Sunday 15 May 2016

Tontin yksi laita

Ajattelin laittaa pari kuvaa esikkopellosta, ja sitten piti ottaa mukaan kuvia viereisistä puskista ja sitten vielä niitäkin seuraavista... lopputuloksena kuvamaratooni, jälleen. Anteeksi! Tässä, vielä kerran, eikä ehkä ole viimeinenkään kerta: vanhin tarhajouluruusuni, valtava puska marjapuuronpunaisia kukkia.

Another Sunday marathon
I thought to share a couple of images of hellebores, and then some plants that grow near them, and include also the shrubs around there too, and in the end we're having another marathon post.


Kevätesikkoja liittyy jouluruusujen seuraan.


Limenvihreäkukkainen jouluruusu on aivan ihana.

Samoin hyvin tumma.


Kun kuvasin edellistä, hoksasin, että 'Plumosa Aurea' -terttuseljaan ovat puhjenneet lehdet! Ovatkohan nämä nyt riittävän plumosat eli höyhenmäiset, liuskaiset, täytyy tarkkailla. Voi olla, että tämä onkin vain 'Aurea'. Joskus lehtien varsinainen muoto kehittyy vasta vanhempiin oksiin. Ja joskus kasveja myydään väärillä nimillä. Joka tapauksessa, odotellaan. Juuri tänään keskustelin puutarhaystävän kanssa siitä, miten kasvien kanssa – etenkään puuvartisten – ei kannata hötkyillä.


Kasvien hankkimisessa on sekin hauska piirre, että samaa kasvia myydään useilla nimillä, joskus vanhentuneilla. Nimet kun muuttuvat, sukuja yhdistellään ja erotellaan, lajeja samaten. Ostin Lahden puutarhamessuilta innoissani uuden kärsäkallan nimeltä Arisaema robustum ja kotona minulle selvisi, että minulla olikin tämä jo. Olin ostanut tämän Vakka-Taimelta nykyisellä nimellään Arisaema amurense eli amurinkärsäkalla. Heh!
Voisiko tähän keksiä jonkun uuden sanonnan, esimerkiksi: Parempi kaksi lempikasvia kuin ei yhtäkään! Vanhempi amurinkärsäkallanikin on hyvässä nousussa, mutta se kasvaa eri penkissä.

Minulla ei muuten ole ihan hirveästi talvipakkasen aiheuttamia menetyksiä, ehkä siksi, että lumeton talven tulo on saaristossa ennemmin sääntö kuin poikkeus. Ja meillä oli hyvin kuiva syksy. Kylmimmät tammikuun lukemat taisivat olla karvan verran alle –20 eli ei täällä ole ollenkaan sellaisia paukkuja kuin Sisä-Suomessa.


Sitten siirrymme muutaman metrin alemmas vuokko-esikkopuutarhan kohtaan, jossa vierailimme edellisessäkin postauksessa. Mutta kun se on niin ihana.

Tarhavarjohiipan ja hämyvuokkojen edustalle nousee kevätlinnunherne.

Tarhavarjohiippa.

Hämyvuokko.

Balkaninvuokot ovat täällä taas! 'Blue Shades'.

'Charmer'.


Rotkolemmikki salakukkii narsissin takana.


Siinä vieressä tulee kukkaan seuraava varjohiippa, nimittäin vaskivarjohiippa. Tämä on tuplasti korkeampi kuin tarhavarjis, ja kukat ovat ihanan oranssinsävyiset.


Alempana rinteessä kasvaa kaksi ruusuherukkaa. Vanhempi puska on kuivattanut kaikki muut versot paitsi yhden eikä kuki tänä vuonna. Sen sijaan tämä uudempi on täydessä vedossa. Näiden juurella kasvavat tarhavarjohiipat ovat vielä niin pieniä, että vadelmanpunainen pläjäys ei ihan vielä toteudu, mutta ehkä ensi vuonna...


Marjaomenapensas 'Marleena' valmistautuu lehteen ja kukintaan.

Se näyttää vähän yksinäiseltä paahdepenkin yläpäässä, mutta kyllä se kohta saa seuraa, kun perennat nousevat.
Tässä siirryttiin vähä vähältä kauemmas niistä alun jouluruusuista, kun juttuni venyy ja paisuu. Ollaan jo 20 metrin päässä.
Kiva, että jaksoit olla mukana!


Balkaninvuokko – Anemone blanda
Hämyvuokko – Anemone nemorosa, punerva- ja sinerväkukkaiset lajikkeet ja muodot, kuvien muoto on forma caerulea
Kevätesikko – Primula veris
Kevätlinnunherne – Lathyrus vernus
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Ruusuherukka – Ribes sanguineum
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Tarhavarjohiippa – Epimedium rubrum
Terttuselja – Sambucus racemosa
Vaskivarjohiippa – Epimedium  warleyense

44 comments :

  1. Voi taivas,en osaa muuta sanoa,kaikki tämä ihanuus mitä saamme nähdä,aina talven jälkeen <3 <3 <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kevät on ihmeiden aikaa, on niin ihmeellistä tämä kasvu ja kauneus.

      Delete
  2. Voihan varjohiipat! Noita täytyy saada, ihania!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niitä täytyy ehdottomasti saada! Täytyy vielä mainita sekin, että ensimmäiset hiipat tungin aivan surkeaan maahan täysin vailla mitään laadukasta multaa. Ne ovat juuri nuo tyypit näissä kuvissa. Hyvin ovat pärjänneet, vaikka runsastuisivat toki paljon nopeammin uudessa hyvässä mullassa ilman kilpailua rikkaruohojen kanssa.
      Ja niille käy kaikki: paahde, varjo, kuivuus, savi. Ihan märässä en ole vielä kokeillut :-D

      Delete
  3. Miksiköhän minulla ei ole vielä varjohiippoja eikä suuria määriä narsisseja. Täytyy muistaa korjata asiat.
    Ihania kuvia kauniista kasveista.

    ReplyDelete
  4. Nyt iski varjohiippakateus! :) Pakko saada -lista sen kuin pidentyy.

    ReplyDelete
  5. Ihan huikeaa! Tuo puutarhasi kukkaloisto on ihan huikeaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lajeja alkaa vähitellen olla. Se on kivaa :-)

      Delete
  6. On siellä vaan niin ihanaa. Siinä kun kuvia katselin, huomasin, että minun Balkkanin vuokkoni ovat hävinneet, eihän niitä kyllä ollut viimeekesänäkään enään. Nuo jouluruusut sinulla menestyy hyvin, minun ainoani kituva alku on sekin hävinnyt talven aikana. Tää karu suomenselkä ei ihan paras kukka alue ole. On ne kaikki niin ihania, varjohiipasta haaveilen minäkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi harmi! Mutta: minulla sininen piti kaksi välivuotta, sitten kukki viime keväänä usealla kukalla, nyt oli taas vain yksi kukka, saa nähdä onko ensi vuonna, yksi, kaksi tai ei yhtäkään. Voi ehkä olla, että sinunkin puutarhassasi pidetään rokulivuosia?

      Delete
  7. Kerrassaan hienoja kasveja. Mahtava tuo jouluruusupuska, ja entäs tuo vaskivarjohiippa, varsinkin kun kerrot kukkien olevan oranssihtavat. Meillä hieman jotkut jouluruusut kärsivät viime talvesta. Samoin balkaninvuokot menehtyivät tyystin ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Otin tänään parempia kuvia vaskihiipoista, kun kukkia oli enemmän auki, niin näkyy väri. Voi harmi, että ihanat vuokot menivät!

      Delete
  8. Nuo varjohiipat ovat niin somia, ihan tosiaankin. Jaksan aina myös ihastella noita jouluruusujasi, jotka ovat kauniita kaikkina variaatioina. Kuten sanottu, itse olen se kuuluisa jouluruusuntappaja, mutta ehkä vielä jonain vuonna.
    Kävin muuten ostamassa sen Oma Piha -lehden. Narsissijuttu oli mielenkiintoinen, mutta oli siellä paljon muutakin ja samaan hintaan tuli
    vielä edellinenkin numero ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jouluruusuntappaja :-D Niitä kandee kokeilla monenlaiseen erilaiseen paikkaan, sillä joskus ne menestyvät yllättävissä kohdissa.
      Oma pihassa on aina hyviä juttuja ;-)

      Delete
  9. Voijee, nuata jouluruusuja. Aiva maharottomia!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuossa viihtyvät, siinä on vähän kosteaa, mutta kumminkin rinne, ja lehtipuiden varjo kesällä. Lehtomainen paikka, oikein hyvä niille.

      Delete
  10. On se vaan aina niin ihanaa nähdä kasvit uudelleen talven jälkeen. Kun on seurannut jotakin blogia jo pitkään, niin osaa jo kaivata tiettyjenkin kasvien kuulumisia, mietin juurikin tuota ruusuherukkaasi, että miten se meni talven yli?! Olethan muuten tänäkin vuonna tulossa sinne marketanpuistoon blogitapamiseen? Minä olen näillä näkymin tulossa ihan yksin, joten jospa viimein päästäisiin jutustelemaan ihan rauhassa:) Odotan tuota päivää niin intona! Ajattelin tulla markkinoillekin jo ainakin muutama tuntia ennen tapaamista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tosiaan se viimekeväinen ruusuherukka vietti paremman talven kuin ihan vieressä kasvava vanhempi, jostain syystä.
      Voi, kun tällä kertaa en pääse markkinoille enkä tapaamiseen, olen silloin Nurmeksessa puhumassa perinnemaisemista!

      Delete
    2. Voi harmi, mutta vaikuttaisi siltä, että tuosta tapaamisesta on muodostumassa joka vuotinen, eli sitten ensi vuonna taas toivottavasti pääset. Keväässä saisi olla ainakin kaksin verroin viikonloppuja, aina sattuu kivoja juttuja samoihin päiviin.

      Delete
    3. Juu toivottavasti ensi kerralla sitten! Keväässä saisi tosiaan olla enemmän aikaa, kaikkia päiviä oikeastaan!

      Delete
  11. Miten mehevä jouruusupensas! Ne on kyllä hyvin suojattu, kun ovat saaneet kasvaa noin suuriksi.
    Kärsäkalla on aika erikoisen näköinen kasvi. Olisi kiva kokeilla.
    Ja noita varjohiippoja täytyy saada lisää. Oransseista olen haaveillut.
    Sinulla on ihanat kasvustot!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihme ja kumma, en suojaa noita jouluruusuja ollenkaan eikä niiden kukkia syödä. Taitaa olla viereisellä huussilla osuus asiaan, sillä ihmisen haju lienee ilmassa tuossa kohdassa. Talvisin noiden vihreät lehdet kyllä syödään, mutta siitä ei ole juuri haittaa, vaikka komeathan ne jättimäiset polvenkorkuiset lehdet olisikin katsella.

      Delete
  12. oih! En ole Suomessa koskaan nähnyt tuollaista jouluruusua! Oma pikkuinen jouluruusuni kukki penkissä jouluna ja nyt vain kasvattelee lehtiä.

    ReplyDelete
  13. Hieno, runsas kevätkukkakuva-maratooni, kyllähän näitä kelpaa katsella. : )

    ReplyDelete
  14. Näissä jaksaa aina olla mukana. Minullakin on tainnut ruusuherukka kärsiä kuivuudesta, mutta on sentään hengissä. Yhden alimmista oksista taivutin maata vasten ja nyt pitäisi kurkata näkyyko juuria, saisi itselle toisenkin pensaan itse kavattaen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi on hengissä! Olisi mahtavaa, jos saisit oman puskan. Herukoiden pitäisi juurtua tuolleen helposti, täytyypä tehdä noin omillekin.

      Delete
  15. Ihanat varjohiipat! Ruusuherukka -sehän olikin sen kasvin nimi, jota olen yrittänyt muistaa :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä että tuli kirjoitettua siitäkin :-D

      Delete
  16. Aivan upeaa kukintaa! En varmaan pystyisi nukkumaan tuon kukkameren lähellä. Aina vain menisin ihailemaan:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. :-D Täytyisi laittaa teltta pihalle, varmaan!

      Delete
  17. Onpa ihania kasvikuvia. Vielä minulla ei noita varjohiippoja ole, mutta kyllä ovat kauniita. Aah tuota ruusuherukkaa ja Marleenaa!
    Katselen kuviasi hiukan ristiriitaisten tunteiden vallassa, kun meillä talvi on Koskella vienyt hyvin paljon kukkia. Mm. luultavasti monet narsissit ovat mädäntyneet, ehkä siksi, että ensin oli sateita ja sipulit lilluivat vetisessä maassa, ja sitten iski kova pakkanen lumettomaan ja märkään maahan. Meillä ei siis ollutkaan narsissikarkeloita. Myös jotkin periaatteessa sitkeätkin kasvit ovat kuolleet, kuten pikkutalviot (jotka tähän mennessä ovat levinneet ihan riesaksi saakka), villiviini, köynnöshortensia ja norjanruusu. Onneksi monet kasvit ovat silti selvinneet hengissä. Kuten esimerkiksi kaikki pionit, myös viime kesänä istuttamani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi harmi, että oli niin vaikea talvi teilläkin. Jännää, miten erilaista on ollut eri puolilla - meillä oli täällä suorastaan ongelmallisen kuiva syksy.
      Onneksi jotain on sinulla kuitenkin hengissä. Mulla on monta kasvia, jotka vasta pikku hiljaa pukkaavat silmuja, tähän asti ihan kuolleilta näyttäneitä puskia ja köynnöksiä, jotka eivät sittenkään ole kuolleet.

      Delete
  18. Meillä on vielä paljon ruskeita paikkoja kukkapenkeissä, odotellaan kovasti että niistä vielä nousee jotain vihreää... Eihän nyt vielä ole kuin toukokuun puoliväli, vielä siis ehtii.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, monet kasvit on vielä mullan alla. Esimerkiksi kotkansiivistä ei mulla näy vielä mitään, ja silti en yhtään epäile, etteikö ne sieltä nousisi sitten, kun ovat valmiina kohtaamaan kesän.

      Delete
  19. Täällä kasvatellaan elämän ensimmäisiä jouluruusun taimia. Tulisipa niistäkin noin kauniita. Vähän kyllä epäilyttää niiden selviäminen, kun viime talven jäljiltä on niin paljon menetettyjä perennoja penkeissä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti niistä kasvaa oikein kestäviä!

      Delete
  20. Tarhajouluruususta joka vuosi vain lisää, että minäkin muistan sen joskus istuttaa. Näyttävämpi kuin minusta nyt ylen matalat ja huonosti tänä talvena selvinneet jouluruusuni.

    <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Usein myynnissä olevan Ellen- ja Double Ellen -lajikkeet ovat myös tarhajouluruusuja. Nämä ovat tosiaan korkeita ja komeita.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!