Thursday, 8 July 2010

Rakastan rautaa

Old iron in the garden is a cliché but still my favourite

Horse chestnut seedling in a coffee pot; I didn't even bother to clean it up. Somehow the spiderwebs and dust seemed to be part if it. Behind, some rusty paint buckets act as planters too.

At the woodshed garden a clematis support is held together with parts of old lamp and a mattress spring. 

Ruosteinen rauta kaunistaa pihaa. Näin uskon. Kaikki käy: vuodesohvan vanhat jouset, särkyneen kattolampun osat, rikkalapiot, orvot uuninluukut. Tuttuni pihalla on museo puuliiterin seinällä. Siinä on ruosteisia työkaluja ja kalaverkkoa.
Lisää peuratuhoja: naapurini pihan kuunliljat syötiin viime yönä. Tekisi mieli julistaa sota. 

A museum at a friend's garden.

5 comments :

  1. Ruosteinen rauta on minunkin suosikkini pihakoristeeksi. Odotan kovasti, että veljeltäni lahjaksi saama täysin kuivassa ollut tunkopatjan jousisto ruostuu. Vähän siinä jo on näkyvissä :) En löytänyt sun sähköpostiosotetta tästä blogista. Laitatko sen mun kommenttilootaan, niin kerron kenen puutarhassa seikkailin. En voi blogissa mainita, kun en tullut kysyneeksi lupaa. Kameraa en kehdannut viedä mukanani ollenkaan.

    Kuunliljat!! Rikollista. Peurat ovat kauniita, mutta tuo nyt menee jo liian pitkälle.

    ReplyDelete
  2. Oi miten suloinen kuva rautaisesta hevoskastanjan alusta ; ) Ihana...
    Mikäköhän siinä on, että nuo istutetut kasvit niin kiinnostavat niitä.... vai onkohan se syynä, ettei pihalla ole muita kuin isutettuja kasveja. Eli tekevät aina tuhoja, kun tulevat pihalle....

    ReplyDelete
  3. Kauneus ei ole koskaan klisee. :-)

    ReplyDelete
  4. Hei kaikki ja kiitos kommenteista! Olin käymässä Nauvossa ja Korppoossa postittamassa nettikaupan tilauksia, ja ehdinkin aiemmalla laivalla takaisin :-) Ei mennyt iltamyöhään.
    Runkopatjan jousistoja on näkynyt seinällä mm. sisustuslehdissä, ja hyvän näköinen se onkin! Jos siinä vaikka kiipeilisi kärhö...
    Kasvien raikkaus korostuu vanhan pinnan rinnalla: toinen on elävä ja tuore, toinen ajan patinoima ja pitkään ollut.
    Minulla on sellainen tuntuma peuroista, että ne ilmeisesti maistelevat mielellään uutta. Mennäänhän me ihmisetkin uutta ravintolaa kokeilemaan. Kun paikkakunnalla on uusi maukas kasvilaji, sitä maistetaan heti. Minulta on syöty mm. neidonhiuspuuta, tulppaaneja ja jouluruusuja. Pihlajien (ruusun heimoa) rungot kalutaan, samoin kaikki uudet istutetut omena- ja kirsikkapuut (niinikään). Vanhat tutut saavat kasvaa rauhassa, vaikka niitäkin toki maistetaan ohi kulkiessa. Naapurini kertoi, että olivat syöneet puksipuutkin. Kaipa niissä oli mukavan mausteinen maku.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!