Friday 15 June 2012

Hempeää paahteeseen

Sain viimein vaihdettua keväisen otsikkokuvan kesäiseen! Nyt kukkivat verikurjenpolvet. Ne kasvavat saariston karuilla, kalkkipitoisilla kivikoilla.
Olen kerännyt saaren omista verikurjenpolvista juuripistokkaita eli kaivanut niistä juurenpätkiä, joissa on silmu. Juuren silmuista kasvaa aina uusi verso. Juurrutin pätkät ensin ruukuissa ja istutin sitten maahan. Verikurjenpolvi on kiitollinen paahdepaikan kasvi ja kukkii pitkään.

There is a very sunny border in my garden by a former house. I have taken root cuttings of the island's own Bloody Cranesbill and they are doing very well in full sun and quite dry albeit heavy clay soil.

Paahdepaikan kukkapenkki on edesmenneen rakennuksen kivijalan edustalla. Siihen paistaa aurinko lähes koko päivän. Maa on kovaa ja tiivistä savea. Verikurjenpolven kaverina kukkii vaaleanpunainen lehtoakileija. Edessä on sinipallo-ohdakkeen liuskainen lehti – se tekee runsaasti siementaimia – ja hajulaukka-hujoppi, jonka kukkanuppu on kuvan ulkopuolella.

Verikurjenpolvia on tässä kukkapenkissä siellä sun täällä. Se on varsin kätevä välientäyttäjäkasvi. Edessä kukkii pikkukurjenmiekka 'Sapphire Gem' ja sen vieressä on sinilaukan ohuita kukkavarsia. Ensimmäiset sinilaukkakokeiluni laitoin aivan liian kosteaan ja varjoisaan paikkaan, missä ne menehtyivät pian. Se onkin kuivan maan ja paahdepaikan kasvi. Keskellä kuvaa on mooseksenpalavanpensaan vaaleanvihreät versot, sekin oikein kukoistaa kuumuudessa.

Musti päivystää pehmeänpunaisen lupiinin vierellä. Tänä vuonna tämä on kasvanut komeaksi pehkoksi! Viime vuonna joku söi kukkanuput, tänä vuonna ne ovat vielä toistaiseksi kiinni kasvissa.
Lupiinin kanssa täytyy olla varovainen, jotta se ei leviä luontoon. Sitä ei kannata istuttaa tontin reunalle, vaan paikkaan, jossa sen mahdollista kulkua tulee kontrolloitua. Kylänraittimme varrella on pari lupiinia, mutta ehkä siksi että niiden kukat syödään, ne eivät näytä leviävän yhtään mihinkään. Sama kokemus oli entisellä suvun kesähuvilalla, sielläkin oli vuosikymmenet vain se yksi ja sama lupiini talon edustalla.

Lisää pehmeää punaista on tulossa punavirmoista. Minulla oli näiden taimia itse kylvettyinä, mutta joku tuli ja söi ne kaikki. Kokeilen nyt uudestaan. Olen nähnyt punavirman kasvavan Brittein saarilla kivimuurien koloissa, rantakivikoissa ja muissa äärimmäisen kuivissa ja varjottomissa paikoissa, joten oletan, että se saattaa menestyä tässä, tosin ongelmana voi olla savimaan talvimärkyys. Virmoille pitää seuraa mm. isomaksaruoho 'Matrona'. Siinäkin on mukavan pehmeän värinen kukka ja punertavat lehdet.
Hempeää perjantaita!

Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Isomaksaruoho – Sedum telephium
Komealupiini – Lupinus polyphyllus
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Mooseksenpalavapensas – Dictamnus albus
Pikkukurjenmiekka – Iris Pumila-Ryhmä
Punavirma – Centranthus ruber
Sinilaukka – Allium caeruleum
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

20 comments :

  1. Minusta lupiinit ovat kauniita, jotkut eivät vaan voi niitä sietää. Ehkä juuri sen takia kun ne valtaavat alaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia sanon minä. (Mutta hallitusti)
    Ihana nähdä Mustiakin♥
    Aurinkoista perjantaita!

    ReplyDelete
  2. Lupiinissa on aivan ihana kukka ja koristeelliset lehdet. Kasvutapakin on mukavan tuuhea. Vähän villinä yhdistelmänä koiranputkien kanssa se salpaa hengen! Monet'n olisi pitänyt käydä Suomessa niiden kukkimisaikaan niin hän olisi oitis unohtanut iänikuiset lumpeensa ;-)

    ReplyDelete
  3. Verikurjenpolvi on aivan hurmaava. Minulla ei ole sitä vielä, mutta ihastuin kukkaan, kun tein viime vuonna blogiini arvion Jouko Rikkisen kirjasta Suomalaiset perinnekasvit. Yksi valitsemani kuva oli juuri verikurjenpolvista.

    ReplyDelete
  4. Juu, verikurjenpolvi on aika vaatimaton, sen kukat eivät ole suuret ja kasvutapa aika ilmava, mutta juuri sen pilvenhattaratyyppinen olemus tekeekin siitä valtavan käyttökelpoisen täyttämään muiden, varsinkin pystyjen sipulikasvien välit ja alustat.

    ReplyDelete
  5. Todella kiva banneri!

    Lupiineja kasvaa äidin kotipaikalla, mutta täällä olen nähnyt niitä todella vähän. Kun pysähdyn ihan ajattelemaan, niin en muista nyt yhtään paikkaa, jossa niitä kasvaisi!

    ReplyDelete
  6. Minä ihailen noita kuviasi aina! Tykkään tyylistäsi, kuten jo varmaan kerroinkin! Ihanaa, tänään pääsen taas merenrannalle. Oikein mukavaa viikonloppua sinulle!

    ReplyDelete
  7. Me tykätään kovasti lupiineista! Niin toivottais, että se leviäisi lähipellolle voikukan tilalle..... Ai teillä on syötykin niitä?

    ReplyDelete
  8. Lupiini ei ole ihan mun suosikki :D
    Mutta kurjenpolvet on. Pari tainta on odottamassa siirtoa paahteiseen paikkaan. Kaikki muut siinä tuppaakin kuihtumaan.

    ReplyDelete
  9. Elina; Kiitos! Se on nyt aika hempeä, mutta menköön ;-)

    Riitta Sinikka; Kiitos ja samoin!

    Viivi; Juu, joku söi, peura varmaan. Tänään huomasin, että joku on syönyt kaikki kulleron kukkanuput! Mutta lupiinin kukat on tällä kertaa jätetty rauhaan.

    Katja; Niin, makunsa kullakin... kurjenpolvi on todella monipuolinen kasvisuku! Ostin viimeksi Plantagenilla käydessäni tummalehtisiä 'Espresso'-täpläkurjenpolvia, ne menivät varjopaikkaan.

    ReplyDelete
  10. Voihan hempeys, kun olen typeryyksissäni laittanut verikurjenpolveni liian varjoon ja laukat vieläkin varjompaan. Täytynee hankkia uuttaa laukkaa aurinkoon.

    ReplyDelete
  11. Kuules, ehkäpä verikurjenpolvi on joustava ja pärjää missä vain. Joskus käy tosin niin, että paahteessa viihtyvä kukkii siinä parhaiten ja varjossa kukinta jää vaatimattomaksi. Mulla viihtyvät ukkolaukat erinomaisesti varjossa, mutta sinilaukka olikin erityyppinen laukka. Olisi voinut ottaa ensin selvää! Sen olen kantapään kautta vasta oppinut, että kannattaa todellakin ensin katsoa netistä ja kirjoista, sitten vasta istuttaa jos ei satu tietämään ennalta missä kukin kasvi viihtyy.

    ReplyDelete
  12. No hitsi, kun mielestäni otinkin selvää paikoista. Mutta en mä sitten tiedä enää mitään. Mutta toivon, että se kurjenpolvi nyt menestyis.

    ReplyDelete
  13. Mustiako ei siis kiinnosta sinun istutukset siinä määrin, että pitäisi tarpeellisena vahtia niiden perään vierailta kävijöiltä:DMeidän mirri sairastaa, etujalka lastoitettu ja mirri on lievästi sanottuna närkästynyt sisälläoloon.

    ReplyDelete
  14. Pirkko; Hitsi! No en tiedä muusta mutta ainakin näillä saarilla se kasvaa aurinkoisilla, suorastaan täysin varjottomilla paikoilla. Se voi hyvinkin olla varsin joustava tyyppi, kuten nuo "lehto"akileijatkin.

    Taina; Musti ei ehdi joka paikkaan... mammaakin pitää nukuttaa välillä ;-)
    Voi teidän mirriä, pikaista paranemista!

    ReplyDelete
  15. Kaunista, aina vaan kaunista :)

    ReplyDelete
  16. Musti on ihana kalenteripoika edell postauksessa. Minullakin nyt vasta vaihtui kesäisempi otsikkokuva blogiini. Välillä kestää tämä blogin ulkoasun muokkaus vaikka olisi kuvia mitä laittaa, ei aina kerkeä. Nuo Lupiinit ovat kauniita. Itse tykkään kovasti Lupiineista, sitä ihmettelen että moni pitää niitä rikkakasveina, ovatko ne rikkakasveja?

    ReplyDelete
  17. Niin, hyvä kysymys! Mikä on rikkakasvi? Toisen aarre on toisen rikka. Sen voi kai määritellä niin, että rikkakasvi on kasvi, joka kasvaa ei-toivotussa paikassa.
    Lupiini on luokiteltu ekologisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sillä se on levinnyt monin paikoin puutarhoista luontoon syrjäyttäen siellä alkuperäistä kasvistoamme. Lupiinin istuttaja onkin vastuussa siitä, ettei lupiini leviä pihalta luontoon. Minustakin lupiini on todella kaunis. Tuo punainen varsinkin!

    ReplyDelete
  18. Okei, mistä saan tietää minkälainen maa aines jossain kohtaa on tai onko se talvimärkä ja mitä lie hiekkainen tai kalkkinen? Miten mitään uskaltaa istuttaa jos ei mistään mitään ymmärrä?
    Jatkan tätä sun oppikirjan lukua jos vaikka oppisin jotain pientä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nooh, talvimärkyyden ei tiedä kuin itse toteamalla, ja talvetkin on keskenään erilaisia. Paljon selviää iskemällä lapio maahan ja katsomalla, millaista maa-aines on. Maasta voi myös teettää analyysin, ihan harrasajapuutarhurikin, ei tarvitse olla maanviljelijä. Rikkaruohoista voi myös saada selvää maan tyypistä, nekin on viihtyvät kukin oman tyyppisellään maalla - paitsi voikukka kaikessa maassa :-D

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!