Sunday 8 May 2016

Äitienpäivän maratooni


Eilisen päivän kuvasaldo on 77, vaikka heitinkin kaikki epätarkat, ylivalottuneet tai muuten vain huonot pois. Tästä ei silti tule 77 kuvan postausta, mutta koeta jaksaa... keitä vaikka kahvit.
Tulin ikuistaneeksi vähän laajempiakin näkymiä. Saarnissa ja korkeammalla kasvavissa vaahteroissa ei vielä näy vihreää, merituuli on kylmä, sillä meri on vasta noin 7-asteinen.

Marathon Sunday
It's Mothering Sunday today, and it's May photo marathon time! Too much is happening in the garden, everything must be recorded and then duefully shared. Bear with me.


Alempana tontillani, paremmassa tuulensuojassa, kukkii vaahtera. Sen kimpussa hyörivät kimalaiset ja muut pörriäiset luovat kihelmöivän keväisen äänimaailman, surina ja hurina kuuluu metrien päähän. Edustalla näkyy omenapuun oksia, niissä ei ole vielä mitään viherrystä, silmut pysyvät herneen kokoisina harmaina palloina. Ehkä siksi täällä onnistuu omenasato lähes poikkeuksetta, kun kylmä tuuli pitää huolen siitä, ettei puu kuki aiemmin kuin on pölyttäjiä liikkeellä.


Minultakin kuluu aikaa tajuta, että on todellakin kevät. Eilen avasin ulkovesihanan vedentulon, kannoin Madonnan vuokko-esikkopuutarhaan ja ryhdyin paikkamaalaamaan sadevesitynnyreitä. Ne täytyy saada paikoilleen ennen ensi viikon lopulle ennustettuja sateita, jotta saan kasteluvettä. Talvinen kynttilälyhty jököttää edelleen keskellä pihaa. Edustalla on ruma häkki, se suojaa Moskovan kaunotarta, mutta en uskalla ottaa verkkoa pois, jos pensas vaikka kukkisikin. Myyrät taisivat syödä sen juuret niin, että pääoksat kuolivat ja nyt se on kasvattanut kokoa pari vuotta. Pari lehtisilmua on niin kookkaita, että elättelen toivoa parista kukkatertusta!
Jospa samalla kukkisi myös 'Andeken an Ludwig Späth' – istutin sen kesällä 2009 eikä se vielä ole kukkinut. Nyt se on verkon sisällä lähes vuoden ympäri, jotta peurat eivät saa napsittua oksankärkiä. Tai nehän kaluavat nuoret syreenit lähes maan tasalle.


Edellisessä kuvassa näkyi kostea kevätniittyni. Tässä sitä lähempää: Narcissus moschatus, kirjopikarililjat ja monenmoisia muita nousevia sipulikukkia.

Kevätniitty rajoittuu pieneen rinteeseen. Siinä kukkii nyt ensimmäistä kertaa mukulaleinikki 'Brazen Hussy', jota en ostanut kukan takia, sillä se on täysin identtinen tavallisen mukulaleinikin kanssa, jota kasvaa pihallani tsiljoona. Mutta tämän lehdet ovat kihelmöivän ruskeat, eikö? Vasemmalla on siperianesikko tulossa kukkaan.

Suikeroesikko on ollut kukassa jo jonkin aikaa. Ostin tämän aikoinaan julianesikkona, mutta Pirkko Kahila korjasi luuloni. Pirkkohan on paitsi ruususpesialisti, kurjenmiekka- ja narsissifani, myös esikkohullu, ja mitäs vielä. Asteripimahtanut ainakin myös, ai niin ja liljat ja pionit... taitaa olla edennyt hyvin vakavaksi tämä sairaus jo. Tässä Pirkon selvitystä suikeroista:
"Suikeroesikkoja on kahta tyyppiä. Tavallisempi malli ovat ne matalat sortit, joissa kukat ovat yksitellen tai kaksitellen juuri ja juuri lehtien yläpuolella. Ne ovat periaatteessa peräisin risteymästä P. juliae vulgaris."
Ylläoleva suikero on juuri tätä laatua. 

Sitten on tämä, jonka sain Uudenkaupungin kukkamessuilta pari vuotta sitten. Tämänkin Pirkko tunnisti suikeroksi, joka saattaa olla lajiketta 'Gartenglück' tai on ainakin sen tapainen:
"Harvinaisempia ovat ne sortit, jotka ovat saaneet alkunsa risteymästä P. juliae  elatior tai  Elatior-hybridi. Niissä on korkeammat kukkavanat ja vanan päässä useampi kukka. Aiemmin niistä käytettiin erikseen nimeä P.  margotae. Esimerkiksi valkokukkainen 'John Mo' on tällainen. Saksalaisessa perennakirjassa mainitaan, että lajike 'Gartenglück'  (Garden Treasure) olisi karmiininpunainen ja keltasilmäinen."

Alemman kuvan suikeron sukulaisuus Primula elatioriin eli etelänkevätesikkoon on ilmeinen, kun katsoo kuvaa etelänkevätesikosta. Tätä muuten luullaan yleisesti kevätesikoksi, mutta se on eri laji. Tämä on suurempikukkainen, vaaleamman keltainen, kukkii aikaisemmin eikä kukissa ole oransseja täpliä.


Oikea kevätesikko on juuri tulossa kukkaan esikkopellossani, joka on kuvasta päätellen myös nokkos- ja heinäpelto. Tarhajouluruusu kukkii yhä vain.

Tässä vielä korkeampi suikeroesikko punaisessa villissä penkissä, jonka väritys juuri nyt on niin hieno. Kiinanpionien punaiset versot mätsäävät metsätyräkki 'Chameleonin' ruskeanpunaisiin lehtiin, keisarinpikarililjat kohoavat korkeuksiin.

Metsätyräkin pienissä siementaimissa on jo voimakas ruskeanpunaisuus. Idänsinililjan vahva sininen sopii siihen.


Pirkolta tuli myös korjaus tähdikkiasiaan, kirjoitin Rohanissa kukkivasta sarjatähdikistä, mutta ei tämä ole sitä, kukkimisaikakin olisi liian aikainen jopa tänne saaristoon. Tämä taitaa olla turkintähdikkiä, vaikka ostin tämän muistaakseni nimellä Ornithogalum balansae, joka on joidenkin lähteiden mukaan nykyään turkintähdikki, toisten mielestä oma lajinsa. Kasvien nimeäminen on alati muuttuvaa ja luonnollisesti siinä on eri koulukuntia ja mielipiteitä, niin kuuluukin. Tiede ilman debattia on totalitarismia. Olen sanonut tämän ennenkin: opit on tehty kyseenalaistettaviksi!
Ja luojan kiitos minulla on puutarhaystävä, joka kyseenalaistaa kaiken, minkä kirjoitan.


Koivuihin puhkeavat juuri lehdet.


On niin kuivaa, että tie pölyää mahdottomasti. Siihen levitettiin eilen suolaa, nyt se on kristallitie.


Perkasin eilen syksyllä istutetun oranssin penkin. Tässä on paljon suojakeppejä pitämässä verkkoa paikallaan kohta kukkivien tulppaanien suojana, mutta keskellä kasvaa myös rusotuomipihlaja. Näen sieluni silmillä sen isompana puuna, kun alla kukkivat narsissit ja tulppaanit keväisessä loistossaan. Tähän täytyy myös siirtää keisarinpikarililjaa, vanhemmat kasvustot alkavatkin taas olla hurjan kookkaita.


Lopussa kiitos seisoo, niin tässäkin tapauksessa. Ransu lähettää tajunnanräjäyttävät puskut ja runsaasti kiihkeitä pusuja kaikille mammoille, hyvää äitienpäivää!


Idänsinililja – Scilla siberica
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Kevätesikko – Primula veris
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Mukulaleinikki – Ranunculus ficaria
Rusotuomipihlaja – Amelanchier lamarckii
Siperianesikko – Primula cortusoides
Suikeroesikko – Primula Pruhoniciana-Ryhmä
Tarhajouluruusu – Helleborus Orientalis-Ryhmä
Turkintähdikki – Ornithogalum oligophyllum

44 comments :

  1. Ihana kuvakooste, yhtään ei ollut liikaa katseltavaa ja luettavaa, enemmänkin olisi voinut olla : )
    Nämä postauksesi ovat varsinaisia tietopaketteja! Nyt sai oikean nimen se esikko, jonka viime keväänä kävin nyysimässä sähkömuuntajapömpelin takaa kivikosta. Luulin sitä kevätesikon vaaleammaksi versioksi, mutta nyt se paljastui etelänkevätesikoksi. Kirjopikarililjan sipuleita on kyllä ihan pakko-pakko hankkia syksyllä!
    Äitienpäiväpuskijalle ja pusuttelijalle terkut! Ja velipojalle kans : ))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva että jaksoit, mutta sullehan maratoonit onkin tuttuja - tai kympit vähintään!
      Voi kun kiva, että esikkosi henkilöllisyys selvisi. Moni tosiaan ajattelee tuota kevätesikoksi, kun on keltainen. Etelänkevätesikko ei ole meillä luonnonlaji, vaan puutarhakarkuri, kotoperäisenä se kasvaa niinkin lähellä kuin eteläisessä Skandinaviassa. Ihana nyysimislöytö!
      Kirjopikarililjat sopii niin hyvin sun värimaailmaan, että hanki niitä ihmeessä.
      Ransu kiittää, Mustilla on kiireet, pussaan heti kun tulee jostain esiin!

      Delete
  2. Kissaäiskä kiittää puskuista ja puskee takas!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Rrrrransu rrrrakastaa puskupusuja! Pum! Pau! Pieneen päähän luulis tulevan aivotärähdyksen.

      Delete
  3. Ihania esikoita. Minä olen ihan yllätyshullu, ei tarvitse edes yllyttää, kun jo olen esikko-, kurjenpolvi-, kurjenmiekka-, pioni-, tulppaani-, salvia-, -harjaneilikka- ja mikä lie daalia,- vuokko- ja narsissihullu. Meidän taloyhtiön alueella kasvaa esikkoa, jota olen luullut kevätesikoksi mutta se taitaakin olla juuri tuota etelänkevätesikkoa. Se on siementänyt ja levinnyt ja lisäksi asukkaat ovat levittäneet sitä moneen paikkaan. Minä olen vienyt maallekin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sussa on selvästi keräilijän luonnetta! Etelänkevätesikko on kivan nopea tekemään siementaimia.

      Delete
  4. Kiitos Ransu ihanista puskuista ja pusuista! Silitykset ja rapsutukset Ransulle ja pantterille!

    Olin asettautunut oikein lukemaan ja tutkimaan kaikki kuvasi ja tietopaketin, maratooni taisi ollakin puolikas, vieläkin olisin kukkakuvia ja -selvityksiä tutkinut! Täytyy sanoa että kun hurman kasveihin saa, kiihko vain lisääntyy ja mielenkiinto, hurma viettelee, ensin varoen ja sitten koski jo vie mennessään! Onneksi hurma kesän aikana jakaantuu, nyt esikot, pionihurma alkamassa, koiranhampaat, liljat, vuokot, iirikset... Elämä olisi aika yksitoikkoista ilman kissoja ja kasveja!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransuli vastaanottaa rapsutukset maaten jaloissani kuin mikäkin koira. Joskus tuntuu siltä, että ehkä se siksi niin vihaa koiria, että ne muistuttavat häntä paljonkin ;-)
      Vai olisit kaivannut vielä pidempää maratoonia, tämä olikin sitten vain kevytversio. Kyllä tämä on sellainen harrastus, joka vie rahat ja rauhan :-D Talvi vain saisi olla lyhyempi, menee niin monta kuukautta vuodesta, kun puutarhassa ei ole mitään kiinnostavaa, pahimmassa tapauksessa siellä on lunta, yyh! Onneksi ei nyt kuitenkaan.

      Delete
  5. Upeita keväisiä kuvia ja paljon mielenkiintoisia kasveja niissä. Nyt pitää nauttia jokaisesta hetkestä ja kevätkukasta, koska kohta se on jo kesäkuu (ja toivottavasti sen myötä kesä) kolmen viikon päästä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti ei tule hyytävä kesäkuu! Hiukan saisi kyllä ilmat viilentyä, etenkin juuri sillä hetkellä kun kirsikkapuut avaavat kukkansa... jotta se ihanuus kestää mahdollisimman kauan.

      Delete
  6. Ooh! Ihania kuvia! Mikä lehdenväri Husseinissa ( ei tainnu olla ihan Hussein..mut sinpäin).
    Pusuja ja haleja ♡♡♡♡ Hurhurkurkur lK ääh!
    Missy tapailee äiti sanaa....sanoo ääh...kuin Papukin pienenä.
    Tajusin eilen, että Papulle on hankittava Papula- ruusu!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Murjaani-Hussein :-D Sehän on harvinaisen tummalehtinen... mämmin värinen!
      Voi Missyä ♥
      Papulle tietty oma ruusu! Papula onkin ihana, kauneimpia ruusuja mitä tiedän. Ja ruusupapuja myös.

      Delete
  7. Puolimaratooni korkeintaan :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ohhoh, onpa täällä kovakuntoisia lukijoita!

      Delete
  8. Ihanat kuvat, eikä yhtään liikaa! Kiitos Ransulle puskuista;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu kiittää ja puskee vähän lisää ;-)

      Delete
  9. Hieno toi punainen esikko. Se sopis mun valko-punaiseen penkkiin. Mistäköhän tuota lähtis metsästämään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nyt en osaa antaa tarkempia koordinaatteja kuin Uudenkaupungin kukkamessut, siellä on puutarhaharrastajia, jotka myyvät jakopaloja omalta pihaltaan, tämä oli sellaiselta myyjältä.

      Delete
  10. Ei ollenkaan liian pitkä juttu.

    Olen itse noiden esikoiden suhteen aika pihalla. Huomaan kyllä sen, että mikä niistä kukkii mihinkin aikaan ja jotain alan vähän oppia.

    Huomasin, että meidän omenapuu alkaa pian valmistautua kukkimiseen. Kukkanuput alkavat tulla jo esille. Se ei välttämättä ole omenasadon kannalta kyllä hyvä juttu.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Esikoista onkin helppo olla pihalla, kun niissä on lajien lisäksi risteymälajeja, niistä on vaikea ottaa selvää. Täytyisi ehkä mittailla joitakin verholehtien pituuksia ym :-D
      Mantereella omput kukkivat selvästi aikaisemmin, vaikka täällä on kevät edellä monessa muussa asiassa. Toivottavasti pölyttäjiä on!

      Delete
  11. Kiva postaus! Ja taas viisastuttiin, meillä onkin puutarhassa näköjään pääasiassa noita etelänkevätesikkoja. Piti oikein lähteä vielä varmistamaan pihalle. Ei, niissä ei todellakaan ole oranssin häivääkään! Mä en ole mikään esikkoasiantuntija ja olenkin luullut noita ihan peruskevätesikoiksi. Kukkapenkkien kitkentämaratonissa olen viime päivinä kuluttanut pikavauhtia kahdet hanskat loppuun. Nyt mietin, että olisiko syytä hellittää hiukan vai etsiä parempia hanskoja ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä jos viisastuit :-D Oho, siellä onkin maratoonattu kunnolla. Oliko ne niitä Lahden messuilta ostettuja... mullakin lähtee yksistä kumipäällysteisistä ne kumit kävelemään, tosi pian. Hö.

      Delete
    2. Toiset on messuilta, toiset muualta ja molemmat ihan puhki! Naapurikin luuli eilen, että olen siirtynyt pysyvästi konttausasentoon. Mutta seuraavaksi onkin vuorossa superkompostisekoituslannoitus ja katteen lisäys, joten kyllä se kohta huomaa, että pysyn vielä kahdella jalalla :)

      Delete
    3. Konttausasento on kuulemma ihmiselle varsin terveellinen, vaikka se hankalalta tuntuukin. Istuminen on se pahin ja luonnottomin, vaikka olemme siihen niin tottuneet! Luin juuri tutkimuksesta, jossa sanottiin istumisen heikentävän aivojen toimintaa. Siellä ollaan varmaan tänä iltana varsinaisia neropatteja ;-)
      Oi, kompostin ja katteen lisäämisen jälkeen puutarha on niiiiin siisti!

      Delete
  12. Tälläsen maratoonin mäkin jaksan vetästä tosta vaan... Oikealla maratonilla taitaisin läkähtyä.
    Aivan ihanat kuvat ja aivan ihana kevät!!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sullakin on rautainen kunto!
      Kyllä nyt on niin kaunista. Aivan ihanaa. Mikä ilta-aurinko nytkin, kauniimpaa en keksi, ja lintujen laulu mukana.

      Delete
  13. Olipas kiva keväinen puutarhapläjäys! Meillä oikeastaan kärsitään jo kuivuudesta. No, ensi viikonlopuksi on luvassa sateita.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuivaa on, tosi kuivaa, vaikka periaatteessa kaivoissa on vesi aika korkealla. Ei ole kyse vielä kuin pintamaan kuivuudesta, mutta siinäkin ovat jo uudet perennat ja kesäkukat hätää kärsimässä.

      Delete
  14. Maratoni joka ei hengästyttänyt yhtään. Minulla on vasta muutama suojaverkko otettu pois, kaikki en uskalla ottaa vasta kuin viikon tai kahden päästä. Muuten tulevat syödyiksi. Kauniin punainen esikko.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sullakin on kunto korkealla! Näin on, verkkoja pitää mieluummin liian kauan. Olisi hirmu sääli, jos esim. syreenien kukkanuput nyt syötäisiin.

      Delete
  15. Noinko on, että minunkin kevätesikkoni on eteläisempää sorttia. Täytyy huomenna tsekata vielä tarkemmin, mutta ei siinä mitään pilkkuja kyllä ole.

    Taisi ollakin vasta puolimaratooni, sillä mieluusti olisin katsonut ja lukenut enemmänkin. Enkä minä sitä sadetta niin kovasti halua, mutta luonto taitaisi tykätä. Aika kuivaa alkaa olla.

    Vautsi, mikä hurmurikatse Ransulla. Ei tuota voi vastustaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy mennä tutkimaan sun esikkoa, ja niitähän jääkin sitten helposti tutkailemaan, niin söpöjä kukkasia.
      Sullakin on rautainen kunto! Vettä täälläkin odotellaan kieli pitkällä.
      Ransulla on sellainen "nyt tulen ja pusken ja saatan puraista nenääsikin" -ilme. Ei sen pieneen mieleen varmaan edes mahdu, että sen hellyydenosoitukset olisi ei-toivottuja jonkun mielestä.

      Delete
  16. Kyllä mullakin jo kukki kolme narsissia! Sinulla kukat on kauniita ja Ransu on tietty ihana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa että sullakin narsissit jo kukkii!

      Delete
  17. Voi, loppuiko se jo. Ei se mikään pitkä ollut. Paljon asiaa kylläkin. Tuo Pirkko Kahila tuntuu olevan todellinen tietäjä. Esikoita ei käy nimeäminen ihan hetkessä. Luulen omia esikoitanikin eteläisiksi. Mikäli ne eteläisetkin tekevät välillä "värivirheellisiä. Nimittäin esikkopuskani keskellä kasvaa yksi punaruskea.
    Ransu saa kyllä kaikki mammat ihan polvilleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tjaa, oliko vain kevyt korttelin ympärijuoksu sun mielestä. Pirkko on rautainen ammattilainen, ja kun hän paneutuu niin suurella kiinnostuksella asiaansa, se on ihailtavaa, siihen täytyisi itsekin pyrkiä.
      Jännää, nyt en osaa sanoa, osaako etelänkevätesikkokin tuottaa punaisia kukkia. Kevätesikolla niitä ainakin esiintyy.

      Delete
  18. Oi mitä ihanuutta..siis ihan kaikki kuvat katsoin tarkkaan. ihana kevät!
    Ransun katseessa on sitä jotakin..aah

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihii, Ransu on hurmuri ja tietää sen itsekin.
      Nyt on niin hienoa. Just luin sun blogista, miten hienoa ;-)

      Delete
  19. Nyt kaikki on liian ihanaa ja kaikki tapahtuu liian nopeasti, vaikeuksia pysyä kyydissä täälläkin. Tykkään niin katsella noita yleisnäkymäkuvia, niin kaunista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi nyt vähän hidastui, kaikki tuntui menevän pikakelauksella jonkin aikaa. Olisi ihanaa, jos joka aamu pihassa olisi avautunut yksi uusi kukka. Vain yksi.

      Delete
  20. Phuuh, hengästyttävän ihana kuvamaraton! Olen ollut niin pihalla pari viikkoa, että multa on mennyt hurjasti postauksia ohi. Nyt voin viettää sadepäivää lukemalla ne kaikki putkeen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Phuuh! Ihanaa kun jaksat lukea ja kommentoida ♥
      Nyt kun tapahtuu niin paljon, niin nämä on hirveitä maratonpostauksia kaikki.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!