Ahdistus, jonka viikon poissaoloni aikana syntynyt rehotus aiheutti, on alkanut laantua sitä mukaa kuin saan nurmikkoa leikattua ja kukkapenkkejä siivottua – ja uusia kasviaarteita maahan.
En muuten kuulu niihin puutarhureihin, jotka eivät ikinä istu. Istun useinkin, vaikka en pitkäksi aikaa, mutta se kuuluu olennaisena osana puutarhanhoitoon: että istun ja olen tyytyväinen, nautin ympäröivästä kauneudesta ja siitä, mitä olen saanut aikaan. Ne ovat tosi tärkeitä hetkiä, ja niitä arvostaa myös Ransu.
Kärryssä on myös kissanminttua! Se ei ole rikkaruoho!!
Tulppaaneja kukkii yhä vain, mikä on vähän harvinaisempaa kesäkuun puolella. Buharantulppaani 'Salmon Gem' on viime syksynä istutettu, päheän värinen.
Buharantulppaani on vähän ongelmallinen, sillä se on varsin matala ollakseen näin myöhään kukkiva. Muu kasvillisuus meinaa peittää sen alleen.
Kitkiessä yritin etsiä myös 'Ellen Willmott' -vaskivarjohiippaa. Se on kasvanut hirmu huonosti ja viime vuonna siirsin sen ruskopenkin reunaan, jotta näen sen paremmin. Nyt rehotus oli ehtinyt jo peitota sen, enkä harmikseni löytänyt varjohiippaa ollenkaan, vaikka aiemmin keväällä näin sen versoja.
Tänään kuitenkin löysin yhden verson nousemassa maasta! Joku kellukka oli päättänyt kasvaa tismalleen varjohiipan viereen ja nousta jo polvenkorkuiseksi parissa viikossa.
Kukkapenkeissä pitäisi olla melkein ympärivuorokautinen valvonta tuollaisten häiriköiden varalta.
Toivottuja kellukoitakin ruskopenkistä löytyy, mutta nämä jalostetut lajikkeet eli tarhakellukat ovat huomattavasti laimeampia kasvamaan. Eivät oikeastaan ole kasvaneet monessa vuodessakaan ollenkaan sen kokoisiksi kuin olin kuvitellut. Tämä kauniin punainen on 'Bell Bank'.
Kuvista voi muuten nähdä, että niittyleinikki ei välttämättä ole kitkettävien listalla, vaikka onkin itsekseen tullut.
Tämä on pari vuotta sitten istutettu tarhakellukka 'Nonna'.
Tässä ja edellisessä kuvassa taustalla näkyvä punainen on japaninvaahtera 'Enkan'.
Edellisten kuvien ottamisen jälkeen vielä kanttasin ruskopenkin, ja siitä tosissaan taputan itseäni selkään. Se on nimittäin homma, joka lähes aina jää tekemättä, en vain enää jaksa ruohonleikkuun jälkeen toista yhtä puuduttavaa hommaa. Mutta nyt teinkin niin, että välissä kitkin ja istutin uutta, jonka jälkeen olin virkistynyt täyteen uutta virtaa.
Ai että olen tyytyväinen! Pieni pala kerrallaan puutarha siistiytyy. Tämä on ensimmäinen istutusalue, jonka tänä vuonna kanttasin, joten hommat eivät lopu – mutta määräänsä enempää ei pysty, kun töissäkin on kiireitä juuri nyt.
Yksi kottikärry on siis kitkentäjätettä, toinen kanttausklimppejä. Kahta tarvitaan, eikä kolmaskaan kottikärry olisi haitaksi.
Tästä tulikin mieleen, että löysin kuin löysinkin luujauhoa Flöristä, kiitos blogin lukijalle vinkistä, ja seuraavaksi taidan viskellä sitäkin näille kaunottarille.
Eikä tässä vielä kaikki, sillä muuallakin kukkii ja nuppuilee parrakkaita iiriksiä, mutta mennään niihin vaikka seuraavalla kerralla.
Nyt nautitaan! Syreenitkin ovat alkaneet kukkia. Kottikärryt täynnä hyvän työn tuloksia. Tästä sitä talvisin haaveillaan, ja nyt se on totta.
Ihanaa kesää!
Buharantulppaani Tulipa linifolia
Japaninvaahtera Acer palmatum
Kissanminttu Nepeta cataria
Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä
Tarhakellukka Geum Cultorum-Ryhmä
Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä
.jpg)
.jpg)
.JPG)
Taputan sinua selkään minäkin, ja nostan vielä kesähattua. Oikea urotyö! Paitsi että Ransuli on hurmaava näky, on sitä myös tarhakellukka. Kellukka on minusta yksi runollisimmista luonnonkukista ja olen haaveillut sellaisen saamisesta omaan kukkamaahani. Taas kerran opin sinulta mitä lähteä hakemaan. Kiitos sinulle! Ja täydet kottikärryt, vieläpä kaksin kappalein, saa puutarhaihmisen huokaisemaan tyytyväisyydestä. Onnittelut myös kurjenmiekoista.
ReplyDeleteNo voi kiitos! On tämä puutarhaelämä yhtä kärvistelyä ja riemua vuoron perään. En tiedä, ehdikö tänään pihalle, mutta ikkunasta katson toisaalla puutarhassa olevaa voikukkapeltoa siinä, missä nurmikon pitäisi olla. Ehkä ehdin jossain välissä tempaista ruohonleikkurin ja kipaista nekin alueet siistimmiksi.
DeleteIhanaa, että nyt keksit sopivia kellukoita puutarhaan. Portin vierestä nurmikon leikatessani kiersin yhden ojakellukan, se on kasvanut siinä aina ja yhtä paljon arvostan sitä joka kesä. Ne nuokkuvat kukat ovat niin kauniit! Luonnon kellukat ovat kyllä vähän liian kovia leviämään kukkapenkkiin soveltuviksi. Tai siis siementaimia kun tuottavat niin tuhottomasti.
Oi joi, onpa siistiä, ymmärrän hyvin, että ahdistus on tipotiessään.
ReplyDeleteTuossa suunnassa on siistiä (paitsi risukasan alla), mutta toinen osa pihaa kukkii polvenkorkuista voikukkaa :-D Valitettavasti juuri se suunta näkyy tästä työpöytäni äärestä. Mutta ihanaa, että pala kerrallaan tulee kivemman näköistä.
DeleteRansulla on oma kukkapenkki, tai ehkä koko puutarha ja se on valinnut sinut sinne tekemään hommia. Taidat tehdä ne hyvin, kun se käy välillä kiittelemässä :)
ReplyDeleteTotta, puutarha on Mustin ja Ransun ja minun yhtä lailla. Kaikki tykkäämme tepastella siellä, Ransu kyllä enemmän seurassa kuin yksin.
Delete
ReplyDeleteHienolta näyttää, ihana nurmiaukio runsauden ympäröimänä! ’Mai Tai’ näyttää tosiaan hyvän kookkaalta ja hyvän väriseltä myös luonnossa, eikä pelkästään netin promokuvissa. Ihanaa, kun on Ransulillekin sopivia ulkoilusäitä. Myöhästyneet synttärionnittelut Mustille. Mietin, että omani muistojen kisut olivat myös kesäkuun alun poikia, mutta se taitaa kyllä olla kissojen synttärien sesonkiaikaa, jostakin syystä:-). Kaksosten merkeissä:).
Merja
On kyllä ihanaa, kun on leikatun nurmen ja rehevien istutusten luoma kontrasti.
Delete'Mai Tai' on kyllä erittäin suositeltava. Rehevyys voi johtua siitäkin, että ehkä minulla oli silloin käytettävissäni pussimultaa, kun sen istutin. En kylläkään muista, mutta aika harvoin minulla sitä on. Niinpä kasvit sitten kasvavat vähän kituliaammin.
Musti kiittää! Me olemmekin kaikki ilman merkkejä, kun Musti on kaksonen, Ransu vaaka ja minä vesinainen.
Tästä talvisin haaveillaan, se on totta. Juttua parrakkaista miekoista odotellaan kun ehdit. Täälläkin nuppuilee "Petite Monet" parrakas miekka, siirroista huolimatta. Joihinkin ei näköjään vaikuta vaikka siirtelee, kukkii silti joka vuosi. Loistokurjenmiekat eivät tänä vuonna kuki. Toisaalta ei haittaa, nämä parrakkaat ovat mielenkiintoisia.
ReplyDeleteAhaa, siellä näkyy jo nuppuja loistokurjenmiekoissa. Tai siis ei näy. Täällä ei siperialaisissa + loistokurjenmiekoissa näy vielä mitään. Enpä hirveän tarkasti ole niitä syynännytkään, mutta ei ole ainakaan näkösällä nuppuja. Ehtiihän ne hyvin, eivät ennenkään ole kesäkuun alussa kukkineet.
DeleteIhanaa, että siellä on tuollainen reipas partakurjenmiekka!
Okei, hyvä tietää että kukintaan saattaa olla vielä aikaa! :D
DeleteTäälläkin huomasin nyt siperiankurjenmiekan nuput, mutta loistokurjenmiekoissa ei näy vielä mitään. Mutta ne kukkivatkin usein vasta kiinanpionien kanssa samaan aikaan.
DeleteHuomasin nyt loistokurjenmiekan nuput täällä, jotain violettia sieltä tulee aikanaan. Ovat paahteisella paikalla. :) Eivät näköjään vaikeita kasveja olekaan, tai sitten hyvä tuuri tällä kertaa- nämä jaoin jo istutusvuonna. Loistokurjenmiekka onkin sitten hyvä pari pionille.
DeleteHyvä juttu! Juu, minunkin kokemukseni mukaan ovat suht helppoja.
DeleteTämä on sitä aikaa mistä talvella haaveillaan ja nyt nautitaan täysin sydämin! Sää on niin samettia, mutta uskon että tänne meille on tulossa ukkonen, ilma on kuin kasvihuoneessa ja hyttysiä on ihan mahdottoman paljon. On todella ihanaa saada nurmi leikattua, kantattua (minulle uusi puuha, osaan ehkä jo) ja eristettyä kukkamaista sinne tuppautuneet pyrkyrit! Niittyleinikki meilläkin on kukkamaalla, jossakin annan sen ollakin. Kellukoihin en oikein ole ihastunut, mutta kiva niitä on kuvissa katsella. Mukavaa varmasti on välillä istuskella ja siitä Ransukin tykkää! Iiristen kukintaa pioneiden ohella odottelen ja ne jo nuputtelevat, parrakkaat ovat ihanimpia.
ReplyDeleteNyt nautitaan, on kesä vasta alussa! Voi, vai on teillä sellainen ukkosilma. Se on kyllä aika raskasta. Täällä on merellisen vilpoisan viileää, sopivan tuulista.
DeleteParrakkaissa kurjenmiekoissa on niin ihmeellisiä värejä, ettei paremmasta väliä. Kuten tuo Gingerbread Manin väriyhdistelmä. Ihan mieletön.
Minustakin tuntuu, että olen nyt saanut tärkeimmät urakat jollain lailla tehtyä, vaikka osa vain suurpiirteisesti. Minäkin olen kantannut vasta yhden alueen, mutta kuten totesit, ei sitä kaikkea ehdi millään näin keväällä. En muista monta kottarillista kitkin tänään, mutta en joka paikasta ottanut kuin eniten silmää häiritsevät rikat pois. Ja välillä on sen verran istuttava jollain kivellä, että voi katsella ympärille ;).
ReplyDeleteVoi tuota piparkakku-ukkelia - en ole koskaan tuollaista nähnyt ja on aika hauskansuloinen kurjenmiekka!
Sinulla on paljon paljon enemmän tehtävää, vaikka ihan pikkuruinen ei tämä minunkaan puutarhani ole. Kivelle istahtaminen on tärkeää, tai siis se, että katselee ympärilleen! On vain ja aistii kaiken, ja ihmettelee tätä kaikkea. Sitä, että on kesä.
DeleteKyllä Ransuli Karvapehvan kanssa pitää ehtiä istahtaa ja ihailla puutarhaa ja kättensä töitä😊Kitkentää ja kanttausta riittää tähän aikaan vuodesta.
ReplyDeleteIhanat kellukat. Juuri ihailin ja kuvasin niitä omassa pihassa. Minullakin 'Mai Tai' on kasvanut isoksi ja aloittelee kukintaansa. Kuten sanoit, se on oikea unelma!
Tuo piparkakku-ukkeli on hienon värinen!
Kaikkea riittää, mutta nyt sain viimeisen hirveän nurmirehotuksen leikattua ja sen myötä tuli parempi mieli, vaikka toki leikatessani havaitsin lukuisia voikukkia ja vaahterantaimia istutusalueilla, joiden ohi olin menossa. Täytyy ottaa kunnon kitkentä sitten alue kerrallaan.
DeleteIiriksissä on tavattoman hienoja värityksiä, ja kellukoissa myös!
Kaunista ja rehevää💚
ReplyDeleteMinullekki tulee niin hyvä mieli ,kun nurmikko
ajettu. Hyvin äkkiä kasvaa, joten saa viikon sisällä ajella useaan kertaa. Ja vielä senkin takia, että ei niin punkkia olisi.
Ihanat kukkaloistot siellä sinulla ja niin paras
puutarha apulainenkin🐈⬛ silityksiä hänelle ja Köpiltä terkut.
Saa tosiaan ajella muutaman päivän välein, ja voikukat nousevat taas ihan parissa päivässä.
DeleteRansu kiittää silityksistä! Terveiset Köpille!
Kyllä siistiä nurmikkoa pitää pysähtyä hetkeksi ihailemaan. Juuri tuo on kesässä parasta, huomata jotain kaunista ja jäädä sitä toviksi katselemaan.
ReplyDeleteNiittyleinikki on oikein sievä yhdessä tarhakellukoiden kanssa.
Niin se on, täytyy pysähtyä kaiken ihanan äärellä. Niittyleinikki on todella soma. Ihastelin juuri naapurin niittyleinikkilämpärettä, jonka ovat jättäneet meidän välisen aidan vierelle. Niin ilmavaa ja kaunista!
DeleteKitkuhommia on ollu miullakin. Juurikasvit ja kesäperunat on istutettu ja kesäkukkia piäsen istuttelemaan. Nurmikkoakin on aina välillä leikattava ja ihailla suap siistiä jäläkii. Kauniit on kellukatkin. siellä.
ReplyDeleteMukavaa, sielläkin kesäpuuhat etenevät!
Delete'Gingerbread Man' on todella hieno. Miten se onkaan keksinyt kasvattaa itselleen sinililan parran? Kuin kieltä näyttäisi katsojalle.
ReplyDeleteIson urakan valmiiksi saaminen tuo valtavasti mielihyvää. Silloin kelpaa istahtaa ja ihailla kättensä aikaansaannosta. Kolmannet kottikärryt olisivat sinulla kyllä tarpeen. Kaksilla on välillä vaikea tulla toimeen, kun yhteen kasataan rikkoja ja muuta sälää. Toisessa taasen odottavat istutettavat kasvit.
Se on upea. Oikea ritari siniparta.
DeleteNyt olen jälleen tyytyväinen, kun sain tehtyä puutarhavajan seinämälle suunnittelemani pienen istutuspaikan kahdelle köynnökselle, ja niille patjan jousitus seinään kiinni kiipeilytelineeksi. Keitän parhaillaan kahvia, jotta voin mennä mukin kanssa istahtamaan ja iloitsemaan siitäkin saavutuksesta.
Kottikärryjä tosiaan. Mutta ehkä on niin, että niin monta saisi täyttymään kuin olisi käytössä? Minulla on tällä hetkellä toiset täynnä sahanpurua. Joskus on soraa, kiviä tms. odottamassa erinäisiin paikkoihin viemistä.
Vau mikä piparkakku-ukkeli!
ReplyDeleteJuuri viikolla selailin Cayeuxin sivuja ja ostoskorissa on jo vaikka mitä (siis ihan liikaa tavaraa).
Jaahas... osaan nyt nähdä tulevaisuuteen ihan lähiaikoihin. Tapahtuu niin, että minäkin menen Cayeux'n sivuille ja alan klikkailla ;-)
Delete