Sunday 28 April 2019

Pikku vuokkoja ja muita metsäpuutarhan aarteita

Nyt täytyy kulkea nenä kiinni kasveissa. Kaukaa katsellessa ei puutarha ehkä näytä vielä kovin kukkealta, mutta annas, kun menee lähemmäs. Mitä ihmeitä paljastuukaan!
Japaninlehtikuusen kukkasia, esimerkiksi. Puiden kukat ovat ihmeellisiä. Ystävä juuri sanoi, että puissa se on miehet, jotka koreilevat (jos hede- ja emikukinnot ovat eri puissa). Ihmisissäkin miehet koreilivat aikoinaan, mutta mihin ihmeeseen se piirre hävisi?

Pieni saniaistarhani pitää meitä jännityksessä. Saniaiset eivät ole vielä nousseet. Moni niistä hävisi maan uumeniin viime kesänä. Paikka on muutenkin niille varmaan liian kuiva, ja sitten tuli viime kesä ja noin puolet saniaisista ruskettui ja hävisi. Saa nähdä, nouseeko niitä tänä vuonna yrittämään uudestaan.
Koska saniaiset ovat hitaita nousemaan, en ole kovin tarkasti syynännyt saniaistarhaa. Olisi kannattanut! Yhtenä päivänä ohi kulkiessa silmä osui violetteihin kukkiin, sillä kapea auringonkiila osui juuri niihin. Oi! Tuoksuorvokit ovat kukassa.

Sittenhän silmä havaitsi lisää nuppuja. Tosiaan, imikät! Nehän ovat aikaisia kukkijoita. Vaalealehtinen miekkaimikkä 'Diana Clare' on tehnyt lupaavan näköiset nuput.

Täältäkin löytyy sinivuokkoa, saaren luonnonkantaa. Sen kaverina kukkii kevätpiippo, saaren luonnonkasvillisuutta sekin. Se on aivan ihana pikkuinen heinä, yksi lemppareitani. Olen siirtänyt sen metsästä tänne ja sinivuokko tuli salamatkustajana mukana.

Saniaistarhan yläreunalle istutin syksyllä Englannista tilatun heiden Viburnum farreri. Peittelin sen vanhalla villapaidalla talveksi. Tällaiset kokeilut ovat Herran haltuun -sarjaa, kun ei ole mitään hajua siitä, miten ne Suomessa menestyvät. Tämä ainakin herää virkeänä ensimmäiseen kevääseensä uudessa kotimaassaan!
Monet heidet kukkivat myöhään syksyllä, talvella tai kevättalvella Britanniassa. Siksi olen kiinnostunut kokeilemaan niitä, josko niistä saisi syys- tai kevätkukkijoita puutarhaan. Valitettavasti heidet ovat peurojen herkkua, siksipä verkkosuojaus on välttämätön.

Sitten siirrytään vuokko-esikkopuutarhaan. Balkaninvuokko 'Charmer' avasi ensimmäiset kukkansa, mutta myöhästyin – ne olivat jo saaneet iltapäivän varjon yllensä ja menneet suppuun, kun lähdin kamerakierrokselle.

Tavallinen sininen. Ovat nämä supussakin todella nättejä.

Samassa penkissä kukkii valkotäpläimikkä 'Mrs. Moon'. Tämä on niin ihana!

Muotopuutarhan kuivassa penkissä on lämmin paikka ja ensimmäinen valkovuokko on kukassa! Jos tätä nyt kukaksi osaa nähdä... tämä on 'Virescens': kokonaan vihreä kukka, joka muodostuu lehtimutaatioista terälehtien sijaan.

Huomasin tässä yhtenä päivänä, miten ihanasti mehitähdet ovat levinneet kivien väliin. Puutarhassa alkaa olla tällaisia kohtia nyt, kun olen luonut pihaa kohta 13 vuotta. Tässä ei nimittäin ollut mitään vanhaa kaunista pihaa; kaikki oli niin umpeenkasvanutta, ohdake-vattupöheikön vallassa. Kivipenkereet piti joko kaivaa maasta esiin tai rakentaa, sammal ja muu kasvillisuus niihin syntyy pikku hiljaa. Mutta suuri onni on tontti, jossa kasvaa kiurunkannusta joka puolella!


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Kevätpiippo – Luzula pilosa
Kiurunkannus – Corydalis 
Mehitähti – Sempervivum
Miekkaimikkä – Pulmonaria longifolia
Sinivuokko – Hepatica nobilis
Tuoksuorvokki – Viola odorata
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata
Valkovuokko – Anemone nemorosa

32 comments :

  1. Onpa hyvä, että muistaa käydä puutarhan eri osissa. Toivottavasti saniaiset virkoavat ja tulee kosteampi kesä.
    Umpeen kasvaneen ryteikön kanssa joutuu tekemään vähän eri tavalla töitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pitäisi muistaa käydä tarkastamassa ihan kaikki nurkat.
      Pahasti alkaa tämä kasvukausi, kun jo nyt on ihan kuivaa. Mutta niinhän kevät yleensä on. Maaliskuussa sentään satoi jonkin verran.

      Delete
  2. Ihania kukkijoita nuo vuokot, miulle uusia kasveja. Toivottavasti saniaiset selevivää mullanalta! Viimekesän kuivuus on varmaan hävittäny paljon kasveja puutarhureilta.
    Onneks ei vihulaista, vattu ja ohake on myös hankalia hävittee. Ison työn oot tehny.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Piti ihan googlettaa, että olikos se vihulainen nokkonen... taitaa olla. Kyllä sitäkin on, joka puolella, kun tämä on vanhaa kylää: ihmis- ja eläinlantaa on laitettu maahan vuosisatojen ajan. Toisaalta siitä tulee hyvää multaa kyllä, mutta onhan kivikkoinen maa, jossa kasvaa ohdaketta, nokkosta ja vattua, aika hidas puutarhaksi raivattava :-D

      Delete
  3. Nuo on niin ihania kaikki! Täälläkin on vihreys vihdoin räjähtänyt kunnolla ja siitäkös silmä nauttii! Varsinkin näin aurinkopäivänä ihan vimosen päälle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt on kaikki niin ihanaa! Tämä on ihmeellistä aikaa, kaikki on täydellistä ja elämä hymyilee. Elämän taakka on muuttunut erittäin siedettäväksi keveydeksi.

      Delete
  4. Ihania kukkijoita runsain mitoin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pienimmät ovat usein niitä kaikkein ihanimpia :-)

      Delete
  5. Replies
    1. Se on puutarhan kauneimpia kohtia - ihan pieni mutta täydellinen :-)

      Delete
  6. Replies
    1. Kyllä! Ja monenlaiset valkovuokot sekä keltavuokko seuraavaksi.

      Delete
  7. Voi ihanaa! Juuri ajattelin ihan samaa, että onneksi menin nenä kiinni multaan, koska siellähän oli vaikka mitä! Imikkä kukassa meilläkin! Ja Tuoksuorvokin sain juuri taimena, se pääsi Päärynäpuun juurelle levittäytymään! Niin ihanaa aikaa!

    ReplyDelete
  8. Juuri niin, naama kohti maata kulkeminen on nyt kova sana, sillä niin paljon mielenkiintoista mullan pinnalla tapahtuu. Muiden töiden ohessa olen kiertänyt kolmesti jokaisen penkin ja puskannurkan.
    Nuo supussa olevat vuokot on tosi kauniita. Tuplakauneutta siis, kun avoimen kukan lisäksi myös muut asennot ihastuttavat.
    Kuivaa on. Usein keväisin on kuivaa, mutta viime kesän ennätyskuivuuden jälkeen mietityttää, miten kasvit kestävät tämän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Naama kohti maata tai sitten puiden oksia :-) Balkaninvuokko on oikeastaan ehkä nätimpi supussa, mutta silloin sen värikkyys ei erotu. Avoinna ne ovat ihania väripilkkuja, näkyvät jo kauas.

      Delete
  9. Nenä kiinni kasveissa saa nyt mennä kun keväällä lähes kaikki kukkii kovin matalalla. Harmi jos saniaiset ei nouse, viime kesä oli niille rankka, minulla kuoli jopa kotkansiipi kuivuuden takia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saniaisista voi hyvinkin vielä joku nousta, sillä ne nousevat (tai moni niistä) aina melkoisen myöhään - toukokuun lopussa ehkä aikaisintaan. Minullakin on muuten kotkansiipi kuollut, kuoli jo vuosia sitten. Se suostui elämään vain pari vuotta kunnes luovutti. Yllätyin, sillä pidin sitä hyvin kestävänä ja vieläpä voimakkaasti leviävänä! Nyt olen hankkinut enemmän kuivuutta kestäviä lajeja kuten alvejuuria ja härkylöitä.

      Delete
  10. Koivut hiirenkorvalla ja joka päivä puutarhassa maasta nousee uusia kasveja, joita pääsee tervehtimään. Ihanaa aikaa!!! Hienosti ovat mehitähdet vallanneet kivenkolon. Olen jo pitänyt keittiön hanan alla ämpäriä kuten viime kesänä, niin voi käydä heittämässä ämpärillisen vettä aina jollekin kasville jonka ajattelen sitä eniten tarvitsevan....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on tosi näppärä keino säästää vettä! Ja tuskin vähäisestä saippuamäärästä on haittaa maan eliöstölle ja kasveille. Tämä on tosiaan superihanaa aikaa, tätä on taas vuosi odotettu.

      Delete
  11. Sinulla on aina näitä jänniä kokeiluja, pidän peukkuja heidelle, ainakin alku näyttää lupaavalta. oma kokeiluni kesäkodin pihapiirissä, mustaselja, näyttää tyystin kuivettuneelta. jos heittäydyn yltiö positiiviseksi, voisin sanoa nähneeni yhdessä oksassa kaksi pikkuriikkistä silmunalkua;)
    imiköistä ja luonnonkukista tykkään erityisesti myös omilla pihamaillani. minullakin ne kasvavat sulassa sovussa perennojen kanssa. viime aikoina myös monissa puutarhalehdissä on ollut juttuja luonnonkasvien ja perennojen yhdistämisestä. mehän olemme Saila siis aikaamme edellä!
    tääl olen saanut myös ihailla lehtikuusten kukintoja. tuo oli kyl nasevasti sanottu ystävältäsi "puumaailmassa miehet ne koreilevat".
    mukavaa alkanutta Vappuviikkoa Sinulle saila!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos peukutuksesta heidelle! Voi, sellainen tummalehtinen mustaselja minullakin kuoli ensimmäisellä yrityskerralla, mutta seuraava kerta on jo ollut parempi, tosin se ei ole mikään reheväkasvuinen pensas vieläkään. Ja puhkeaa lehteen myöhään. Tavalliset vihreälehtiset mustaseljat sen sijaan ovat jo tulossa lehteen.
      Hih, olemme tosiaan edelläkävijöitä :-D
      Linnut ja puut tarjoavat miehistä silmänruokaa ;-)

      Delete
  12. Nyt täytyisi tosiaan muistaa mennä vielä nenä kiinni maassa, että ehtisi huomaamaan kaikki kevään ihanuudet. Nyt kun kirsikat, magnoliat ja muut isommat ja näyttävämmät kukinnat alkaa, jää helposti varjotarha ja maan tasalla kukkivat vähän unholaan. Pidänkin tänään varjotarhan kurkkimispäivän ja katsastan imikät, koiranhampaat ja muut kaverit siellä. Minuakin oman viime kesänä perustetun sanaiaisistutuksen kohtalo vähän jännittää. Se on kyllä ihan varjossa, mutta täällä mäntymetsässä oli niin kuiva kesä, että voi olla uusien taimien hankinta edessä. Pidetään peukkuja puolin ja toisin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kukkivat kirsikat vievät huomion jo sadan metrin päästä, magnolioista nyt puhumattakaan!
      Minullakin on saniaistarha kuusten alla, se on kuiva paikka, vaikkakin varjoisa. Ehkä pitää tulevaisuudessa miettiä paikka toiseksi. Monia harvinaisuuksia, joita olen ostanut Virosta, Englannista tai erikoismyymälöistä, ei niin vain hankitakaan, tai siihen kuluu taas aikaa ja rahaa.

      Delete
  13. Nenä maassa täälläkin kuljetaan, kiljahdellaan milloin mistäkin syystä - ihanuuksia nousee maasta ihan koko ajan! Voi että, onni varmaan on jos kiurunkannuksia kasvaa luonnostaan! Meillä on pari jotka olen ostanut, molemmat niistä kukkivat ja siitä olen niin onnellinen! Mukavat salamatkustaja ovat aina ihana juttu!

    Kokeiluja aina kannattaa tehdä ja siellä rannalla tuulet ovatkin leudommat kuin täällä rintamailla, vaikka silti jotain aina uskallan kokeilla, aprikoosit ovat vielä hengissä ja kaikkea hyvää sinun heidellesi! Villapaita onkin oikein hyvä suoja aralle tulokkaalle!

    Rapsutukset kisuille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiurunkannukset ovat tosiaan mahdottoman kauniita, ja eiköhän ne sinun hankkimasi ala myös levitä, jos ovat tuota luonnon pystykiurunkannusta.
      Vau, aprikoosit! Se on hieno onnistuminen se!
      Pojat kiittävät terveisistä, sinnekin pusurapsut molemmille!

      Delete
  14. Hilpeä tapaus tuo ’Virescens’ :) Meilläkin kiurunkannus leviää mukavasti ja tuoksuu ihanalle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai, tuoksuu? Miten tämä ominaisuus on jäänyt ihan huomaamatta, täytyy alkaa nuuhkutella!

      Delete
  15. Minä olen huomannut saman ,pitää kulkea nenä maassa, pensaassa ja puusssa. Aina voi löytää jonkin pienen ihmeen. Ajatella jos jokin pieni ihme jäisi vaikka kokonaan huomaamatta.
    Monenlaistahan sinä retkelläsi löysitkin.
    Se on nyt täällä, ihan oikeesti kevät,
    sen kunniaksi hyvää vappua.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin! Jos jäisi joku ihme huomaamatta, pitäisi odottaa vuosi, että sen voi taas nähdä!
      Kiitos, ja hyvää vappua sinullekin!

      Delete
  16. Kiva kun noita kukkia otat kuvia läheltä. Sinulla on niin paljon erikoisia ja kiva on kokeilla uutta sekä mikä onni kun onnistuu.
    Ihanat kuvat pojistasi tuolla aiemmin.
    Iloista Vappua sinne Sinulle ja pojillesi <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta, jonkun erikoisemman kasvin kanssa onnistuminen on hienoa ja ennen kaikkea on jännää kokeilla.
      Kiitos ja iloista vappua teille sinne!

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!