Monday 5 September 2011

Kaupunkikivaa

Ostin pojille heidän ensimmäisen Kong kickeroo -lelunsa kaupunkivankeutta helpottamaan. Musti esittelee panttereiden saaliinriepotustekniikkaa.

Ransu puolustaa raivokkaasti (makaamalla lelun päällä).

Musti siirtyy mäiskimistekniikkaan.

Tää on mun! MUN!!! En anna!

Ransu joutui kuitenkin luovuttamaan Mustin auktoriteetin edessä. Pikkuveljen osa on leikkiä vanhoilla leluilla.

23 comments :

  1. Ransun ilme (viimeisessä kuvassa) taakse kääntyneine korvalehtineen on kyllä hyvin puhuva. Aika hassukaisia kollipoikia, kun panevat pystyyn lelusta - vaikkakin uudesta ja hienosta - tuollaisen lähes tositaistelun. Mahtaiskohan Ruskakin tykätä lelusta. Vai onko taistelu se juttu, ei lelu sinänsä?

    ReplyDelete
  2. Lelu tuntuu olevan aika suosittu, vaikka pojat on kai aina poikia. Nämä pojat ainakin pistävät painin pystyyn joka päivä!

    ReplyDelete
  3. Joku järjestys se olla pitää!

    ReplyDelete
  4. Sielläkin on Kong Kickeroo suosiossa. :)

    Kollo tykkää ravistella Kong Kickeroota, kantaa sitä suussaan, painia lelun kanssa ja istua sen päällä. :D

    ReplyDelete
  5. Hih..ihana juttu..pojat on oikeita velikultia, niin suloisia <3
    Ihan kuin meidän kaksoset pieninä poikina, toinen on aina toisen isoveli ja pikkuveljen kohtalo on usein olla nujuutuksen kohteena, mutta se on sitä rakkautta.
    Mukavaa viikon jatkoa!

    ReplyDelete
  6. Voi poikia :D Klassinen tapaushan taitaa olla, että paras lelu on se, mikä on just nyt sillä toisella!

    Ransulla on ihana tassuomistus viimeisessä kuvassa ja toka kuvan hellunen pörhötiikeri kyllä sulattaa sydämen kuin sydämen <3

    ReplyDelete
  7. Hyvä sijoitus tuo ostos! Näistä kuvista kyllä näkee, että Ransu on kasvanut. Ihan on kohta miehen mitoissa :)

    ReplyDelete
  8. Hieno kuvasarja kissojen kaksinkamppailusta. Kissojen laikit on jänniä seurattavia, yks kaks ne loppuu ja minusta tuntuu, että meillä nuo painit on aina kahden kauppaa... Joskus toinen haastaa ja toinen ei jaksa ja silloin toinen vetäytyy eikä ala väkisin!

    ReplyDelete
  9. Teillä tarvitaan selvästikin toinen vastaava lelu..... Hienoja kuvia, tunnelmat käyvät hyvin esille!

    ReplyDelete
  10. Joo, kandee ostaa toiNEn lelu, niin sitteN MuSTilla on niitä kaksi!

    ReplyDelete
  11. Huomenta ja kiitos kommenteista!
    Vai tykkää Kollo istua lelun päällä :-D
    Pojat on varmaan aina poikia, ihmis- tai eläinlajista riippumatta! Ei pikkuveljeydestä varmaan mitään traumoja jää, kehittyypähän ehkä vain kekseliäämpi yksilö ;-)
    Hyvin sanottu, että paras lelu on se, mikä on toisella.
    Ransu on vähän Mustia suurempi jo. Ja jättitassu edelleen.
    Kalle; :-D

    ReplyDelete
  12. Pojat, pojat... ei se ny NOIN kiihkee oo! Eikä ainakaan pitkään, kiäh. Tuttu juttu :-)

    ReplyDelete
  13. Ai jaa. Mutta kai siitä silti saa painit järjestää...?
    Ransu ja Musti

    ReplyDelete
  14. Pojillasi on hyvä vire päällä!
    Minun lässykoiranhaukkuni makaa takkuisena kainolossani ja samastuu veltonväsyneeseen olotilaani nauttien pikkuaivoillaan ihan täysillä, kun joku on aloillaan ja saa vaan maata sen kyljessä.
    Tilanteen tasalla ovat eläimet.

    ReplyDelete
  15. Eläimet ovat tosiaan useimmiten loistoseuraa. Minäkin saan aina päikkäriseuraa :-)

    ReplyDelete
  16. Kissojen elämää ei koskaan kyllästy seuraamaan... Komistuksia kumpainenkin :)

    ReplyDelete
  17. Eläinten touhuja on aina kiva tarkkailla :-)

    ReplyDelete
  18. Hemmetti, vielä viikko niin meidän neidit saapuu uuteen kotiinsa. Jaksaa jaksaa..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että, viikko voi olla pitkä aika. Muistan, kun odotin Ransun saapumista kuin lapsi joulua. Tsemppiä!

      Delete
  19. On me alotettu tää odottelu jo heinäkuun alussa, ei malttais enää yhtään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, tiedän :-) Ja viikon päästä on koko tuskastuttava odotus unohtunut.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!