My tube

Varhemmin tässä kuussa Risusydämen blogissa Marja esitteli järjettömän helpon neulemallin, jolla syntyy maksimi-hyvännäköistä pintaa minimivaivalla. Kaksi lankaa, joka toinen kerros oikein yhdellä langalla, joka toinen helmineuletta sillä toisella. Avot!
Innostuin tästä niin, että en osannut lopettaa, kun aina vain syntyi uutta väriyhdistelmää. Niinpä katsoin maanantaiyönä koko Oscar-gaalan aamukuuteen asti. Liukuvärisissä langoissa on tämä vaarallisen addiktoiva ominaisuus.

Visioin pinnan niin, että helmineule on liukuvärjättyä, tässä tapauksessa Novitan Polkua värissä Paprika. Yksiväriseksi valitsin Riihivillan Maahinen-langan indigolla ja resedalla herkkuvihreäksi värjättynä.

Halusin kokeilla tuubihuivin tekoa, tai huppu tämä kai enemmän on. Pysyisi ehkä tuulella päässä paremmin, jos sinä olisi jotakin muotoa, tein vain kapeaa putkea pyöröpuikolla. Jossain vaiheessa mietin, että kannattaisi kutoa vähän aikaa vain toista puolta edestakaisin, mutta annoin kumminkin mennä suoraan. Tämä on ensimmäinen tuubihuivikokeiluni.

Having some fun knitting: some colour, some new pattern and some new garment experiment.

Joillakuilla on paasto nyt, anteeksi vain, minulla ei, niinpä tein blinejä. Äidiltä omaksuttu perinne, vaikka äiti ei mikään innokas kokki olekaan, mutta blinejä hän tekee joka talvi.

I looooove blinis. They have to be home-made with buckwheat and a fermented dough, otherwise it's just not the real thing. And I don't fast so I eat them the winter through.

Röyh! Leppoisaa loppupäivää!

Odotus ja ahdistus

Vanhojen talojen omistaminen on antoisaa ja raskasta. Tehtävää on niin paljon, että epätoivo iskee säännöllisesti. Koska talvella ei voi tehdä vielä juuri mitään tämän talon kanssa, edes ikkunoiden kunnostamiseen ei ole lämmintä tilaa, painottuu kunnostus toistaiseksi täysin kesäkauteen. Se on hyväkin. Lepokauttakin tarvitaan, ja keksin kyllä tekemistä talvellakin.
On ollut puhetta muurarin kanssa, että hän voisi tulevana kesänä tulla rappaamaan viime vuonna kunnostamansa muuratun puuhellan. Hirsipoikien kanssa on myös ollut puhetta lattioiden takaisin laittamisesta, tai ainakin sen aloittamisesta. Projekti on suuri, sillä lattioiden alusrakenne eristeineen tehdään uudelleen.
Ulkoseinäkin saa maalin, sillä nyt seinälankut ovat ylivuotisia. Samalla kun odotan näitä projektin edistymisiä innolla, ahdistun jo etukäteen siitä, miten kesä- eli remonttikausi on lyhyt. Olisi nimittäin hyvä ehtiä saada myös kaikki ulkoikkunat valmiiksi, päätyjen yläosan panelointi vaihdettua ja ehkä maalattuakin ja seinien alaosien rimoja höylättyä ja naulattua paikoilleen.
Hommaa on kerta kaikkiaan liikaa. Usein pelkään, että tämä rakas talo, joka jo myynti-ilmoituksen kuvassa läikähdytti lämpimästi seistessään rähjäisenä taustalla, ravistuu liian hitaan kunnostustahdin alla.

Tällaisina hetkinä täytyy muistuttaa itseään siitä, mitä kaikkea on jo saatu aikaan. Se lista pitenee onneksi vuosi vuodelta.

This time of the year marks the anticipation of this summer's projects. The problem is, there are too many of them. The summer is always too short and the list too long. Restoring old houses is deeply rewarding but also frustrating and there is the constant fear of the pace not being quick enough to preserve the buildings.
One has to bear in mind that a lot of the sheltering and protecting has been done. A lot has been done in any case. And there are other summers to follow.

Rintamamiestalo, jossa asun, on vanhan talon edustalla, samalla tontilla. Tätäkin on kunnostettu ja kunnostus jatkuu. Tämä itäseinä on ollut puoliksi maalattu jo parin vuoden ajan, länsi- ja eteläseinä odottavat varsinaista maalikerrosta pelkässä pohjamaalissa ja pohjoisseinällä, missä kuisti on, ei ole raapimisurakkaa edes aloitettu.
Olisi hyvä saada lisäksi tämän talon peltikatto maalattua, loput ikkunat kunnostettua ja ainakin kuistin lattia maalattua ennen syksyn sateita ...

Kevät valuu ja paljastaa

Pitäisiköhän pestä ikkunat...? Puolustuksekseni kerron, että tämän ikkunan kunnostus jäi syksyllä vähän kesken, oikeanpuoleinen ulkoikkuna piti nostaa paikoilleen kun syksy tuli, vaikka puitteen sisäpuoli oli vielä maalaamatta. Jatkan kunnostusta keväällä ja pesen lopuksi lasit. Tuossa oikeanpuoleisessa ulkoruudussa näkyy teipin jättämä vaakasuora viivakin, kun vaihdoin kulmasta rikkoontuneen lasin tilalle uuden, uudet lasit oli pakattu nippuun teipillä.
Ikkunalla kukkii yhä vain valkoinen mårbackapelakuu 'Prins Nikolai', sen vasemmalla puolella on Bellevalia longistyla; hyasintin sukuinen sipulikukka Lähi-Idästä.
Tämä alhaalta paistava kevätaurinko on armoton, se paistaa suoraan sänkyjen ja kaappien alle paljastaen kaiken pölyn! Joissakin ihmisissä kevät saa aikaan siivousvimman, minussa ei. Kauniilla aurinkoisella ilmalla syöksyn ulos nauttimaan säästä.

The low and strong spring sun is ruthless. It shines directly in and under the furniture exposing all the dust. It also shows where the window restauration stopped in the autumn and I had to put the window back in place unfinished and unwashed. This is the first window to come off in the spring as soon as it is warm enough, to receive final coats of paint and a good washing.

Ulkoilma tuoksuu, linnut laulavat keväisesti ja vesi tippuu! Kaikkialla valuva vesi saa minunkin vereni virtaamaan lämpimämmin ja nopeammin, suonissa sykkii elämä, ihan kuin se olisi talveksi jotenkin tauonnut.

There is definitely spring in the air!

Aurinkoisena päivänä puiden rungot ovat märät, kun lumi sulaa oksistossa.

Tämä ihana sydäntunnustus eksyi vielä kerran blogiini Korun ajan Katilta ja Talikon ja taikasauvan Intopiiltä. Kiitos ♥!

Paras leikki

Minä, selkeällä äänellä: Missäs se Ransu on? Ei ole näkynyt pitkään aikaan...? Ransuu... Raansuuu...

Ransu: Ei täällä ole ketään Ransuja! Ei näy!

Hihii mä oon täällä! Aina sä mamma meet samaan halpaan!

Iloista sunnuntaita!

Viimeinen neule uunista ulos

Näitä teen työkseni, tosin tuottavuus ei ehkä ole kovin suurta... Mutta koska neulomisen ilo on suurta, ei tuottavuutta lasketa. Myyn neuleita jonkin verran Naisten joulumessuilla, mistä saan aina myös tilauksia, sillä kaikkia kokoja ei ehdi vuoden aikana neuloa varastoon. Asiakkaat saavat kuitenkin nähdä mallin ja he jotka siitä pitävät, tilaavat samanlaisen mittojen mukaan tehdyn villatakin itselleen.
Villatakkia ja -paitaa aikuisten ja lasten koossa voi tilata myös Elsan lempituolista.
Maaliskuussa kukaan ei yleensä enää tilaa villapaitoja, joten olen luottavainen, että tämä oli talven viimeinen.
Vaikka omaa sataprosenttista villalankaa on ihana neuloa, puolen vuoden neuleputki samaa tuotetta puuduttaa. Seuraavaksi teen jotakin oikein värikästä ja erilaista!

Lämmintä viikonloppua!

This is what I do for a living, or rather one of the things. I knit, first to have some cardigans to sell at the Christmas fair, where I also take orders. This is the last made-to-measure cardigan of the winter.
I have hardly made anything else than this model for the past six months. It will be fun to make something colourful next.
The yarn is pure Finnsheep wool from Korpo, which I collect and sometimes even shear myself and then send it to the spinnery to have it spun to the thickness and colour I specify. Finnsheep come in all colous from black to white.
Have a warm weekend!

Kevät harppoo

Tämä kuva on otettu seuraavana päivänä samasta paikasta kuin alemman postauksen kuva... eron huomaa! Jää ei varmaan sula ihan näin nopsaan, vaan tuuli on painanut jäät yhteen suuntaan tehden sulan aukon, mutta viime päivien plusasteet ja aurinko tekevät myös hyvää työtä.

Joka katon reunalla on vettä tippuva lumikasa, ellei se ole jo pudonnut!

Syreenien nuput pullistuvat!

Syksyllä lehteen jäänyt mustaseljanoksa löytyi sulavan lumen seasta. Onneksi koko pensas ei ollut enää lehdessä talven tullessa, jokunen pieni oksa vain.

Ja! Taikapähkinä! Tämän kukkanuput ovat häkellyttävän nopeita reagoimaan sään lämpenemiseen. Tuntuu siltä, että kukat ihan rapsuttelevat nuppujen sisäpintaa: Pääsisimmekö jo ulos? Eilen huomasin kolme avautumassa olevaa nuppua!

Jummijammi. Minulta loppuvat sanat.

The spring is proceeding so fast! Only a couple of degrees above zero and the sun make miracles. My Hamamelis × intermedia 'Diane' is opening three buds!
Three buds, what's the fuss, some say. Well to me that's very much to be happy for. February is the coldest month of the year. If a plant decides to flower then, I'm deeply grateful.

Mustaselja – Sambucus nigra
Taikapähkinä – Hamamelis

Laskiaista

Vuosi sitten oli niin kylmää, että oksat pois. Yhteysalus lopetti kulkunsa yhä paksuuntuvan jään takia helmikuun puolivälissä ja teki viimeisen matkansa Nauvon Pärnäsiin.

A year ago it was freezing cold. The ferry stopped operating due to ever thickening ice. After that, we travelled by hovercraft and then in March, as the ice was strong enough, by driving on ice.

Looks like Siberia, eh?

Nyt on toisin. Aamuinen lumentulo lakkasi ja pilvimassa on jo alkanut repeillä. Lännessä näkyy vaaleansinisiä taivaankaistaleita. Lämpöä on kaksi plusastetta. Eilenkin oli huikaiseva auringonpaiste!

This year is quite different. It's mild and lovely.

Jäätilanne ei näytä lainkaan yhteysalusliikennettä uhkaavalta, näillä säillä jäät eivät paksuunnu.

Jipii! Kevättalven riemua! Riehakasta laskiaistiistaita!

Today is Mardi Gras. Some eat blinis before the fast, but for most it means going out sleigh-riding – that's our traditional Mardi Gras thing. The cats don't even need sleighs.

Our trip to collect the mail yesterday was cheerful. It was sunny! And now as I'm writing the sun came out again.

Ransulla menevät vauhdissa jakaukselle häntä, kauluri, korvat ja säärikarvatkin. Vauhdikasta laskiaista!

Voi sentään miten kivaa

Viime päivinä Saaripalstalle on tupsahtanut monta tunnustusta. Tämän kauniin sydäntunnustuksen ovat lähettäneet Linda Romppalasta, Amalia Mummon kammarista sekä R&T Salaisesta puutarhasta. Sydämellinen kiitos!
Tämä pitäisi lähettää eteenpäin viidelle blogille joilla on enintään 200 lukijaa, mutta nyt tunnustus on kiertänyt niin monessa blogissa, että lähetän sen sydänten kera komeille kissapojille Lennille ja Tommille, joiden kotona paistaa aurinko!
Ikään kuin sydämellisessä muistamisessa ei olisi auringonpaistetta tarpeeksi; tänään on ollut häikäisevän sininen taivas ja auringonpaiste täälläkin, aamusta asti. Tätä kirjoittaessani kello lähestyy viittä iltapäivällä ja aurinko paistaa edelleen matalalta, olohuoneen ikkunasta sisään tänne keittön pöydän ääreen saakka. Tapasin tänään pihalla hangen päällä auringossa pörisevän kärpäsen! Lisäksi sain vesipumpun taas käyntiin. Oi onnea!

Today the weather has been incredibly sunny, I've got running water again and several blogs have awarded me. Oh bliss!

Löysin kuva-arkistoja selaillessani kuvan keittiöstäni viiden vuoden takaa. Tässä keittiössähän on tallella hyvä puuhella leivinuuneineen ja kauniin turkoosit puiset kaapit. Alussa minulla oli lainassa ystävän vanha sähköhellalevy.

Tarvitsin kuitenkin sähköuunia ja ostin pienen uuni-hellan, jonka paikka on toistaiseksi ollut puuhellan takana. Ruokaa sillä laittaessa pitää hieman kurkotella. Toivon, että saan hellan sijoitettua järkevämmin, mutta keittiössä on lievä tilanpuute, sillä se toimii myös työ- ja vierashuoneena.
Talvella ruoka tuleekin laitettua enimmäkseen puuhellalla.

Kuva työnurkastani, tosin nyt tuo arkistokaappi on makuuhuoneessa ja sen tilalla on vierassänky...

Nämä turkoosit kaapit ovat erityisesti mieleeni. Tällaisia täyspuisia keittiökaappeja on hävitetty kodeista hirveät määrät, mutta mistään ei saa yhtä hyviä tilalle, ellei teetä niitä puusepällä.

Pehmeitä viikinkejä

Sanotaan, että norjalaiset metsäkissat kulkivat jo viikinkien matkassa. Bysanttiin idäntietä pitkin reissanneet viikingit ottivat paluumatkalle matkaseuraksi Turkin ja Persian seutujen pitkäkarvaisia kissoja, jotka kotona pohjolassa risteytyivät kotikissojen kanssa ja niistä liitoista vähitellen syntyi norjalainen metsäkissa.
Näiden vanhojen legendojen todenperäisyyttä on vaikea todistaa, dna-tutkimuksethan ovat osottaneet sen, että kaikki maailman kotikissat ja kesykissarodut ovat omaa sukua Pohjois-Afrikan kissoja. (Tämä selittänee kissojen mieltymyksen lämpimiin paikkoihin ja hiekkaan?)

Tällaisen pehmeän lapasparin voitin Risusydämen arvonnassa. Lanka on Vikingiä ja lapaset ihanan pehmeät! Ihan niin kuin Ransu, väristäkin tulevat mieleen sekä Ransu että Norjan sumuiset vuoret ♥ Kuvioneule on mahdottoman kaunista juuri tästä unelmanihanasta langasta toteutettuna. Voi KIITOS Marja, miten osasitkin tehdä maailman kauneimmat vanttuut juuri minulle!

Ransun uljasta ulkomuotoa ihaillessa on helppo kuvitella se sumuisille, tarunhohtoisille Norjan vuonojen rannoille kulkemaan häntä pystyssä viikinkikylän raitilla.

Pieni viikinkipoika ei nyt viihdy raitilla, kun lumi on litimärkää ja sitä tulee taivaalta yhä lisää. Vetinen lumi putoaa katoilta raskaina levyinä ja Musti hätkähtää humpsahduksia vähän väliä tässä vieressäni. Se istuu pöydällä ja katsoo ulos ikkunasta, mitä lie miettii.

♥ Pehmoisia terveisiä kaikille tytöille! ♥

Viikinki väsähti. Pitäisikö Ransulle tehdä pieni kypärä, jossa on lehmänsarvet? Jostain pitäisi yrittää löytää pieniä sarvia.

Esikkohulluus ja uusi kickeroo

Olen alkanut pitää esikoista. Siis toden teolla. Kai olen niistä aina pitänyt, kun muistan lapsena joka kevät istuneeni ihastuneena pihalla pinkki-keltaisen esikon ääressä. Sen pyöreä kasvutapa oli vastustamaton, samoin lehtiruusukkeen keskellä oleva kirkasvärinen kukkakimppu. Esikon kukat ovatkin kuin kukan arkkityypit, juuri sellaiset, mitä lapsi piirtää.
Paitsi tällä ylläolevalla esikolla, sen kukat ovat kerrannaiset. Se huusi päästä mukaani ruokakaupasta. Ostin sen siitäkin huolimatta, että juuri edellisenä päivänä olin hankkinut uuden esikon.

Tämä on huone-esikko. Tätä ei voi istuttaa ulos vaan tämä pidetään huonekasvina mieluiten viileässä huoneessa niin kauan kuin kasvi pysyy hengissä. Jos se on elossa vielä kesän korvalla, se viedään ulos varjoon viettämään kesälomaa ja tuodaan taas syksyllä sisälle.
Ylläolevan kerrannaiskukkaisen Belarina-sarjan esikon voi puolestaan istuttaa keväällä ulos kukkapenkkiin ja sitten rukoilla, että tulisi lauha talvi.

I have begun to like primulas more and more. I loved our garden primroses as a child and have now got a small collection in the garden. Our winters are too much for some species, but there are some that can be grown as house plants, such as this German primrose.

Tämä on 'Elizabeth Killelay', ihastuttava vanhanajan loistokevätesikko kerrannaiskukkaisena. Tämä kuuluu Viherpeukaloiden tämän kevään uutuuksiin ja turha kai sanoakaan, että tilaus on jo vetämässä! Tämä menee puutarhaan, englantilaisen muotopuutarhani puolivarjoiseen penkkiin (joka valmistuu keväällä).
(kuva Walters Gardens)

Pojillakin on lelunsa. Vanha kickeroo kuoli ja haudattiin, tilalle piti saada uusi. Pojat huomasivat sen heti kassissa eteisessä kun tulin lelukaupasta. Mitään ei voi tuoda kotiinsa salassa.
Uusi lelu sai heti sisäänajon.

The boys got a new kickeroo since the old died.

Pureskelu ja raatelu on sitä luokkaa, ettei tämäkään tule pysymään hengissä montaa kuukautta.

*hik* Hei kaunis tyttö... käyttekö täällä usein ♥
(huomatkaa sänkykamarikatse)
Ransu toivottaa ihanaa viikonloppua kaikille!

Loistokevätesikko – Primula Polyantha-ryhmä
Huone-esikko – Primula obconica

Mitähän sitä tänä keväänä...

Kevään kivoimpia juttuja ovat puutarhamessut. Niiltä tarttuu hihaan kaikenlaista mukavaa. Niinkuin tämä esikko viime keväänä, ja viereisessä purkissa on pieni unkarinsinivuokko, jonka ostin Tukholman puutarhamessuilta.

Puutarhan Kevät -messut pidetään Turussa ja kyseessä on juhlavuosi. Taidan suunnata kulkuni sinne, kun samassa messukeskuksessa on vieläpä Perinnekoti-tapahtuma.

❢ Puutarhan Kevät ja Perinnekoti Turun messukeskuksessa 22.−25.3. ❢

Tukholman puutarhamessuille menen ilman muuta ja salaa jo toivon, että siitä muodostuu vuotuinen perinne. Kävin messuilla viime vuonna ensimmäistä kertaa ystävän kanssa ja se oli paljon mukavampaa niin, varsinkin laivamatkojen aikana.

❢ Nordiska Trädgårdar Älvsjön messukeskuksessa 12.−15.4. ❢

Puutarhamessuja pidetään tänä keväänä myös ainakin Oulussa ja Helsingissä.

Viime vuoden Helsingin messuilta hankitut pistokkaat, näitä myi Tommolan tila: kolme amerikankulleroa ja ruijanruoholaukka. Ne pääsivät heti isompiin purkkeihin.

Amerikankullerot avasivat pian jo kukkiaan. Ne joutuivat odottamaan maahan istutusta, sillä kävin vielä Hollannissa, josta hankin oikealla kukkivan tiarella 'Oakleafin'.

Eilen kerroin ystävälleni pienoisesta ahdistuksesta, jota koen aina, kun kevätkukat lakastuvat. Ne ovat jo siltä vuodelta näytöksensä pitäneet ja niitä ei tapaa ennen kuin vasta seuraavana keväänä! Syksy lähenee, ajattelen. Siis jo toukokuussa, joka on sentään kaikkien aikojen huumaavin kuukausi. No, ei ehkä vielä silloin, silloin olen täydessä ekstaasissa, mutta kesäkuussa kumminkin.
Siksipä tämä hurmaava esikko, joka lähes kuoli kuivuuteen kaupunkiparvekkeellani ennen kuin pääsi maahan, oli niin ilahduttava. Se aloitti kukinnan uudestaan heinäkuun lopulla ja kukki jouluun saakka. Kukkavarret eivät olleet niin korkeat kuin keväällä ja odotankin mielenkiinnolla, minkälainen se tulee olemaan tänä keväänä. Vai pitääkö se kenties välivuoden uurastettuaan niin kovin viime syksynä.
Olen hyvin kiitollinen tälle pienelle kukalle, joka piristi syksyä! Kevätkukat ovat kukista ihmeellisimpiä ja urheimpia, ja kun sellainen kukkii vieläpä syksyllä uudestaan, eivät enää sanat riitä. Syksykin oli otollinen, oikea kunnon syksy, kostea ja lempeä.

Mitähän ihanaa tänä keväänä tarttuu hihaan messuilta?
Ai niin, mutta uudenvuodenlupaukseni mukaan keskityn tänä vuonna tiukasti puutarhan rakenteisiin ja selkeisiin linjoihin enkä hörsyile perennojen kanssa. Ehkä.