Oranssissa penkissä vahvoja värejä ja jotain oranssiakin

Oranssissa penkissä on nyt vähän kaikkea muuta kuin oranssia. Ransu esittelee.

Orange Border
This was supposed to be burnt orange, brown and some yellow contrasted by blue – but in the end there is nearly anything but! 

Istutin syksyllä pussin 'Prinses Irene Parkiet'- eli IRENE PARROT -papukaijoja, mutta nämä eivät ole Ireneä nähneetkään. Irenessä olisi ihana oranssin sävy, nämä ovat punaisia.

Vuosia sitten istuttamani papukaijatulppaanisekoitus punaiseen villiin penkkiin on tuottanut lähes identtisen kukan siellä. Ihan hienojahan nämä ovat. Oikealla metsätyräkki 'Chameleon'.

Takaisin oranssiin penkkiin. Siellä kukkivat ansiokkaasti myös joitakin vuosia sitten istutetut 'Texas Flame' -papukaijatulppaanit.

Näkymä oranssiin penkkiin punaisen villin penkin takaa. Punaiset "Irenet" loistavat sieltä, sillä ne ovat valtavan kookkaita, lähes puolet pidempiä kuin vanhat Texasit, ja kukkakin on noin kolminkertainen. Törkeän kokoiset, sanoisin. Toivottavasti ne ajan saatossa pienenevät ja lisäksi muuttuvat oransseiksi.
Alun perin ajatus oli, että oranssin penkin värimaailma olisi ruskea-keltainen (ja oranssi) yhdistettynä sinisellä, joka vastavärinä kivasti korostaa ruosteen sävyjä. Koska tähän osuu iltavalo, ajattelin, että sitä yhdistelmää olisi mahtava katsella vastavalossa iltaisin. Ehkä se ajatus vielä toteutuu, mutta vaatii hieman puutarhashakkia eli siirtoja.

Kasvuston keskeltä häämöttää myös jotakin justiin oikean sävyistä.

Pikkuruinen 'Little Princess' se siellä rusotuomipihlajan alla. En tajunnut tätä istuttaessani, että tässä on melko ravinteikas maa ja penkin kasvillisuus tulee olemaan rehevää. En ehkä yritä siirtää näitä, mutta etsin näitä syksyllä lisää ja istutan uusia vähän reunemmalle.

Pikku prinsessojen vieressä kukkii pehmeän punainen 'Bell Bank' -kellukka.

Ruskeaan vivahtava punainen on ihan täydellinen tähän. 'Brown Sugar' -triumftulppaanissa oli sama pehmeän punainen sävy, kun kukka oli tuore, sitten se lakastui aivan ihanan väriseksi. Kuvassa 'Texas Flame' nupulla, siinä ei vielä näy punaista raidoitusta.

Nämä olisivat täydellistäkin täydellisempiä oranssiin penkkiin, mutta nämä kreikantulppaanit kasvavat muotopuutarhassa, ja kun ne ovat siellä viihtyneet kohta kymmenen vuotta, en niitä siirrä.

☛ Sen sijaan tässä ostoslista syksyä varten: Lisää 'Little Princessiä', lisää kreikantulppaania ja lisäksi ihania buharantulppaaneja, sillä niitä minulla ei kasva vielä yhtäkään. Niissä on aivan kapeat lehdet ja kauniit, usein oranssit kukkavärit, lajikkeesta riippuen. Näin ystävän insta-tilillä sellaisia ja heti syttyi lamppu pään päälle.

Tässäkin postauksessa on kirsikka kakun päällä. Siirsin viime vuonna 'Gingerbread Man' -pikkukurjenmiekan muotopuutarhasta, sillä tämä on täydellisen värinen oranssiin penkkiin. Paikka on selvästi hyvä ja nyt se kukkii. Eikö ole mieletön!

Lähikuvassa näkyy partaisille iiriksille tyypillinen uskomaton kimallus, taikapölyä!


Buharantulppaani – Tulipa linifolia
Kellukka – Geum
Kreikantulppaani – Tulipa orphanidea
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Papukaijatulppaani – Tulipa Papukaija-Ryhmä
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Triumftulppaani – Tulipa Triumph-Ryhmä

Veneretkellä

Kävimme kahden ystävän kanssa retkellä, jonka mainitsin edellisessä postauksessa. Löysimme kukkivia metsäomenapuita, harvinaista suippuorapihlajaa ja muuta mukavaa. Retken varsinainen tarkoitus oli katsastaa seljakämmekkäpaikat.
Matka alkoi kotisaaren kapeasta lahdesta, josta ajetaan ulos pienen sillan ali.

Looking for Orchids
With two friends we went to have a little excursion by a small boat to look for elder-flowered orchids. There have been two good spots for them in nearby small islands, but alas – since the exponental increase of white-tailed deer, the orchids are gone. We only found a leaf rosette, and a leaf of another orchid – with tooth marks on it. Here on my home island there are elder-flowered orchids in two places: both my friends' gardens, where they have fenced the orchid areas!

Kotisaaren kallioissa näkyy hienoja raitoja, kun eri kivimassat ovat aikoinaan, noin 2000 miljoonaa vuotta sitten, olleet sulaa massaa. Silloin tässä päällä kohosivat korkeat vuoret. Siinä tuntee itsensä sopivalla tavalla pieneksi, kun näitä ajattelee.

Tuomet kukassa rannoilla, haapoihin puhkeamassa lehdet.

Erittäin uhanalainen suippuorapihlaja. Näitä kasvoi tässä onneksi useampia! Mukavaa nähdä kunnollinen esiintymä harvinaista kasvia.

Lehtosaarnien rungot olivat niin vänkyröitä, etten meinannut niitä tunnistaa. Ystävä heitti vinkkiä, että kuuluu öljypuukasveihin. Minulle tuli ensin mieleen vain syreeni, kunnes älysin katsoa, onko näissä lehtiä! Joihinkin oli jo latvaan puhjennut pieniä lehtitupsuja. Ympärillä kasvaa pähkinäpensasta.

Jatkoimme saaren sisäosiin entiselle niitylle. Kaatunut kuusi maatuu aivan upeana taideteoksena, tästä tulee fossiili mieleen. Kuin jokin jättiläisen luuranko, joka saa rauhassa maatua niille sijoilleen.

Täydellisen kaunista: sammaleisia runkoja, kukkivia tuomia ja pähkinäpensaita.

Ketunleipä on löytänyt paikan, jossa ei ole paljon kilpailua, tosin eipä juuri multaakaan.

Lähdimme takaisin rantaan ilman ainuttakaan seljakämmekkähavaintoa. Yhden ehkä lehdokin lehden löysin, mutta siinäkin oli hampaanjäljet. Peuran kakkaa löytyi kyllä runsaasti.

Kippari meni edeltä valmistelemaan eväitä.

Rantasipi piti seuraa evästaukomme ajan. 

Poikkesimme myös vastapäiselle saarelle, jossa oli jännittävät tummat kiviainesläiskät rannassa. Miten kivi voikin jäädä tuollaisiksi länteiksi. Täälläkin etsimme kämmeköitä lehtoniityllä, tuloksetta.

Monessa suunnassa saatoimme nähdä sateita, vaan meidän niskaamme ei satanut. Välillä paistoi jopa aurinko.

Sitten jatkoimme vielä kolmanteen saareen. Matkalla oli hienoja kallionäkymiä.

Tässäkään saaressa ei ollut kovin hyvä tulos: löysin yhden seljakämmekän lehtiruusukkeen, se jäi koko retken ainoaksi. Muuten maisemat olivat kyllä mukavat.

Västäräkki tutkaili meitä kiveltä käsin.

Sitten palasimme kotiin. Harvoin tulee katsottua kotisaarta tästä kuvakulmasta. Kuvassa näkyy entisen kalkkilouhoksen piipun tyvi ja erillisellä pikku saarella ollut dynamiittivarasto.
Kotona oli kuulemma alkanut tihkua pian lähdömme jälkeen. Kyllä kannattaa joskus siis poistua kotoa!

Peurat ovat todellinen ongelma kämmeköiden ja lehdokkien kanssa. Ne todellakin syövät ne, kokonaan. Ystävieni pihoilla on seljakämmekkäesiintymiä, joita ei olisi, elleivät he olisi aidanneet alueita.
Ystäväni on yhteydessä Arkipelagia-seuraan, joka kerää tietoja seljakämmeköiden esiintymisestä ja katoamisesta, sinne on raportoitu retkemme tulos. Tässä linkki seuran sivulle: KLIK.


Haapa – Populus tremula
Ketunleipä – Oxalis acetosella
Lehdokki – Platanthera
Lehtosaarni – Fraxinus excelsior
Metsäomenapuu – Malus sylvestris
Pähkinäpensas – Corylus avellana
Rantasipi – Actitis hypoleucos
Seljakämmekkä – Elder-flowered orchid – Dactylorhiza sambucina
Suippuorapihlaja – Crataegus rhipidophylla
Tuomi – Prunus padus

Kukkapuita

Pihasyreenit ovat juuri tulossa kukkaan. Takana näkyy myös sinisempää, se on kirsikkapuun latvassa kukkiva alppikärhö. Piti leikata kirsikkapuuta ja kärhöä jo viime kesän lopulla, mutta se unohtui.

Flowering Trees
Lilacs are coming to flower, apples – both domestic and wild – are flowering and a trip to some nearby islands revealed our native fly honeysuckle, a rare hawthorn and some lovely bird cherries flowering along the shores.

Kärhön kukkia ei tosiaan näe, ellei katso kauempaa käsin, niin latvassa ne ovat. Kuvassa näkyy myös saarni, ne tulevat niin myöhään lehteen, että nyt vasta ovat lehdet puhkeamassa.

Jos menee kirsikkapuun alle, näkyy joitakin kärhön kukkia. Huh, onpa tuo kärhö kasvanut vyyhdiksi! Tänä vuonna on totisesti sen leikkuun aika.

Tuolla se kirsikka on kärhöineen, huussista oikealle. Kukkaisin osa kärhöstä on neljän metrin korkeudessa. Meinaan poistaa koko korkeimmalle kasvavan oksan puusta ja samalla leikata kärhön alas.
Huussista vasemmalle ovat saarnet, vielä melkoisen paljaat, mutta hyvä niin, niin päästävät vielä valoa lävitseen kevätesikoille niiden alla.

Omenat kukkivat juuri nyt parhaimmillaan. Ystävien pihalla on upea vanha omenapuu.

Toisten ystävien pihassa on myös omenapuu täydessä kukassa, taustalla valkokukkainen syreeni.

Tarhaomenapuu on haitallinen vieraslaji, sillä se risteytyy luonnon metsäomenapuun kanssa. Metsäomenapuut ovatkin pitkälti hävinneet. Ahvenanmaalla ne ovat vielä melko yleisiä.
Kävimme kahden ystävän kanssa veneretkellä oikeastaan etsimässä seljakämmeköitä, mutta samalla katsastimme nämä metsäomenapaikat. Näillä pikku saarilla ei ole asutusta, eikä ihminen ole istuttanut tarhaomenapuita. Metsäomenakin tuottaa hedelmiä, niistä tehtiin varmasti hilloa, kun ne ovat liian happamia syöntiomeniksi – silloin, kun pikku saarella oli jotakin asutusta tai ainakin karjanpitoa.
Tämän kukassa olevan metsäomenapuun vieressä kasvoi suippuorapihlajia, harvinaisia nekin.

Samasta saaresta löytyi myös lehtokuusama.

Tuomet kukkivat kauniisti saarten rannoilla, missä ne saavat valoa.

Loppuun vielä kuva omasta kukkivasta 'Äkeröstäni'. Sen runko on lähes ontoksi lahonnut ja silti puu vain jatkaa eloaan vuodesta toiseen. Tulppaanejakin on edelleen kukassa – vaikka parhaillaankin näen keittiön ikkunasta kolme peuraa kyläniityllä, ne eivät ole käyneet pihassani. (Vielä.)
Lisäksi saimme eilen peräti 14 mm vettä, mahtavaa! Puhumattakaan muusta menestyksestä. Kyllä meille nyt elämä hymyilee.


Alppikärhö – Clematis alpina
Lehtokuusama – Lonicera xylosteum
Metsäomenapuu – Malus sylvestris
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
Saarni – Fraxinus excelsior
Suippuorapihlaja – Crataegus rhipidophylla
Tarhaomenapuu – Malus domestica
Tuomi – Prunus padus

Kauniita pensaita ja yllätyskärhö

Kun huomasin tämän kärhön nuput, ajattelin, että olin istuttanut alppikärhön tähän koivikon laidalla olevaan aitaan. Nyt, kun kukat ovat auki, muistan: istutin siihen syksyllä 'Maidwell Hall' -tarha-alppikärhön! Tämä on taivaallisen kaunis, suurikukkainen ja kauniin värinen. Onneksi tartuin siihen jossakin alennusmyynnissä.

Kääpiömantelit kukkivat, mutta kuten tavallista, kukinta on parissa päivässä ohi. Tämä olisi oikein kiva pensas, jos kukkisi hieman pidempään!

Pensasmainen pyökki 'Rohan Weeping' saa sen sijaan täydet pisteet koko kasvukauden mittaisesta näyttävyydestä. Vastapuhjenneet lehdet ovat tiilenpunaiset, edessä kasvava vaskivarjohiippa 'Orangekönigin' on todella hyvän näköinen sen kanssa. Parissa viikossa pyökin lehtien väri tummenee mustanpuhuvan viininpunaiseksi.

Kultaherukka saa myös papukaijamerkin, se on ollut kukassa jo pari viikkoa. Samoin ruusuherukat.

Ransu lähettää terveisiä Orkneyn-siroverenpisaroiden viereltä. Raukat lähes kuolivat kuivuuteen, kun ei ollut satanut, kun olimme poissa. Ne pitää varmaan ruukuttaa, sillä paljussa on pienoinen viidakko. Voisikohan jonkun niistä istuttaa pihalle, jos sen kietoisi talveksi oikein paksuihin vällyihin? Epäilen silti.. talvemme ovat melko erilaisia. Orkneyllä oli kuulemma viime talvena kerran -1 astetta, se oli talven kylmin. Huokaus!
Lisäksi ne viileät kesät sopisivat Ransulle paremmin kuin hyvin. Onneksi nyt viileni sellaiseen sopivaan Lofoottien-lämpötilaan, joka passaa norjalaisille.


Kultaherukka – Ribes aureum
Kääpiömanteli – Prunus tenella
Pyökki – Fagus sylvatica
Siroverenpisara – Fuchsia magellanica
Tarha-alppikärhö – Clematis Atragene-Ryhmä
Vaskivarjohiippa – Epimedium × warleyense

Kaikkea ihanaa ja sitten sadetanssi

Vuoden ihanimmat viikot ovat käsillä. Kirsikkaluumu 'Nigra' ehti jo kukkia, tässä vielä kuvat kukinnasta.

Pieni puu on vuosi vuodelta isompi ja vuosi vuodelta siinä on enemmän kukkia.

Sitten pienten ja hentoisten pariin. Varjohiipparisteymä 'Black Sea' kukkii viimein, tämä on jo jokunen vuosi sitten istutettu ja sillä on kestänyt asettua. Nimi viittaa lehtiin, jotka menevät talven tullen hyvin tummiksi, lähes mustiksi. Varjohiipoissa on usein komea syysväri.

Kalvevarjohiippa on tulossa kukkaan. Kermanvaaleana se sointuu hyvin taustalla näkyvän Erythronium californicum 'White Beauty' -koiranhampaan kanssa.

Lupasin vielä kuvan pikkuruisesta 'Sabrosa' -nunnannarsissista mittakaavan eli sormeni kanssa. Se on mielettömän söpö minikukka.

Isompia on kukassa oranssissa penkissä: 'Palmares'.

Yksi erilainen tulppaani on tullut kukkaan. Voisiko tämä olla 'Brown Sugar', jonka istutin tähän toissa syksynä, mutta joka ei viime keväänä kukkinut (tai sitten peura söi nupun)?. Se kuuluu triumftulppaaneihin.

Alempana rinteessä kukkivat ihanat Koso-tädin lähettämät vanhat valkonarsissit. Nämä ovat hyviä lisääntymään, ihanaa! Pensaskanukan punaiset versot ovat näille kiva tausta.

Viime syksyllä istutettuja uusia narsisseja on tämä 'Sweet Smiles' -nunnannarsissi. Istutin narsisseja pihaportin molemmin puolin, sillä se näyttää niin ihanan kutsuvalta, kuin tervetulotoivotus. Narsissit nimittäin pärjäävät ihan heinikossakin, turha niitä on kukkapenkkeihin ängetä, kun viihtyvät kaikkialla muuallakin.

Täällä on vain tosi kuivaa. Maanantaina satoi kuulemma 15 tippaa, tälle päivälle ennustetut ehkä-sateet jäivät tulematta. Edellisestä sateesta on kolme viikkoa. Ystävän antama uusi ihana esikko kärvistelee.

Mutta muuten täällä on ihanaa! Palasimme kaupunkireissulta ja tulppaaneja ei ole syöty!

Täydellinen pari: pioninvarret ja tulppaanin nuppu.

Loppuun kirsikka kakun päälle, oikea kirsikanvärinen sellainen. Kuvassa on ihana mätäslaukkaneilikka sekä harmaakynsimöt, mutta myös...

... Tulipa sosnowskyi. Tämä on todella, todella upea. Toivottavasti viihtyy alppipenkissäni.
Seuraavaksi täällä pistetään pystyyn sadetanssi.


Harmaakynsimö – Draba incana
Kalvevarjohiippa – Epimedium × versicolor 'Sulphureum'
Kirsikkaluumu – Prunus cerasifera
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Nunnannarsissi – Narcissus Jonquilla-Ryhmä
Pensaskanukka – Cornus alba
Valkonarsissi – Narcissus Poeticus-Ryhmä
Varjohiippa – Epimedium