Tuesday, 9 June 2026

Siniset kukkapilvet

 Rotkolemmikit ovat olleet lempikasveja jo 90-luvulta lähtien, kun niihin ensimmäistä kertaa Englannissa opiskellessani tutustuin. Opiskelukaveri vinkkasi niistä, kun pohdin yhden puutarhasuunnitelman kasvivalintoja.

Puutarhani ensimmäisen rotkolemmikin hankin Tukholman puutarhamessuilta joskus kai vuonna 2007. Se asettui heti ja muodosti kookkaan pehkon. Se näkyy tuolla lehtoakileijojen taustalla, sointuu niihin niin tavattoman kauniisti.

Lajike on 'Silver Wings'. Lehdissä on vaaleaa, mutta ei niin paljon kuin joissakin muissa lajikkeissa. Kävi hyvä tuuri, sillä tämä lajike on kuulemma yksi helpoimmista. Sittemmin olen hommannut monia, eivätkä suinkaan kaikki ole viihtyneet.

'Sterling Silver' pärjää myös, mutta sen ympäriltä voisi vähän kitkeä.

Kaikkein muhkein on perusvihreälehtinen rotkolemmikki. Se oli alun perin kirjavalehtinen, mutta taantui vihreäksi ja tuli sen myötä oikeaksi komistukseksi. Siementaimiakin on jo ilmestynyt muutama, olen siirtänyt niitä toisaalle, eikä haittaa, jos rotkolemmikit valtaavat koko puutarhani.
Kukinta-aika on pitkä. Kuvasta voi nähdä, että kukkavarret kasvavat korkeutta ja haarautuvat. Kumppanina tällä on tarhakalliokielo, ihastuttava yhdistelmä puolivarjoon.

Taustalla voi nähdä rotkolemmikin pieniä kukkia epämääräisinä sinisinä pisteinä kalliokielon seassa. Etualalla itsekseen tähän levinnyt metsäkurjenpolvi lehtoakileijojen seassa. Kaunis luonnollinen tunnelma tässä, juuri tällaisesta pidän.

Alempana samassa rinteessä on myös rotkolemmikki, sen pikkuisia sinisiä kukkia voi ehkä erottaa kuvassa vasemmalla. Pääosassa kuvassa on kuitenkin kolmioka, joka selvisi talvesta liehuvin lipuin. Se versoo aivan latvastaankin, joka on yli kahden metrin korkeudessa.
On jännittävää, miten moni puuvartinen pärjäsi oikein hyvin pitkät paukkupakkasjaksot. Paitsi ne, jotka myyrät söivät, mutta se on eri kuolinsyy. 
Kolmiokan vasemmalla puolella kasvava purppurahelmimarja puolestaan paleltui, kuten myös pari vuotta sitten, mutta se versoo jälleen tyveltään kuten aiemminkin.
Kolmiokan juurella on ehkä maailman kaunein esikko.

Loistokevätesikko 'Francisca' on aivan käsittämättömässä vedossa. Siitä olen tavattoman iloinen! Aiempi yritys näivettyi, mutta tämä nyt näyttää viihtyvän vallan mainiosti. Tämäkin kukkii ikuisuuden, tai on ainakin aiemmin kukkinut varsin pitkään. Kukkien vihreä-keltainen väritys on niin namu.
Tätä en ole Suomesta löytänyt, vaan on pitänyt tilata ulkomailta.

Ulkomailta tilasin myös tämän, jonka oli tarkoitus olla violettilehtinen tarhakalliokielo 'Betberg'. No ei todellakaan ole, se selvisi niin pian, kun versoja alkoi työntyä maasta. Harmi, mutta tämä on siro ja kaunis. Ainakin toistaiseksi selvästi pienempi ja sirompi kuin tarhakalliokielo. Oikea kaunotar, harmi vain, etten tiedä, kuka hän on.

On tässä samalla alueella tämäkin kaunotar: särkynytsydän 'Cupid'. 

Tämä herra on erityinen silmäteräni: valkokukkainen rotkolemmikki 'Mister Morse'. Tätäkin jouduin metsästämään uudestaan, kun ensin hankittu taimi ei viihtynyt. Sitten, kun viimein löysin, ostin kaksi, mutta toinen niistä on hävinnyt. Onneksi tämä toinen ei! Tämä on jopa hieman kasvanut – viimein – muutaman vuoden mietittyään.
Onhan se toki niin, että erikoismuodot, elinvoimaisesta perusmuodosta poikkeavat kukkavärit sun muut tuottavat yleensä luonnonkantaa heikomman kasvun. Siihen täytyy varautua ja paapoa kasveja sen mukaisesti.

Tällä samalla alueella eli Rohanissa elelee myös valkokukkainen mutta täysin vihreälehtinen rotkolemmikki 'Betty Bowring'. Huomasin sen toukokuussa kukassa, mutta sen ympärillä pitäisi kitkeä. Kun menin nyt kameran kanssa katsomaan, kukinta oli jo loppunut. Kuten Morsen kuvasta voi nähdä, sekin on jo loppusuoralla, otin kuvan tänään.

Kasvit ovat olleet erittäin huonolla hoidolla viimeisen kuukauden johtuen monista syistä. Eilen aloitin viimein niiden pelastusoperaatiot rehotuksen keskeltä.

Lopuksi terveiset Pohjois-Savoon Hiidenkiven puutarhaan. Sitkeät savolaiset puistolemmikit ovat yhä voimissaan! Sekä siniset että valkoiset. Kuvassa taustalla kultatesma, joka on oivallinen väripari lemmikeille.


Kolmioka Gleditsia triacanthos
Kultatesma Milium effusum 'Aureum'
Lehtoakileija Aquilegia vulgaris
Loistokevätesikko Primula × polyantha
Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum
Puistolemmikki Myosotis sylvatica
Purppurahelmimarja Callicarpa bodinieri var. giraldii
Rotkolemmikki, kaukasianrotkolemmikki Brunnera macrophylla
Särkynytsydän Lamprocapnos spectabilis
Tarhakalliokielo, tarhakielo Polygonatum × hybridum

26 comments :

  1. En ole huomannut edes surra, olen menettänyt jossain välissä omat rotkolemmikkini.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No voi ei, toivottavasti tästä ei tullut suru.

      Delete
  2. Onko lemmikkejäkin noin montaa erilaista; en ole tullut koskaan ajatelleeksi. Minulla on vain perus sinistä lemmikkiä, jota olen yrittänyt varjella ruohonleikkurilta pihanurmella. Huomaa kyllä mistä on ruoho leikkaamatta :D Valkoista yritin siirtää viime kesänä pihaan, mutta eipä sitä noussut mihinkään. - emäntä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lemmikkejä on monia, mutta rotkolemmikki on ihan oma sukunsa. Nämä muista kasveista lainatut nimet ovat tosi harhaanjohtavia ja niitä on paljon. Oikean lemmikin suku on Myosotis, rotkolemmikin puolestaan Brunnera.
      Voi harmi, ettet onnistunut valkoisen lemmikin kanssa, se on niin kaunis. Sinulla on nurmikko, jossa on niittylänttejä :-)

      Delete
  3. Lemmikkejäkin on siis olemassa monta lajia. Ihanin kuva on tuo huivipäinen rouva ympäristöineen. Ja tietysti tuo akileijojen täyttämä kuva.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lemmikkejä on tosiaan montaa lajia, mutta rotkolemmikki on eri sukua, harhaanjohtava nimi sillä. Tuo madonna-patsas korostaa paikan rauhallista tunnelmaa, se on ihana. Sinulle toki akileijat ovat tärkeitä!

      Delete
  4. Minä en yleensä välitä hopealehtisistä kasveista enkä vaaleansinisistä kukista, mutta rotkolemmikki on yksi poikkeus tästä "säännöstä" (myös imiköillä lehtien hopea on ok). Rotkolemmikit ovat ihania! Tykkään myös niiden lehtien karheudesta ja muodosta. Minullakin yksi siementaimi taantui vihreäksi, mutta sekin on silti aika kiva.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Rotkolemmikki on vaan niin kaunis. Ymmärrän hyvin, että se on sinulle poikkeus. Vihreäksi taantuminen on hyväkin asia, jos silloin tulee elinvoimaa ja näyttävyyttä lisää. Omasta vihreäksi taantuneesta kasvistani on tullut komea, korkea pehko.

      Delete
  5. Hyvin oot rotkolemmikkien kans onnistunu. Mullon monta yritystä. Tykkääsisin lähinnä niiren hopiansävyysistä leheristä. No, ei kukintakaa pahaa tee. 'Fransisca' esikon löyrin vuasi sitte Blomqvistin taimistolta. Kukkii mullaki ny parasta aikaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikki eivät onnistu. Nyt yritän elvyttää henkihieverissä kärvisteleviä Sea Heartia ja Looking Glassia, kumpikin pohtii, jaksaako elää vai ei.
      Vautsipautsi, löysit Franciscan sieltä ihan kotomaasta! Ihan mieletöntä. Täytyypä suunnata sinne Pohjanmaalle :-)

      Delete
    2. Tervetulua! Täälon hyviä taimistoja :)

      Delete
    3. Justihin niitä tässä yhtenä päivänä googlettelin :-)

      Delete
  6. Sinulla on näitä upeita rotkolemmikkejä ihmeellisen monia lajeja ja yksilöitä. Luonnollisen ja hoidetun yhdistely saa aikaan niin kaunista ja kiinnostavaa: on yllätyksien mahdollisuus ja lisäksi täynnä elämää! Toisinaan toki mieleni kaipaisi sellaista zen-rauhaa tyyliin sora-alue ja pari isoa kiveä + havu. Joskus pohdin, että pitäisi luoda yksi sellainen eriö oman luonnonpuutarhani (joka on kaikesta huolimatta se omin tyyli) keskelle. Sellainen pieni oma japanilaistyylinen ”rauhan huone” :-). Muttei ehdi, sillä minulla on nyt muuta tärkeää ajankohtaista puuhaa: lähden nyhtämään kasvejani esiin !
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. On niitä, ja monta enemmänkin olisi, jos kaikki olisivat asettuneet taloksi. Zen-alue kuulostaa ihanalta. Mietin vaan, miten sen saisi pidettyä zeninä... ainakin minulla on niin reheväkasvuinen tontti, että nokkos-ohdakkeikko vyöryisi joka suunnasta pian sen yli :-D
      Siis tuo kasvien nyhtäminen esiin kuulostaa erittäin tutulta! :-DDD

      Delete
  7. Hei Saila!
    En oikein saanut selväksi mikä kasvi rotkolemmikki on, kauniit kuitenkin. Google ei kääntänyt oikein. Tuli ruotsiksi "Ravin husdjur," ja englanniksi "pet". Latina auttoi, Kaukasisk förgätmigej. En tiennyt että niitä on niin monta erilaista.
    Terveisin Marika

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, Viljelykasvien nimistökin antaa rotkolemmikille tuon Kaukasisk förgätmigej -nimen. Niitä tosiaan on, ja lehdet ovat kasvin pointti, mutta ovathan kukatkin aivan ihastuttavat.

      Delete
  8. Hih, sitkeän savolaisen pihalla myös sitkeät siniset& valkoiset lemmikit valtaa tilaa ja tykkään.... se pikkutyttö sisälläni tuntuu kuin kasvavan ja saavan lapsuusmuistojen kukista voimaa!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lemmikit ovat kyllä suloisia lapsuuden kukkia! Niitä en tosin niin kovin hyvin muista. Kielot muistan, niitä oli sekä kotipihalla että kesähuvilan rantaa kohti viettävässä rinteessä.

      Delete
  9. Minä ostin ensimmäisen rotkolemmikkini Ihan äskettäin Sydänmaan puutarhasta ja saas nähdä miten se tulee viihtymään. Vielä se on tosin istuttamatta.

    ReplyDelete
  10. Minäkin tykkään todella paljon rotkolemmikeistä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ne ovat kyllä tosi ihania, ja olen iloinen, että tuo tavalliseksi vihreälehtiseksi muuntunut on niin elinvoimainen, oikein todella komea. Monta kertaa kookkaampi kuin kirjavalehtiset.

      Delete
  11. Maillä nyt ollut lemmikeitä "pihnan täydeltä"Muutana vuosi sitten ne vain pihaan ilmetyi ja siitä sitten levinneet. Annan niiden rauhassa kukkia, kiva kun paljolti ovat marjapuskien alla , lajia en tiedäö mutta varmaan se ihan normaali aika isokukkainen laji se on. Sitten on toisia ihan pienet kukat. Ne ei niin kauniita olekkaan kuin nuo isokukkaiset ovat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Puistolemmikki suurine kukkineen on kaunis. Luonnon pienikukkaiset lajit kuten peltolemmikki ovat aika mitäänsanomattomia.

      Delete
  12. Mietinkin tässä eräänä päivänä lemmikkejä kitkiessäni, että ovatkohan ne jo kansoittaneet puolet Saaripalstasta. Eivät siis ilmeisesti ihan vielä mutta hyvä, että kumpaakin väriä on elossa ja hyvävointisena.
    Täällä rotkolemmikki 'Alexander's Great' on selvästi ottanut mallia puistolemmikeistä, sillä siementaimia on löytynyt jo aika monta. Yhden vihreälehtisen kitkin pois. Minusta se ei vain ollut niin nätti ja pelkäsin sen valtaavan nopeasti liian ison alueen.
    'Mister Morse' olisi aika kiva. Pitänee laittaa nimi hankintalistalle, jos en ole jo laittanut sitä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Savolaislemmikit eivät ole lähteneet valloittamaan koko palstaa, vaan ovat pysyneet sievästi tuolla samalla alueella, johon ne kylvinkin. Eivät siis ole valloittaneet edes koko katajapenkkiä, vaan todellakin pysyneet vain siinä kohdassa, mistä alun perin nousivatkin! Se saattaa tosin kertoa jotain siitä, etteivät olosuhteet ole oikein niille mieleen. Mutta tuossa ne ovat oikein ihanat. Kiitos niistä!
      Jos tilaa ei ole määrättömästi, kannattaa varmaan rotkolemmikin siementaimia kitkeä, etenkin vihreälehtisiä. Tai sitten siirtää ne jonnekin muiden taakse, sillä tuollaiset puskamaiset perennat ovat toisaalta aika käteviä tontin laitamilla.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!