Vuoden viimeiset aikaansaannokset

 Kaikkia projekteja en toki kuvaa, mutta tässä pari pientä juttua, jotka tuli kuvattua.

Tein Anun puutarha -blogista inspiroituneena pienen keramiikkatalon. Se tulee lopullisesti valmiiksi keväällä, kun laitan talon puutarhaan ja täytän sen katon sammalella tai mehikasvilla. Siksi katossa on korkeat reunat ja se on kaukalomainen. Joku pikkuruinen kasvi, josta tulee ruohomainen tekstuuri, olisi täydellinen.

Ristin talon Färsaarten taloksi ja lasitin sen mustanpuhuvaksi mangaanilla. En ole valitettavasti vielä käynyt Färsaarilla, mutta mielikuvissani talot ovat mustia ja ruohokattoisia. Talon yhdellä puolella on ovi raollaan, muilla seinillä ikkunat.

Hankin viimein uuden puhelimen vanhan tilalle, josta kukaan ei pystynyt kunnolla kuulemaan, mitä puhuin, enkä minäkään kuullut hyvin. Puhelin tarvitsi pussin, jota väkersin monta tuntia. Kangaspala oli valmiina, kun olin muutamaa vuotta aiemmin kirjonut palasen enkä keksinyt sille käyttöä.

Kirjottu pala ei riittänyt koko pussiin enkä halunnut leikata sitä poikki, niinpä se kiertää vain osittain pussin takapuolelle. Pussissa on päällikangas ja vuori ja niiden välissä topattu kangas. 

Minulla ei ole hajuakaan, miten vetoketju pitäisi oikeaoppisesti ommella – kai siihen olisi jokin oma jalkakin siihen ompelukoneen neulan alle – mutta en jaksa etsiä tai lukea ohjeita saati sitten vaihtaa koneen osia. Niinpä tikkasin vetoketjun lopuksi vuorikankaaseen käsin, kun arvelin varmasti aivan oikein, että siitä tulisi ruokottoman ruma ompelukoneella säheltämällä. Tikkien oli pakko kulkea myös päällipuolelta. Hmm, ehkä olisi pitänyt miettiä joku muu työjärjestys, mutta aivoni eivät riittäneet siihen ja tulos on ihan ok, onhan tuossa käsin pisteltyä kirjontaa muutenkin.

Loppujen lopuksi pussista tuli aivan liikaa tilaa vievä käsilaukkuun ja keksin, että yksi kankainen aurinkolasikotelo, joka minulla jo oli, on täydellinen puhelimelle. Ehkä tästä tulee sitten aurinkolasikotelo, kun kesä koittaa.

Ompeluprojektiin löytyy aina avustaja!