ja vähän muitakin hyönteisiä, eli osallistun Hiidenkiven puutarha -blogin haasteeseen. Taitaa olla toinen tai kolmas kerta tänä kesänä, kun osallistun haasteeseen. Jossain vaiheessa ajattelin, että teen kokoomajutun pidemmältä ajanjaksolta, mutta ajanpuutteen takia en tälläkään kertaa sitä tee. Sitä paitsi kimalaisia, lempihyönteisiäni, tulee kuvattua niin usein, että siitä jutusta tulisi kilometrin pituinen.
Nyt en ole oikein varma, tai yhtään varma, kimalaisen lajista. Se voi olla loiskimalainenkin. Mutta heitän kuitenkin, että tämä on ehkä maakimalainen.
Laidunkarstaohdake on myös yksi puutarhani parhaista perhoskasveista. Se on paljon sanottu, sillä täällä on perhoskasveja todella paljon. Kuvassa pari amiraalia ja neitoperhonen.Rinteen alaosan ojan partaalla kukkii rantatädyke, siinäkin pörisee ja lepattaa jatkuvasti. On ihan selvää, että tällaiset kasvit, joiden kukinnoissa on runsaasti pikkuisia kukkia, ovat suosituimpia. Siinäkin on hyvä syy pitää niistä sen lisäksi, että ne ovat järjestään luonnonkukkamaisen kauniita. No rantatädyke onkin luonnonkukka, varsin yleinen täälläpäin.
Mutta nyt tuli hirveästi perhoskuvia, kun kimalaiset ovat sydäntäni lähempänä ja tämän blogijutun varsinaiset tähdet.
Kuvan kimalaisen tunnistaminen on liian vaikeaa, kun siitä näkyy vain peppu. Toisessa ottamassani kuvassa näkyy kylkeäkin, mutta niin takaviistosta, että en osaa sanoa. Selän etuosassa ja keskellä on kaksi keltaista vyötä.
Kimalainen saattaa olla tarhakimalainen.
Jaahas! Missäs puuhissa sitä ollaan? Taitaa olla puremassa reikää kukan tyveen, sillä pitkäkieliselläkään kimalaisella ei ehkä ole mahdollisuuksia yltää imemään mettä kuusamankukasta. Kuusama on koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', kimalainen taas tällainen samanlainen, jolla on kaksi keltaoranssia raitaa etu- ja keskiruumiissa sekä valkoraidallinen peppu. Kenties taas tarhakimalainen. Sillä on kyllä pitkä kieli, mutta ehkei sentään noin pitkä kuin kuusamankukka.
Täältä tontin reunalta löytyi myös hieno hämähäkinseitti asukkaineen. Olisiko aitoristihämähäkki, selässä näkyy selvästi valkea risti.
Laitetaan loppuun vielä syysvuokko, joka aloitti kukinnan tänä vuonna ennätysaikaisin. Taisin huomata nuput jo heinäkuun puolivälissä.
Jaahas! Missäs puuhissa sitä ollaan? Taitaa olla puremassa reikää kukan tyveen, sillä pitkäkieliselläkään kimalaisella ei ehkä ole mahdollisuuksia yltää imemään mettä kuusamankukasta. Kuusama on koreaköynnöskuusama 'Gold Flame', kimalainen taas tällainen samanlainen, jolla on kaksi keltaoranssia raitaa etu- ja keskiruumiissa sekä valkoraidallinen peppu. Kenties taas tarhakimalainen. Sillä on kyllä pitkä kieli, mutta ehkei sentään noin pitkä kuin kuusamankukka.
Täältä tontin reunalta löytyi myös hieno hämähäkinseitti asukkaineen. Olisiko aitoristihämähäkki, selässä näkyy selvästi valkea risti.
En ole tarkemmin tarkkaillut, keitä tämän kukissa käy, mutta kukkakärpäset siinä ainakin näyttävät viihtyvän. Ja nehän ovat valtavan tärkeitä pikku otuksia: syövät kirvoja (siis kukkakärpäsen toukat niitä syövät), pölyttävät ahkerasti ja ties mitä vielä. Ihania, upeita hyönteisiä nämäkin.
Kiitos Hiidenkiven Minnalle kivasta haasteesta, joka saa huomioimaan omaa puutarhaa laajemmassa kontekstissa ympäristön näkökulmasta. Osallistu sinäkin! Lajeja ei tarvitse tunnistaa. Haasteen aloitusjuttu löytyy täältä: KLIK.
Aitoristihämähäkki Araneus diadematus
Amiraali Vanessa atalanta
Harmaaminttu Mentha longifolia
Kaukasiankirahvinkukka Cephalaria gigantea
Keltakaunokki Centaurea macrocephala
Koreaköynnöskuusama Lonicera × heckrottii
Laidunkarstaohdake Dipsacus fullonum
Maakimalainen Bombus subterraneus
Neitoperhonen Inahcis io
Nokkosperhonen Aglais urticae
Ohdakeperhonen Vanessa cardui
Rantatädyke Veronica longifolia
Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea
Syysvuokko Anemone hupehensis
Tarhakimalainen Bombus hortorum
Tiikerililja Lilium lancifolium
Kiinnitin huomion aivan epolennaiseen. Oliko siellä riippukeinu🤔 Olen koko kesän haaveillut sellaisesta. Nyt olen saanut sen jo kaivettua esille. Voi olla että ilmat kylmenee, ennen kuin saan sen paikoilleen 😅
ReplyDeleteKyllä tuolla riippukeinu on, tai riippumatto. Se tuli laitettua tänä vuonna ennätysmyöhään, kun kesäkuu oli niin kylmä. Mutta sinä olet sitäkin myöhäisempi :-D Kannattaa laittaa, siinä lojuminen on ihanaa, vaikka lojuisi vain viisi minuuttia.
DeleteHienot kuvat ohdakeperhosesta ja hämähäkistä!
ReplyDeleteHämähäkki oli kiitollinen kuvattava, sillä se pysyi paikoillaan :-D
DeleteIhanan paljon perhosia! Meillä niitä on ollut vähän tänä kesänä. Kimalaisia sen sijaan on ollut ilahduttavan paljon. Varsinkin kirjoukonhatusta on kuulunut jatkuva surina aamuvarhaisesta iltamyöhään.
ReplyDeleteSe on sääli, ettei perhosia ole niin näkynyt, mutta hyvä, että kimalaisia kuitenkin. Täällä tuntuu olevan yhtä runsaasti perhosia joka ikinen kesä. Ukonhatuista ei kyllä paljon ruokaa liikene minun puutarhassani, kun ne kasvavat kovin kituliaasti :-D Olisi kyllä ihanaa, jos se olisi tuollainen surinakasvi kuten siellä!
DeleteAivan huippuihanat kuvat. Nuo ohdakkeetkin aivan ihania
ReplyDeleteNe ovat kyllä tosi ihania. Ja moni lintu pitää ohdakkeensiemenistä talvella.
DeleteNäistä kuvista tuntee niin hyvin loppukesän (anteeksi kun sanon sanan loppukesä 🧡) aurinkoisen ja lämpimän päivän sydämessä asti tuntuvan tiiviin tunnelman, johon samalla sisältyy ripaus haikeutta. Olen viettänyt itse melkein koko päivän ulkona puuhastellen ja samalla nauttien just tästä ainutlaatuisesta atmosfääristä. Ruukussa kasvaa täällä jättiverbena ja puutarhamyymälästä löytämäni jokin korkeita kukkavarsia tekevä laventeli. Ruukun ympärillä ja kukissa on koko ajan suuri joukko amiraaleja ja nokkosperhosia. Nautinnollisia elokuun kesäfiiliksiä!
ReplyDelete-Mummopuutarhuri
Haikeaa on kesästä luopuminen, vaikka käytännössä elämmekin kesää yhä. Mutta hämärtyvät illat ja kylmenevät yöt tuovat vääjäämättä pientä kuristusta kurkun tienoille. Onneksi tänään oli aivan ihana, aurinkoinen ja lämmin päivä!
DeleteKimalaisten touhuja on niin viihdyttävää seurailla. Mitä olisikaan kesä ilman niiden lennähtelyä ja pörinää puutarhassa!
ReplyDeleteSiellä on kyllä aivan ihanaa, kun on noin paljon perhosiakin! Täälläkin on joinain vuosina ollut, mutta tänä vuonna on ollut niukempaa.
Kiitos mainioista kasvivinkeistä, kuvasi todistavat noiden kasvien toimivan, kun haluaa saada hyönteiselämää puutarhaan. Tykkään myös sattumoisin kovasti kaikkien noiden kimalaiskasvien ulkonäöstä, kuten hieno laidunkarstaohdake ja harmaaminttu, jonka väri on tosi kaunis.
Merja
Niinpä! Heti keväästä ja ensimmäisistä jättikokoisista kimalaiskuningattarista alkaen. Perhosia ja kimalaisia riittää täällä, mutta joku on joskus sanonut, ettei se määrä, vaan lajien määrä. Jotkut lajit ovat lähes hävinneet, ja samoja perhosia näkee paljon. Onhan sekin tietysti jo jotain.
DeleteKiva, että tykkäsit kasveistakin! Harmaaminttu on tosiaan aivan ihanan värinen. Se kyllä leviää minttujen tapaan, mutta onneksi tuossa penkissä on niin toivottoman piukka savimaa, ettei se ole pystynyt kovin pitkälle pötkimään ja sitähän saa varsia maasta kiskomalla helposti pienennettyä.
Hienoja otoksia kauniista ja hyödyllisistä lentelevistä lajeista kukkineen. Näitä on kiva seurata puutarhassa ja myös näin kuvattuna.
ReplyDeleteSielläkin mesibaarit ovat avoinna baarikimalaisille-, perhosille ym siivekkäille ja heitä onneksi riittää 💚! Tänään kuuntelin preeriaväriminttua ja surisi niin voimakkaasti, ihana ääni ja perhosia lepattelee! Olen nähnyt tänä kesänä jo kaksi suruvaippaakin 🦋🐝🐞🦋🐝🐞
ReplyDelete