Kevättä odotellessa

Istuintyyny à la talvi.

Täällä ollaan kyllä valmiita päiväkahvikelejä varten!

Ehkä kevättä joutuu vielä vähän odottelemaan. Näin matalalla aurinko on puoliltapäivin. Ja täällä ollaan siis etelässä.

It seems there is still a little wait before the spring arrives even if we have successfully passed the winter solstice. This is how low the sun is at noon. And we are in the south of the country!

Pojat löysivät tilapäisen kevään, kun tien penkalta oli aurattu heinää esiin.

Ransu yrittää laiduntaa niin matalana kuin suinkin. Saaristossa tuulee aina, mutta talvella ja keväällä viima on erityisen hyytävä.

Turkki tuulettuu.
Pitäkää itsenne lämpiminä!

Poikien joulutervehdys

Me ollaan saatu hienoja joulukortteja! Mammakin on saanut joitain kortteja. Kiitos kaikille!

Tää on ihan hurjan hieno. Unna Tuutikki Penninraha on tän tehnyt. Kuvassa ollaan me! Joulun jälkeen mamma saa luvan hankkia tälle kehykset.

Lisäksi Unna oli sujauttanut kuoreen kissanminttua. Hahaa! Joulutunnelma nousi kattoon!

Me lähetetään nyt joulutervehdys kaikille, keidän osoitetta meillä ei ollut ja siis kaikille muillekin, koska mamma ei tajunnut tehdä melkein yhtään kortteja MEISTÄ.

Oikein iloista joulunviettoa kaikille! Näin se sujuu. Muistakaa välillä vähän verrytellä ja jumppailla,

Riehukaa...

Syökää aina kun jotain hyvää löytyy pöydältä tai muilta tasoilta,

Muistakaa käydä välillä vessassa,

Halailkaa,

Ja peskää kaverin korvat vaikka ne ei sen mielestä oliskaan likaiset – on ne kumminkin.
Hauskaa joulua!
t. Musti ja Ransu

Merry Christmas from Musti and Ransu!

Ohi on!

Se on nyt kuulkaa ystävät niin, että tänään kello yhden ja kahden välillä iltapäivällä oli talvipäivänseisaus. Nyt kuljetaan kohti valoa!
Maaliskuussa kukkivat jo taikapähkinä ja talventähdet (no, nuo kaksi pientä keltaista pistettä kuvan oikeassa alanurkassa).

Viimeistään huhtikuussa lumikellot liittyvät joukkoon. Tämän piti olla pussin mukaan tähtilumikelloa, mutta taitaakin olla ennemmin turkinlumikelloa. Tunnistusapua tuli viime keväänä blogini lukijalta, tosin en sittemmin tainnut julkaista enää tämän auenneen kukan kuvaa.

Toukokuussa kostealla kevätniityllä kukkivat assyrianpikarililjat ja narsissien nuput pullistelevat.

Kesäkuussa paahdepenkissä kukkivat lehtoakileijat ja verikurjenpolvet. Hajulaukat verryttelevät vapautuvia kukkanuppujaan, jotka ovat matkustaneet ylöspäin ahtaassa sukkulassa.

Heinäkuussa on liljojen vuoro. Tästä se lähtee!

Keskikesän huumaavat valoisat tuoksuvat yöt lähestyvät! Lopetan tähän, sillä loppukesään liittyy surumielisyys ja haikeus, joita juuri nyt ei tarvitse muistella.
Mukavaa talvipäivänseisauksen juhlintaa kaikille, skååål!

Today at early afternoon there was the winter solstice. Now we are travelling towards the light again! Hooray!

Assyrianpikarililja – Fritillaria uva-vulpis
Hajulaukka – Nectaroscordum siculum
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Taikapähkinä – Hamamelis
Talventähti – Eranthis
Turkinlumikello – Galanthus woronowii
Tähtilumikello – Galanthus elwesii
Verikurjenpolvi – Geranium sanguineum

Tunnelmaa vuoden pimeimpään aikaan

Tähän aikaan vuodesta tarvitaan lämpimiä, täyteläisiä värejä ja valoa. Ehkä siksi jouluun mielletään punainen ja valosarjat, vaikka minusta näitä ominaisuuksia tarvitaan muutaman päivän sijasta muutama kuukausi marraskuusta helmikuun loppuun. Lumi tekee maisemasta hurjan kylmän värisen. Sitä paitsi koska pidän punaisesta, kuuluu se kesäänkin, ei se ole mikään joulun yksinoikeusväri.
Niinpä kun tulimme takaisin kotiin, otin esiin äidin antaman vanhan ristipistoliinan, vaikka se ei riitäkään koko pöydälle, mutta päätyyn on hyvä saada viipale vahakangasta kukkaruukkujen alle. Päätin myös katsoa, mitä koristelaatikosta löytyy, sillä sielläkin on jotakin punaista. Verhot ovat kyllä edelleen sinertävät kesäverhot, jospa niillä nyt mentäisiin tämän talven yli.

I wanted to have something red, not because it's Christmas, but because it is so cold – with snow, the landscape's colour is cold too.

Laitoin lähes kaikki omistamani kuusenkoristeet verhotankoon. Nehän sointuvat kauniisti vastapäiseen taloon!

Liina on todella upea, paksu ja villalangalla kirjailtu. Kuvioissa on jotakin jugendia, voi olla, että liina on niinkin vanha. Ja niin, enhän sitten raaskinutkaan jättää krookusruukkuja kaupunkiin, vaan toin ne tänne... tässä maustesahramit.

Ystävän lähettämille konvehdeille löytyi jopa punainen kippo! Tämähän alkaa muistuttaa joulumaata.

Iloista lämpimänpunaista mieltä aiheutti sekin, että Posti halusi muistaa bloggaajia tarjoamalla arkin omakuva-postimerkkejä. En ollut koskaan tällaisia tilannut, mutta se oli helppoa ja hauskaa, kun Postin sivuilla pystyi mallaamaan omia kuvia valmiisiin merkkipohjiin. Posti tietenkin varmaan toivoi, että näin he saavat mainontaa, mutta mitään tällaista vaatimusta ei tarjoukseen kuulunut ja koska palvelu oli oikeasti hyvää merkit helppo suunnitella, kerron tästä mielelläni.

Huomenna on talvipäivänseisaus, jonka kunniaksi tämän blogin keskustelussa on jo ehdotettu skumppapullojen poksauttelua ja kaikkien puutarhaihmisten vuotuista juhlapäivää. Kannatetaan! Päivä alkaa pidentyä ja askellus kohti kevättä alkaa...
Mukavaa valoistuvaa aikaa kaikille!

Joulukuun ikkunanäkymät

On taas SE päivä kuukaudesta. Huokaus. Kymmenen kuvaa kesään -haaste on edennyt joulukuuhun, nyt en muista monesko kuva kymmenestä. Ei kuitenkaan riittävän mones likimainkaan muistuttamaan kesää!
Näkymä keittiön ikkunasta itään.

It is that time of month again: these are December window views...

Keittiön ikkunanäkymä etelään. Niin, etelään. Keskipäivällä. On niin pimeää ja harmaata! Se onkin tämän vuodenajan todellinen haaste, että valonpilkahdusta ei näy viikkokausiin. Miksi luonto on keksinyt viikkoja kestävän harmauden vuoden pimeimpään aikaan? Ihmettelin tätä asiaa jo lapsena, selitystä en ole vielä löytänyt. Tietääkö kukaan? Jos joku nyt lässyttää jotain kynttilöiden polttamisen ja sohvannurkkaan käpertymisen ihanuudesta, tinttaan virtuaalisesti nenään!

Tässä vielä makuuhuoneen ikkunanäkymä, mukana visusti sisällä pysyttelevä kaveri...

Nyt riitti. Siirrytään kevääseen edes kuvien voimin. Nämä kukkivat viime keväänä maaliskuun lopulla. Eli tähän on enää kolme kuukautta aikaa... Talventähdet!

Sieberinsahramit!

Taikapähkinä 'Diane'! Joka raotti kukkiaan jo helmikuun puolella... toivoa on!
Toiveikasta keskiviikkoa kaikille!

Sieberinsahrami – Crocus sieberi
Taikapähkinä, puistotaikapähkinä – Hamamelis × intermedia
Talventähti, italiantalventähti – Eranthis hyemalis

Vihreitä kuvia vaihteeksi

Nyt täytyy vaihteeksi laittaa syksyllä kirjoittamatta jäänyt aihe, enempää lumikuvia ei kestä enää. Sitä näkee kyllä kun katsoo ikkunasta ulos, saunan lämmittämisestä ja postinhaku- ja roskanvientireissuista puhumattakaan. Jaksan joka talvi olla kiitollinen sisävessasta, josta olen nauttinut kohta neljä vuotta. Sitä ennen piti lumessa tarpoa myös viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla. Ja muutaman vuoden kuluttua, kun käyn pesulla sisäkylpyhuoneessa, muistelen näitä saunan lämmitys- ja vedenkantotarpomisia ja olen entistä kiitollisempi.
Tämän kirjoituksen aiheena ovat piikikkäät lehdet. Ostin tämän pienen pihaorjanlaakeri 'Blue Princen' yli vuosi sitten. Koska tämä on poika ja kauniiden punaisten marjojen tuottamiseen tarvitaan tyttö, alkoi mielessäni orastaa toive myös tyttöpensaasta. Keksin sille jopa paikankin.

Kun kukkakaupan syys- tai jouluistutuskasvien valikoimissa silmiini osui pieni orjanlaakeri 'Alaska', tartuin siihen heti. Näitä muutaman euron kausivihreitä kannattaa katsoa syksyllä sillä silmällä, joukossa on Suomenkin ilmastossa monivuotisia lajeja. En tiennyt, onko 'Alaska' tyttö tai onko se edes talvenkestävä orjanlaakeri, mutta onneksi kasvin ruukussa oli nimikyltti. Nettihaulla selvisi, että se on kumpaakin: lajike on euroopanorjanlaakereista kestävin (nimikin viittaa siihen) ja se on tyttö! Juhuu!
Tällä on vähän soukemmat lehdet kuin 'Blue Princellä' ja vihreän sävy on lämpimämpi.

Eikä siinä vielä kaikki. Samassa kukkakaupassa oli tämäkin, vailla suomenkielistä nimeä: Osmanthus heterophyllus 'Tricolor'. Tämän pitäisi olla talvenkestävä samoille kasvuvyöhykkeille kuin ylläolevan orjanlaakeri 'Alaskan', ainakin löytämieni amerikkalaisten tietojen mukaan. Toivoa saattaa olla ainakin täällä lounaisessa Suomessa. Ylimmän kuvan pihaorjanlaakerihan on risteymä, joka on jalostettu talvenkestävämmäksi kuin euroopanorjanlaakeri, joten nämä kaksi uutta hankintaa ovat suurempia riskisijoituksia.
Tämän puskan lehdet ovat orjanlaakerityyppiset, mutta nämä eivät ole edes kaukaista sukua: orjanlaakerit ovat Aquifoliaceae-heimoa ja Osmanthus kuuluu Oleaceae- eli oliivikasvien heimoon, siis samaan kuin esimerkiksi syreenit. Lehtien muotoa tärkeämpi yhteinen nimittäjä sukulaisuussuhteiden määrittämiseen onkin esimerkiksi se, että Osmanthuksella on vastakkaiset lehdet (kuten syreeneilläkin), orjanlaakereilla ne ovat vuorottaiset.
Tämän lajikkeen lehdissä on omaan makuuni liikaakin kirjavuutta, mutta tämä tuo kuitenkin mukavan vaalean valopilkun suuren katajan pohjoispuolelle, jossa taimi on toivottavasti suojassa myös viimalta ja keväiseltä paahteelta. Siis jos se ylipäätään selviää talvesta.
Tämä lumi, jota niin kiroan, on oikeastaan suuri ystäväni: se on peittänyt nämä pienet talvenarat nuppuseni paksuun untuvavaippaansa, jonka turvissa ei pakkanen puraise eikä viima viillä.

Hollies and holly-like leaves from November (can't take more snow, even in pictures!). But snow does a brilliant job protecting plants from freezing temperatures, like a thick fluffy blanket. I am grateful, even if I don't always sound it.

Euroopanorjanlaakeri – Ilex aquifolium
Pihaorjanlaakeri – Ilex × meservae

Mustin pihakierros

Mustin ulkoilu ei toki koostu pelkästään riehumisesta. On tärkeitä ja vakavia velvollisuuksia.
Kaivon viereen tuuli on muodostanut hyvän juoksuhaudan pihan tarkkailemista varten.

Musti is, of course, a serious landowner too. Life is not just play. There is a duty to keep places in check.

Tiilipino näyttää olevan kunnolla pystyssä, hyvä...

Yli dyynien...

Lumikengät jalkaan niin matkanteko sujuu...

Oma koppi näyttää olevan kunnossa, vaikka se on vähän täynnä lunta...

Valtakunnassa kaikki hyvin.

Täytyy sanoa, että Musti on sinnikäs kaveri!
Eräs toinen vietti taas päivän sisällä. Kenties manulilakossa?

Lämmintä illanjatkoa kaikille!