Saturday, 31 October 2026

Pyhäinpäivän oranssit

 Hyvää pyhäinpäivän iltaa! 

David Austin -ruusu Bathsheba ei meinaa lopettaa kukkimista ollenkaan. Tässä kuvassa taustalla näkyy tosin myös keltakukkaisen The Poet's Wifen kukka.

Bathsheba on aivan ihana! Viskityttönä arvostan tätä kultaisen nektarin sävyä. Voihan tuota tosin aprikoosiksikin kutsua. Sattumoisin sekin kuuluu herkkuihini.

Viime päivät ovat olleet kauniita. Auringon osuessa vaahteranlehtiin ne aivan syttyvät.

Vaahteran alla on lehtimatto ja paksulti keltapeippiä (lajike on 'Florentinum'). Niinpä syysmyrkkylilja joutuu tekemään vähän enemmän töitä päästäkseen pinnalle. 
Hyvä niin, sillä tämän valkokukkaisen kerrotun 'Alboplenumin' lajitoverit ovat muissa kohdissa jo kukkineet ja lakastuneet. Istuttamalla osa mukuloista haastaviin paikkoihin saadaan siis pidempi kukinta-aika!

Syyssahramit ovat nousseet. Pari vuotta sitten tajusin viimein istuttaa niitä paikkaan, joka ei peity paksulti vaahteranlehtiin. Mäntyjen alla näillä on ohuemmin lehtikatetta ja paremmat mahdollisuudet siihen, että kukat näykvät. Oikeassa reunassa näkyy jo ohikukkinut myrkkylilja.

Aurinkoisena päivänä piti ottaa uusi kuva, sillä kukat avautuvat vain auringossa krookuksille tyypilliseen tapaan. Avoimia syyssahrameita ei välttämättä edes joka syksy näe, sillä ainakin minun puutarhassani ne kukkivat näin myöhään, että päivä on jo aika lyhyt ja sääkin on useammin pilvinen tai sateinen kuin aurinkoinen.
Kuvassa näkyy myös edelleen kauniisti kukkiva kangaskanerva 'Radnor'.

Syyssahramit ovat tässä etualalla, taustalla on muotopuutarha. Omenapuu 'Åkerö' on alkanut pudottaa lehtiään, sen keltainen syysväri on kiva. Kuten sekin, että sain siitä muotoiltua kaariportin muotopuutarhaan.

Muotopuutarhassa kukkii kalpeankeltainen nukkasalkoruusu, sillä on pitkä kukinta-aika! Vaikka kukkia ei olekaan enää kuin tämä yksi. Mutta se näkyy kauas.

Austin-ruusu Lady of Shalott tarjoilee täydellistä kurpitsaväriä pyhäinpäivään. Tässäkin ruusussa on vielä useita nuppuja. Olin aikeissa tehdä jutun siitä, mitä vielä kukkii, mutta kukkia löytyikin niin paljon, että täytyi karsia. Kukkajuttuja on siis tulossa lisääkin.

Tein naurislyhdyn pyhäinpäivää ajatellen – tosin jo syyskuun alussa, kun se tuli lehtijuttuun. 

Siitä minulla onkin sekä ikäviä että jännittäviä uutisia – kuolema tuottaa aina uutta elämää tai muutoksia, ja joskus se on hyvä vain. Mutta siitä lisää tuonnempana. 
Nyt mukavaa tuonelan värittämää iltaa! Täydellistä katsottavaa olisi Belzebubs-sarja Yle Areenasta, mutta ahmin sen jo. Se on loistava!


Kangaskanerva Calluna vulgaris
Keltapeippi Lamium galeobdolon
Nukkasalkoruusu Alcea rugosa
Omenapuu, tarhaomenapuu Malus domestica
Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale
Syyssahrami Crocus speciosus

18 comments :

  1. Ooh mikä naurislyhty. Ja uutisia hmm. Piti käydä ostamassa viimeinen Oma Piha itselle arkistoon. Normisti olen lukenut kestotilaajakaverini lehteä. Minun Halloweenin väri tulee Amber Jubileesta. Se hehkuu kauniin oranssina. Hyvää Pyhäinpäivää! - terkuin pienen pihan Tuija

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Amber Jubilee onkin todella hyvän värinen.
      On sääli, että hyvä lehti päätettiin lakkauttaa.

      Delete
  2. Hyvää pyhäinpäivää sinulle myös!
    Aivan ihana naurislyhty😍Ja nuo Austineiden kukat, nam nam nam. Miten ne voivat kukkia vielä tähän aikaan?!
    Vaahteranlehtikuvassa tuntuu tosiaan siltä, että lehdissä olisi sisäinen valo syttynyt. Olen itsekin ihastellut vaahteroita koko syksyn. Ne leimuttavat yleensä hienosti koko väriskaalan läpi. Minun värejäni!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Austinit kukkivat pakkasiin asti, ja täällä on jonakin yönä kyllä käväissyt alle –1:ssä, mutta se ei vielä niitä lannista. Ne ovat jatkuvakukintaisia ruusuja kirjaimellisesti :-D Kaikki niistä eivät tosin enää kuki, mutta kun on monta, on aina joku, joka kukkii näinkin myöhään.
      Vaahteroita olen minäkin ihaillut pikkutytöstä alkaen. Miten voikin yksi puu tuottaa niin paljon eri ruskavärejä!

      Delete
  3. Naurislyhtysi on todella hieno. Samoin myös aprikoosi ruusu, viskistä en välitä. Leppoisaa viikonloppua ♥️🩶

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ai sinä et ole viskityttöjä ;-) Ei minullekaan kelpaa kuin mallasviski, mieluiten Skotlannin länsirannikolta.

      Delete
  4. Tosi hieno ja kekseliäs idea tehdä nauriista lyhty. Bathsheba ja Lady ovat kumpikin niin herkullisen värisiä ja kauniita. Olkoon sävy sitten viski tai aprikoosi. Tämä syksy on ollut syyssahrameille otollinen. Harvoin niitä näkee avonaisina.
    Kuva muotopuutarhasta omenapuukaaren alta katsottuna on kuin Monet'in maalauksesta.
    Pyhäinpäivä tuli ja meni. Mukavaa alkanutta marraskuuta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nauris on meidän vastineemme kurpitsalyhdylle, ja myös sen esi-isä. Kun kirjoitin juttua kekristä, tuli siitä mieleen, että olisi kivaa kokeilla naurislyhdyn tekemistä. Pienehkön juureksen kovertaminen ei ollut ihan helppoa, mutta ei se vaikeaakaan ollut. Saatan tehdä toistekin.
      Kiitos, mukavaa marraskuuta sinullekin!

      Delete
  5. Upea tuo koverrettu nauris. Ja todella kaunista oranssia. Olin hieman yllättynyt, että näin itselläni myös noita ohuita syyssahrameita. En edes muista, miltä vuodelta ne mahtavat olla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Vasta tänään tajusin, että kehäkukat olisi pitänyt kuvata oranssiin juttuun, voi vihveli! Sen oranssimpaa ei edes ole. No, ne tulevat sitten seuraavaan juttuun varmaan, jos muistan.
      Syyssahramit ovat todellakin ohuita. Värikin on hailakka, toisaalta se on herkkä ja kaunis, mutta ruskavärit ovat sen verran voimakkaita, että syyssahramit ovat kuin eri planeetalta kuin muu puutarha. Ihanaa, että ne ovat sinullakin nousseet kukkimaan. Aina niitä ei kovin helposti edes huomaa, jos ovat jääneet muun kasvillisuuden keskelle.

      Delete
  6. Bathsheba ja Lady of Shalott hehkuvat fantastisesti ja paljon kauneutta löytyy vielä puutarhastasi. Eikä se kauneus puutarhassa taida tähänkään loppua…Onpa hienoksi koverrettu naurislyhty! Hyvä idea, tuollaisen tekemistä varten voisi alkaa jopa huvittaa kasvattaa muutamaa naurista ;-). Kiitos toivotuksesta, tunnelmallista marraskuuta sinulle :-)!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Nauriin kovertaminen oli alun tuskailun jälkeen yllättävän helppoa. Pienihän se on verrattuna kurpitsaan... mutta se ei ollutkaan niin kovaa tavaraa kuin kuvittelin, ja tehdessä sai popsia maukkaita nauriin palasia.

      Delete
  7. Näin harmaina aikoina tuollaiset väripilkut ovat erityisen kauniita! Täällä vain ruoho ja havupuut ovat vihreitä, muuten on jo aika harmaata.
    Ei ole koskaan tullut mieleen, että jostain muustakin voisi tehdä lyhdyn, kuin kurpitsasta. Hyvin näyttää toimivan pienemmässäkin mittasuhteessa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Väripilkkuja tarvitaan! Tosin tässä ollaan jo monta päivää vietetty mukavan kuivassa säässä ja aurinkokin on näyttänyt olevansa yhä olemassa, vaikka onkin suurimman osan ajasta pilvien takana (tai horisontin alapuolella).
      Naurislyhty on vanha eurooppalainen kekrinajan lyhty, se toimi esimerkkinä Amerikan-mallille. Siellä kun kaikki on suurempaa ;-)

      Delete
  8. Austinit ovat hurmanneet minut ja hurma jatkuu, ihailen pihasi ruusukukintaa, ne vain ovat niin upeita! Upea on aina myös vaahteran ruska, sitäkin jaksan ihailla ja maahan laskeutuvia lehtiä, jotka nuukasti kerään kaikki - arvotavaraa meillä. Naurislyhty on hauska ja mukavampi kuin kurpitsapää. Nyt jäi sitten tuo sinun loppukaneetti mietityttämään, koska avaat sitä?
    Lempeää marraskuuta sinulle ja Ransulle!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Austineihin on niin helppo hurahtaa, ne ovat valloittavia!
      Totta, lehdet ovat arvotavaraa. Itse jätän niistä suurimman osan ihan istutusalueiden päälle talvikatteeksi. Voisihan niitä ihan kompostoidakin, mutta olen suosinut tällaista hitaampaa luonnonmetodia.
      Avaan uusista tuulista sitten, kun on jotain näytettävää :-)
      Kiitos, lempeää marraskuuta sinullekin!

      Delete
  9. Ihanan I H A N A naurislyhty!!
    Ja mikä siinä onkin, että harmaat hirret - ne vetää magneetin lailla puoleensa - tuo "koiran"koppi... onko Ransulla oma maja puutarhassa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!
      Koirankoppi on vanhalta suvun kesähuvilalta, kuulemma isoäidilläni oli joskus koira. Musti siinä tykkäsi viettää aikaa ja kytätä tipuja ja tapahtumia. Ransu käy kopissa vain joskus ohimennen. Hän tykkää seurailla mammaansa mieluummin.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!