Thursday, 14 August 2025

Satoa ja rehotusta

 Ylärinteessä on aika mojova nokkospöheikkö.

Tuo on kohdassa, josta on vaikea niittää kovin alhaalta, sillä olen muutama vuosi sitten kasannut siihen kaadetun kuusen oksia. Ne eivät tunnu maatuvan millään. Toisaalta alue toimi erinomaisena perhosentoukkareservaattina alkukesällä: osa nokkosista oli mustanaan neitoperhosen toukkia, myös nokkosperhosen tietysti, ja muitakin.

Nyt mietin, että kun on noin upea, puhdas ja iso nokkossato, voisinkin kerätä ja ryöpätä sitä pakkaseen. Käytän mielelläni nokkosta ruuanlaitossa ja pakkasesta sitä saa sitten helposti, ei ole enää pelkkä kesävihannes.

Tältä näyttää puutarha-ammattilaisen kirsikkaviljelmä, heh. Istutin keväällä 'Van' -imeläkirsikan nokkosalueen tuntumaan. Vuorasin istutuskuopan verkolla, joka ulottuu myös yli 20 cm korkeudelle; vesi- ja muiden myyrien takia. Keskikesällä havaitsin, että rungon kuori on kaluttu lähes ympäri, vain tukikepin puolelta eivät olleet saaneet sitä nakerrettua. Olivat sitten kiivenneet verkon yli, tietenkin.
Voi sentään! Toivottavasti kirsikka toipuu, laitoin haavansuoja-ainetta paljaaseen kohtaan ja rungonsuojaverkon sen ympärille. Se pitäisi kyllä aina laittaa heti, kun hedelmäpuun istuttaa. Toisaalta tämä ei ollut sen taimitilauksen tärkein kasvi, ainoastaan heräteostos.

Ylärinteessä on nykyään jo iso alue, josta pystyn leikkaamaan nurmikkoa, kun olen kaivanut kiviä pois. Siellä myös kukkii ihana myskiruusu 'Ghislaine de Féligonde'.

Syksyllä tekemääni köynnösmajaa en ole vieläkään viimeistellyt eli kivennyt sen keskiosaa, enkä edes perannut sen kapeaa istutusaluetta. Harmillinen vilustuminen on torpannyt kaiken tekemisen jo lähes viikon ajan. Välillä kuvittelin jo olevani terve ja menin kaislanniittotalkoisiin, jonka jälkeen olin entistä kipeämpi. Tänään on vielä pää pehmeä, mutta ehkä huomenna kykenen taas johonkin.
Onneksi kurjenpolvi Rozanne eli 'Gerwat' ei hoitamattomuudesta piittaa, vaan kukkii ihanasti.

Syksyllä istuttamani verikonnantattaret ovat yhä elossa, mistä olen hyvin iloinen. Taitaa olla ensimmäinen talvi ikinä, josta ovat selvinneet elossa. Silti näitä istutan, jos syysalennuksesta löydän, sillä pidän kovasti näiden kukinnoista ja kasvutavasta. Lajike on 'Pink Elephant'.

Japninsinisade 'Multijuga' on myös elossa ja reippaassa kasvussa.

Ehkä tänäkin vuonna käy niin, että ennätän kunnolla puutarhaprojektien pariin vasta syys–lokakuussa. Toivottavasti tulee yhtä täydelliset piharakentamissäät kuin viime syksynä.

Loppuun komea valkosipulisato. En ole koskaan onnistunut niiden kanssa näin hyvin! Istutin 'Germidor' -valkosipulin kynnet marraskuussa ja nyt nostin näin komean sadon. Täytyy säästää yksi sipuleista taas loppusyksyllä istutettavaksi.
Hyvä ajoitus, sillä flunssaisena olinkin ehtinyt syödä valkosipulivarastoni loppuun. Ai että tuore valkosipuli on hyvää.


Imeläkirsikka Prunus avium
Japaninsinisade Wisteria floribunda
Kurjenpolvi Geranium
Myskiruusu Rosa Moschata-Ryhmä
Verikonnantatar Bistorta amplexicaulis

5 comments :

  1. Kivipellon Saila14 August 2025 at 17:15

    Onpa komeaa nokkosta ja pakkaseenhan sitäkin voi laittaa, jos siitä tykkää! Nokkonen ja pinaattikin ovat mun kauheuslistalla! Mutta onhan se terveellistä ja pihassa oivallinen perhospopulaatiolle! Onpa harmi tuo kirsikka! Hyvin suojasit, mutta ketkut ovat ketkuja! Jos eivät tyveä syö niin hankaavat runkoa tai oksia sarvillaan, suojaamassani kivikoivussa yhden oksa kauris merkkasi reviirikseen - en tykkää! Onpa harmi, että flunssa iski! Hyvä, että sait noin komean valkkarisadon! Ihana ruusu 🥰! Hyviä vointeja sinulle ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minua kiinnostaa kovasti sinun kauheuslistasi, sillä se vaikuttaa kovin pitkältä. Teepä joskus siitä blogijuttu perusteluineen!
      Ketkuja riittää. Olen niin onnellinen siitä, että peurattomuus on nykyään minulle normitila, vaikka niitä jatkuvasti parveilee heti aidan ulkopuolella. Puille on kyllä tosi paha juttu tuo merkkaaminen.
      Kiitos! Nyt jo parempana, mutta niin olin kyllä toissa iltanakin, ja sitten seuraavana yönä sairastuin uudestaan. Mutta eiköhän tämä tällä kertaa ole selätetty, valkosipulin voimin.

      Delete
  2. Hieno nokkoskasvusto, ”entisaikaisen” perennapenkkiperustuksen ohjeen mukainen, monta taimea samaa lajia, että tulee näyttävyyttä, eikä yhtään rikkaruohoja seassa. Ja nykyaikaa on se, että perhosetkin tykkää!
    Onnea valkosipulisadosta. Ja pikaista paranemista flunssasta!
    Toivottavasti tosiaan syksystä tulee pitkään lämmin. Syksyiset, ja tietysti keväiset aurinkoiset päivät ovat oikeastaan sään puolesta melkein parhaita, sellaiset lämpimät villatakkikelit, muttei helteiset.
    Ihanaa, että ruusujakin vielä kukkii!
    Merja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä naurattaa tuo perennapenkkivertauksesi. Kun asiaa noin ajattelee, on nokkosviljelmäni oikea malliesimerkki!
      Kiitos! Nyt olen varmaan viimein voiton puolella. Harmillista menettää näin kauniita loppukesän päiviä sairastamiseen. Mutta toivotaan ihanaa syksyä.

      Delete
  3. Minullakin taitaa olla nokkoskukkapenkki, jonka kylläkin oli tarkoitus olla jotain ihan muuta. Onneksi nokkoset ovat hyödyllisiä.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!