Tuesday 16 August 2011

Seiniä

Saan ihailla vastapäisen merimiehen taloni vastalaudoitettua julkisivua makuuhuoneestani käsin. Tuntuu kieltämättä aika hienolta, että se on viimein saanut uuden verhoilun. Nyt alkaa talo olla suojassa.

I can see the newly clad wall from my bedroom.

Laudat eivät ihan riittäneet takaseinälle, mutta se ei ole vakavaa – tätä seinää ei ole aiemmin laudoitettu, vaan punamulta on sivelty suoraan hirsiin. Alin hirsi on vaihdettu, siksi siinä ei ole maalia. Puuta syö eniten auringon UV-säteily, ja kun tämä on talon takaseinä ja vieläpä pohjoispuolella, ei laudoittamiseen ole nähty syytä. Seinän yläosan paneeliakaan ei ole sahattu sahalaitaiseksi, ja osa paneelista on tavallista lautaa sen helmiponttipaneelin sijaan, mitä muilla seinillä on.
Minä kaipaan kuitenkin pikkuisen enemmän asumismukavuutta eli vähemmän vetoa kuin sitkeät taloni esi-isät, joten ilmansulkupaperi ja laudoitus tuli tähänkin. Ajattelin, että voin laudoittaa itse tuon puuttuvan kaksi metriä tavallisella laudalla, sillä vanhoissa taloissa on useinkin eri levyisiä lautoja siellä sun täällä. Muuten tuo laudoitus on tavallista leveämpää tavaraa, mittojen mukaan sahattu vanhojen lautojen mukaan. Ja kulmien koteloissa on vielä leveämpää lautaa.
Hirret ovat julmetun paksuja; nuo paksuimmat lähes 50 cm. Ja vaikka osa laudoista meni ohjeistuksestani huolimatta väärinpäin eli sydänpuu sisäänpäin, kestänee tämä laudoitus yhden ihmisiän. Laudoituksesta puhutaan hirsitalon uhrikerroksena, sillä se ottaa vastaan kulumisen säästäen hirret.

Toista on tonttini kosteimmassa paikassa, mihin sauna on rakennettu. En ymmärrä, miksi se on tässä. Paikalle voisi kaivaa kuopan, jossa todennäköisesti olisi aina vettä. Uimalampi siis.
Mutta niin kauan kuin laho lautarakenteinen sauna pysyy pystyssä, siitä on iloa, sillä muuta kylpyhuonetta ei toistaiseksi ole. Olen kaivanut maahan painunutta seinää vähän esiin ja löytänyt nurkkakiven. Viime viikonlopun punttisalitreeniä vastaavassa istutussessiossa saunan viereen päätyi viiruhelpiä ja auringontähti, nokkosikon ja ohdakkeikon paikalle. Jos auringontähti pärjää talvikosteassa. Aika näyttää. Etualalla on 'Variegata'-keltakurjenmiekkaa, jossa ei variegataa eli lehtien raidoitusta juurikaan näy. Siinä oli sitä mielestäni, kun sen ostin. Ehkäpä se tulee taas esiin.

Auringontähti – Telekia speciosa
Keltakurjenmiekka, raitalehtinen – Iris pseudacorus 'Variegata'
Viiruhelpi – Phalaris arundinacea 'Picta'

18 comments :

  1. Tuo on kyllä sen uunin lisäksi varmasti yksi kesän näkyvimmistä töistä? Tai sitten ei. Hienosti kuitenkin edistyy!

    ReplyDelete
  2. Hienosti työ vain jatkuu ja edistyy. Mutta vaatii myös tekijältään ja kustantajaltaan suurta pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä, kun ei voi tehdä/teettää heti valmiiksi saakka ja kun on elettävä keskeneräisyyden keskellä. Sellaista elämä kai aina onkin.

    ReplyDelete
  3. On tämä, näkyvin asia VUOSIIN. Kaksi vuotta sitten otettiin vanha huonokuntoinen laudoitus ja laho kuisti pois ja talo kengitettiin uusilla hirsillä. Se oli tärkeä asia, mutta sen jälkeen talo on ollut hyvin keskeneräisen näköinen. Nyt se näyttää taas talolta ja paljon entistä paremmalta! Joudutte kestämään tätä laudoitushehkutustani nyt jonkun aikaa :-D

    Ihan totta on, että restaurointi/remonttiin ei voi suhtautua siten, että valmista pitäisi pian näkyä. Mutta tämä on varmaan hyvää elämänkoulua, sillä eihän elämässäkään ikinä tule valmista, niin kun Paula sanot.

    ReplyDelete
  4. Paljon olet tänä kesänä saanut aikaiseksi. Työ palkitsee sinut vielä :)

    Oletko pitänyt tänä kesän ollenkaan lomaa ?

    ReplyDelete
  5. Niin Maiju! Se palkitsee aina kun näkee jotakin edistystä, tai kun on yksi kohta, joka on taas korjattu. Tuon laudoituksen tekivät remonttimiehet, en minä, huom! Kiitos heille keille se kuuluu.
    Pidän lomaa aina päivän silloin, toisen tällöin, joskus kokonaisen viikonkin, tekemällä omia juttuja. En koe, että remontista pitäisi pitää lomaa, kun sitä ei voi talvella juurikaan tehdä, silloin siihen tulee pakostakin lomaa. Mutta nyt lähden serkkulaan Poriin ja Pohjanmaalle viikonlopuksi, pääasiassa vain näkemään ystäviä! Vain parilla pihalla pitää käydä työn merkeissä, muun ajan voi rentoutua eikä tarvitse esittää fiksua!

    ReplyDelete
  6. Uimalampi, voi juku kun olisi ihana! Tuore lauta ja vanha hirsi ovat kauniin näköisiä. Talosta tulee ihana! Mä istutin tänään rusokirsikan. :)

    ReplyDelete
  7. Uimalampi olisi ihana.. mutta tuo olisi aikamoinen mutalampi kai. Kosteikkopuutarhana varmasti silti kiva, ja sammakoille sopiva paikka!
    Ja ehkä siinä voisi ottaa jalkoja hoitavia mutajalkakylpyjä :-D
    Sullakin oli aikamoinen salitreeni kaivaessasi puulle kuoppaa!

    ReplyDelete
  8. Juu... sieltä sitten rantautuisin mutaisena, vesimintun korsia ja sammakoita tukassa :-D

    ReplyDelete
  9. Kaikesta huomaa, että sinun ja merimiehen talon välillä vallitsee on erityinen yhteys. Rankka uurastus tuottaa tulosta.. ja kauneutta :)

    ReplyDelete
  10. On kiva seurata talon kunnostuksen edistymistä, etenkin kun on aina asunut vähän uudemmassa talossa ; )
    Jännä tuo `Variegata`, ehkäpä siihen tulee raidoitus vähän isompana... pidetään peukkuja : )

    ReplyDelete
  11. Hyvin sanottu Kati, varmaan on yhteys. Tunnen suurta hellyyttä tuota vanhaa taloa kohtaan!

    Sari, minun piti ihan käydä tutkailemassa kurjenmiekkaa. Ei siinä niitä raitoja ole.... mutta voisin vannoa, että oli, kun sen hankin! Ehkä ne näin loppukesällä tasoittuvat? Tai lehtien väritys vähenee kai silloinkin, kun kasvia lannoitetaan paljon. En ole lannoittanut yhtään, mutta maa on tuossa todella muhevaa ja mustaa.

    ReplyDelete
  12. Onnea uudelle seinälle ja kaikille muillekin uudistuksille! Siellä on ollut varsin toimelias ja edistyksellinen kesä!

    Tiedätkö, talosi tuntuvat tämän blogin kautta niin tutuilta, että kun kuulee talon saaneen uuden verhoilun, tuntuu siltä kuin kuulisi hyviä uutisia vanhasta ystävästä.

    Tuo mutalammestakömpimiskuvaus kuulostaa ihan joltain vanhan ajan juhannustaialta. :)

    ReplyDelete
  13. On ollut, ja on suuri ilo nähdä tärkeää edistystä! Mukavaa, että vanhan talon erityinen henki välittyy bloginkin kautta.
    Hmm, ehkäpä se mutalampi siis pitäisi joskus kaivaa - jos ei muuten niin juhannuksen takia! Eikä tarvitsisi ostaa kallista mutaa purkissa (vaikka en osta, mutta kyllä niitä myydään) kun olisi omasta takaa.

    ReplyDelete
  14. Tuo talon kengittäminen uusilla hirsillä on kiinnostava asia, minulle erityisesti siksi, että myös mieheni kotitalon eteläseinän alin hirsi ja sen jatkeena oleva nurkka ja itäseinustan alin hirsi on vaihdettava ennen kuin taloa voi maalata. Toiselle kuistillekin pitää tehdä jotain.

    ReplyDelete
  15. Se onkin homma, johon halusin löytää jonkun joka osaa - se ei ole paikka harjoitteluun! Löysin Tammelassa asuvan restauroijakirvesmiehen Janne Lintukorven joka teki sen yhdessä toisen kirvesmiehen kanssa. Hän on varattu vähintään vuodeksi eteenpäin eikä ole halpa, mutta tietää mitä tekee. Jos haluat, niin lähetä minulle sähköpostia saila(at)elsanempituoli.fi, yhteystietoja varten, mutta ne löytyvät varmasti netistä myös.

    ReplyDelete
  16. Vai on sulla kostea saunanalus? Tee lattiaan reikä, kaiva iso, iso kuoppa ja voilá: sinulla on saunassa oma kylpypalju / miniuima-allas. Kätsää!

    Upea tuo merimiehen talon seinä. Onneksi olkoon, kyllä sinun nyt kelpaa!!

    ReplyDelete
  17. Heh heh, todella kätsää. Olet oikea nero! Miksi et ole rakennusalalla?

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!