Pioneja, viimein

 Olen pahoillani, pionien ystävät! Pioneja, tärkeitäkin pioneja, on kukkinut jo, mutta ne vain eivät ole päässeet blogiin asti. Korjataan asia.

Ensiksi yksi todella tärkeä pioni, joka kukki jo. Kaukasianpioni, nykyään kaukasianpulskapioni, kukki kerran aiemminkin, mutta silloin olin poissa kotoa. Viime vuonna se ei tainnut kukkia, mutta nyt taas tuli yksi kukka, ja olin kotona! Tai en olisi välttämättä ollut, jos se olisi taas kukkinut yhtä aikaisin kuin edelliselläkin kerralla – onneksi loppukevät oli viileä.

Täydellinen kaunotar! Niin raikas, heleä ja keveä. Niin kaunis kuin pionin kukka pystyy olemaan.

Kaukasianpioni on nyt niputettu yhteen silkkipionin kanssa, kumpikin on Paeonia daurica eli pulskapioni, omina alalajeinaan.

Silkkipioni on myös kauneimpia pioneja, joten sen puolesta niputtaminen on ainakin loogista. Kumpikin lisäksi kukkii hyvin aikaisin, touko–kesäkuun vaihteessa. 

Silkkipioni, tai siis nykyään virallisesti silkkipulskapioni, on väritykseltään herkkä, kuin vesivärisiveltimellä hipaistu. 

Jaoin syksyllä kovin suureksi kasvanutta silkkipionia ja ilokseni moni jakopaloista kukki jo nyt ensimmäisenä keväänään.

Minusta on helpompaa puhua edelleen silkki- ja kaukasianpionista.

Ruusutarhassa on jättipioni, josta en vieläkään ole varmuudella selvittänyt, onko tämä oletettu risteymälajike "Obowano". Se on aivan valtava! Ystävä ja kollega on kyllä joskus sanonut, että pionille täytyy varata neliömetrin verran tilaa, mutta jotenkin pientä taimea istuttaessa sitä ei tule riittävästi ajatelleeksi. Tuo on nyt saman kokoinen kuin viereinen kirjoapteekkarinruusu, ellei isompikin.

Oli sitten Obowano tai ei, kiinnostava ja kaunis tämä pioni on. Mukavasti kukassa ennen ruusutarhan ruusujen puhkeamista.

Kukka lähikuvassa. Kaunis, viileä sävy.

Muotopuutarhassa kukki 'Claire de Lune' jo. Se on kiinan- ja kaukasianpionin risteymä ja näin ollen aikainen. Aika hauska munakas.

Amerikanpioneiksi kutsutaan eri pionilajien välisiä risteymiä, joita ei ole sen kummemmin rekisteröity lajeiksi tai lajikkeiksi. Siementaimia yleensä ovat. Yksi tällainen kasvaa ruusu-heinätarhassa ja se on täydellisen hempeä – ja aikainen, mikä on jälleen seurausta siitä, että perimässä on jotakin aikaisin kukkivaa lajia.

Istutuspaikalla on paljon merkitystä. Juhannuspioni on puutarhani ensimmäisiä pioneja kukassa – paahteessa vanhan talon eteläseinällä. Muotopuutarhan omenapuun varjossa kasvava yksilö tuli kukkaan vasta, kun paahteen emokasvi kuihdutti kukat, ja on yhä vedossa.

Ensimmäiset kiinanpionit ovat avautuneet. Tai onkohan tämä kiinanpioni puhtaasti. Tämä on valkoisen kiinanpionin siemenestä kasvatettu; sain taimen kollegalta pari vuotta sitten. Lehdet ovat kyllä selvästi kiinanpionimaiset. Kukka on kuin ruiskumaalattu tummemmalla pinkillä valkealle pohjalle, aika jännä. Väri on pieninä pisteinä. Vähän toivoin valkoista kukkaa, mutta siementaimista voi tosiaan tulla mitä vain.

Terälehtien ulkopuolella on vaalea liekkimäinen kuvio, joka kollegan mukaan (amerikanpionin kohdalla) viittasi turkinpioniin, jonka perimää risteymässä on sukupolvien takaa. Nyt onkin jännittävää, että kuvio on myös kiinanpionin siementaimessa. Saattaa olla risteymä tämäkin.

Sitten on 'Buckeye Belle'. Aaah. Vihdoinkin! Kerran aiemmin tämän jo hankin, mutta se osoittautui vääräksi lajikkeeksi ja päätyi kauas ylämäkeen pois silmistä (oli ruman värinen). Sitten ostin uuden luotettavalta myyjältä eli Pionien kodista. Viime vuonna tuli nuput, mutta ne näivettyivät. 

Nyt on sateita saatu riittävästi ja kukkia avautuu. Tämän täydellisempää punaväriä ei ole olemassakaan.

Mikä parasta, se sointuu Rohaniin täydellisesti. Kohta efekti menee pilalle, kun taustalle avautuu hempeän vaaleanpunainen hörselö, ehkä 'Sarah Bernhardt'. Voi olla, että kaivan sen muualle.

Mietin, miksi 'Buckeye Belle' on niin aikainen, kun kaikki muut kiinanpionit ovat vielä tiiviisti nupulla. (Paitsi se siementaimi, joka voi tosiaan olla risteymä). No, eipä 'Buckeye Belle' olekaan täysverinen kiinanpioni, vaan kiinan- ja vuoripionin risteymä.

Kiinanpioneja on tosiaan paljon, ehkä liikaakin, ja niiden nuppuja on joka puolella. Kohta poksahtelee!

Rohtosormustinkukat ovat lapsuuden lempikukkia, nyt niitä kukkii vähän joka puolella. Ihanaa aikaa tämä. Jännä juttu, mutta en muista lapsuudesta yhtäkään pionia, en kotoa enkä kesähuvilalta. Ehkä se selittää viileän suhtautumiseni niihin.

Tänään loppui sadekausi ja polkaisin käyntiin navetan itäpäädyn kiveysprojektin, se ei ihan näy kuvassa, mutta melkein.

Juhannuspioni Paeonia officinalis 'Nordic Paradox'

Kaukasianpulskapioni Paeonia daurica ssp. mlokosewitschii

Kiinanpioni Paeonia lactiflora

Rohtosormustinkukka Digitalis purpurea

Silkkipulskapioni Paeonia daurica ssp. wittmanniana

Turkinpioni Paeonia peregrina

Vuoripioni Paeonia officinalis