Kaikki kasvaa ja onkin aika ihanaa nähdä hyväkuntoisia kasveja!
Tämähän on muuttumassa sademetsäksi!
Sademetsään kuuluvat kaikenlaiset liaanit. Alppikärhö kiipeää kirsikkapuuhun, mutta on vääntänyt yhden sen hennommista oksista alassuin. Hyvä juttu, sillä kukkia saa nyt ihailla vähän alempanakin kuin korkealla kirsikan latvassa.
Nämä on tullut jo esiteltyä, mutta laitetaan vielä kerran: tarhakielo ja rotkolemmikki, täydellisen haltiamaisia kasveja Rivendellin rajamaille.
Rivendellin vieressä on villi punainen penkki, jossa kukkivat edelleen 'Orange King' -tulppaanit. Kirsikkapuu, johon alppikärhö kiipeilee, näkyykin kuvassa.
Helmisaniainen nousee korkeampana kuin koskaan. Luulin jossain vaiheessa tämän olevan kuningassaniainen, mutta sitten huomasin sen eri muotoiset versot vieressä. Olen niin iloinen!
Tämäkin on aivan täydellinen kasvi Rivendellin haltiatunnelmaan.
Luen muuten parhaillaan Tarua sormusten herrasta pitkästä aikaa – tai siis kuuntelen äänikirjana. Löysin sen äänikirjapalvelusta englanniksi itsensä Sméagolin eli Gollumin lukemana! (Näyttelijä Andy Serkis). Kylläpä on täydellinen lukija ja ihanaa uppoutua taas tähän klassikkoseikkailuun.
Äänikirjan kuuntelu on hyvin hidasta tähän aikaan vuodesta, mutta seikkailu ei mihinkään karkaa ja kun tarinan tuntee hyvin, muistaa tilanteet ja henkilöt ilman, että tarvitsisi kelata taaksepäin viikonkaan paussin jälkeen.
Kirja kyllä aiheuttaa tarpeita esimerkiksi siirtää viimeinkin 'Elrond' -narsissit Rohanista Rivendelliin, minne ne ehdottomasti kuuluvat, onhan Elrond Rivendellin hallitsija. Elrond ei ole voinut kovin hyvin Rohanissa enää viime vuosina, eikä ihme.
Olen istuttanut helmisaniaista muutamaankin kertaan, kun se on niin kaunis, mutta se ei koskaan viihtynyt kauaa, vaan aina kuivunut pois. Sitten istutin tämän taimen lähes ojan pohjalle ajatellen, että meni syteen tai saveen (kirjaimellisesti juuri siihen); kokeillaan tätäkin. Ja se onnistui! Helmisaniainen on elänyt tuossa jo muutaman vuoden. Mutta tähän asti se ei ole paljonkaan yltänyt muuta kasvillisuutta korkeammalle – ennen kuin nyt. Lisäksi lehtiä on noussut vähän laajemmalla alalla.
Jossain sanottiin, että se on leviävä ja minä tosiaan toivoin, että olisikin. Niin upea juttu.
Sain tänään illansuussa leikattua viimeisenkin voikukka-heinikkorehotuksen. Se oli niin korkea, että ruohonleikkuri sammui muutamaan kertaan, mutta lopulta tuli tasaista. Musti esittelee. Nyt myyrät näkyvät paremmin.
Ensi yöksi tai huomisaamuksi lupailtu sade on karttojen mukaan peruttu, mutta ehkä tänne siitä kumminkin muutama pisara putoaa. Ennuste on aika jännä: edelleenkään ei kahden viikon käyrä nouse paljoa 15 astetta lämpimämmäksi. Ihan sama ilmiö, joka on ollut koko toukokuun: viileää. Ja sehän tarkoittaa pitkään kestäviä kukintoja ja hyvinvoivia kasveja, jotka eivät kerrankin kärvistele kuivuudessa.
Alppikärhö Clematis alpina
Helmisaniainen Onoclea sensibilis
Kartiovalkokuusi on nykyään kartioalbertankuusi Picea × albertiana 'Conica'
Rotkolemmikki Brunnera macrophylla
Tarhajouluruusu Helleborus × hybridus
Tarhakielo Polygonatum × hybridum
.jpg)
.JPG)
Tuo on kyllä totta, että kasveilla on huomattavasti paremmat kasvuhalut, kun eivät kärvistele helteen ja kuivuuden kourissa! Helmisaniainen näyttää ihan spagettikauhalta😂Sillä on upea väritys!
ReplyDeleteNaurattaa tuo Mustin tiukka etukeno. Onkohan siellä jo myyrä kiikarissa tai ainakin jotain mielenkiintoista ääntä selvästi jostain kuuluu😊
Meillä sataa näin aamutuimaan.
Tämä on aivan päinvastainen alku kesään kuin vuosi sitten, jolloin monta viikkoa kestävät toukokuun helteet kuivattivat nurmikon sellaiseksi, kuin se yleensä on heinäkuussa. Oli siitä se ilo, ettei nurmikkoa tarvinnut leikata, kun se ei kasvanut, kun oli rutikuiva. Mutta niinpä olivat sitten kaikki koristekasvitkin, joita piti yrittää muistaa kastella.
DeleteHelmisaniainen on ihana. Toki se on kesällä ihan tavallisen vihreä, mutta sillä on kauniit lehdet.
Musti taisi kytätä jotain jyrsijää, niin tarkkana tuossa oli.
Täällä tuli jossain vaiheessa yöllä vettä, heräsin kohinaan, mutta mittariin kertyi vain 2 mm.
Nyt on ollut oikea tulppani kevät kun viileys pitänyt kukat piikään kukkimassa. narsissit kukkii nyt nuo myöhäiset lajikkeet, Meillä on kyllä ollut turhan kuivaa mutta heti kun muutama milli tuli vettä niin kyllä puhkesi kasvit vauhdilla kasvamaan.
ReplyDeleteMutta tu osinun kasviesi lajimäärä on kyllä niin tuhottoman runsas, aivan ihania sellaisia erilaisia kasveja joita ei edes tiedä olemassa olevankaan mutta saa ihailla kuvissasi, Kiitos niistä!
Mustilla on ihan varmasi tiedossa saalista mullan alta kun niin tarkkana siinä istuu odottamassa, Ihana kissa.
Teillä oli pitkään kuivaa, onneksi edes pieni sade tuli helpottamaan. Sipulikukat kukkivat ohi niin tavattoman nopeasti, jos tulee kuuma keli, niinpä tällainen viileys on ollut ihan mukavaa.
DeleteKiitos sinulle, kun olet kiinnostunut ja kommentoit!
Jyrsijä siellä varmaan oli, kun Musti oli tarkkana kuin musta porkkana.
Puutarha on ihan erinäköinen, kun keväällä on kosteutta. Meilläkin ennätyskorkeat kasvit kukkapenkeissä, ja muuallakin. Saniaiset kyllä osaavat olla dramaattisen näköisiä. Hienoa, että helmiäissaniainen elää ja voi hyvin. Minäkin satuin joku viikko sitten kuuntelemaan englanniksi Hobitti, matka sinne ja takaisin -kirjan. Suorastaan nautinto oli kuunnella niin loistavasti eläydyttyä tekstiä.
ReplyDeleteTämä kesän alku verrattuna viimevuotiseen on kuin yö ja päivä. Nyt on kaikki todella rehevässä kasvussa.
DeleteEnglantilaissa äänikirjoissa on usein loistavia ja nimekkäitä näyttelijöitä lukijoina, niitä on ilo kuunnella.
No nyt on tosi rehevää jouluruusulaaksossa. Upean kokoisia tarhajouluruusun lehtiä.
ReplyDeleteOsuva kuvaus Liisalta helmisaniaisesta. On tosian aivan, kuin spagettikauha. Hieno.
Spagettikauha tosiaan :-D Kyllä ne lehdet tuosta oikenevat vähän normaalimman näköisiksi ja värisiksi. Mutta tämä keväinen ylösnousu on monilla saniaisilla erityisen hieno.
DeleteTodella valtavat lehdet jouluruusulla! Minun pihani on muuttunut puna-ailakki- ja lemmikkimereksi. Niitä ei koskaan aiemmin ole ollut näin paljon. Voikukat saan vielä ajettua leikkurilla, mutta näitä kahta en raaski. No kukinta menee kyllä niillä aikanaan ohi ja sitten siimaleikkurilla on töitä.
ReplyDeleteTarhajouluruusuilla on tuossa lehtomaisessa paikassa muutenkin kookkaat kasvustot, mutta tämä koko on vielä siitä potenssiin kaksi.
DeletePuna-ailakki on aika ihana kukkiessaan, mutta minulla menee siihen vähitellen hermo, kun se leviää niin, että tukahduttaa hennompia ja hitaampia alleen.
Ilmasto on muuttumassa ja asiaa olen miettinyt, alkaako touko-kesäkuu olemaan viileä laskeutuminen jonkinlaiseen kesään. Tämä viileys ei kovin haittaa, jos hallaa ei tule ja sataa saa, kohtuudella. Saaripalsta on muuttumassa lehdoksi - upeat rehevät jouluruusut ja muu kasvusto, ihana sanainen (niihin olen myös ihastunut)! Haltijoiden on helppo kulkea omia polkujaan ja sitäköhän Musti kuuntelee, Musti tuntee tuon väen eikä metsästä heitä, päinvastoin! Alppikärhön ja kirsikan yhteiskukinta on kaunis, meillä alppikärhö kiipeili omenapuissa kauniisti latvaan asti hyväksi kasvustoksi ja teki vihreän katon, kunnes tuli talvi ja lumi, joka jäi kovaksi painotaakaksi puulle eli sitä oli autettava, nyt kärhöt saavat kasvaa noin 3 metrin korkeuteen. Niistätkö havujen vuosikasustoja?
ReplyDeleteTjaa, minä en allekirjoita tuota, että peräti ilmasto on muuttunut, kun viimevuotinen toukokuu oli aivan vastakohta tälle. Tosin huhti–toukokuun vaihde oli kyllä silloin erittäin kylmä.
DeleteToivon, että puutarhani on haltijaystävällinen!
Minulla ei ole vuorimäntyjä, niiden kanssa niistäminen olisi kai tärkeämpää. Havupensaitani en ole typistänyt, kun ainakin nuo kartiovalkokuuset saavat mielellään kasvaa korkeutta niin paljon kuin lystäävät tuossa tontin ja tien reuna-alueella. Kunpa vain kasvaisivat! On niiden meno äärettömän hidasta.
Samaa ilmiötä olen katsellut; kaikki kasvaa ja rehottaa puutarhassa niin, ettei kohta eri kasveja erota toisistaan. Jouluruusuissa on valtavat lehdet ja puskat, joskin sinun jouluruususi voittaa kokovertailussa mennen tullen omani.
ReplyDeleteTäällä tuli vettä aamuyöstä yli puolen päivän, ajoittain kaatamalla. Eipä ole kovin paljon tarvinnut kastelusta murehtia, vaikka pumpun rikkoutuminen hetken mietitytti. Aamulla kuuntelin autossa radio Nostalgian uutisia. Sanoivat päivästä tulevan kesäisen lämmin +15...+20 asteen lämmössä. Joku varmaan soitti radioon, koskapa hetken kuluttua korjasivat, ettei ihan niin lämmintä taida olla eikä tulla. Auton mittari näytti tunti sitten +12. Illalla villasukat jalkaan, jos meno jatkuu tällaisena.
Kartiovalkokuusi tuoreine kasvustoineen on kaunis. Ilmankos etenkin isokokoiset kartiovalkokuuset ovat niin kalliita, kun kasvua korkeammiksi saa odottaa vuositolkulla. Kaksi omaani ostin edullisesta tarjouksesta vuosia sitten, vaan kun en ostovuotta muista. Aika kivasti ne ovat kasvaneet, vaikka alkuun jurottivat pitkään.
Luin nuo puna-ailakkikommentit. Yritin joskus siirtää sitä omaan pihaan, jossa se ei kuitenkaan viihtynyt. Nyt olen tyytyväinen sen lähtöön. Muutenkin on liiaksi leviäviä kasveja riittävästi. Eilen liikenteessä ollessani kaikki tienpenkat näyttivät olevan täynnä puna-ailakkia.
Musti näyttää sinulle mallia, miten kropan saa lämpiämään metsästystehtävissä.
Rehevyys on vähän harmillistakin, kun sen sekaan häviää kaikkea, mutta myös ihanaa, kun muistaa, miten monta kuivaa kesää ollaan katseltu kasviemme kärvistelyä.
DeleteEhkä teilläkin lämpenee. Täällä sadetta tuli vain yöllä, heräsin sen kohinaan, mutta ilmeisesti kaatosadetta ei kauaa kestänyt, kun mittarissa oli aamulla vain 2 mm. Nyt paistaa aurinko ja on tosiaan tuo 20 astetta lämmintä.
Ostin kartiovalkokuuseni tosi pieninä Ikeasta (!), sellaisia puolisääreen ulottuvia pikku kasveja. Siihen nähden ovat kyllä moninkertaistaneet kokonsa. Kasvu tuntuu olevan hyvin hyvin hidasta kaikilla kartiovalkokuusilla, minulla on myös paria eri väristä lajikettakin, sinertävä ja kellertävä.
Onneksi sinulla ei ole puna-ailakkiongelmaa! Se on kyllä tosi kaunis, mutta täytyy kitkeä. Tuntuu siementävän silmänräpäyksessä uusia taimia.
Samankaltainen, ei tosin näin kukkiva ja hoidettu - sademaaviidakko täälläkin. Alkukesän vihreys on ihanaa, mutta yht' äkkiä se rehevöituu se paljon. Ihana tuo alppikärhö, itselläni on vain arkinen villiviini vanhanpuolen seinustalla.
ReplyDeleteKöynnöksistä tulee ihanan villiä tunnelmaa.
DeleteUpean kokoisia tarhajouluruusun lehtiä. Varmaan tämä kosteus ja lämpö vuorotellen tekee kasveille hyvää.
ReplyDeleteMinä täällä kamppailen harakkalauman kanssa. Sokeriherneet kylvin toukokuussa lavaan ja ihmettelin, miksi vain muutama on noussut. Sitten huomasin, että harakat möyrivät laatikon päällä laumana, vaikka asennettiin kanaverkosta herneille suojaverkko. Sieltä reikien välistä on vaan sokeriherneet saatu sýötyä ja silpoheneet on jätetty. Laitoin eilen astiaan veteen uudet herneet likoamaan ennen istutusta, ja vein astian ulos aurinkoon. Unohdin asian ulos ja vaikka se oli aurinkotuolin alla, niin aamulla astia oli kaadettu ja kaikki herneet syöty. Raivottaa. En anna periksi. Uudet herneet likoaa nyt sisällä
Kasvit tuntuvat hyvinvoivilta – ainakin ne, jotka selviävät rikkaruohojen ja vieruskaverien rehotuksessa. Jotkut kasvit näyttävät kadonneen, mutta toivottavasti löytyvät taas ennen pitkää – viimeistään ensi keväänä, kun reotus on taas poissa :-D
DeleteVoi ei, olet sinä sinnikäs! Harakoista on joskus tavattomasti vaivaa.
On tämä ollut vähän erilainen kevät ja alkukesä. Ihan heti ei muistu näin viileää kautta, ja sateista. Pionit ovat venyneet huippupitkiksi. Tähtiputkia en muista ikinä näin rehevinä. Moni muukin kasvi on kasvattanut lehtiensä kokoa. Liljoista on tulossa vahvoja ja korkeita. Sade ja kosteus tekee ihmeitä. Viileyden tuoma pitkä kukinta on kiva juttu, tosin toivon ettei puutarhassa tarvitsisi palella. Onenksi sitä on siinä iässä, että sisäistä lämpöä riittää.
ReplyDeleteMeillä ei ole liikaa satanut, mutta näin säännölliset sateet ovat harvinaisia tähän aikaan vuodesta. Tai toukokuussa varsinkin. Kesäkuu onkin usein viileä ja sateinen, muistini mukaan (joka saattaa olla väärässä).
DeleteHeh, sisäistä lämpöä – tai lämpöhetkiä ainakin – riittää :-D
Helmisaniainen on oikea taideteos!
ReplyDeleteSe on todella upea.
DeleteKosteus ja viileys on kasvattanu jouluruusujesi lehet isoks jouluruusulaaksossasi. Välillä näinkin. Hieno tuo helmisaniainen. Kartiovalkokuusetkin tykkevää sateista, mie luulin meijän kartiovalkokuusien menetetyiksi, vaan elähän mittään. Niin on heleänvihreät kasvustot.
ReplyDeleteHieno juttu, että ne sielläkin elävät! Minullakin on yksi, joka näytti aiemmin keväällä kuolleelta, mutta siltä se on näyttänyt ennenkin. Nyt siinä on kellanvihreitä (kuten kuuluukin) uusia kasvuja.
DeleteSademetsän tunnelmaa, ihanaa!
ReplyDeleteNoooo... on siinä puolensa ;-)
DeleteNo onpa muhkeat jouluruusun lehdet! Selvästi kosteudella on vaikutusta kasvuun :D Toivottavasti juuret kasvavat nyt yhtä vauhdikkaasti, jotta kasvisi ovat sitten valmiita jossain vaiheessa väistämättä iskevään kuivuuteen.
ReplyDeleteMusti on selvästi valmiina singahtamaan kuin vieteri ensimmäisen näkyviin työntyvän myyrän kimppuun.
Nyt on kyllä tosi rehevää. Käytiin ystävien kanssa tänään veneretkellä ja jopa kallioiden päällä oli vihreää kasvillisuutta.
DeleteOnneksi tuossa jouluruusupaikassa ei ikinä ole rutikuivaa. Huussi eteläpuolella varjostaa juuri sopivasti, ja ylärinteestä valuu ehkä aina hitusen kosteutta, kun tuossa on kallio lähellä.