Wednesday, 21 September 2011

Kuin kuiva karhu

Osaa Mustikin olla karhumaisesti, vaikka se ei kastukaan niin kuin Ransu. Musti ei viihdy sateessa lainkaan. Selällään köllimisasento etutassut vartalon sivuilla on karhuasento – tai hyljeasento, kun tassut näyttävät kutistuneen hylkeen pieniksi eviksi.

Kosteassa säässä viihtyvät sen sijaan kaikki puutarhan kasvit. Ne suorastaan pörheilevät. Nurmikko on kasvanut yli nilkan korkeuteen, mutta sen leikkuu vähän väliä tulevien sateiden lomassa on haastavaa. Tänään ei ole vielä satanut, mutta yöllä ropisi taas kunnolla.
Tästä onnistuneesta kasviyhdistelmästä olen ehkä jo maininnut: täpläpunalatva ja isosiniheinä 'Transparent'. Kumpikin kasvaa tyytyväisenä kosteahkossa maassa, aika aurinkoisessa paikassa. Kaverukset kasvavat samankorkuisiksi, heinän läpikuultavuus korostaa punalatvan jämäkkyyttä, ja kun siniheinän kukinto vielä toistelee punalatvan violetteja sävyjä... Kunniaa tämän keksimisestä en voi ottaa, näitä suositeltiin vieruskavereiksi jossakin kirjassa.
Kasvit on istutettu vasta vuosi sitten, mutta tämän perusteella voi jo nähdä mitä tulevina vuosina on odotettavissa potenssiin kymmenen.

Sitten on vielä tämä. Ehdotan loistokevätesikon nimestä sanan "kevät" poistamista. Vannon, että kuva on otettu nyt. Kuvasin tämän vasta-auenneet pari kukkaa tasan kaksi kuukautta sitten, 21.7., ja tämä kuva on otettu nyt. Ken ei usko, saa tulla tarkastelemaan kuvieni metatietoja.
Loistokevätesikko on siis kukkinut nyt kaksi kuukautta yhtä kyytiä.
Ei tässä osaa muuta sanoa kuin loistokasta keskiviikkoa kaikille!

Isosiniheinä – Molinia caerulea var. arundinacea
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-ryhmä
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum 'Atropurpureum'

23 comments :

  1. Oi mikä musta kuivakarhu! Haluaisin karhunpesään sen kanssa.

    Täällä sataa niin, ettei voi mennä katsomaan, ovatko kasvit pörhistyneitä vai laossa. Ja nurmikko on pian polvenkorkuista tällä menolla.

    Kaikkia ei tunnu sade haittaavan: kun nostin tätä kirjoittaessani katseen hetkeksi pois koneelta, huomasin, että pörheä, komea kettu pomppii pellolla saalistamassa! Se ei ole yhtä jännä kuin karhu, mutta onpa meilläkin jotain villiä. :)

    ReplyDelete
  2. Teillä on harvinaisen villiä ollakseen pääkaupunkiseutua! Pörheä kettu on hieno näky. Ehkä sekin tietää, kuten Ransu, että sateella vesimyyrät ovat mehukkaimmillaan?

    ReplyDelete
  3. Ihana pikkuinen mustakarhu Musti:)

    ReplyDelete
  4. Musti näyttää mallia! Noin sitä pitää :)

    ReplyDelete
  5. Kuivakarhu - suloinen!

    Juu, uskon tuon kevätesikon. Meillä pukkaa narsissit uutta vartta jo hyvää vauhtia ja esikotkin näyttävät ihan erilaisilta kuin vielä kk sitten... paljon elinvoimaisemmilta siis...

    ReplyDelete
  6. Täällä taas sataa kaatamalla, kuiva-mustakarhu on hämäävän houkuttelevasti sängyssä ja minun pitäisi tehdä töitä! Musti vieläpä nauttii päikkäriseurasta ja painautuu kylkeen jos sen viereen menee. Voi hitsi!

    Uusi kevät olisikin kiva ja tervetullut juttu! Kun ilmastot tuntuvat olevan muutenkin sekaisin, niin entäpä jos nyt tuleekin heti kevät tähän perään? Ji-Huu!

    ReplyDelete
  7. Meillä on kans joskus kukkinut kevätesikot näin syksyllä.
    Mukavaa keskiviikkoa myös sinulle!

    ReplyDelete
  8. Jännittävää. Se on mukavaa, että kevätkukat innostuvat uudestaan syksymmällä :-)

    ReplyDelete
  9. Komea karhu ja kaunis kevätesikko! <3

    ReplyDelete
  10. Eläköön kotikarhut, kotinaalit, koti-ilvekset ja muut!

    ReplyDelete
  11. Ompa rapsuettavan söde musta masu.

    ReplyDelete
  12. Onpa esikko elinvoimainen! Muisti sen sijaan näyttää hieman "väsähtäneeltä" tai ainakin rennolta.

    ReplyDelete
  13. Mustikki on sellainen rentopantteri. Se on ihanan luottavainenkin, jos menee paijailemaan masua niin se vain sanoo kur ja ojentaa vähän etutassuja venytelläkseen.

    ReplyDelete
  14. Kiitos vierailustasi ja piristävistä sanoistasi blogissani! Saman huomion olen meillä tehnyt nurmikon leikkuun kanssa...se vaan kasvaa ja kasvaa ja sateen takia en pysty leikkaamaan. Uskon tosiaan tuon esikon kukkivan. Tämä kesä on ollut niin lämmin että useammat kukat innostuvat uudelleen kukkimaan. Piristävät kivasti syksyistä tunnelmaa! :)

    ReplyDelete
  15. Kiitos itsellesi Sanna!
    Juu... jospa tänään ennättäisi leikkuuseen, ennen kuin tulee seuraava sade, mutta nurmen pitää ensin vähän kuivua :-D
    No, ehtii sitä ensi keväänäkin.
    Todella, ihana syksy kun on kevätkukkia.

    ReplyDelete
  16. Puuuuh Mustin masuun! Hän näyttää niin onnelliselta nukkuessaan. Ja asento on muuten hämäävän sama kuin meidän "kaimalla"... Tosin meillä etukäpälät ovat pään takana tyynyllä.

    No jo sulla on esikko!! Loistotyyppi, mitä ilmeisimmin.

    Taas rupesin huokailemaan heinien perään, kun näin sinun yhdistelmäkuvasi. Niitä pitäisi olla joka kukkapenkissä täytteenä ja koristeena. Jälleen harmittelen sitä, että höyhenheinä (Stipa tenuissima) ei Suomessa talvehdi. Se on minusta yksi tyylikkäimpiä ja kauneimpia heiniä, mitä olla voi. Onneksi monet muut talvehtivat <3

    ReplyDelete
  17. Niinpä! Kylvin tänä keväänä höyhenheinää, jonka siemeniä oli ystäväni lähettänyt Ameriikasta. Meinasi, että kun ne ovat sieltä kylmän seudun paikallista kantaa, kestäisivät ehkä paremmin. No kokeillaan... ovat nyt tonttini suojaisimmassa paikassa vanhan talon vierellä aika hiekkaisessa maassa.
    Ei ne varmaan silti selviä. Tai voisin kokeilla talvisuojausta edes kerran elämässäni.
    Vai on Musti taas ihmisversionsa kaltainen. Kas kummaa, kun en ole yllättynyt. Paitsi että Musti ei vaadi jääkiekkovarusteita. Kiipeäkö teidän Musti puuhun?

    ReplyDelete
  18. Hurrurrr, Mustin tyytyväisyyden voi ihan kuulla tuosta kuvasta. Etteivät vaan olisi ne teidän saaren karhuhavainnot sittenkin suurpantterihavaintoja? ;)

    ReplyDelete
  19. Hurrurr tosiaan kuuluisi jos korvan laittaisi masua vasten. Musti alkaa kehrätä pienimmästäkin paijauksesta, mutta hyvin hiljaa.
    Niin, on kyllä ollut puhetta että havainnot olisivat ruskeita, mutta täytyypä kysellä tarkemmin ;-)

    ReplyDelete
  20. Hih, ylimmäinen kuvan näky on NIIN tuttu täälläkin:) Blogistani löydät tunnustuksen itsellesi.

    ReplyDelete
  21. Voi kiitos! Juuri tässä vastailenkin yhteen haasteeseen!

    ReplyDelete
  22. Esikolle on joku unohtanut kertoa "oikean" kukkimisajankohdan! Meillä esikot ovat nahistuneita vihreitä lättyjä tähän aikaan vuodesta, vaikea kuvitella että selviäisivät edes talvesta.

    Mustin nukkuma-asennolla on mustavalkoiset kaimat täällä, tosin koiramaisesti vähemmän viehkeät, toisin kuin notkeilla kissoilla :)

    ReplyDelete
  23. Juu, se ei varmaan tiedä olevansa kevätesikko :-D
    Terveisiä vaan suurille ja koiramaisille kavereille.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!