Päivän pihinät

Voihan pärhönen. Illalla kun kiersin pihaa huomasin, että akileija 'Nora Barlowin' kukkavarret oli syöty, samoin tämän hurmurililjan varsi. Ehkä se osaa haaroittua? Akileijat ainakin osaavat, mutta silti. Ärkl!
Tässä lohdutukseksi viimevuotiset kukkakuvat. Lilja on 'Black Beauty', siis Mustin nimikkolilja, paitsi että syksyllä istutin myös pantterililjan sipuleita. Mustilla on nyt kaksi nimikkokasvia. Ransun on tietenkin valkoinen tiikerililja.

Tähän kuvaan sopisi taustamusiikiksi Tappajahai-teema. Hampaat sopivatkin päivän teemaan, sillä viime yönä joku oli lisäksi käynyt syömässä lähes kaikki kreikantulppaanin kukat! No, ehdinhän niitä jo ihailla ja kohta ne olisivat olleet ohi...

It is so annoying to share the garden with beasts. Yesterday I noticed that someone had eaten the shoots of 'Black Beauty' lily (in pictures, blooming last year) and 'Nora Barlow' columbine. This morning nearly all Tulipa orphanidea flowers are eaten. Hey, there is so much to eat in the woods, dudes! Do you really have to eat my flower stalks to survive?? This is just plain nuisance.

Onneksi pihalla on myös paljon ilonaiheita. Eilisiltainen pihakierros paljasti taas muutaman joka on lähtenyt kasvuun, vaikka mitään ei tähän mennessä ollut näkynyt. Savimaalla ei kannata hötkyillä, sillä se on hidas lämpiämään ja lähettämään kasveja kasvuun. Eilen huomasin rantakukissa terhakat alut (niiden ei ainakaan luulisi kuolevan talvimärkyyteen, joten ehdin jo ihmetellä missä vika), preeriamesiangervon vihdoin työntäneen lehdet ojamudan pinnalle ja että – tadaa! – kärhö 'Avant Garde', huippusuloinen merkillinen kukka josta en edes tiedä mihin kärhöryhmään se kuuluu mutta löysin sen syksyllä taimialesta ja se oli pakko hankkia, on tehnyt kaksi kynän pituista versoa tyveltään! Hur-aa!
Tappioistakin selvitään kun on tällaisia voittoja. Voittoisaa päivänjatkoa!

Orange, orange!

Lempivärinä oranssi
Aiemmin tässä kuussa kerroin lempivärini olevan purppura. No on sekin, mutta oranssi... siinä vasta on jotakin.

I luuuuurv orange!

'Princess Irene' on tehnyt yhteen varteen kaksoset.

'Princess Irene' and her twin sister.

Kreikantulppaanit etualalla menevät yöksi ja varjoisalla säällä suppuun kuten monet muutkin villilajit. Niiden takana hehkuvat 'Princess Irenet' ja polkkakarkin väreissä italiantulppaani 'Peppermint Stickit'. Kaikkein taaimmaisena vasemmassa yläkulmassa loistavanpunaiset papukaijat.

Muotopuutarhassa on tulppaaneja jokaisessa kukkapenkissä, paitsi uusimmassa, joka ei vielä syksyllä ollut valmis!
Viikko sitten muotopuutarha sai uuden ruusukaaren tien puoleiseen reunaan. Tämä on metallia ja tapit on hakattu 30–40 cm maahan, pitäisi pysyä suorana myrskytuulellakin.

The English Garden got a new rose arch (well, rose and Aconitum hemsleyanum arch) a week ago. This one should stand straight in hail and storm.


Italiantulppaani –Tulipa clusiana
Kreikantulppaani – T. orphanidea (ent. T. whittallii)

Toukokuun kalenteripoika

Toukokuun pojasta on varsin kesäisiä kuvia, kun kalenteripojan esittely meni näin kuun loppuun. Tässä Ransu muotopuutarhan laidalla, vastaistutetun ruusuherukan takana. Etualalla kasvaa tämän kukkapenkin vallannutta karviaista.

May month calendar boy is Ransu, well recovered from urinary tract infection.

Nyt kukkapenkin aikoo vallata karvis eli Ransu Karvapehva.

Täältä tullaan. Jättitassut asialla.

Tältä kalenteripojalta ei katu-uskottavuutta puutu, silti hän osaa kiertää kukkaset. Oikealla punakukkainen kääpiöjapaninakileija juuri puhkeamassa kukkaan. Voi tätä ihanaa aikaa kun kaikki kukkii!

Hurmaavat metsätulppaanit, kerta kiellon päälle.

Kiitos kaikille, jotka kävitte tervehtimässä Elsan lempituolin osastolla Billnäsin Puutarha -tapahtumassa! Oli mukava nähdä teitä!

Kääpiöjapaninakileija – Aquilegia flabellata var. pumila
Metsätulppaani – Tulipa sylvestris
Ruusuherukka – Ribes sanguineum

Viikonloppuna Billnäsiin

Nettikauppani Elsan lempituoli matkustaa viikonlopuksi Billnäsin ruukkiin! Siellä pidetään Billnäsin Puutarha -tapahtuma lauantaina ja sunnuntaina klo 10.30–16.
Elsan lempituolin Billnäsin-puodissa on uutta ja ihanaa, juuri Hollannista tullutta puutarhatavaraa sekä aarteita varaston kätköistä, mm. suuri Madonna-patsas, joka kuvassa suojelee kevätpuutarhaani. Etualalla kukkivat metsätulppaanit, seuraava keltainen satsi on 'Orangerie'-narsisseja ja kauimpana pilkottaa kevätesikkopelto.
Huom. omaa patsastani en myy, vaan kaupan on toinen samanlainen!

This weekend my web shop is at Billnäs old industrial village, there is a garden fair. The above image is my spring garden.

Otan myös mukaan riippumaton, jollaisessa lojun venevajassani, jos jotakuta kiinnostaa. Laitan tuotteisiin edullisemmat hinnat, kun tapahtumaan on kumminkin sisäänpääsymaksu, eikö niin. Shoppailu on kivempaa, jos samalla voi säästää!

Tätä kylttiäkin on kaupan. Lämpimästi tervetuloa!

Uudet kysymykset

Kuvassa huussin viereinen vuokko-esikkopuutarha, jossa kukkivat 'Orangerie'-narsissit. Ransu esittelee.

Elinalta Memento mori -blogista tuli toinen satsi yhtätoista kysymystä. Tämä on siitä kiva haaste, että kysymykset ovat aina uudet. Kiitos Elina! Tässä Elinan kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Mikä on elämässäsi tärkeintä?
Rauha, oma tila, tahti ja aika.

2. Millainen on täydellinen aamu?
Tällainen kun juuri nyt: ilma on niin lämmin, että oven voi avata heti aamusta (siis klo 9 jälkeen, siihen asti on yö). Lintujen laulu kaikuu ulkoa, aurinko kisailee omenapuun kukkanupuilla, edessäni on suuri mukillinen maitokahvia ja jääkaapista löytyi jotakin aamupalaksi sopivaa.

3. Missä asiassa olet onnistunut elämässäsi?
Ainakin tässä, että onnistuin viimein hankkimaan itselleni vanhan talonrötiskön saaristosta. Olen myös onnistunut järjestämään elämäni niin, että pystyn asumaan paikassa, josta käsin ei voi käydä missään töissä. Suurin kiitos siitä kuuluu kuitenkin informaatioteknologialle ja sähköiselle tiedonsiirrolle.

4. Jos voisit tavata yhden henkilön historiasta, kuka se olisi?
Ou, en ole yhtään muistanut miettiä tätä, tämä vaatisi varmaan vähän harkinta-aikaa. Mutta näin suoraan hatusta sanon George Sand. Hyvin kiinnostavan oloinen nainen täynnä mielipiteitä, ehkä liikaakin, mutta ainahan treffeiltä voisi poistua jollakin verukkeella jos se menisi monologin kuunteluksi.

5. Ketä tai mitä kaipaat juuri nyt?
Aikaa! On hurjan kiireinen viikko ja yleensäkin koko tämä kesäkausi (eli remonttikausi ja toisaalta myös puutarhojen kuvaus- ja juttujen keruukausi) on kuluttavan hektinen. Tuntuu, että koko ajan täytyy paahtaa kuin pikajuna ja silti päivät eivät tahdo riittää. Nyt olisi aika monta asiaa tehtävänä, joiden pitäisi olla jo tehty ja ainakin saada valmiiksi nyt heti. Ja tässä minä kirjoitan blogia ja juon kahvia...

6. Seuraatko jääkiekon MM-kisoja?
Seurasin, mutta ainoastaan Suomen matseja jonkin verran varsinkin sitten, kun ne alkoivat olla ratkaisevia tai muuten vain hyvää vastustajaa vastaan. Näistä loppupään otteluista sai hyvää ärtymisenergiaa. Eilenkin kitkin tonttini pohjoispäädyn nokkosia, keltamoita ja raivasin luumupuun vesoja, siihen kului neljä tuntia ja sain todella tehokasta työpontta nokkosten juurien maasta kiskomiseen erityisesti Jevgeni Malkinista.

7. Mikä on lempivärisi?
Kaikki värit, mutta ei niiden kaikki sävyt. Toukokuussa ihailen erityisesti puhkeavien lehtien ja versojen sekä sammalen oliivin- ja limenvihreitä, punaisia ja ruskeanvioletteja sävyjä yhdessä. Ne yhdistettynä keisarinpikarililjan oransseihin kukkiin on hervottoman mahtava yhdistelmä! Huokaus – tämä hurmaava aika alkaa olla ohi, puiden väri on jo muuttunut ja tänä aamuna huomasin keisarinpikarililjojen kukkien alkavan haalistua ja nuutua.

8. Kahvi vai tee?
Kumpikin, mutta aamulla ehdottomasti ensimmäiseksi kahvi. Tai siis heti tuoremehun jälkeen.

9. Mihin liittyy varhaisin muistosi?
Ou nou. Mitähän tähän muistaisi. Ainakin sen muistan, kun poskipääni aukesi kun kaaduin puiston kiviportaissa ja piti mennä sairaalaan tikattavaksi. Minulla oli ja on sairaalakammo. Piilouduin taksimiestä fyygelin alle (meillä ei ollut autoa, sitä paitsi vanhemmat olivat silloin matkoilla ja meitä hoitamassa oli isoäiti, jolla ei myöskään ollut autoa). Olin kolme tai neljä. Sairaalassakin yritin kiivetä odotussalin huonekasvia pitkin katonrajaan turvaan. Hoitopöydällä minua pitelivät kiinni kaksi hoitajaa kun lääkäri liimasi haavan, sillä rimpuilin kuin pieni apina. Muistan myös kivat punaiset ruudulliset tennarit jostakin todella kaukaa.

10. Mikä on kaikkein pitkäaikaisin harrastuksesi?
Puutarhanhoito. Olin myös noin kolme kun istutin äidin kanssa orvokkeja, tosin vääriin paikkoihin tietenkin, mutta kuitenkin. Hankin jo silloin tarpeellisen annoksen mikrobeja ja vastustuskykyä juomalla kuravettä.
Olisi hyvä, jos kiipeilyharrastus olisi jatkunut, nyt kun pitää kiipeillä tikkailla ja maalata talon seinää välillä huimaavan korkealla. Se on kauheaa. Kaksivuotiaana kiipesin kolmikerroksisen talomme katolle ja sen jälkeen pyrin sinne jatkuvasti uudestaan, sillä se oli niin kivaa. Kiipeily oli lempiharrastus pienenä, nykyään jalkani tutisevat yli kolmen metrin korkeudessa. Tyhmää.

11. Millainen sää kuvaa parhaiten persoonallisuuttasi?
Tähän on vaikea vastata, kun on vaikea miettiä minkälainen persoonallisuuteni on. Sekin voi olla hyvin erilainen sisimmässä kuin miltä ulkokuori vaikuttaa. Vastaan tähän tämänhetkisen säätilan mukaan, joka on leppoisa kesäpäivän aamu.

Edellisen kuvan taustalla näkyvä narsissi on tämä huikea lumpeenkukkainen 'Manly'.

Tällä kertaa en jatka tunnustusta eteenpäin, kun edellisen kerran sen tein.
Aurinkoisen kesäistä keskiviikkoa!

Akebian kuulumisia

Ransu esittelee... Akebia viime heinäkuussa, pian istuttamisen jälkeen.

Akebia nyt! Versoissa ja lehdissä on hurmaavia violetin ja oliivinvihreän sävyjä. Jännään, onko versojen kärjissä näkyvistä nupuista tulossa lisää lehtiä vai... kukkia?! Ei auta kuin odottaa. Varhainen kukkijahan tämä on, jos olen kerran nähnyt näitä kukassa Hollannissa viime vuoden huhtikuussa.

This (second image) is my Akebia quinata now. I'm excited to see if it will flower and when.

Ai niin, jälkimmäisessä kuvassa ei ollutkaan Ransua esittelemässä. Tässä:

Hitsi kun tuulee!

Mun villahousut meni ihan sekaisin. Phuh.

Akebia – Akebia quinata

Kostea kevätniitty

Tämä on uusi alue, joka puutarhamittakaavassa tarkoittaa, että aloin tehdä tätä neljä vuotta sitten.

The damp spring meadow is an area around the (former) flagpole. This is totally inspired by British parks and gardens with their spring meadows, often under trees. My tree will be the flagpole, or rather, the top half of it which will be a hop pole. The yellow-leaved hop already grows so I'm in a bt of a hurry to set the pole.

Tässä kevätniittyalue suunnilleen koko laajuudessaan, eli suuri se ei ole. Koko on noin 3 x 5 metriä. Lipputangon jalkaan tulee toissasyksynä kaatuneen tangon yläpää, johon kiipeilee keltalehtinen humala. Se on jo kasvussa, joten tangon pystyttämistä voisi ehkä harkita.

Tämä on tonttini märintä aluetta. Paikan ostaessani tämän olivat vallanneet koiranputket ja nokkoset, jotka äitini ansiokkaasti ensimmäisen kerran niitti viikatteella. Sen jälkeen aloin leikata aluetta ruohonleikkurilla.
Koska en ole nurmikenttien ystävä, aloin pian visioida tähän jotakin muuta. Brittein saarilla näkemäni hurmaavat kevätniityt mielessäni aloin etsiä kasveja, jotka sietäisivät kosteutta.
Ensimmäisenä syksynä istutin posliinihyasinttia, se soveltuu monenlaisille kasvupaikoille ja asettui tähänkin mukavasti. Seuraavana syksynä oli vuorossa kerrannaiskukkaisen puistolumikellon sipuleita. Niistä nousi muutama, jotka ovat jo tehneet kavereita. Seuraavana vuonna istutin kirjopikarililjaa, se viihtyy kosteilla niityillä. Ranskassa olen kirmannut kirjopikarien täplittämällä kevätniityllä Cognacissa. Kirjopikarililjat nousivat tässä hyvin, mutta niitä vaivaa se, että peura tai jänis käy popsimassa niistä varsien latvat. Aloin suojata pikarililjat kartioilla, jonka jälkeen jäljelle jääneet kolme kappaletta ovat viihtyneet ja kukkineet.

Koiranputki ja nokkonen pyrkivät edelleen puskemaan ylös, mutta kitken niitä joko yksitellen tai oletan, että ne taantuvat, kun alueen voi loppukesällä leikata ruohonleikkurilla säännöllisesti. Olen parina kesänä jättänyt tämän rehottamaan, ehkä epäviisaasti, mutta tehty mikä tehty. Ovathan koiranputken liuskoittuneet lehdet varsin kauniit, huntumaisista kukista puhumattakaan! Minulla on ristiriitainen suhde siihen kasviin. Tähän on myös kylväytynyt yksivuotista rikkaruohoa punapeippiä, se on hyvin kaunis kukkiessaan pinkkinä sipulikukkien välissä.
Viime syksynä panostin tosissani sipulien istuttamiseen ja hankin assyrianpikarililjaa, erilaisia narsisseja ja tähtihyasinttia. Merkillistä kyllä, assyrianpikarililjaa ei ole syöty. Luulisi, että se maistuu yhtä hyvin kuin kirjoversio.

Muutamat narsissit kestävät kosteutta paremmin kuin toiset. Lukemani mukaan virvanarsissi kestäisi kosteaa, mutta se ei näytä nousseen ylös lainkaan tai sitten se ei kuki vielä. Ainakin kaksi narsissilajeista on selvästi vielä nupulla. Orkideanarsissi näyttää viihtyvän, tässä kukkii valkoinen 'Thalia' ja suloinen pienikukkainen hailakankeltainen tasetti 'Minnow'. Toisaalla kasvava 'Silver Chimes' olisi myös hyvä tähän, joten siirrän niistä kukkimisen jälkeen osan tänne. Myös Narcissus moschatus on Villi niityn mukaan sellainen laji, jonka pitäisi soveltua tähän paikkaan.
Pelkkää narsissiniittyä en silti halua. Lipputangon vierellä on tupas kesälumipisaraa ja nousussa on suippoja sinitähtihyasintin lehtiä. Sekin pitäisi olla omiaan tämätyyppiselle kasvupaikalle. Joitakin versoja on tosin selvästi syöty. Jatkoraporttia seuraa.

The species that seem to have a liking for the place are Puschkinia scilloides, Galanthus nivalis, Fritillaria meleagris and F. uva-vulpis – although either deer or hares eat the snake's head fritillary shoots – and several narcissus: 'Thalia' and 'Minnow' are in bloom, two species are still in bud. Quamash is in leaf and there are signs that somebody might eat it too.

Alue kokonaisuudessaan, Ransu esittelee (lipputangon jalan vieressä). Aivan kostean niityn takakulmassa kasvaa japaninlehtikuusi. Taustalla on laho saunani, jota olen kaivanut maasta esiin. Sen ja tämän niityn välissä kulkee pieni oja. Ojia on pihallani aika monta ja tämä on niistä märin, mutta en halua salaojittaa ja täyttää niitä, vaan käytän ne kosteikkokasvillisuuden kasvupaikoiksi. Sammakotkin tykkäävät.

Lopuksi päivän Ransu-kuva kaikille Ransun ystäville. Puolivalmis kompostikehikko on ilmeisesti hyvä vartiopaikka. Vai odottaakohan Ransu, että tämä bussi lähtisi Tampereelle, vaikka Unnan luokse?
Suloista sunnuntaita!

Assyrianpikarililja – Fritillaria uva-vulpis
Japaninlehtikuusi – Larix kaempferi
Humala, keltalehtinen – Humulus lupulus 'Aureus'
Kesälumipisara – Leucojum aestivum
Kirjopikarililja – Fritillaria meleagris
Posliinihyasintti – Puschkinia scilloides
Puistolumikello, kerrannaiskukkainen – Galanthus nivalis 'Flore Pleno'
Sinitähtihyasintti – Camassia quamash
Tasetti – Narcissus tazetta
Virvanarsissi – Narcissus bulbocodium

Mitä tapahtuu verannalla

Kesä on, kun ovea eteisestä verannalle voi pitää auki. Oviaukkoa suojaa hapsuverho, tavalliset muoviset ötökkäverhot kun ovat järkyttävän rumia.

This is my verandah.

Remonttitalo on vastapäätä. Talon maalattuani hämmästyin ensimmäisiä kertoja kuistille tullessani, talo on niin eri näköinen maalattuna (tai laudoitusta ennen ilmansulkupaperiin käärittynä, tai sitä ennen paljaalla hirrellä, tai sitä ennen puolilahonneen lautaverhoilun peittämänä).
Vintin ikkunat ovat työn alla kuistilla vanhan vedulootan päällä.

Mutakauden aikana on hyvä käyttää vintiltä löytynyttä vanhaa saapasrenkiä. Tällä pihalla tuntuu mutaa tarttuvan saappaisiin kesällä ja talvella, sateella ja paisteella.

An old bootjack found in the attic. Very useful!

Pelargonit ulkoilevat jo ja viettävät yötkin ulkona. Mahdun taas omaan talooni!

Finally, the time that pelargoniums can be kept outdoors. Means there is room for me in the house.

Pikkuinen pehmorenki nauttii kissanelämästä ja tuhoaa verannan kaiteita. Ransu on selvästi ollut reippaampi antibioottikuurin loppumisen jälkeen. Kuurin aikana Ransu ei metsästänyt lainkaan, mutta kaksi päivää kuurin loputtua se toi samana iltana kolme myyrää eteiseen. Iltapalaa mammalle! On se niin ajattelevainen.
Nautinnollista viikonloppua, muistakaa venytellä!

Muotopuutarha

Lukijoilta tuli toive, että esittelisin muotopuutarhan niin, että siitä jotain ulkopuolinen tajuaisikin. Tein työtä käskettyä ja kuvasin eilen muotopuutarhan joka kantilta, paitsi ikkunasta käsin. Keittiön ikkunasta se näkyykin mukavasti, mutta ikkuna on vähän likainen.

Koivurinteen rouvalta tuli lisäksi Saaripalstalle Kaunis blogi -tunnustus. Kiitos ♥

This is my English Garden, or formal garden, or as formal as I can get... I have actually had an English garden hand helping me to dig this so the name is more than apt.

Koska tonttini on loivassa rinteessä, ei tasamaata ole kuin tontin alaosassa, kylätien varrella. Siinä rintamamamiestaloni edustalla oli vanha omena- ja marjatarha, tosin omenapuista enää yksi oli elossa ja marjapuskat nokkospöheiköissä. Vaahtera oli kasvattanut alueelle monimetrisiä vesoja.

Tämä kuva on toukokuulta 2006, jolloin kävin katsomassa paikkaa. Kaupat tehtiin kesäkuussa.
Aloin niittää ja leikata vaahteranvesoja pian pois, kohta alueen keskelle uskaltautui jo ruohonleikkurilla. Paikka muuttui vuosien varrella vielä niin, että alueen molemmin puolin menevät ojat, jotka johtavat tienvarren suureen ojaan, sajaojitettiin, talon seinustat kaivettiin auki, sokkeli tuettiin ja talon vierustakin salaojitettiin.
Ajatus muotopuutarhasta syntyikin, kun alue oli sekä tasainen että säännöllisen muotoinen: talo ja tie rajasivat sen kahdelta sivulta, ojat kahdelta muulta reunalta (vaikka niitä ojia ei enää olekaan).

Päätin, että lähes neliön muotoiselle alueelle tulee neljä kukkapenkkiä, yksi kuhunkin kulmaan ja keskelle pyöreä nurmialue. Paikkaan oli syntynyt kaunis nurmikko niiden parin kesän aikana, joina leikkasin siitä ruohon.
Yhtenä keväänä kaivoin ensimmäisen, kuvassa etualalla vasemmalla olevan penkin, seuraavana kesänä toisen ja sen vuoden syksyllä kolmannen. Suunnilleen. En oikeasti toimi näin järjestelmällisesti. Työtä hidastivat ikivanhat, piikkiset ja hyvin levittäytyneet karviaispuskat ja niiden sitkeät juuret sekä muutaman vaahteran juuret. Kaivoin pintamaan pois ja täytin multatilaa kuivikekäymälöiden kompostoituneella mullalla, jonka käänsin ja sekoitin maahan. Kasvit ovat lähteneet siinä kasvualustassa hyvin kasvuun.

Tämä on viimeisin valmistunut penkki talon kulmalla. Siinä olisi pitänyt parantaa maata ja kääntää sitä enemmän, kohdan päällä nimittäin makasi salaojan tieltä kaivettu multakasa reilun vuoden ajan. Se painoi ennestään tiiviin savimaan betoniksi. Tässä pärjäävät vain sitkeimmät sissit... tosin nyt on havaittavissa, että kasvien juuret ja kastemadot ovat tehneet hyvää työtään. Sipulikukat pärjäävät tässä yllättävän hyvin. Penkin yhdessä nurkassa kasvaa vanha 'Åkerö'-omenapuu, jonka vuoksi neljä kukkapenkkiä eivät ole samankokoiset, vaan leveämmät lähellä taloa. Muuten 'Åkerö' kasvaisi keskellä käytävää.
Laitan kukkapenkkien reunuksiksi puksipuuta, sitä on vasta osassa kukkapenkkejä. Olen testannut niitä nyt kolmen talven yli istuttaen joka vuosi niitä vähän enemmän eikä menetyksiä ole tullut vielä lainkaan.

Näkymä tieltä. Tien puolen kukkapenkkien väliin tein köynnöskaaren raivatun vesakon (sitä tällä tontilla riitti) antimista. Pari vanhaa mustaherukkaa jäi ensimmäiseen penkkiin, kussakin kukkapenkissä on joko karviaista tai herukkaa jäljellä muistona entisestä.

Nyt viimeisenä kaivan talon vasemman puolen edustan penkkiä. Se on vielä kesken. Siinä työtä hidastaa suuri, vieläkin vesoja pukkaava vaahteran kanto, lähes koko kukkapenkin kokoisena kasvanut vanha karviainen ja entisen rakennuksen hella, jonka tiiliä tulee vastaan joka lapioniskulla. Tästä muotopuutarhasta vasemmalle on ollut rakennus. Sen paikalla on nyt tonttini ainoa kuiva, hiekkapitoinen paikka ja se on minulle arvokas keto.
Kukkapenkkien reunuksina olen käyttänyt rintamamiestalon vanhoja seinälautoja, joita tuli iso pino, kun seinistä kaksi laudoitettiin uudestaan. Keskustan pyöreää reunaa en ole reunustanut mitenkään, ainoastaan kantannut pistolapiolla – kanttausrautaa minulla ei vieläkään ole. Odotan tosin sellaista nyt, sen pitäisi karahtaa saaren rantaan lähipäivinä, samoin kuin metallikaarien vesoista rakennetun köynnöskaaren tilalle. Se on kestänyt hyvin pari vuotta ja kestäisi varmaan pidempäänkin vähemmän tuulisella paikalla. Tässä kaari menee yhä vinompaan joka syksy. Tuuli käy lähes aina lounaasta eli kuvan ottajan vasemman kyljen puolelta. Muotopuutarha on talon etelä-kaakkoisseinustalla ja se on kooltaan noin 7 x 8 metriä.

Tässä vielä kuva lähempää lounaiskulmalta. Viime syksynä ja nyt keväällä raivatussa kohdassa ei vielä nurmi kasva enkä tiedä uskallanko siihen muutenkaan vielä ruohonleikkurin kanssa, kun siitä tököttää karviaisen juuria ja varsia, vaikka olen yrittänyt leikata ne maata myöten. Tässä muotopuutarhan vasemmalla puolella missä seison kasvoi kaksi vaahteraa, joista toisen kaadoin ja istutin tilalle purppuratuomen, se on ohut riuku tuossa kuvan vasemmassa reunassa ja tulee kohta kukkaan!

Neljänteen penkkiin pääsivät kaksi tarhakylmänkukkaa, jotka ostin jo syksyllä alesta, mutta niille ei vielä silloin ollut kotia. Näistä sanotaan, etteivät ne siedä talvimärkyyttä. No purkeissa ne eivät ainakaan seisseet vedessä ja kumpikin taimista on hyvinkin hengissä. Luulin näiden olevan punaisia, näin minulle sanottiin, mutta mitä vielä. Lajike on 'Papageno', jossa on monia värejä.

These two little darlings bought in the autumn finally made it to the soil. It seems they didn't really mind spending winter in pots.

Toinen on valkoinen, toinen violetti. Ihastuttavia nämä ovat, en valita!
Mukavaa perjantaipäivän jatkoa ja hyvää viikonloppua!

Tarhakylmänkukka – Pulsatilla vulgaris

Haasteita, tunnustuksia ja päiväkahveja

Tein tänään muiden hommien ohella pihahommia. Päivä oli niin lämmin, että voileipä-, kahvi- ja mehutauot saattoi pitää pihalla muotopuutarhan kupeessa. Kiinnostaa nähdä, miltä muotopuutarha näyttää kesällä, nämä kuvat ovat viime kesäkuulta. Puutarha kehittyy niin paljon joka vuosi, kun saan kaivettua uusia kukkapenkkejä ja nyt kun muotopuutarhan neljäs penkki alkaa kohta olla valmis, ymmärtävät kai muutkin vähitellen sen muotopuutarhaksi... tähän asti sen muoto on ollut lähinnä mielikuvituksessani.
Viime kesäkuussa, viikkoa ennen juhannusta puutarhassa kukkivat jalopähkämöt ja sormustinkukat olivat juuri aloittelemassa. Jännitän, ehtiikö yksikään valkoisista tänä kesänä kukkaan. Siementaimia tuli noin miljoona, mutta ne kasvattavat ensimmäisenä vuonna lehtiä ja kukkivat vasta toisena vuotenaan ennen kuin kasvi kuolee pois.
Aprikoosinvärisiä 'Apricot Beauty' -merkkisiä on odotettavissa kukkaan tänä vuonna, sillä kylvin ne kaksi vuotta sitten.

Kartanonrouva Eliseltä tuli ihana Kaunis blogi -tunnustus, kiitos!

Lisäksi Susannan työhuoneelta tuli tunnustus, johon kuuluu 11 kysymystä joihin pitää vastata, sitten pitää keksiä 11 uutta kysymystä ja lähettää ne 11 blogille. Katsotaan mihin kykenen...
Tässä Susannan kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Mistä tulit tänään iloiseksi?
Lämpimästä ilmasta ja siitä, että yöksi luvattiin sadetta. Nyt alkoikin jo sataa. Iloitsin myös siitä, että ulkona tarkeni pitää kahvipaussit.

2. Inhoatko jotain julkkista? Ketä ja miksi?
En halua sanoa, että inhoan ketään, etenkään ketään jota en edes ole tavannut. Silloinhan inho liittyy sitä paitsi mielikuvaan, jonka tiedotusvälineet ovat henkilöstä luoneet, eivät henkilöön itseensä. Inho on niin voimakas sana. Joku saattaa kyllä ärsyttää... Minusta kaikille, jopa julkkiksille, pitää antaa mahdollisuus ennen kuin heistä muodostaa voimakkaan mielipiteen.

3. Elämäsi tähtihetki?
Jaa-a. Öh. 15 minutes in fame -tyylisesti? En nyt tiedä. Pieniä onnistumisen tunteita tulee koettua usein, kai ne ovat lopulta tärkeämpiä.

4. Romanttisinta, mitä sinulle on koskaan tehty?
Kiivetty linnanpuutarhan muurin yli klo 5.30 aamulla ollakseen paikalla työpaikallani siellä puutarhassa hattuun verhoutuneena "muukalaisena" nonchalantisti lukemassa kirjaa kun aloitan työt klo 6. Luulen, että vain ranskalainen mies kykenee tällaiseen.

5. Onko elämässäsi jotain, mitä kadut? Haluatko kertoa, mitä se on?
Varmaan montakin asiaa. Vanhan talon kanssa pitäisi heti alusta asti liikkua sukkasillaan ja kohdella taloa silkkihansikkain. Pelkään, että alun purkuvaiheessa on kadotettu jotakin olennaisen arvokasta, vaikka tämä voi olla aiheetonkin pelko. Kaikki lattiat, listat, ovet, ikkunat ja kiintopenkit ovat kyllä tallessa. Mutta olisin vielä tarkempi rakennusmiesten kanssa jos sama tehtäisiin uudestaan.

6. Mukavin lapsuusmuistosi?
Isoisän itse keksimät iltasadut kesähuvilalla koko serkuskatraalle. Isän iltalaulut, joita saimme toivoa siskon kanssa ja isä lauloi, vaikka isä ei osannut lainkaan laulaa. Yksi suosikeistani oli: "Ja me tulimme kapakasta kai hiukkasen horjuen..." Isä oli teekkari.

7. Jos saisit säätää yhden lain, mikä se olisi?
Että ketään eläintä tai puolustuskyvytöntä ihmistä ei saisi vahingoittaa turhan vuoksi. Lihansyönti ei omasta mielestäni ole turhaa, mutta teurastuksessa ja eläinten kasvatuksessakin on monta tietä, on ajattelevaisia ja ajattelemattomia.

8. Turhin tavarasi?
Tavaraa on paljon! Mutta eihän siinä ole mitään turhaa, höh.

9. Mitä et uskalla tehdä, vaikka haluaisit?
En keksi mitään. Pelkään nykyään korkeita paikkoja, mutta olen silti valmistautunut maalaaman taloni katon. Toivoisin kyllä, että joku muu sen tekisi. Haaveissani ei todellakaan ole esim. benji-hyppääminen.

10. Minkä kirjan luit viimeksi?
Aapuaa, luen hirmu vähän, viime illat olen lukenut Maatiaisen jäsenlehteä ja simahtanut aina parin lauseen jälkeen, eikä se johdu siitä, että aihe olisi mitenkään tylsä! Viimeksi luin varmaan jonkun puutarhakirjan jonka arvostelin, sanotaan Puun istuttamisen taito, Daniel Butler.

11. Pahin pelkosi?
Tää on kans tosi vaikea. Pelkoja on monia, mikähän olisi pahin. Järjestykseen laittaminen on yleensäkin todella vaikeaa (viesti kysymysten laatijalle ;-)). Kammoan käärmeitä, mutta eivät ne varmasti ole pahin pelkoni. Ehkä se, että taloni tuhoutuisi tulipalossa tai jotakin vastaavaa. Suomessa esim. sodan pelko tuntuu nykypäivänä aika kaukaa haetulta. Minulla on lisäksi sellainen pelko, että en saa happea. Tämä toteutuu esim. sukeltaessa tai luolassa maan alla. Tarvitsen ilmavaa tilaa.

Tässä sitä näkymää muotopuutarhassani, jonka äärellä join päiväkahvit ja söin graavilohileivät. Väriharmoniasta ei ole tässä vaiheessa enää toivoakaan!

Tässä seuraavat 11 kysymystä:
1. Varhaisin puutarhamuistosi?
2. Muistatko lempituoksusi, mikä se on?
3. Mikä mahtaa olla puutarhurin pahin virhe?
4. Tiedätkö puutarhaasi liittyvän tarinan?
5. Mikä on juuri nyt ajankohtainen suosikkikasvisi (kaikkien aikojen lempikasvia on niin vaikea nimetä, mutta jos pystyt niin saat nimetä sen)?
6. Jakaisitko hyvän pihanhoitovinkin lukijoille?
7. Mitä hankit viimeksi puutarhaasi?
8. Mitä on vielä ostoslistalla?
9. Vinkkaa käymisen arvoinen puutarhamatkakohde kotimaassa tai ulkomailla.
10. Mitä vaatteita pidät puutarhahommissa? Onko sinulla erityistä "puutarhaunivormua"?
11. Näetkö puutarhasi valmiina viiden vuoden päästä? Millainen se on silloin?

Kuten huomaatte, aiheet liittyvät puutarhaan... ja nämä kysymykset lähtevät seuraaviin blogeihin:
Villi piha, Sanna
Tina's, Tiina
Päivänpesän elämää, Katja
Pionihulluutta ja puutarhaunelmia, Tiina
Romppala, Linda
Sarin puutarhat, Sari
Elämää ja elämyksiä, Pirkko
Suvikumpu, Marja
Pikkuinen puutarhani, Hortensia
Talikko ja taikasauva, Intopii
Marian koti ja puutarha, Maria