The city of lilacs – this week I photographed some old lilac cultivars in Helsinki. Their DNA is being researched, some specimens are very old indeed; cultivars that have since then disappeared.
Horse chetsnut flowers coincide with lilacs.
Many old lilacs grow in manor parks.
Some of the oldest cultivars have distinguishably cross-shaped flowers.
The Sveaborg fortress in Helsinki is one of the first places where lilacs were planted in Finland, in 18th century.
Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
.jpg)
.JPG)
.JPEG)
.jpg)
Hieno syreenipostaus! Tuo roosansävyinen on harvinainen, jotenkin upottavan kaunis kuva (viides kuva alusta lukien).
ReplyDeleteSuloiset syreenit!
ReplyDeleteKeskustelin juuri linja-autonkuljettajan kanssa, joka käy usein Karjalassa ryhmien kanssa. Siellä talot on tuhottu, mutta vanhat talonpaikat ja puutarhat löytyvät syreenien perusteella. Ne ovat jääneet jäljelle. Tuolloin kuului istuttaa syreenejä pihalle.
Rakastan syreeneitä - ja Helsinkiä. Myös syreenien kukinta-aikaan. Annalasta olen rohjennut taitella violetteja maljakkoonkin, niitä on niin runsaasti siellä.
ReplyDeleteOho! Aika villi tuo alin (letitetty?) runko!
ReplyDeleteJa terveisiä Korppooseen! Käymme siellä yleensä vähintään kerran kesässä tarkistamassa onko vanha luotsin mökki vielä pystyssä.
Tykkän tosi paljon syreenien tuoksusta ja ulkonäöstä. Onneksi meilläkin on pihalla niitä vielä, vaikka puput onkin jo yhden syöneet toivottomaksi. Mut jos pitää valita puput vai syreenit, niin sit se on puput :-)
ReplyDeleteSyreenit on ihania, hienoja sun kuvasi. Ihmettelin tuota roosaa samoin kuin Paula ja letitettykin on aikas vinkeä.
ReplyDeletePaula; Se roosa onkin todella hieno. Silläkään ei ole nimeä, lajiketta ei vielä ole tunnistettu DNA-tutkimuksissa eikä ehkä koskaan tunnistetakaan, jos niitä ei ole maailmassa enempää enää jäljellä. Tuo kasvaa Talvipuutarhan kulmalla ja on sama uskomattoman runsaasti kukkiva puska kuin edellisessä kuvassa.
ReplyDeleteIrene; Huomasin myös Pietarissa runsaasti syreenejä. Ne eivät ole kaikilla maailman kolkilla olleet yhtä suosittuja tai sitten ne on korvattu muilla pensailla, siksi meillä on niin hyvä vanha kanta paikoissa, joissa se on säilynyt. Karjalassakin voisi varmasti tehdä löytöjä.
Päivi; Annalassakin on muutamia tärkeitä vanhoja lajikkeita ja lajeja. Helsinki on ihana kaupunki, etenkin kesällä, tietty tunnelma on myös talvella kun jäätävä merituuli käy luihin ja ytimiin.
Minttu; Syreenin runko kiertyy vastapäivään ihan itsekseen, mutta tuollaisena runkopuuna sitä harvoin näkee. Syynä on yleensä voimakas juurivesojen tuotto ja uudistuminen sitä kautta. Tuo yksi yksilö Suomenlinnassa ei näytä tekevän juurivesoja ja on siksi elänyt samassa varressa niin vanhaksi, että se on kiertynyt koristeelliseksi korkkiruuviksi.
Zepa; Syreenissä on sellaista nostalgiaa, liittyen vahvasti myös tuoksuun. Minäkin joudun verkottamaan omat syreenini talviksi, kun sekä peurat että jänikset syövät niitä hyvällä ruokahalulla.
Pirkko; Syreenit on todellakin ihania. Niitä on ollut ehkä jokaisen suomalaisen lapsuudenkodin tai mummolan pihalla... (ainakin Lappia etelämmissä lääneissä).
Kaunis ja tuoksuva postaus.
ReplyDeleteNuo niinsanotut luonnon sireenit tuoksuvat eniten.
Olet löytänyt monenlaisia sireeniä.
Alimmassa kuvassa ei puut halua erota toisistaan vaan ovat kääriytyneet hyvin yhteen jännästi.
Hyvää viikonloppua sinulle Saila. ♥
Minulla on syreeneihin rakkaussuhde. Ainoana asiana mikä jäi harmittamaan äitimme talon myytyämme oli ne syreenit. En onnistunut nappaamaan sieltä sitä lilaa syreeniä, joka oli jo entisestä kodista tuotu ja peräisin Yyteristä. Ihana ja tuoksuva. Kun kaivoin syreenin taimia maasta en tiennyt mikä oli lila ja mikä valkoinen. Nyt minulla on yksi lila syreeni, jonka sain työkaverilta. Äidin valkoisia kyllä on ja on nekin ovat ihania. Ja yksi Unkarin syreeni, muttei se ole lainkaa yhtä tuoksuva ja hieno. Vähäraumalla, jossa vietin lapsuuteni ja jossa äidinkin talo oli on valtavasti syreenejä, pyöräillesäkin tuoksu oli huumaava.
ReplyDeleteNyt on mahtava tuoksu ympäriinsä! Hevoskastanaja on minun lemppari. Komea puu.
ReplyDeleteOn ne vaan niin kauniita ja kesäisiä.
ReplyDeleteOoh... Miten kaunista!!! Syreenit ovat jotain niin uskomattoman kaunista. Eilen illalla niitä nuuhkuttelin pitkään ja tuoksusta tulee lapsuus mieleen. Onpa hauska tuo alimman kuvan "letitetty" syreeni :)
ReplyDeleteIhanaa Suomessa on alkaneet syreenit kukkimaan! Meilläkin tuvan edusta on täynnä vanhaa kolmimetristä puuksi kasvanutta pensasta, varmaan joku perinteinen lajike. Mutta onko tosiaan niin, että syreeni on erityisesti Suomessa suuressa suosiossa? Jäin oikein miettimään tuota asiaa. Täällä Saksassa se kukki kaksi kuukautta sitten, ja jos en väärin muista, niin mielestäni täälläkin niitä näki vähän joka puolella. Mutta ehkei sentään ihan joka pihassa, niinkuin Suomessa.
ReplyDeletetv Leena
Sylvi; Kyllä noissa vanhoissa syreeneissä on voimakkain tuoksu, samaa voi sanoa ruusuistakin - vanhemmat lajikkeet tuoksuvat uusia enemmän, mutta toisaalta ne kukkivat vain kessan kesässä. Koskahan joku alkaa jalostaa jatkuvakukintaisia syreenejä? Kiitos <3
ReplyDeleteAuli; Onneksi sinulla on kuitenkin äidin valkoisia! Minäkin jäin asiantuntijan kanssa noita paikkoja kierrellessä haikailemaan omia lapsuudensyreenejäni, kahden vanhan talon pihalla Helsingissä ja mietin, olisivatkohan ne arvokkaita tutkimuksen kannalta... kumpikaan paikka ei ole enää suvussa.
Jokke; Hevoskastanja on upea... tuo Hesperianpuisto on niitä täynnä, hurmaava juuri nyt kukinta-aikaan!
Amalia; Niin on, tuon tuoksu tunnistaisi vaikka olisi silmät ummessa ja tukkoinen nenä.
Tiina; Syreeni on ihana <3
Leena; Niin, luulen, että Suomessa oli paljon vähemmän vaihtoehtoja mitä pihalleen istuttaa, siksi niitä näkee joka ikisellä vanhalla pihalla. Onneksi suosio ei ole koskaan laantunut, niin niitä istutetaan myös uusille pihoille! Nyt jo pitkään suosiossa ollut alppiruusu ei ole niin vanha koristekasvi Suomessa kuin syreeni.
Ihania runsaita syreenipilviä! Kiitos viikonlopun piristyksestä :)
ReplyDeleteKaunista!
ReplyDeleteMinäkin pidän syreeneistä, pihalta niitä löytyy. Niiden tuoksu on huumaava. Pitääkin tarkistaa tuo kukan muoto.
ReplyDeleteHevoskastanja on jäänyt ihan vieraaksi. Kaunis sekin on.
Oih, sireeni (i:llä ;P) on yksi ehdottomia lemppareitani. Meilläkin maalla niitä kasvaa talon nurkilla lilana, vanhantalon nurkalla taisi joskus olla valkoinenkin.
ReplyDeleteVaan minusta ne kukat on aina ristin mallisia. :O Onko niitä siis jonain muunakin?!
Kiitos kommenteista Ella, Naukulan Mamma ja Myrsky! Syreeni on niin koulun kesälomien alkujuttua kuin olla ja voi, siitä vain tulee mukavat muistot, ei voi mitään :-D
ReplyDeleteSea; No on periaatteessa kaikki syreeninkukat neliterälehtisiä, siis ristin mallisia, mutta noissa vanhoissa lajikkeissa terälehdet ovat niin kapeita, että risti erottuu selkeämmin. Kerrannaiskukkaiset (kuten ylimmässä kuvassa) ovat sitten erikseen, niissä on enemmän terälehtiä.
ReplyDeleteUpeita kuvia ja paikkoja!
ReplyDeleteTuli hinku saada lisää syreenejä pihaan!
Kiitos Kesäkukka! Syreeneihin tulee tosiaan himo. Itse olen istuttanut jo neljä uutta syreeniä pihalleni niiden vanhojen violettien seuraksi, mitä siellä jo entuudestaan kasvoi. Pihasyreenin lisäksi ovat vielä puistosyreenit, nuokku-, pikku- ja isabellansyreenit sun muut mistä voi jatkaa ;-D
ReplyDeleteSyreenit kukkivat nyt ihanasti.jotkut kadunpätkät tulvivat syreenien kukkapilviä ja tuoksua täällä turussakin..
ReplyDeleteTulipa mieleen kysäistä, onko valkoisella syreenillä jotain erityisvaatimuksia kasvupaikkansa/ muun suhteen muihin värimuotoihin verrattuna..
Voin vain kuvitella miten huumaavan ihana tuoksu tuolla nyt on:)
ReplyDeleteLaitin blogiini kuvia syreeneistä myös, meilläpäin ne ovat kasvussa jäljessä..
Kati; Valkoisella ei ole mitään erityisvaatimuksia, ihan samat tarpeet kuin tavallisella violetillakin. Syreeni ei yleensäkään ole kovin nirso, se näyttäisi menevän kaikenlaisilla pihoilla ja kasvupaikoilla.
ReplyDeleteKatariina; Huumaava tuoksu tosiaan on paikoitellen, samoin eilen huomasin yhden metsänlämpäreen vieressä ihanan kielontuoksun, sen jälkeen vasta hoksasin katsoa kuusten alle, missä ne kukkivat!
Helsingissä on kyllä upeat puut! Ihailin varsinkin Hevoskastanjoita kun käytiin lauantaina keskustassa pyörimässä. Kiitos näistä kuvista!
ReplyDeleteOle hyvä vain :-) Ilohan se on minullekin. Vanhojen puistojen komeat puurivit ovat todellakin ylentävää katsottavaa.
ReplyDeleteKappas, kaikkea sitä oppiikin. :D
ReplyDeleteNyt kuin luin oman kommenttini uudestaan, mietin ettei tullut kovin hyvin puettua sanoiksi... mutta ehkä tajusit kumminkin ;-) Moni syreeninkukka muistuttaa enempi melkein neliapilaa kuin ristiä, jos terälehdet ovat kovin pyöreät. Ja joissakin lajikkeissa terälehtien reunat kääntyvät kuppimaisesti sisäänpäin! Niissä on todellakin pieniä hienoja eroja, jotka avautuvat vasta lähemmin kukkaa nuuhkivalle :-)
ReplyDeleteTajusin ainakin about. :D Meillä maalla kasvaa noita minkä kohdalla kirjoititkin vanhasta lajista. Muita en juuri ole nuuhkaisu etäisyydeltä tutkinut. :D
ReplyDeleteKannattaa tutkia ;-) Minäkin tutkin pihani syreenit nyt ihan uusin silmin!
ReplyDeleteKauppaan mennessä kurkkasin naapurin pihan sireenejä, samaa kun meillä maalla. ;)
ReplyDelete