Tuesday 13 September 2011

Vaarallinen kirja ja sohvatyyny jolla on silmät

Jonkun mielestä Musti on pelottavan näköinen mustassa olemuksessaan, josta erottuvat vain vihreät silmät (silloin kun ne ovat auki). Minusta ei, sillä Musti on maailman kiltein ja leppoisin kaveri, oikea pyknikkopantteri.
Musti onkin ollut hyvää lukuseuraa jännittävää kirjaa lukiessani.

Voiko kirjan ostaa siksi, että siinä on mahdottoman kiehtova kansi? Mielestäni se voi hyvinkin olla yksi syy kirjan hankintaan. Ihastuin Sarah Watersin Vieras kartanossa -kirjan kanteen Kirjava kammari -blogissa ja koska aihekin kiinnosti (brittiläinen luokkayhteiskunta toisen maailmansodan jälkimainingeissa), hankin kirjan vaikka se edustaa jännitystä.
Kun on omaa mielikuvitusta ihan riittämiin, en juurikaan lue jännäreitä enkä kauhua. Tai ehkä sain niistä yliannostuksen teininä Stephen Kingin muodossa. Joka tapauksessa, kun olin lukenut ensimmäisenä iltana vaivaiset viisi sivua ennen nukahtamista, näin mitä karmeimpia unia siitä, mitä kirjassa tulisi tapahtumaan.
Uskalsin kuitenkin jatkaa lukemista, sillä ajattelin, että todennäköisesti uneni olivat paljon karmeampia kuin kirja. En aio paljastaa kirjasta edes sitä, menikö asia näin vai toisin päin.
Yöunet tämä vei, mutta siksi, että en lopuksi enää malttanut laskea kirjaa käsistäni. Jos minulla on sinertävät silmänaluset, ne johtuvat tästä 594-sivuisesta koukuttavasta tarinasta. Suosittelen lämpimästi.

En lue kirjoja jatkuvasti ehkä juuri siksi, että jään niihin aina koukkuun yöunien kustannuksella. Tai ehkä niitä pitäisi lukea enemmän. Paljon lukeva ystäväni kertoi, ettei hän voi lukea yökausia, sillä sittenhän siihen menisi kaikki yöt.
Olisin kuitenkin mielelläni lukenut tämän alkuperäiskielellä, kuten yleensä kaikki kirjat joiden alkuperäiskieltä suinkin osaan. Etenkin Englannissa, jossa asuin kuusi vuotta, en osaa kuvitella henkilöiden puhuvan suomea vaan mietin jatkuvasti, mitä he tässä oikeasti sanovat ja muodostan sanoja ja sanontoja heidän suuhunsa. Lukeminen on siksi tolkuttoman hidasta. Amerikkalaisissa kirjoissa se ei niin häiritse, sillä sen sanonnat ja vivahteet ovat vieraampia minulle. Mutta tässä se häiritsi ihan niin kuin espanjaksi dubattu James Bond. Tokihan agentti osaa espanjaa, mutta ei hän tietenkään sillä kielellä sanaile Miss Moneypennyn kanssa.

21 comments :

  1. Kiitos vinkistä. Haluaisin mieluusti upota johonkin upottavaan kirjaan juuri syksyisin.

    ReplyDelete
  2. On tosiaan kaunis kansikuva!
    Tämä täytyykin hankkia myös itselle.
    Kiitti vinkistä!!

    Mustille hellät hyvänyön silitykset, ja samalla Ransulle!

    ReplyDelete
  3. Täälläkin on yksi mustilla silmänalusilla ja syy siihenkin on kirja. Luin pitkästä aikaa dekkarin ja hyvä oli. Mutta jos tuo englantilaisuus viehättää (niin kuin minuakin), niin suosittelen Kate Mortonin Paluu Rivertoniin -kirjaa. Se on mielenkiintoinen kaikkine luokkayhteiskuntineen. Rikosromaaniksi sekin on määritelty, vaikka olisi voinut kyllä olla pelkästään ajankuvauksen teos.

    ReplyDelete
  4. Kiitokset vinkistä täältäkin. Minä taas en juuri muuta luekaan kuin jännäreitä. Ja satunnaisesti Keltaisen Kirjaston kirjoja. Tämä lieneekin sopiva yhdistelmä. Ja ehdottomasti parasta lukuseuraa kaikkien kirjojen kanssa on se kissa! Oli kissa sitten musta, valkea, kirjava, raidallinen, hoikka tai pullea...

    ReplyDelete
  5. Aika vakuuttava kirjasuositus.

    ReplyDelete
  6. Kiitos kirjavinkistä. Se mullakin jarruttelee, että hyvän kirjan kanssa menee sitten aamuyölle asti.

    ReplyDelete
  7. Kiitos kommenteista! Taitaa päätyä monenkin lukulistalle tänä syksynä ;-) Paksu kirja on siitä mukava, että se kestää kauan - tai sitten väsyttävä, kun tulee valvottua muutama yö...
    Kiitos Naukulaan kirjavinkistä, täytynee etsiä tuo seuraavaksi käsiin.

    Silitykset välitetään, kunhan pojat vähän rauhoittuvat iltariehumiseltaan!

    ReplyDelete
  8. Kauniit kannet, ehdottomasti hankinta kannatti. Mä oon jännityskirjojen ystävä joten laitan vinkin korvan taakse.
    Meidän mustaa kisua myös luonnehditaan yrmeäksi tai vihaiseksi tai pelottavaksi, vaikka Bläkkäri on maailman kiltein ja lempein kissa, joka ei käytä kynsiään ihmisihoon vaikka putoaisi korkealta. Jaksaa kehrätä ja olla aina mun rinnan päällä, jopa niin litteenä että pystyn läppäröimään tai lukemaan. Varsinainen mammanpoika <3

    ReplyDelete
  9. Niin, ja jostain blogikirjoituksestasi sain selville, että Bläkkäri on mamman musta kulta ❤ Kutsun Mustia ihan samalla tavalla, mikä ei ehkä ole kovin yllättävää tai erikoista, mutta hauska sattuma silti! Sellaisia ne ovat ne hurjat mustat mammanpojat.

    ReplyDelete
  10. ME muSTAt ollaan parhaimpiii!!!!!!! Katotaan muTsin kanssa tiistai-iltaisin ykköseltä ysiLtä sellasta sarjaa kuin Downton ABBEY. Siinä on yks koira aluSSa. En tiiä onko kissoja, mut englantilaista menoa on!

    ReplyDelete
  11. Pieni musta karvainen kaveri kainalossa on turvallista katsoa jännäreitä :-) Vaikka se Downton Abbey ei ehkä ihan kauhean jännä olekaan.

    ReplyDelete
  12. Silmällinen sohvatyyny jalkojeni lämmittäjänä olen innostunut katsomaan elämäkertoja, koska kirjan kanssa niin helposti nukkuisin. Laitan tuon kirjan kuitenkin ylös, jos virkistyisin.

    ReplyDelete
  13. Ihana "kuva" Mustista, mulla oli ennen Väinöä sileäkarvainen noutaja Rasmus,hän oli musta ja totesin, ettei siitä oikein saanut kunnon kuvia, kun ei näkynyt mitään...joskus silmät, ihan niin kuin Mustilla. Harmittaa kun en silloin älynnyt ottaa kuvia esim.ulkona.
    Minä olen huono lukemaan kirjoja, varsinkin noin paksuja, ei tulisi mittään, ei riitä kärsivällisyys, paljon ja nopeasti...niin se mulla menee..
    ( olen minä joskus lukenut...lapsena, yökaudet...)

    Mukavaa, mutta kait aika tuulista ja sateista viikkoa sinulle ja pojille. Laita niille painot jalkoihin, ettei myrksytuuli vie mennessään.:D

    ReplyDelete
  14. Varsinkin Ransulle saa laittaa painot, kun se on niin muhkea että tuuli käy turkkiin! Vaikka sille on tullut painoa lisää viimeinkin, että ehkä ei tarvitse.

    ReplyDelete
  15. Oi, nytpä ois oiva keli vajota nojatuoliin (ensin pitää hankkia nojatuoli) ja tarttua hyvään kirjaan, vaikka tuohon esittelemääsi. Hyllyssä olis aika monta kirjaa odottamassa lukijaansa... Ehkä sitten muutaman viikon päästä, kun on etelän matkasta selvitty ja työttömän arki pyörähtää käyntiin.

    ReplyDelete
  16. Nyt on todella just oikea hetki lukea jännitysromaania kalseasta kartanosta, kun tuuli viuhuu nurkissa! Kesällä on liian leppeää.
    Niin, puutarhurin kausi on vähän lyhyt mutta intensiivinen. Ja kun sinä aikana tuskin ehtii omalla pihalla käydä edes kääntymässä. Mutta muuten olisi kyllä kiva olla puutarhuri.

    ReplyDelete
  17. Mä olen kirjaston vakkareita ja valitsen hyvin usein kirjoja kansien perusteella. Luen kyllä vielä takakannen ennen kun lainaan, mutta harvoin lainaan kirjoja suositusten ym perusteella vaan yleensä nappaan kirjan arvoitavaksi kannen mukaan. Tietyn tyylisiä kirjoja kyllä luen, mutta mitenkään kirjailijauskollinen en ole. Dekkareita en lue, siksi kaikki arvostelut onkin minulle usein turhia. :D

    Tuossa kirjassa on kaunis kansi, olisin ehdottomasti napannut sen arvioitavaksi. :)

    ReplyDelete
  18. ps. Hihii, olen nähtävästi valinnut tämän kirjan jo kirjastossa kannen perusteella sillä se on merkitty omalle listalleni (lainattavat). :D

    ReplyDelete
  19. Kyllähän kansi herättää joko mielenkiinnon tai tympääntymisen, ennen kuin muuta ehtii ajatellakaan.

    ReplyDelete
  20. Onpa kirjalla kaunis kansi. Ehkä minun pitää tehdä samoin, ja lukea se vain tuon kannen perusteella.

    Vaikka pitkään aikaan - todella pitkään - en ole kyllä kirjoja lukenut. Ehkä pitäisi, mutta kun ei ehdi!!

    ReplyDelete
  21. Kunnon lukuromaanin lukeminen pitkästä aikaa oli virkistävää, vaikka siis rasittavaa myös, kun aika kirjan parissa venyi helpostikin kolmeen yöllä. Suosittelen. Multa saa lainaksi.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!