikolla löysin vintiltä oikein ilahduttavan komean lepakonkakkaesiintymän savupiipun viereltä), on tässä suloinen kukka. Yhtä suloinen kuin Ransu, kaikesta huolimatta.
Edellisessä jutussa esittelin kukkaan tulleen siroverenpisaran, jonka siemenet keräsin Orkneyltä. Tässä on keväällä ostamani sen vaaleanpunakukkaisesta muodosta jalostettu 'Whiteknight's Pearl'. Viimeinkin! Olen havitellut näitä vaaleita siroverenpisaroita... tai käytännössä tämä on jalostuksen myötä kai jo Hybrida-Ryhmää, jonka suomenkielinen nimi on palleroverenpisara, joka puolestaan ei lainkaan vastaa kukan muotoa. No voi sun.
Yritin sanoa, että olen havitellut tällaista jo monta vuotta.

Ransupallero kumminkin lähettää kaikille terveiset! Hän vaati päästä myös elokuun kalenteripojaksi, mutta hänellä on muutenkin niin paljon palstatilaa, että olin suunnitellut Mustijuttua.


Pohjanlepakko – Eptesicus nilssonii
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica

Ihanaa – kukkia ja sadetta

Sunnuntai oli mahtava sadepäivä. Mittariin kertyi 28 mm vettä maanantaiaamuun mennessä, jolloin matalapaineen reuna väistyi ja taivas muuttui hetkessä siniseksi. Edelleen on tuulista, mutta se ei tunnu niin ikävältä, kun kasvit saivat vettä harvinaisen runsaalla kädellä.

Muita iloisia asioita: uusi tuoksuherne, 'Mammoth Blue', on avannut kukkansa.

'Summer Drummer' -laukka samoin. Tämä on niin ihanan värinen.

Samettihortensia ♥

Muotopuutarhan kukkien liila meininki jatkuu katajan alla, jossa jaloängelmä 'Hewitt's Double' viihtyy rikkaporkkanoiden ympäröimänä. Onneksi! Yhdistelmä on niin kaunis, kuin unelmaniitty.

Pyjamaluteet löysivät oivan paikan pitää sadetta rikkaporkkanan kuihtuvassa kukinnossa.

Rohanissa tarhasalkoruusu 'Black Knight' jatkaa kukkavarren venyttämistä ja uusien nuppujen muodostamista verkon suojissa. Pyökki 'Rohan Weeping' täytyy joka kerran saada samaan kuvaan! Helminukkajäkkärät tuovat sopivaa vastapainoa tummuuteen.

Rohanissa asustaa myös ihastuttavan punainen meksikonhanhikki.

Ihastuttava punainen on myös kukkaan tuleva syyshohdekukka 'Siesta'. Syyshohdekukat ovat nupulla niin söpöjä, mutta laitoin silti suojaverkon tämän ympärille, jotta pääsisi näkemään kukkiakin.
Toivon, että tämän kanssa onnistun, olen yrittänyt syyshohdekukkia lukemattomia kertoja aiemmin – neljä kertaa tulee heti mieleen – mutta ne ovat aina kuolleet, jos ei jo kesän kuivuuteen, niin sitten talven koetuksiin.
Nyt mietin taas eri paikan ja meinaan suojata tämän talveksi sateelta, tuulelta ja pakkasilta. Vieressä kasvaa latva-artisokka, joka saa saman talvisysteemin.

Ihana David Austin -ruusu Lichfield Angel on tehnyt uuden kukan. Lady of Shalottissa on paljon uusia nuppuja, toivottavasti niitä ei syödä.

Ihana ruusu-uutinen on sekin, että Päivänpesän Katjan lähettämistä siemenistä kasvatetut punalehtiruusut ovat ottaneet kunnon kasvuspurtin tänä kesänä. Tälle täytyy etsiä jo suurempi suojaverkko. Väripari edessä kasvavan pallohopeakuusen kanssa on täydellinen.

Pisteenä iin päällä ovat siroverenpisaran ensimmäiset kaksi kukkaa. Keräsin siemenet toissa syksynä Orkneyltä.
Pieni ongelma on se, että taimia on melko paljon enkä raaski heittää niistä yhtäkään pois. Istuttaisin puutarhaan, jos niillä olisi edes mitään toivoa talvehtia täällä, mutta kun vertaa talveamme Orkneyn ilmastoon, jossa viime talven kylmin päivä oli se, jolloin lämpötila käväisi -1:ssä, ei toivoa ole.
Pääsisinpä kottaraisten ja laulujoutsenten tavoin siivilleni talvehtimaan Pohjanmeren talvivihreille saarille. Syysahdistus on alkanut kaihertaa, kun tietää talven lähestyvän. S-vuodenaika – tai pikemminkin sitä seuraava ikipitkä T – onkin ainoa ikävä asia näiden ihanien asioiden äärellä.


Helminukkajäkkärä – Anaphalis margaritacea
Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Laukka – Allium
Meksikonhanhikki – Potentilla thurberi
Pallohopeakuusi – Picea pungens 'Glauca Globosa'
Punalehtiruusu – Rosa glauca
Pyökki – Fagus
Rikkaporkkana – Daucus carota
Samettihortensia – Hydrangea aspera subsp. sargentiana
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
Syyshohdekukka – Helenium Autumnale-Ryhmä
Tarhasalkoruusu – Alcea rosea
Tuoksuherne – Lathyrus odoratus

Violetit ja vaaleanpunaiset ilot

Laidunkarstaohdake kukkii pitkään, koko ajan haarautuu uusia kukkavarsia. Kukkien ympärillä pörrää perhosia, mehiläisiä ja kukkakärpäsiä pienenä pilvenä. Ihana pörriäiskasvi!

Siinä vieressä kasvaa ruusunätkelmää. Ne ehtivät mennä vyyhdiksi, kun en ollut tehnyt tukia ajoissa. Ripustin ylös aidan tolppien väliin riman, johon olin sitonut naruja, niihin nätkelmät sai kiedottua. Lisäksi nostin pihan eri paikoissa tiellä lojuneen lahonneen tikkaanpätkän kivimuuria vasten.

Laitoin tikkaat paikoilleen eilen, tänään on nätkelmä kasvattanut kärhen askelman ympäri.
Tulee mieleen Vaahteramäen Riinan blogikirjoitus Vakka-Taimesta, missä kasvi on osannut liittää lehdenkärkensä yhteen tukikepin ympärille. (Linkki vie juttuun). Kasvit ovat niin ihmeellisiä ja merkillisiä.

Muita ihania juttuja ovat jaloängelmä 'Hewitt's Double' rikkaporkkanoiden seassa.

Lupasin kuvia vaarinlaukasta, kun se alkaa kukkia runsaammin, se on perhosmagneetti.

Ihana samettihortensia täydessä kukassa. Kaunein hortensiankukinto mitä on, varmaan.

Ja suloinen syysleimu 'Crème de Menthe', hieman toipunut kuivuudesta viime sunnuntaisen sateen jälkeen.

Syysvuokko 'September Charm' jo kukassa, aikaisin! Yleensä tämä kukkii nimensä mukaisesti vasta syyskuussa.

Yhteen olohuoneen ikkunan tomaateista on tulossa jännittävän violetteja hedelmiä.


Jaloängelmä – Thalictrum delavayi
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Rikkaporkkana – Daucus carota
Ruusunätkelmä – Lathyrus latifolius
Samettihortensia – Hydrangea aspera subsp. sargentiana
Syysleimu – Phlox paniculata
Syysvuokko – Anemone hupehensis
Vaarinlaukka – Allium senescens

Kasvimaalla

Pikkuinen kasvimaani jää aivan vaille huomiota niin blogissa kuin tosielämässäkin. Muistan silloin tällöin kastella. Nyt, kun ihanat tuoksuherneet ovat kukassa, tulee kasvimaalla käytyä useammin. Tässä on Chiltern Seedsin Mulberry mix -tuoksuhernesekoitusta.

Siinä on mukana purppuraisiakin kukkia. Ihana seos! 

Toisessa penkissä on yhtä ihana seos Sarah Ravenilta: Wiltshire Ripple and Almost Black mix. Tässä 'Wiltshire Ripple' ...

... ja nyt mukaan on liittynyt myös 'Almost Black'. Sain molemmat ihanat seokset ystäviltä, mikä onni!

'Wiltshire Ripple' ja 'Almost Black' sointuvat hienosti kuivuudessa punaisiksi menneisiin maustekirveli 'Vertissimon' lehtiin.

Siellä ne, kaivonrenkaassa.

Edellisessä kuvassa näkyy aidan vieressä jotakin punaista. Hups, sehän on amurinviini, jota olen unohtanut kastella. Aika hieno! Tämä on saanut vettä kerran kesän aikana ja eilen punaisuuden huomattuani toisen kerran. Ehkä ei ole syytä ihmetellä, miksi vasta istuttamani kasvit eivät oikein kasva.

Pieni kasvimaani pihatieltä käsin nähtynä. Kaivonrenkaista oikealle on vielä kaksi kohopenkkiä, siellä kasvavat mm. ensimmäisten kuvien tuoksuherneet.
Karhunvattukartioiden ja orjanruusun väliin olen tänä kesänä perustanut ruusutarhaa.

Ransu esittelee. Siirsin siihen pari viikkoa sitten harmaakäenkukkia, jotka luonnollisesti ruskettuivat, mutta varmaan karistavat siemeniään tähän.

Ransu pörhistyi. Syynä Mustin saapumisen aiheuttama pieni hepuli.

Kaivonrenkaassa, jossa kasvaa parsaa, on kitukasvuisia "isoköynnös"krasseja. Ihanan värinen lajike on 'Ladybird Rose'.

Tämä herkku on ystävän antamista siemenistä kylvetty ryhmäsamettikukka 'Strawberry Blonde'. En ole esikasvattanut, kun paikkaa ei ole, suorakylvin 14.5. ja kukinta alkoi heinäkuun puolivälin tienoilla, muistaakseni.

Kääpiösamettikukka 'Ursula' aloitti pari viikkoa myöhemmin. Minulla oli tämän tapaista viime vuonna kaupunkiparvekkeella ja sehän kukki vielä joulukuussa.

Sareptansinappi kukkii hienosti, kun en ole muistanut korjata sitä syötäväksi. Retiiseistäkin meni suurin osa kukkaan. Milloin sitä ehtisi syödä? Makeat ja mehukkaat, isot vihreät karviaiset (lajike tuntematon, vanha) kyllä syön aina puutarhakierroksella, mutta kas, kun ne kasvavatkin muotopuutarhassa!

Roomansalaatti 'Ovired' on, toisin kuin kaalit, ehjälehtinen, todella kaunis ja kuivuudenkestävä. Tämä on toisen kylvöksen satoa, taidanpa nyt tehdä tästä salaatin! Ekasta kylvöksestä muistin syödä vain muutaman lehden. Ehkä niistäkin on vielä jotakin hengissä. Ehkä voisin käydä kasvimaalla katsomassa.
Nyt, kun sinne on ilmestynyt ruusutarha, tulee siellä varmasti käytyä useammin.


Amurinviini – Vitis amurensis
Isoköynnöskrassi – Tropaeolum majus
Kääpiösamettikukka – Tagetes tenuifolia
Maustekirveli – Anthriscus cerefolium
Orjanruusu – Rosa dumalis
Roomansalaatti – Lactuca sativa, romaine-, romana- yms. lajikkeet ja ryhmät
Ryhmäsamettikukka – Tagetes patula
Sareptansinappi – Brassica juncea
Tuoksuherne – Lathyrus odoratus

Ötökkäpuutarha

Puutarhaani voi joku varmaan sanoa homssuiseksi. Kyllä se minustakin sitä on, osittain. Keto (jossa korituolit ovat) kaipaisi kohtapuoliin niittoa. Kedon laidalla on paahdepenkki, jossa kasvaa kaikenlaista muutakin kuin sinne istuttamiani kasveja.
Pallo-ohdakkeita on vähän vaikea erottaa toisistaan ja olen saanut tai hankkinut niin ota- kuin sinipallo-ohdakettakin. Kun hankin 'Taplow Blue' -sinipallo-ohdakkeen muotopuutarhaan, saivat nämä korkeammat väistyä sieltä tänne ja vähän muuallekin. Kumpi tuo nyt on, en ole varma. Hyvä pörriäis- ja perhoskasvi se joka tapauksessa on.

Paahdepenkin ja kedon luonnonkasvit ovat levittäytyneet jo nurmikollekin. Niinpä tästä kohdasta ei nurmea voi leikata, sillä keltamatara ja ketoneilikka ovat kovasti harvinaistuneet Suomen luonnossa.

Keto tosiaan rehottaa. Rehotus, rytökasat, lehtikompostit ja luonnonkasvillisuus ovat kuitenkin hyvin tärkeitä!

Jos ei niitä ole, ei pian ole hyönteisiäkään. Kauniit päiväperhoset, joita ihailemme, ovat vain pikkuriikkinen osa, eivätkä ne ole edes luonnon kannalta niin tärkeitä kuin monet muut öttiäiset. Muut öttiäiset ovat aivan aliarvostettuja.
Ötököitä varten tarvitaan paljon muutakin kuin mesikasveja (kuvassa harmaaminttu). Kuten pehoset, myös mesikasvit ovat vain pikkuriikkinen osa kokonaisuutta.

Musti esittelee. Heinikon ja muun pöpelikön ja lahoavan puun lisäksi tarvitaan myös esimerkiksi nokkosia. Ne ovat hyvin monen öttiäisen ravintokasveja, mukaan lukien juuri niiden ihailemiemme päiväperhosten toukkien. Edellisen kuvan amiraalin toukka syö nokkosta.

Asia hahmottuu niin minulle itselleni kuin varmaan jokaiselle lukijallekin koko ajan laajemmin. Olen vasta ötökkäharrastuksen alkumetreillä, aihe on valtava. Onhan kyse koko maapallomme luonnon kokonaisuudesta.

Onneksi en ennätä siivota joka nurkkaa ja olen luonteeltanikin tarkkailija. Haluan katsella, millaista kasvillisuutta mihinkin muodostuu, ja keitä tyyppejä siellä näkyy. Tämäkin kohta saunan kostealla nurkalla on vastikään kitketty, usko huviksesi. Siinä kasvaa rusopäivänliljaa, raitamarskiheinää, vaaleanpunakukkaisia idän- ja ketomesiangervoja ja kuvan alareunassa kuningassaniainen. Valkoinen korkea pikku kukka taitaa olla viime vuonna tunnistettu Erigeron annuus, yksivuotinen kallioinen, joka kukki silloin saunan toisella nurkalla.
Rantapunalatva on valitettavasti hävinnyt kuivuuteen, tosin se hävisi jo viime kesän aikana. Eipä ole tullut mieleenkään kastella saunan ympäristössä, sillä se on tonttini kostein kohta. Tänä vuonna olen kyllä kastellut kituvaa kilpiangervoa, sillä haluaisin nyt onnistua kolmannella yrittämällä sen kanssa. Aiemmat taimet ovat kuivuneet, ja haluaisin niin saada tämän komealehtisen perennan puutarhaani.

– Hurraa, täällä sanoi eilen 13 mm! –

Saunan toisella nurkalla kukkii ystäviltä saatu minttu, joka putkahti esiin heidän tontillaan, kun he olivat sitä vähän raivanneet. Tämä on perhoskasvien kärkikastia. Tänä aamuna ihailin kukissa myös keisarinviittaa, mutta hän ei halunnut kuvaan.
Minttujen tunnistus on vaikeaa, sillä ne risteytyvät. Tämä ei näytä olevan oikeastaan mitään luonnonlajia. Voihan se olla joku aiemmin paikalla kotipuutarhassa viljelty laji. Ystävät juuri puhuivat, miten monta rakennuksen kivijalkaa heidänkin tontiltaan löytyy: on sepän pajan ja navetan jäännöksiä. Tässä kylässä on asuttu satojen vuosien ajan.

Rehotuksen sekä toukkien ja aikuisten ravintokasvien lisäksi tarvitaan suojaa. Sain viime kesänä ajatuksen siirtää ötökkähotelli vastikään loppuun saamani kivimuurin päälle, sillä aiemmin tekemäni hökötys oli retkahtamispisteessä. Mietin myös, että kivimuurin päällä tuollaisena laakeana pyramidina hotelli olisi aika kaunis. Nyt sen siirsin. Pitää vielä ennen syysmyrskyjä laittaa muutamasta laudanpätkästä katto.
Hotellin edustalla on verkko, jotta linnut eivät pääse syömään asukkaita, taakse tarvitaan vielä verkko tai takaseinä. Yritän miettiä, miten toteutan seinän ja katon, sillä tykkään tästä juuri tuollaisena orgaanisen muotoisena enkä haluaisi suoraviivaisia linjoja.

Kivimuurin edustalla kasvaa laidunkarstaohdakkeita, joissa viihtyvät ohdakeperhoset, vaikka käyvät ne mintuissakin.

Sitten asiasta kukkaruukkuun. Kylvin keväällä kultapäivänliljaa, kun en tiennyt, että olin jo viime kesänä sellaisen ostanut Taimimoision alennus-yllätyskassissa. Koko kesän olen paaponut tyhjää ruukkua, kastellut ja tarkkaillut. Välillä ruukku on päässyt kuivumaan huolestuttavasti.
Nyt sieltä nousee pikkuisia kultapäivänliljavauvoja!
(Päivänliljat, Hemerocallis, saivat lempinimen Hemero, kun tällainen lapsus oli yhden lehden puutarhajutussa ja se oli jotenkin niin hassu, että huvittaa vieläkin.)

Iloinen perheuutinen nro 2: Pari vuotta sitten kasvattelin siemenestä Lysimachia atropurpurea 'Beaujolais' -taimia. Ne kukkivat viime kesänä ja sitten hävisivät. Kyseessä ei ole suoranaisesti kaksivuotinen, vaan lyhytikäinen perenna, mutta kaikki taimet hävisivät minun puutarhastani kukinnan jälkeen.
Nyt olen löytänyt pari lehtiruusuketta paikasta, jossa yksi kasveista kukki, ja ainakin tämä suurempi on takuuvarmasti juuri kyseinen alpi! I-ha-naa. Se on todella kaunis kasvi, olen onnesta sydämenmuotoisena! Onneksi olen laiska kitkijä!


Harmaaminttu – Mentha longifolia
Idänmesiangervo – Filipendula palmata
Ketomesiangervo – Filipendula purpurea
Kultapäivänlilja – Hemerocallis middendorffii
Kuningassaniainen – Osmunda regalis
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Otapallo-ohdake – Echinops ritro
Raitamarskiheinä – Spartina pectinata 'Aureomarginata'
Rantapunalatva – Eupatorium cannabinum
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus